Olen kuullut sanottavan, että elimistö pyrkii aina suurimpaan painoon missä se on ollut. Eli jos laihduttaa kaksikymmentä kiloa, niin elimistö pyrkii kaikin keinoin saamaan tuon 20 kiloa takaisin. Onko tämä totta, vai ainoastaan yksi lihavien tekosyistä? Onko asiasta mitään tutkimustietoa?
Totta vai tarua
sentarmi
12245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
jos ajatellaan kuurimuotoista laihduttamista. Kun kuuri lopetetaan niin kilot palaavat kun siirrytään entisenlaiseen ruokavalioon ja yleensä kilot tulee takaisin korkojen kanssa. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla tätä ilmiötä ei tapahdu koska kyse on pysyvästä ravintotottumusten muutoksesta. Paluuta siis ei ole eikä kannatakaan.
>
Niinhän ne kaikki dieetit on alunperin suunniteltu pysyviksi ruokailutapojen muutoksiksi (ennemmin tai myöhemmin). Äärimmäisen usein vaan se ei toteudu - eikä se toteudu sen paremmin VHH:llakaan: siitä luovutaan ainakin yhtä herkästi kuin muista dieeteistä.
Mikään diettihän ei aiheuta jojoilua, jos dieettiä noudattaa.
Alkuperäiseen kysymykseen vastauksena/arviona: tietysti ne rasvasolut on edelleen olemassa, joissa se ylimääräinen rasva on ollut. Ne varmasti täyttyisivät uudelleen, jos niiden antaa täyttyä, mutta kyllä uusilla ruokailutottumuksilla pystyy pitämään itsensä ruodussa. Ihan yhtä paljon saa syödä yhtä hoikka tyyppi, joka ei ole ollut lihava, joten eiköhän kyse ole vain vanhojen tottumusten kaipuusta. Kyllä siitä eroon pääsee jokusen vuoden kuluessa (ei tupakoitsijallakaan enää parin kolmen vuoden jälkeen tupakki niin kovasti maistu).
Samaa mieltä, perjaatteessa totta. Pitkäaikainenlaihduttaminen ja elämäntapojen muutos/ruokavalion auttavat pysyvään painonhallintaan. Kuurit ovat vain rahastuskeino.
Perjaatteessa mitä nopeammin pudotat painoa sen varmemmin se palautuu. Järkevä painonpudotus on jotain maks. 4 kiloa/kk. Tottakai siihen vaikuttaa lähtöpainokin. Mutta pointtina että ei mitään 20kiloa muutamassa kuukaudessa dieetin avulla.
>
Tämähän ei pidä paikkaansa. Todellakin nopeissa VLC-kuureissa on saatu jopa parempia pitkäaikaistuloksia kuin perinteisissä dieeteissä. Niissähän painoa pudotetaan nopeasti paljon - ja sitten keskitytään pitämään paino saavutetussa pisteessä. Kaikki eivät tietenkään onnistu, eikä edes puolet, mutta kuitenkin hivenen suurempi osuus kuin perinteisissä dieeteissä.
Itse asiassa kun VLCD:n yhdistää ruokailuneuvontaan (terapiaan), niin se on yksi parhaista pitkäaikaistuloksia antavista tavoista. Tämä on juuri esim. tuon Xtragavanzan tapa.
vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja tiedän mistä puhun. Ei ole mitään aikomusta luopua tästä ruokavaliosta kun olen saanut terveyteni takaisin.
"Varokaa hyvät ihmiset! Jälleen on keksitty uusi viritys. Tällä kertaa kysymyksessä on Extravaganza -niminen peli. Allekirjoittamalla sopimuksen, sidot itsesi tähän bisnekseen peräti vuodeksi. Ja tätähän ei kukaan sopimuksen teko hetkellä huomannut kertoa - yllätys yllätys!!! Kyllä se varmaan siinä sopimuksessa jossain lukee. Todennäköisesti hyvin pienellä ja vieläpä harmaalla värillä. Olen siis tyhmä - en lukenut. Kannattaa ottaa kustannuksista tarkasti selvää ja mieluummin ennen allekirjoittamista. Kyseisen yrityksen sivuilta hintatietoja on turha etsiä. En ole hämmästynyt. Parhaimillaan YLI 300 EURON kustannukset kuukaudessa eivät varmasti houkuttele edes laihduttajia.
Mihin mielenkiinto sitten hävisi? Huomasin, että pääsen samaan lopputulokseen täysin itsenäisesti. Ostan kaupasta tai apteekista ravintolisiä ja syön niitä muutaman viikon. Siihen päälle sopivasti liikuntaa. Lopputulos on ihan sama. Kustannukset kolmanneksen Extravaganzan hinnoista. Hintaan sisältyvistä kuntosalivuoroista tai henkilökohtaisista kuntonevojista on turha kehua. Niitä en tarvitse. Totuus on, että ravintolisillä pystyy sinnittelemään korkeintaan pari kolme viikkoa. Sen jälkeen niitä ei saa enää millään menemään alas. Tauko on paikallaan. Tauon aikana syö maltillisesti ja liikkuu siinä määrin, kuin ehtii ja jaksaa. Mieluummin kuitenkin enemmän, kuin ketoosin aikana. Myös tämän jakson jälkeen lopputulos on sama, kuin em. yrityksen ohjauksessa. Laiduttaminen on korvien välissä. Ei painon pudottamiseen tarvita mitään huikean hintaisia ohjelmia ja järjestelmiä. Mikäli et halua laihtua, he eivät pysty sinua auttamaan. Kukaan ei pysty.
Yksi pikku (hauska) havainto vielä. Kolmessa punnituksessa tuossa kassakuittia muistuttavassa englanninkielisessä lapppusessa näytti luiden paino nousseen! Olen toki kuullut osteoporoosista, mutta minkä niminen on se tauti, kun luiden paino nousee viikoittain ?!?"
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8590737
Toki jos itsekin pystyy vetämään VLCD:n läpi niin, että pystyy vielä sen jälkeen opettelemaan uudet ruokailutottumukset sekä liikkumaan, niin mikäs siinä. Edes VLCD-tuotteet eivät ole korvaamattomia: ne voi aivan helposti tehdä itse kun vähän jaksaa kerätä tietoa. Näin mitään rahaa ei mene kenellekään, jos se siitä on kiinni. Kuitenkin on tutkimuksellisesti todettu, että varmemmin tuloksiin pääsee, jos on terapiaa ja kannustusta. Siis onnistumisprosentti vaan kasvaa, jos osallistuu terapiaan. Se ei takaa onnistumista eikä se takaa epäonnistumista, ettei osallistu, mutta se parantaa mahdollisuuksia.
VLCD on siis yksi varsin varteenotettava tapa laihtua pysyvästi. Jokaisen kannattaa etsiä omansa: toiset pitävät tavasta, jossa syödään järkevästi normaalia ruokaa, toiset pitävät jonkin makroravinteen minimoimisesta - ja jotkut nopeasta erittäinalhaisten kalorien kuurista. Jokaiselle on puolestapuhujansa. Jokaisella on koettu suuria onnistumisia. Jokaisella tavalla on myös epäonnistuttu tavoitteessaan. Kannattaa vaan miettiä ja kokeilla, mikä olisi oikea tapa juuri sinulle !
Jos mietitte palstakirjoittelua, niin varmasti epäluotettavimmat tyypit ovat niitä, jotