Kuvitteletteko te todella, että olette niin ainutlaatuisen ihania kun se varattu mies teidät haluaa? Eikö millään tule mieleen, että tämä mies on saattanut yrittää iskeä monia kaupungin sinkkunaisia, joita eivät varatut voisi vähempää kiinnostaa. Varatun miehen kun tunnistaa jo kaukaa: epätoivoinen, imelä, itsensä kehuja, muka-romanttinen jne. Kun joku sitten viimein matkaan saadaan, niin voidaan sitten kehua tätä maailman ihanimmaksi, kauneimmaksi jne. Tosi asia on se, ettei sillä ole väliä kuka siinä vierellä kulkee. Samat lurinat saa joka tapauksessa. Minuakin on kehuttu varattujen miesten taholla baarissa miellyttäväksi, kauniiksi, enkeliksi. Uskoo ken haluaa. Sanon suoraan aina, että mistä nämä miehet tietävät, millainen oikeasti olen, vaikka olisin järjetön piru. Eivät sen jälkeen enää miellyttäväksi kehuskele :)
Sinkkunaisena voisin sanoa, etten koskisi varattuun pitkällä tikullakaan. En minä voisi heilastella jonkun miehen kanssa jos tietäisin, että häntä odotetaan kotona. Että rakastava vaimo (eivät ne vaimot useinkaan ole pirttihirmuja) ja mahdollisesti lapset siellä nyt isäntää kaipaavat. Ei ikinä. Puolustus usein on se, että jokuhan sen miehen kanssa lähtee matkaan, mutta hittolainen, ottakaa nyt omatunto ja omanarvontuntonne käsiin. Jospa löytyisi hitunen empatiaa sitä vaimoa ja niitä lapsia kohtaan kun ei sitä siltä mieheltä löydy.
Sinkkunaisena voisin sanoa, etten koskisi varattuun pitkällä tikullakaan. En minä voisi heilastella jonkun miehen kanssa jos tietäisin, että häntä odotetaan kotona. Että rakastava vaimo (eivät ne vaimot useinkaan ole pirttihirmuja) ja mahdollisesti lapset siellä nyt isäntää kaipaavat. Ei ikinä. Puolustus usein on se, että jokuhan sen miehen kanssa lähtee matkaan, mutta hittolainen, ottakaa nyt omatunto ja omanarvontuntonne käsiin. Jospa löytyisi hitunen empatiaa sitä vaimoa ja niitä lapsia kohtaan kun ei sitä siltä mieheltä löydy.
Vastaukset 84
Vanhimmat
puolustuksesta "että jokuhan sen miehen kanssa lähtee matkaan" niinpä niin, mutta eikös se silloin ole aivan sama kuka se kakkonen on? Elikkä turha vakuutella täällä silloin mistään suurista tunteista ainakaan sen miehen puolelta. Kovasti vaan nämä kakkoset täällä vakuuttelevat rakkaudesta ja samahenkisyydestä. Sissus sentään! Itse olen samoilla linjoilla, en koskaan voisi tyytyä jakamaan miestä! Sen verran on omanarvontuntoa ja niin epätoivoinen en ole! Ja lisätään vielä, että minua ei ole petty.
että löytyy tuollaisia naisia kuin sinä! Hyvä, että vaadit enemmän, koska olet sen arvoinen!
Mutta useimmat tyytyvät siihen hotellihuoneeseen ja siihen kuohuviiniin, satunnaisiin hetkiin salarakkaansa kanssa, kun voisivat saada niin paljon enemmän...
En ymmärrä, miksi kakkoset luulevat niin, että sen viinipullon juominen lakanoiden välissä on niin ihanaa...
Mitä hienoa siinä on, että sen ihanan rakastelun jälkeen se mies palaa kotiinsa... En ymmärrä,miksi sitä pitää mainostaa, että vaimo pesee pyykit ja rakastajatar antaa kyydit. Minä en olisi onnellinen.
Minä en näe siinä mitään kadehdittavaa.En minä haluaisi sellaista elämää.
Minä haluaisin miehen kokonaan itselleni. Haluaisin, että miehellä ei olisi kiire pois sylistäni, vaan hän jäisi siihen. Haluaisin jakaa arjen hänen kanssaan, niin iloineen kuin suruineen. Elää täysillä!
Itse mieluummin hoidan lapset, pesen pyykkiä, siivoan, laitan ruokaa, hoidan puutarhaa, maksan laskuja, tuijotan sipsikulho kädessäni dekkareita ja elokuvia jne. kuin makailisin hotellihuoneessa samppanjalasi kädessäni ja joku petturi mies vierelläni. Ei kiitos. Seksi kukallisissa mummon perintölakanoissa on ihan yhtä hyvää, jos ei parempaa kuin luksushotellin lakanoissa. Arkea on ihanaa jakaa jonkun kanssa ja arkea on myös ihan mukavaa joskus viettää yksin. Arki on todellista, luksus katoavaa (kuten ukkomiehetkin)
Juuri tuohon ajatukseen minäkin havahduin "pitkässä" salasuhteessa, että olen sen arvoinen,että kun toinen ei ole vastaamassa tunteisiini samalla tavalla...Olisin kuitenkin toivonut hänen lopettavan suhteemme, koska antoi ymmärtää,ettei ole mukana samalla tavalla tunteilla, kuin minä olin.Vaan kas kummaa halusi vain jatkaa. Koskaan ei sanonut minua jättävänsä....se oli aina minä joka katkaisin välit häneen ( jo kolmesti ) ja lopullisesti.
Sekin olisi satuttanut paljon vähemmänjos olisi jättänyt, kuin se,että halusi vain jatkaa ja vain siksi,että olin varalla elämässään, kun tulee vaimon kanssa "huonoja hetkiä".
Eikö se juuri sitä olekin varatuilla miehillä??!!!
Niitä "hienoja" lisämausteita elämässä ja niistä on nautittava silloin kun kohdalle sattuu.
Eletäänhän täällä vain kerran. ( lainatakseni hieman taannoista salarakastani )tiedä sitten tarkoittiko sillä vain minua sillähetkellä?? vaiko olisko ollut useampia jo kiikarissa...tai ainakin sitten sopivan tilaisuuden tullen jos joku samanhenkinen vaikka löytyisi.
Minäpä en sitten kuulunut tuohon kategoriaan kuitenkaan.Sen verran arvostan itseäni,että haluan sellaisen miehen jota en muiden kanssa jaa.
ajatuksena joillakin miehillä varmaan,että käydään välillä vieraan naisen sylissä "tankkaamassa" hellyyttä ja sitten ollaan taas kotona "kunnon" aviomiehiä.
Voi jos puolisonsa tietäisivät, kuinka unelmamiehensä pettävät.
Voin sanoa,etten minä ainakaan loppupelissä ollut onnellinen salasuhteeni kanssa, kun asiaa tarkemmin ajattelen...
typerys olin,kun kuvittelinkin jotain muuta...
fiilikset mulla parin vuoden salasuhteen jälkeen. Mies kävi virkäistäytymässä mun luona silloin harvoin, kun hänelle sopi. Häneen ei saanut olla lainkaan yhteydessä vapaa-aikana ja lomilla ja niitä lomia oli paljon, koska hänen vaimonsa on opettaja ja miehellekin järjestyi aina paljon lomaa perheen kanssa. Varmaan hyvinkin kunnon aviomies. Sanoi kerran, että kukaan ei uskoisi, jos tietäisi, millainen hän oikeasti on. Eli jonkinlaista näytelmää kaikki tyyni. Havahduin ajatukseen siitä, että miksi minä olen näin vähän arvoinen , että aina viimeisellä sijalla hänen elämssään, että onko tämä muka välittämistä kun toinen piilottelee kuin ruttotautista. -En ole halpa, enkä huono, enkä ruma, ansaitsen parempaa, enkä enää jakaisi miestä toisen kanssa ja vielä näin, ett äpuhdas altavastaaja. Minä rakastin sitä miestä, tyhmä sinisilmäinen hölmöläinen.
Hyvinkin samanlaiset fiilikset jäi siis sinulle kuin minullekin. Minä tosin olin häneen yhteydessä lähes päivittäin puhelimitsekin sekä sähköpostin kauttakin. Hän vastasikin niihin, kun muilta kiireiltään kerkesi. Ja hieman siitä joskus huomautinkin. Postia tuli vain jos minä olin ensin sitä laittanut.
Hänellä perheeseen kuului ainoastaan vaimo...lapset jo maailmalla.
Tosin paljolti olivat yhdessä vaimonsa kanssa varsinkin viikonloppuisin, jolloin ei tietenkään yhteyttä pidetty keskenämme.
Sanoi rakastavansa vaimoaan ja olevansa onnellinen...silti vain ei koskaan halunnut katkaista välejämme vaan jatkaa vuodesta toiseen.Ties kuinka kauan olisikaan jatkunut, ellen olisi itse lopullisesti tuota suhdetta päättänyt. Ja alkanut antamaan arvoa vain itselleni....ja todella tajunnut sen, että ei hän oikeasti minusta välittänytkään, vaikka kuvittelinkin jossakin vaiheessa ollessani rakastunut häneen. Sokea olin ja typerä.En voi siis syyttää kuin itseäni siitä.
Ja paljastuihan hänestä kaikenlaista muutakin "epäsopivaa" minun moraalikäsityksiini. Asioita joita en voi käsittää ja niiden motiiveja edelleenkään.
mutta se on mennyttä ja ollutta....katse tulevaan "siskoseni" elämä hymyilee vielä :) ja löytyy sinullekin varmasti vielä se mies joka sinua arvostaa ja rakastaa aidosti kunhan jaksaa odottaa.
Minulla se ollut jo koko ajan, mutta aivan liian lähellä huomatakseni sen...
Kaikki kakkoset puhuvat miehen ihanuudesta, sinä kerroit, että oli myös ikäviä puolia, joita sinun moraalikäsityksesi eivät hyväksyneet. Minulla samantyyppinen kokemus, kertoisitko mitä ne olivat. Minun varattuni kätki vaimoltaan rahaa, nosteli sitä käteisenä ja vei salapankkiin. Sanoi, että sitten kun aloitamme, on pesämunaa.
Ajattelin, että herrajumala, vaimon rahoja varasti. Molemmat samanpalkkaisissa töissä. Tiesin vaimon ostaneen huusholliin lähes kaiken ja maksanut lainat puoliksi. Ja hän valehteli sinisin silmin menoistaan. Kun vaimo lähti töihin, viiden minuutin kuluttua haki taksi miehen. Jätin hänet, epärehellisen miehen, vaikka vannoi, että minä olisin eriasemassa.
ensinnäkin piti ihan "tavallisena" asiana pettämistä jo yli kymmenen vuotta kestäneissä avioliitoissa. Se Aikaraja hänen mielestään, jolloin on jo "oikeus" pettää puolisoaan. Ihmettelin kovasti tuota mielipidettä häneltä. Minun moraalini mukaan ei tulisi KOSKAAN pettää omaa puolisoaan, vaikkakin itse siihen ajauduinkin jopa useaan eri ajanjaksoon hänen kanssaan.Aina sai minut pauloihinsa puhuttua. En siis voi puolustaa itseänikään millään tavalla, kuin,että minulla pettäminen tapahtui vain hänen kanssaan. En ole koskaan puolisoani lähes kolmen kymmenen avioliiton aikana pettänyt.
Sen sijaan hän oli pettänyt jo edellisessä avioliitossaan ainakin kahden naisen kanssa,joista minä olin toinen. Lisäksi nykyisessä liitossaan,jolloin minä olin se kakkonen jälleen. Juuri tuo on se asia mihin en enää luottanut siinä miehessä. Olin jo liian mones nainen hänen kuvioissaan. Ja näiden kahden avioliittonsa välissäkään ei halunnut minua ykkösekseen.Nykyisessä liitossaankin on pettänyt kanssani.
Tosin sain vasta myöhemmin tietää muistakin naiskuvioista aikaisemmassa liitossaan, joten en missään tapauksessa olisikaan alkanut mihinkään yhteiseen,vaikka olisikin joskus ajatellutkin mahdollisesti.
Tuo on minun moraalini mukaan se ratkaiseva tekijä tässä. Liian paljon pettämistä, joka mielestäni kertoo hänestä aika paljon, vaikka sanoikin,ettei yhdenillan suhteita ole harrastanutkaan koskaan.
niin tai näin,mutta onneksi tajusin aikanaan kaiken hänestä.
Voin melkein veikata,että jo kohdalle sopiva sattuu elämässään...aivan varmasti pettää tuon toisenkin kanssa.
entinen sellainen, sanoi mulle, että on mulla ollut naisia aikaisemminkin. Puhui naisista kuin karjasta tai jostain esineistä. Vaimostaan sanoi muutaman kerran, että 'se akka'..alkoi mullakin ihastus karista. Mies oli tunteeton tapapettäjä.
vaan mitä sanoisi toinen osapuoli,onko se aina niin että mies ehdottaa tapaamista vai sittenkin toisinpäin.
Ainakin oma kokemukseni vuosia sitten kun erehdyin salasuhteeseen oli että kyseinen rouvashenkilö olisi halunnut tavata jatkuvasti,aina kun puolisonsa selkänsä käänsi.
Siihen se kaatuikin koko suhde,tunsin olevani vain pano,aina hänen tarvitessaan.
Toki myös olkapää ja lohduttaja silloin kun kotonaan meni huonosti.
Harvoin ehdotin tapaamista itse,mutta se oli silloin se ja onneksi historiaa.
Minun tarinani...
Sokea ja typerä minäkin. Tutustuin kolmisen vuotta sitten mieheen, jonka tiesin olevan avoliitossa; sitä ei salaillut. Tapailimme aina silloin tällöin, ja suhtauduin häneen kovin varauksella, koska mies oli varattu, ja itse olin vapaa. Mies antoi kuvan, että kotona ei mennyt hyvin. Meni muutama kuukausi tapaamisestamme, ja sain kuulla, että hän oli ehdottanut avokilleen oman asunnon hankkimista. Kävivätkin sitten asuntoja katsomassa ihan yhdessä. Nainen ei vaan löytänyt sopivaa asuntoa itselleen, milloin oli mikäkin syy. Nainen ei halunnut muuttaa muuta kuin jos aivan pakko.
Meidän suhteemme jatkui. Koska asun yksin, tapailemme luonani, ja välillä olemme yhdessä viikonkin matkalla. Nainen on tottunut että mies on paljon poissa mm. töiden takia ja harrastusten takia.
Mies liikkuu kanssani aivan avoimesti, minun ei ole koskaan tarvinnut miettiä, voinko laittaa viestin tai soittaa, hän ei ole kieltänyt tai rajoittanut mitenkään.
Miehellä ei sanojensa mukaan ole huono omatunto seksistä kanssani, mutta se että joutuu kotona valehtelemaan, aiheuttaa hänelle ongelmia päänsä kanssa. Avokki ei ole halunnut lapsia (tai ainakin näin hän on kertonut, mutta enhän tiedä asioita kuin hänen kannaltaan kerrottuna), mutta mies olisi halunnut (on nelikymppinen). Tiedän että mies on välillä miettinyt, pitäisikö jättää minut vai avokki vai molemmat. Mutta kun kotona ei ole suurempia riitoja, ja tuttua ja turvallista....tosin kuulemma tasaista elämää eikä kumpaakaan kiinnosta seksi. Hän ei osaa päättää, mitä haluaa elämältään.
Olen itse muutaman kerran ehdottanut, että lopetataan meidän suhteemme, ja hän keskittyy avokkiinsa, mutta ajatus ei hänestä ole tuntunut hyvältä. Sanoi, että ongelmat ovat hänen eikä minun. Kerran hän jopa suorastaan suuttui, kun puhuin suhteen lopettamisesta, ja ihmetteli että mikä nyt on tullut ongelmaksi tässä meidän jutussa.
Mutta....mitä enemmän olen miestä oppinut tuntemaan, olen tullut siihen käsitykseen, että hän on ikäisekseen lapsellinen, itsekäs, ei halua tai kykene ottamaan toista huomioon, eikä kai ole koskaan tarvinnut ottaa muita huomioon, on tottunut tekemään juuri kuten itse haluaa, ei osaa puhua tunteistaan eikä näyttää niitä, ei ole tottunut läheisyyteen eikä hellyyteen. Mutta kotonakin saman katon alla asuu ihminen, jota ei saa tekemään mitään vastoin tahtoaan.
Ei taida olla enää ne "ruusunpunaiset lasit" silmillä.....
ihan avaudu, miksi täällä omaa erinomaisuuttasi paasaat ?! Oot tainnut saada joskus aika hyvin näpeillesi ukkomiehen kanssa ja nyt tuut tänne hurskastelemaan, kun kuvittelet kaikkien olevan samanlaisia paskiaisia kuin sen, joka sua kusetti... Luulet varmaan, että kansa tekee aaltoja sun sepustusta lukiessaan...
samanlaisia nämä muutkin kirjotukset ovat- ja en, en ole koskaan ollut varatun kanssa enkä tule olemaan. En pidä itseäni parempana, mutta sanon vain mielipiteeni. Varattujen kanssa pelehtiminen ei ole mielestäni koskaan viisasta toimintaa. Kenenkään ei tarvitse tehdä aaltoja kirjoitukselleni.
aaltoja:) Olen aina pitänyt selkärankaisista!
sitten taas ole koskaan isommin noteerannut niitä selkärankaisia, jotka kehuvat itseään asioissa, jotka ovat toisille selkärankaisille päivän selviä...
jos noin ällöttäviä varattuja miehiä olet tavannut. Ei tuollaiset lipevät äijät mitään naista saa, kunhan luulevat saavansa. Yksin joutuvat kotiin kipittämään.
Mutta on niitä oikeasti mukavia varattuja miehiäkin olemassa. Se on jokaisen oma asia, miten toimii, kun varattuun törmää. Turha kenenkään jeesustella, että minä en sitten koskaan en ikinä heihin lankea. Vannomatta paras.
Hassua että näillä palstoilla haukutaan niitä miehiä joista tosissaan "taistellaan". Ja itsekin olin tuollainen siveydensipuli,totuudentorvi kunnes se tuli omalle kohdalle.Ja nuo hotellihuoneet ja kalliit juomat ovat yksi klisee jota aina aviovaimojen mielikuvituksissa on. Kyllä niissä omissa mummon kukkakuvioissa on itsekin tullut pyöriskeltyä ja yhdessä elokuvia katseltua. Läheisyys ja toisen ihmisen rakkaus on aina ihanaa.Kannattaisi ehkä katsoa peiliin kun se oma aviomies taas karkasi jonnekin omille teilleen...
on muuten kumma juttu, että vaimojen mielikuvitus vie petturimiehen ja kakkosen hotelliin skumppaa siemailemaan - kun jotain extremeähän sen pitää olla, kun mies hakee sitä "erikoisseksiä" ja pakoa arjesta... Rakastajani tuumasi joskus perjantai-iltana "mummon kukkakuvioisien" alta leffaa katsoessamme, että just sellaista hän olisi kotonakin kaivannut: läheisyyttä, kosketusta ja naisen varauksetonta hyväksyntää. Vaimon mielestä sellainen oli pentujen touhua.
Niin, enhän minä sitä tiedä, mikä se totuus on... Mutta eipä tuollainen leffan katsominen kovin extremeä ollut ja silti mies sitä sellaisena piti.
eiköhän se ole niin, että mies on aina ollut ja tulee olemaan sellainen,e ttä se haluaa palvontaa naiseltaan, voi kun olet sitä ja voikun olet tätä! Kotona vaimoilla nyt voi olla muutakin puuhaa lasten yms sellaisten touhujen kanssa, ettei ihan aina ole miehen käytettävissä. Tottakai se rakastajatar palvoo miehen päästä varpaisiin, sillä kun ei ole sillä hetkellä muuta tekoo kuin tyydyttää mies joka alueella päästä varpaisiin. Ja tekeehän nuo rakastajattaret mitä vain,pitääkseen miehen tyytyväisenä ja kehuskelevat sillä kun miehet tulevat aina uudestaan ja uudestaan. Ja aina nämä kakksoet syyttävät vaimoja, se on se vanha virsi,jota ei edes viitsi enää kuunnella.
Kun niillä vaimoilla on muutakin tekemistä ja elämää, eikä vain miehen palvonta. Mutta arjesta on kaukana tälläinen touhu ja eipä se kuitenkaan ole oikeaa elämää millään muotoa. Tuskin nämä kakkosetkaan päivästä toiseen arjessa sitä jaksaisivat tai pystyisivät edes tekemään...
Mutta kukin tyylillään. En voisi koskaan olla ylpeä siitä, että mies veisi minut hotellihuoneeseen pariksi tunniksi, hoidettas homma ja siitä kotiin oman miehen luo. Kyllä, enemmän olisin ylpeä siitä, että minä olen sen verran arvokas, että minut kehtais viedä miehen kotiin, ystävien tykö, sukulaisiin... Että minä todella olen olemassa miehelle ihan joka päiväisessä elämässä, tasavertaisena kumppanina.
Että keksikää nyt joku uusi juttu, älkääkä paapoko aina niitä pettäjämiehiä, että voi voi kun vaimo ei anna sitä ja tätä ja haukkuko vaimoja, laittakaa ne pettäjämiehet kotiin vaimojensa luo puhumaan ongelmistaan, siihen tarvitaan paljon enemmän sitä munaa kuin kakkosten panemiseen. Lapsia paapotaan, ei aikuisia miehiä, herätkää jo! Mikä mies se sellainen on kun toisiin naisiin lähtee ongelmia pakoon? Ei yhtikäs mikään.
Että sä oot arvokas, kun sut viedään sukujuhliin, niin eihän se mitään, vaikka ukkosi paneskelee hotellihuoneessa sen pari tuntia jotain toista naista. Ihanko oot tosissas?
Mutta sinäpä sen itse sanoit, eihän se oo mies eikä mikään.
tästä, mutta nuohan on just niitä kliseitä, joita kakkossuhteiden uskotaan olevan. Luuletko että kaikki pettävät miehet suoltaa suustaan noita että vaimo ei anna, on pirttihirmu kotona yms? On mielestäni typerä mies, jos haukkuu vaimoaan selän takana. Luuletko että kaikki kakkoset uskoisi tuollaiset typeryydet? En minä ainakaan. Ja minä olin se joka vannoin aina etten ikinä varattuun lankea. Tulipa sekin päivä eteen.
Olen elänyt pitkän parisuhteen, tiedän mitä arki on, elänhän sitä edelleen. Mihin perustat väitteesi, ettei kakkosesta olisi arkea elämään? Luuletko että kaikki on aivottomia bimboja jotka elää vain odottaen sitä miestä? Luulevat saavansa miehen itselleen kokonaan? Erehdyt kovasti.
Mieluummin olen itsellinen nainen kuin petetty aviovaimo, joka antaa vuodesta toiseen anteeksi miehensä retket.
Rakkaat sisaret!
Tarvitsen miestä, on oma ja on salainen , kumpi on aito- kummalta saan aitoja asioita?
Molemmilta ja laatu vaihtelee. Rehellisempi se varattu salarakas on kuin oma.Miksi me naiset oikein mielletään ja kuvitellaan tavallinen mies? Kunnon aviomiehiä ei ole! Tai jos on , on vaan poikkeuksia, jotka vahvistaa säännön. Mies on lähempänä viettejään kuin järkeään.
Oman arvomaailman ja itsensä ymmärtäminen , vaikkei muut hyväksyisikään , auttaa sopeutumaan .
Kuka rinnalles jää? Ei kukaan.
sinusta ei sitten ollutkaan siihen, että olisit pitänyt himosi kurissa? Ja mikä itsellinen nainen sinä olet, jos varattuihin sekoat?????
En ole vaimo, olen myös sinkku ja en sekaannu ukkomiehiin. Ja minulle ei tule sellaista päivää eteen, että ukkomieheen retkahdan. Olen nähnyt liian läheltä mitä uskottomuus aiheuttaa, näin ollen tuomitsen pettämisen täysin.
Ei voi mitään, mutta sympatiaa ei pettäjille tipu. Ei vaikka kuinka vääntäisin rautalangasta... Erota voi aina,jos liitto ei tyydytä tai sitten etsiä ratkaisua puhumalla, eikä toimia niin että upottaa munaansa vieraan reikään, mikä ratkaisu se on? Ja aina voi pyytää miestä eroamaan, jos ukkomiehen haluaa.
kaikilla on omat himonsa. Onko siinä mitään väärää, jos seksiä harrastaa jonkun kanssa, olipa vapaa tai varattu? Mutta oikein hyvä, jos pystyt omat himosi kurissa pitämään. Ilmeisesti olet vielä nuori aikuinen? Kyllä se elämä opettaa. Älä nyt suutu, mutta olet tulevaisuudessa aivan varmasti se petetty aviovaimo, joka antaa miehelleen anteeksi kaiken ja syyttää kaikesta vain sitä toista naista :D.
vuotta vaille 40, että pieleen meni.
Mun mielestä on väärin harrastaa seksiä ukkomiehen kanssa, niinkuin sanoin,olen nähnyt aika läheltä sen, mitä uskottomuus tuo tullessaan....
Ja todellakin, eivät kaikki anna anteeksi miehensä syrjähyppyjä, eivätkä syytä toista naista: minun siskoni tapauksessa heille tuli ero ja myös tuolle toiselle perheelle. On aika ikävää katsoa, kuinka siskoni yrittää koota palasia yhteen jättääkseen kaiken taakseen. Miestään syytti,ei toista naista koskaan, vaikka sai kakkosen paskat niskaan. Ja koskaan ei tämä kakkonen halunnutkaan pysyvästi siskoni miestä eli tarkoitus oli vain pitää vähän hauskaa? No meni onneksi oma avioliitto myös, mutta mitä väliä sillä on, kun panettaa niin panettaa.
Sinulle on ehkä sama, kenen kanssa paneskelet, mutta ei se kaikille ole sama, ehkä ei esim. sun salapanosi vaimolle...
Ja älä nyt suutu,mutta nykyisin on kaikenmaailman seksivälineitäkin kaupoissa mielin määrin,jos himot oikein yltyy eikä vapaata riistaa ole tarjolla. Siinä ei loukkaa ketään. Ei tarvitse huolehtia muusta kuin että on pattereita tarpeeksi varastossa :D
Ja todella elämä on opettanut,on opettanut sen, että ikinä kuunaan päivänä en varattuihin sekoa. Siinä asiassa olit harvinaisen oikeassa.
...koskaan sanoa ei koskaan. Sen elämä on minulle opettanut. Elämä tekee temppujaan ja tuo eteen sellaisia asioit joita et voi nyt kuvitella.Vaikka oletkin jo yli 40 tunnut silti elävän lapsenuskossasi ja se varmaan sopii sinulle. Ei se elämä ns. toisella naisellakaan pelkisty vain niihin hetkiin jolloin saadaan olla yhdessä.Arjessa mennään ja tehdään töitä kukin tahoillamme.Ja arkipäivä verottaa kaikkia niin aviovaimoja kuin salarakkaitakin.Kellään tuskin on sellaista mahdollisuutta että voi päivät pitkät itseään kaunistaa ja odottaa miestä "kylään".Hassu aviovaimon ajatus... Me emme puhu ainakaan miehen vaimosta kun olemme yhdessä,itse asiassa hän ei ole siinä tilanteessa päähenkilö lainkaan.Minulle ei valehdella mitään,elän rehellisesti tässä suhteessa tilanteen hahmottaen.
lapsenusko ja puhdas omatunto kuin varastetut hetket salaa miehen vaimolta! Itsekäs ja omahyväinen olet, vaikka yrität olla niin ymmärtäväinen. Ja miten voit sanoa että sinulle ei valehdella, niin sinä luulet. Mies, joka pystyy pettämään vaimoaan pystyy helposti valehtelemaan myös kakkoselle. Vai kenellä se lapsenusko olikaan? Aika naivia tekstiä, "elämää" nähneeltä ihmiseltä! Rehellistä siinä tilanteessa ei ole mikään! Ymmärrystä ei noihin touhuin riitä, selitä mitä selität! Kukaan ei ansaitse petetyksi tulemista, kenelläkään ei ole oikeutta toimia noin helvetin itsekkäästi ja epätoivoisesti vahingoittaen tietoisesti muita. Täysin empatiakyvytön ihminen olet.
tuntuu myös sinulta puuttuvan ja paljon. Et hyväksy muiden ihmisien ratkaisuja. Ei koskaan -kirjoitus on kuin omasta elämästäni. En minäkään koskaan ajatellut että eroan miehestäni. En koskaan ajatellut, että teen lapsia. En koskaan ajatellut että käyn vieraissa. En koskaan ajatellut olevani joku päivä toinen nainen. Olin ehdoton. Niin se vaan elämä pyörittää, että kaikki tuo on tullut tehtyä. Empatiakykyä riittää ja tulee riittämään. Sen voin sanoa, että en koskaan tuomitse kenenkään tapaa elää elämäänsä.
kannattaa sanoa ei koskaan, jos on ihan varma sanomisistaan. MInä olen. Minulle ne eivät ole mitään sanahelinää. Olen täysin varma, että missään olosuhteissaen en koske ukkomieheen.
Kirjoituksestasi ilmenee, että taidat itse olla se petetty osapuoli. Tai sitten jotakin muuta kamalaa on sattunut,josta et ole päässyt ylitse ja katkeruus kalvaa. Mutta kuten sanoin jo, en missään olosuhteissa koske ukkomieheen, on varmaan vaikea käsittää ja uskoa sellaista, kun sinun mielestäsi ilmeisesti jotkut elämäntilanteet/elämäntapahtumat sallii ukkomiehen panemisen. Minusta sellaista syytä ei olekaan. Sinä toimit näin, minä en, onko se niin vaikea käsittää, että jotkut ovat eri mieltä tästä asiasta?
Ja tiedoksesi vain, ei minun elämäni ole ollut ruusuilla tanssimista, kyllä olen ihan pohjalla ollut, kirjaimellisesti,mutta kammennut sieltä ylös kovalla tahdonvoimalla. Että turha on sinun sanoa, ettei minun elämässäni ole ollut kovia paikkoja tai yllätyksellisiä sellaisia. On ollut. En ole lapsenuskoinen, olen kokenut elämässäni paljon enemmän kuin moni minun ikäiseni.
Minusta on vain turha vedota siihen, että tulee eteen asioita, joita en nyt voi kuvitellakaan. On tullutkin ja niitä tulee. Mutta niin elän, etten tieten tahtoen loukkaa ketään. Miksi sitä on niin vaikea käsittää?
Ja en todellakaan ole puhunut mistään koko päivän kaunistaumisesta, puhuin huomion ja palvomisen antamisesta miehelle. Kun se salarakas on vain yksin siinä tilanteessa ilman lapsia, kalsareitten pesua, siivousta tiskausta yms., niin tottakai hän antaa kaiken huomionsa ja palvonnan miehelle. Harvat aviovaimot kun voi tuntitolkulla kotona olla haarat levällään ja kuunnella miestä, sen murheita ja tehdä mitä mies ikinä tahtoo. Niillä vaimoilla nyt on siinä muutakin tekemistä. Mutta kun salarakkaan kanssa hotellihuoneeseen mennään ja tuntitolkulla siellä ollaan, niin maallikkokin tietää, ettei pyykkiä pestä tai lapsia passata. Ne tekee vaimo.
Haloo, haetko nyt vain hyväksyntää ja tekosyitä, että itse hyväksyisit, mitä teet? Ei se siitä miksikään muutu, toisen aviomiestä panet ja tieten tahtoen loukkaat syyttömiä osapuolia. Eikä auta, vaikka kuinka selittäisit, ettei vaimo ole sinulle mitään tai kukaan, - ei olekaan, mutta panemalla hänen miestään loukkaat häntä ja sitä et voi kieltää, vaikka kuinka asiaa laittaisit miten päin tahansa...
Kun niin mainostat, että olet elämää kokenut ja nähnyt, niin onpa lapsellista päästää suustaan teksiä, että minulle ei valehdella mitään... Eikö nyt elämä ole sinua jo opettanut, että tuskimpa se vaimoaan pettävä ja vaimolleen valehteleva mies nyt sinulle täysin rehellinen on???
"Nainen, kolmekymppinen, kolme lasta,laittanut eron vireille aviomiehestään, joka kärysi pitkästä salasuhteesta. Asuvat tällä hetkellä erillään, nainen kaksiossa ja mies jäi yhteiseen omakotitaloon siksi aikaa kunnen saavat talon myytyä. Nainen pitkällä sairauslomalla, syö masennuslääkeitä sekä nukahtamislääkkeitä, laihtunut 10kiloa, luut törröttävät ja oksentelee silloin tällöin ruokaansa ulos, ruoka ei maita. Silmät lasittuneet, mitään sanomattomat, silloin tällöin purskahtaa epätoivoiseen itkuun, itsetuhoisia ajatuksia on. Lapset silloin tällöin mummulassa, koska nainen ei pysty heistä täysillä huolehtimaan."
Heilahtaako mikään sisällä kun luit edellä mainitun teksin? Tunnetko minkäänlaista murhetta naista kohtaan?
Niinkuin sanoin, uskottomuus tekee paha jälkeä...
susta ylevän? Ei hitto! Ja todellakaan empatia ei ole sitä, että kirjoittaa sitä olevan. Se näkyy teoissa, ja sinun kykysi ei siihen riitä. Mikä kumma hinku sunlaisilla eronneilla, jo oman avioliittonsa sössineillä mennä kolmanneksipyöräksi pyörimään toisten liittoon? Itsekunnoitus täytyy olla täysin nolla!
Vaimo on aina seurassa, siinä miehen vierellä, vaikka mies olisi luonasi. Sille et voi mitään. Ja hän on usein sinunkin ajatuksissa, nytkin kun kirjoitit. Ja tarkastele sisintäsi. Olet mustasukkainen.
tää meni riitelyksi? En koe olevani ketään ylevämpi ja itsekunnioitukseni on kunnossa. Sinä taidat kokea, kun haukut ihmisiä vain sen takia, että elävät elämäänsä erilailla kuin sinä itse? Tuo on kumma luulo, että eronneet naiset muka tieten tahtoen menevät kolmanneksi pyöräksi jonkun toisen liittoon. Väkisinhän toisen mies viedään, eikö niin?
Jännä juttu, täällä vaimot ja ehdottomat ihmiset saa haukkua kakkosia mielin määrin. Jos kakkonen erehtyy olemaan eri mieltä, kertoo rehellisesti mitä tuntee ja miksi, niin johan haukutaan. Sekö on inhimillisyyttä ja empatiaa? Niin kai sitten.
olin niitä ,jotka vannoin sielu vereslihalla: minä en ainakaan.
Maailman ranta on kouluttanut ja avannust silmät. Kaikki pettää, tavalla tai toisella.
Ihmissuhteet eivät ole omistussuhteita eikä vihlitodistus ole osakekirja.
Tärkeintä on olla ystävällinen. Tuomiopäivän pasuunoille sanoisin, että hyvä jos on periaatteita. Pitäkää ne.
Ihminen puolustelee aina omia tekojaan, sairautensa kullakin.
Niinpä niin, kannattaiskos vihdoin ja viimein alkaa ajatella, ettei elämä pyörähdä ohi täysin tyjhäpäänä?
että elämä on sinua noin kolhinut ja paha pitää pistää kiertämään. Voi v....tu "tärkeintä on olla ystävällinen" SIIS täh? Kenelle, miehen vaimollekin? Vai onko ystävällisyyttä olla reva levällään? Voi tyhjäpää!
Maailmanranta ja elämänkokemusko se avaa silmät, jotta voi alkaa meidän ukkomiesten salapanoksi. Eronneita 40v saa tyrkkiä tieltä pois. Niin avarakatseisia ne on.
Onhan se mukava laittaa parisuhteen ongelmia jonkun kolmannen syyksi. Ettei vaan ole muutenkin sairas koko ihminen? Mietippä itsekin...
ja toiveajattelua.Vaimo aina mukana,hah,hah. Poissa silmistä,poissa mielestä...
se varmaan pahalta, et sinä sille vaan mitään voi. Se vaimo on aina siinä, missä miehensäkin.. Niin kauan kuin liittoa kestää! On se myös sinun ajatuksissasi (syyllisyys) aina harmina, aina etusijalla, ensimmäinen ja loppupeleissä mitä sulle jää.. ei mies eroa, et ole mitään.
..olen sitä mieltä, että vaikka kotona olisi tarjolla "ihan mitä vaan", niin mies (tai nainen) menee jos on mennäkseen. Kaikissa suhteissa on huonoja aikoja, ei siitä tarvitse pelästyä. Voi myös olla, että teillä ei ole mitään yhteistä enää tai koskaan ollutkaan (raskauden takia menty naimisiin ym.). Mutta asioita ei hoideta "toisen takana, pettämällä, haukkumalla muille, pitämällä siis puolisoaan pilkkanaan". Avioeron saa. Jos lapsien takia haluat yhä olla suhteessa, OLE oikeasti suhteessa. Näytä lapsillesi sitten esimerkkiä, kuinka toista ihmistä tulee kunnioittaa. Onnellisuus on pieniä asioita. Ota vastuu omasta onnellisuudestasi muulla keinoin kuin pitämällä kumppaniasi pilkkanasi.
syy on miehen, mutta petokseen tarvitaan aina kaksi (itse ne edes uskaltaisi ottaa vastuuta noin vakavasta asiasta, joten en varattuun mieheen koskisi). Jos rakastat jotain ihmistä todella paljon, ja olet antanut kaikkesi, silloin se todella SATTUU. Ja saattaa jopa viedä hautaan asti kenet tahansa. Vain tosirakkaudessa petos vie jalat alta. Tosirakkaudessa on kuitenkin jokaisella niitä huonoja aikoja, jotka altistavat petoksille ym.
sairas muutenkin, mutta tämä juttu ainakin pahensi sitä. En itse kuitenkaan koskaan haluaisi olla edes osasyyllinen kenenkään olotilaan. Vaikka kuinka kiertelis, niin vastuuta ei pois saa. Kyllä, tämä salasuhde laukaisi ainakin masennuksen. Muitakin syitä toki on , mutta tämä on yksi syy, turha sitä on kieltää.
Toisilla on sentään moraalintajua ja empatiaa hyviin elämää rakentavaan käyttäytymiseen mutta toisilla taas ei. Kunnioitettavampaa on toki käyttäytyä toisia kohtaan moraalisesti oikein kuin tuhoamalla toisten (perhe)elämää!
kannattais pohtia hitusen tarkempaan moraalia ja empatiaa. Ensalkuun pyöri siinä omassa napapiirissä, siitä voit laajentaa lähisukuus ja työyhteisöösi...
Osui kyllä täysin väärälle henkilölle. et tiedä pätkääkään millaiselle ihmiselle kirjoitit.
mutta omaa tuttavapiiriäni tarkastelleena voin sanoa, että pahimpia toisten tuomitisijoita esim pettämisasioissa ovat juuri ne kaikkein vittumaisimmat ja pahansuovimmat ämmät, joiden lähellä maitokin muuttuu piimäksi. Sama koskee aivan kaikkea: jos sukuun naidaan nätti nuori nainen, niin heti alkaa kälätys siitä, että taatusti on jakorasia koko naikkonen ja "sillä ittellään" sai itselleen huijattua hyvän miehen... Jne jne. Helvetin hyvin ollaan perillä siitä, miten muiden pitäisi toimia - tekeekö se sitten heistä itsestään oikeutettuja panettelemaan ja tuomitsemaan muita..?!
pannut merkille, että nuo toisten tuomitsijat ja kaikentietävät ihmiset voivat olla myös niitä, jotka kovalla huutelulla tuomitsevat muita, mutta omassa kaapissa saattaakin olla paljon luurankoja? Itselleni kävi äskettäin niin, että oikein täydellinen perheenäiti haukkui minua ukkomiesten kanssa vehtaajaksi ja siveettömäksi ihmiseksi. Ihmettelin moista käytöstä. Vähän ajan päästä paljastui, että olikin oma lehmä ojassa, itsellään olikin suhde vieraaseen mieheen... Kyllä nyt tekisi mieli mennä huutelemaan, että itekin vehtasit, törkeä ihminen. Mutta olen viisaampi. Aivan sama miten kukin elää.
On se vaan kumma, ettei näillä siveydensipuleilla ole muuta elämää kuin seurata mitä muut tekee. Mahtaa olla tylsää. Mielestäni elämä pitää elää niin, että tietää vanhana eläneensä. Jos asettaa itselleen tiukat rajat miten toimia ja muka tarkasti etukäteen suunnittelee, että näin menee elämä huomenna tai ylihuomenna, niin elääkö siinä oikeasti. Osaako tarttua hetkeen? Ei varmasti. Joten kenenkään ei koskaan pidä sanoa, että minä en koskaan tee niin tai näin.
Ne on ne vaimot siellä kotona, jotka kuvittelee. Kakkosia on monenlaisia - kuten vaimojakin. Minä en kuvittele. Tämä ihana mies, jonka kanssa olen harrastanut seksiä ja vähän muutakin, on naimisissa, ei koskaan hauku tai panettele vaimoaan. Käyttäytyy herrasmiehen tavoin minua kohtaan ja uskon että myös vaimoaan. Siis mikä tässä on se ongelma? Hän elää omaa elämäänsä, minä sinkkuna omaani. Tiemme kohtaavat toisinaan, erilaisten asioiden merkeissä, mutta kumpikaan sii EI KUMPIKAAN halua mitään sen enempää. Kumpikaan ei roiku eikä järjestä kohtauksia. Laajennamme vain maailmankuviamme. Mitä pahaa siinä on? En tajua? Kristillisen kasvatuksen saaneena tiedän kyllä että pettäminen on väärin, mutta silti en näe tässä mitään ongelmaa. Ongelmia aiheuttavat omistushaluiset "ämmät" olivatpa ne sitten ykkösiä tai kakkosia. Aurinkoista kevättä kaikille "kakkosille". Nauttikaa jatkossakin ihanista hetkistä tapaamienne miesten kanssa, olivtpa he sitten varattuja tai ei.
sinkku, toivon että tulet kunnolla petetyksi rakkaan ihmisen taholta! Muistele sitten salapanojasi itkiessäsi sydän särkyneenä. "Ämmä" voin olla, mutta en omistushaluinen silti noin kevytkenkäinen ajattelutapa sattuu. Toivon, todella että edestäsi löydät!
Päiväni pelastui, kun luin tuon sinkun kirjoituksen. Ei mitään pahaa, laajennamme vain maailmankuvaa. Mitenkähän omistushaluiseksi tämä herrasmies osottautuisi, jos se "ämmä" siellä perheessä alkaisi myös laajentaa maailmankuvaansa. Minä en tuomitse kakkosia, ei tarvitse ajatella edes niin, sen rangaistuksen he saavat omassa elämässä, tieto aina jotain kautta leviää ja totuus on, että se on kuin varjo menestyneenkin naisen imagossa. Huonon naisen maine on ja pysyy, vaikka sitä ei edes ääneen lausuttaisi. Itse teen työtä naisten keskellä ja kuulen ja näen näitä juttuja lähes viikottain. Itse olen leski ja eläkeiän kynnyksellä. Luonteeltani olen sellainen, että sympatiseeraan mielessäni ja yritän auttaakkin sit, joka on heikoimmilla.
hyvä, laajennamme maailmankuviamme! Pidän mielessä, nautin hyvistä hetkistä, huonojakin saa sekaan mahtua, sehän on vain elämää.
Vastauksestasi kuvastuu elämään katkeroitunut nainen. Ellei sääli olisi sairautta, tuntisin sitä Sinua kohtaan. On surullista että haaskaat aivokapasiteettiasi toivomalla petetyksi tulemista minulle, ihmiselle jota et edes tunne. Aivotonta ajanhaaskausta. Suosittelen lämpimästi että kaiken tuon viha/katkeruusenergian suuntaat elämässäsi positiivisiin asioihin ja alat nauttia elämästä täysin rinnoin. Ja tuon seuraavan kirjoittajan viestistä:
"Minä en tuomitse kakkosia, ei tarvitse ajatella edes niin, sen rangaistuksen he saavat omassa elämässä, tieto aina jotain kautta leviää ja totuus on, että se on kuin varjo menestyneenkin naisen imagossa. Huonon naisen maine on ja pysyy, vaikka sitä ei edes ääneen lausuttaisi. "
Voi laupias taivas. Haloo. Nyt eletään 2010 - lukua! Kuuluisit ajatuksinesi 1800-luvulle. "saavat rangaistuksensa, totuus leviää, huonon naisen maine!" Että hoh -hoo!
Ja eikun nauttimaan elämästä kevätauringon paistaessa!
tuo, mitä kirjoitit. Tässä eletään nyt tosiaan 2010-lukua eikä ihmisiä jaksa kiinnostaa kenenkään kakkosen tai vastaavan "huono maine" ; kaikenlaista paskaa tapahtuu niin paljon, että yksi salarakas sinne tai tänne ei vie maata merelle. Ei, vaikka nämä pienissä piireissä pyörivät, toistenkin asiolla mässäilevät pahanilman linnut niin kuvittelevatkin.
Jep, nautitaan kevätauringosta ja jos tuhkaa pöllähtelee niskaan, sekään ei valikoi, sataako ykkösen vai kakkosen päälle :-))
vaan, paha saa aina palkkansa.
vaan, just yks "kakkonen" pienestä kylästä joutui muuttamaan, kun ei kestänyt sosiaalista painetta sekoiltuaan ukkomieheen. Mies jatkoi liittoaan salasuhteen ilmitulon jälkeen ja "kakkonen" jäi kuin nalli kalliolle ja joutui ivan kohteeksi. Sääliksi kävi, oli vielä rakastunut mieheen. Näinkin, joskus elämässä vaan käy.
sen kuin rehottaa... Tässäkin taas mies sai jonkinlaisen kansallissankarin kohtelun arvatenkin, kun jätti sen "lutkan" ja palasi "kiltisti" kotiin. Yököttävää! Sitä en taaskaan ymmärrä, miten se kakkonen YKSIN tuntuu sekoilleen? Ukkomiehen pakotti ase ohimolla arvatenkin sänkyynsä ja hip hurraa, kun miespoloinen pääsi pakoon "pahan noidan pauloista". On se vaan uskomatonta, miten typerää porukkaa maailma päällään kantaa - ja nyt en puhu tästä kakkosesta..!
Tiedän kakkosen jokaa elää onnensa seitsemännessä taivaassa.heh heh
Tiedän ne luritukset ja mairittelut mitä se kakkonen uskoo, kunnes aukee se todellisuus......
Minulla on ollut rauhallista koti pysynyt siistinä, ei ole kännikala tullut baarista hoiperrellen kotiin...
Ei ole tarvinnut pelätä väkivaltaa, ( ei ohjailla kännikalaa ettei hän horjahtelisi kaikkia esineitä nurin ja rikkoisi paikkoja ).
Ärtynyt on mieheni kun tapaamme, kakkoselle ei voi näyttää vielä mikä on.Nyt täytyy esittää mitä onkaan tullut luvattua, elämä on nyt ihanaa niin kauan kun sitä kestää.
Ärjymässä täytyy käydä minulle ja lapsille.Tulevaisuudessa on toivo paremmasta huomisesta.
Pettäminen tosin koski kipeästi ja lapset kärsii häpeänviitta harteillaan pitkän aikaa.
Tämä kakkonen minkä valitsi ei nyt sinne parempaan suuntaan osunut.
Yhteinen tekijä kumpikin rakastavat alkoholia ja kapakoita. Myös hotelliyöt ovat kuulemma ihania, niin jos kukkaro kestää!
Sepä se, yleensä ne kakkoset eivät tasoltaan häävejä ole. Niin se vaan menee, sorry kakkoset. Miehen oma pää on sekaisin, suomalaisten miesten tyyppivika, ongelmista ei osata puhua ja helpotusta haetaan sitten alkoholista ja myös vosuista, jotka ovat sillä kertaa niin ymmärtäväisiä ja syli täynnä " rakkautta" pelastamaan mies...
Kitkeriä,sanoi kettu pihlajanmarjoista! Oliskohan peliin katsominen mitään?
olet siis käynyt tarkistamassa, minkälaisen vosun kanssa miehesi sinua pettää..?
pitäskö vaimojenkin vilkasta sinne peiliin? Miksi miehen pää on sekaisin ja sinne kakkosen ymmärtävään syliin pitää hakeutua? Sori vaan vaimot, te joita miehet pettää - teidän se peiliin pitää katsoa myös eikä vain kakkosen. Toki kakkonenkin saa sinne vilkaista, miksi suostua kakkoseksi. Mutta ei ne vaimotkaan syyttömiä ole, turha väittää muuta. Parisuhteen eteen pitää tehdä työtä, molempien puolisoiden. Ja jos siihen siitä huolimatta sopii ylimääräisiä henkilöitä, niin eikö silloin olisi paras erota ja molempien etsiä se onni toisen ihmisen luota? Miksi juosta vieraissa?? Miksi suostua jäämään liittoon, jossa toinen juoksee vieraissa?? En oikeasti ymmärrä tätä hommaa. Mitä vaikuttaa haukkua ykkösiä, kakkosia ja sitä pettäjää? Jokainen me teemme oman elämämme sellaiseksi kuin se on.
elää omaa elämää, mutta katsommehan sinne peiliin ettemme sotke toisten elämää.
Kakkosenkin on varmaan syytä katsella pidempäänkin sinne peiliin.
Moni pettäjä on vain niin raukka ettei pysty selvittämään ogelmia, puikkii pakoon.
Eihän se kakkosen reikä niitä avio-ogelmia selvitä, sehän voi vaan lisätä tauteja jos kaikki varatut purkaa lastinsa yleiseen tuhkakuppiin.
Eikö se ole niin ettei avioliitto ilman ogelmia suju kenelläkään.
Vastoinkäymiset kasvattaa lujaa luonnetta, ja vielä kun pitää asiat omana tietonaan eikä hyväksy niitä
" mukamas auttajia ". Se reijällinen apu kestää vaan hetken, itse ogelmat on samanlaisia kuin ennenkin.
Jäitkö sinä nyt varatun miehen " hellyyden osoituksista ja tussun hoitelusta ilman ".
Löysikö kenties uuden vosun? Pettikö sinua?
Olis tietysti kiva joskus nähdä minkälainen on vosun jakovuode, haiseeko ku...le ja öisille lemmen tatimoille hyi helvata....
On teidän jutut ihan ufoja! Te luulette että salasuhteet ovat pelkkää seksiä.Voin kertoa että niissä on paljon muutakin. Ja olette nyt sotkeneet maailman vanhimman ammatin ja ihmissuhteet. Mistähän tuo käsitys siitä että salasuhteissa pohditaan vaimon huonoutta tai ongelmia johtuu? Luuletteko todella pelastavanne avioliittonne sillä että haukutte kakkosia täällä mitä erilaisemmilla nimityksillä? Hoitakaa omat ongelmanne,älkää sälyttäkö niitä toisten syyksi.
matkassa jos esim. miehen täytyy mennä kertomaan jonkun kolmannen osapuolen sänkyyn, kuinka huono vaimo hänellä on. Avioliitossa riidassa on aina kaksi osapuolta aviopari.
Heikompi on se joka hakee lohtua toisesta sängystä, ensin asiat selväksi omassa liitossa.
Kun asiat kunnossa menneeseen, sen jälkeen voi kieriskellä hellyydessä vaikka joka kakkoseksi jääneen
sängyssä ja rakastaa "aidosti" aina voi vaihtaa jos ei miellytä.
Mielestäsi kakkonen on pelastava "enkeli" joka jakaa lohduttaa ah niin täydellistä ihmistä joka tarvitsee nyt lääkettä haavoihinsa.
Salasuhteessa kakkonen on kiltti ei ne rahalliset korvaukset ole kuin syvää "ystävyyttä" sori kun nyt vaan tiedän näitä tapauksia. Rahalliset korvaukset esim. hotelliyö uusi takki kampaajamaksut talouden tukeminen.
Ystävyyttä ne on " tuntuuko tutulta " ja sinä haluat pelastaa suhteesi varattuun helppo elämä viehättää
ei puolisot ole sun kaltaisille kuin joku jota ei ole olemassakaan.
Hyi hitto en menisi toisen sänkyyn kun oma sänky olisi vielä petaamatta.
Tiedät itsekin ettei tuo ole totta.Haluat vain ymmärtää väärin kaikki mitä toiselta puolelta kerrotaan.Se sinulle sallitakoon jos se helpottaa oloasi,että haukut jotain henkilöä jota et tunne. Jos ainoa "aito" rakkaus on on avioliitossa niin johan me ollaan hyvinkin rakkaudettomassa maailmassa. En ole kakkosia enkeliksi maininnut,koskaan.Ihmisiä me kaikki ollaan. Ja uskokaa nyt että vaimosta EI tosiaankaan jutella,ei hyvää eikä pahaa.Ei yritetä miettiä avioliiton koukeroita. Sinullahan on kummallisia tuttuja,etteivät vaan olisi jotain maailman vanhimman ammatin harjoittajia eivätkä ollenkaan tänne palstalle kuuluvia ihmissuhteessa olevia ihmisiä? Hassua että aviovaimot ovat seksistä kaikkein mustasukkaisempia kun kuitenkin kiintymys ja henkinen yhteys on se joka pitää näitä suhteita käynnissä.Siitä kannattaisi olla kateellinen kun ei juttelu kotona suju....
päätellen sivistys on kiertänyt sinut kaukaa.
palstalle siinä missä sinäkin, vietimme aviosiippamme kannssa tuossa pitkän juttutuokion kakkosista.
Olemme juuri viimevikolla kumpikin saaneet tietää pettäjistä kakkosista ja ykkösistä.
Ja siitä mitenkä monen elämä on taas pilalla, taitavat olla sellaisia parinillan panokeikkoja.
Huonolla tuntemisella on taas menty sänkyyn, tämä jo kertoo jo paljon kakkosista mistä puute.
Vielä nyt kenenkään vaimosta puhumaan, hävetä pitäis niin että housut pysyisi jalassa varatun seurassa.
Erilaisten ammattien harjoittajia tunnen paljon, monella on ammatti siirtynyt seuraavalle sukupolvelle.
Rakkaus on aidommillaan hyvässä avioliitossa, ei siihen kuulu " kakkoset maailman vanhimman ammatinharjoittajat" .Hu..t
Tuttavani ja ystäväni ovat aivan normaaleja ihmisiä. Älä arvostele.
Viittasin tuossa vain edelliseen viestiisi jossa kerroit tuttavapiirissäsi olevan henkilöitä jotka ottavat seksipalveluistaan palkkioita ja siksi ihmettelin ystäviäsi.En muuten. Minä kun en sellaisia tunne. Huomaan sinussa todellista ahdistusta tässä asiassa ja ymmärrän jos sinulla on pelko omasta aviosiipastasi. Toivottavasti asiat selviävät,eikä sin un tarvitse toisia ihmisiä huoritella kun olet miehellesi vihainen.
Taidat olla ikuinen kakkonen, kun niitä täällä puolustelet.
Ystäväsikin taitavat olla niitä kakkosia.
Kenties olet juuri se jäyetty kakkonen.Turha niitä on puolustella!
Nyt menen vaimoni viereen. Hyvää yötä!
Tapasin varatun miehen vuosi sitten.Hän otti eron minun takia.Rakkautta ensi silmäyksellä.Nyt tilanne on sellainen että hän petti minua thaihuoran kanssa lemmenlomalla ja nyt on sitten vapaa taas .Siis en kuvittele olevani mitään kun rakastun varattuun mieheen.Annoin tunteen viedä kun olin itse sinkku ja hän halusi heti jätttää vaimonsa.Elämänkokemuksen perusteella tiesin heti vuosi sitten etttei se eksä mikään paska voi olla jos hän on ollut 20v hänen kanssaan.Mutta jotainhan siinä suhteessa silti tökki.Ja molemmissa varmasti "vikaa"ollut.Ja jos sen en olisi ollut minä jonka takia hän erosi vaimostaan se olisi ollut joku muu.No nyt suren niinkuin eksä suri miestään vuosi sitten.Olen sitten sen ansainnut.Mutta varattu tai ei,pettää voi kuka vaan.
...viime vuonna! Hyvä niin, ei tullut mitään! Perheonnikin kukoistaa melkein taas.
Ajatelkaas, jos puolesta kansalla olisi samanlainen selkäranka kuin sinulla, niin mitään pettämisiä ei koskaan olisikaan. :D
ei tarvita, selkärankaa lisää kaikille.
avioliitot pysyy pikku vaikeuksienkin jälkeen ehjinä.
edehdyin kerran, mikä onni että huomasin mitä olin menettämässä.
opettelin itsehillinnän alkeet ja järjen käytölle oikeat tavat.
älämä maistuu älämälle, perhe ja siinä ne muutkin asiat sujuu.
moraali ja itsekunnioitus, pois epämääräisiltä poluilta.
että ihminen voi kehittyä ja oppia virheistään. Kakkosia ei todellakaan tarvita, he ovat tarpeeton ikään kuin 'kuona-aine', joka pyrkii rapauttamaan onnellisia perheitä. Kakkoset pysyköön erossa onnellisista perheenisistä. Ettekö ymmärrä:perhe on aina ykkönen ja tärkein! Minkään halvan lumpun takia ei perhettä hajoteta, vaikka välillä mielitekoja saatetaan käydä tyydyttämässä. itse pidin kakkosta jonkin aikaa, kun se antoi panna perseeseen - se oli ainoa syy, muuten en välittänyt siitä lumpusta. Vaimo on mulle rakas, enää en lumppujen perään haikaile, hyi hitto mitä saastaisia naisia.
yks lässyttäjä, jolle vois sanoa, että laita hame päälle - mutta se loukkaisi meitä kunnollisia naisia!
Hyi hitto, mitä puhetta! Vai on sulle vaimo rakas... On siinä pojalla puheet! Täysin kalunsa vietävissä oleva ressukka olet etkä yhtään mitään muuta. Vai oliko sinulla munaa kertoa vaimokullalle sama kuin mitä kirjoitit - että kakkosta pidit, kun se antoi panna perseeseen..?
Ylen opettavaista käydä näitä juttuja välillä lukemassa - nytkin taas osaan noteerata oman mieheni entistä korkeammalle: hän on Mies eikä mikään kaltaisesi vikisevä mikkihiiri. Lähdenpä tästä saman vällyn alle - ei, en "anna panna perseeseen", vaan meillä se tapahtuu MOLEMPIEN halusta. Ehkä säkin onnistuisit vaimosi kanssa, jos olisit Mies...
......mikä saastainen mies olet! vaimosi ansasitsee paremman miehen!!!
selvä naisen kirjotus :) :)makeet naurut :) :)
noinkin, voi olla ettei... Tiedän lähipiiristä yhden tapauksen, jossa "eki" palasi vaimokullan luo kotiin häntä koipien välissä ja selitteli päälle, miten se vieras lutka viekotteli hänet "erikoisseksillä" - mutta että vaimoahan hän koko ajan on rakastanut...
sulla on todellakin liian stereotyyppinen kuva "ukkomiehistä/sinkkunaisista".
on vaan totuus, että niin monta tarinaa kuin tyyppiäkin.
kyllä se ukkomies voi olla sellainenkin, joka asuu ja elää pitkiäkin aikoja
toisen naisen luona ihan tavallista kotielämää. ja toinen nainen voi myös
olla ainut "muu nainen". eli ei se sinkkunainen aina ole se kauhee vamppi ja
ukkomies itseriittoinen panosonni.
On pettäjillä jotain yhteistäkin, niillä kutiaa enemmäm eivätkä pysty itse raapimaan.
Ukkomies/ sinkkunainen: niin no moneen kertaan käytetty.
Olen itse vaimo ykkönen, mieheni ei pysty maksamaan talostamme ja muusta omaisuudesta minulle.
Pettämään pystyy, mutta siinä huumassa ei tajuta että pitää maksaa päästäkseen paremmille päiville.
Ukkoni käydessä kotona on sillä aina joku tauti, sanotaan suomeksi kuralla ja oksentelee.
Muuttunut muutamassa kuukaudessa tosi vanhan näköiseksi, omituinen haju .....
Pelkään että minäkin saan WC:stä tauteja ja tietysti muu perhe voi sairastua.
Rahaa riittää kyllä käytettyyn naiseen kiertopalkinto kuuluu olevan nainen...
No sai sitä mitä tilaskin.... toivon että onni kukoistaa....
Kyllähän saatavani saan kun kaikki myydään , ukolle jää vako mitä voi tarpeentullen hieroa....
Ainahan voi vaihtaa tavaraa vaihtelu virkistää, elämä voi niin nopeasti mennä alamäkeen....
eliittikastiin...taivaspaikka turvattu! Siunattua loppuelämää
Niin ei sitä kannata kenenkään itseään ylentää millään tavalla paremmaksi jos on ns. ykkönen. Itse olin ja ex mieheni löysi toisen sinkun, muttei tämä nainen mikään vamppi ole, meillä kun ei ollut se suhde kunnossa niin sehän oli ihan ymmärrettävää asioiden mennessä niin. Omaisuus myytiin ja kummatkin osasi jatkaa elämää katkeroitumatta toista syyttämättä tai syyllistämättä. Tämähän on vain elämää, ei se olo siitä parane haukkumalla sitä toista naista aina kaikesta.
Sinähän täällä olet ylentänyt itsesi, siunaat ihmisiä taivaaseen elävältä.
Oletko Ylimmäinen pappi, vai mikä viskaali olet?
Hyvää nykyhetkeä ja parempaa tulevaisuutta.Niin en ole edellinen kirjoittaja.
Hyvää päivänjatkoa.
runossa sanotaan: ei paha oo kenkään ihminen, on toinen vain heikompi toista....
On paljon arvokkaampaa tunnustaa heikkoutensa, pyrkiä parempaan ja ymmärtää ihmistä- itseäänkin. Sitä on on ystävällisyys.Toisen lämmin kosketus- vain lainaa.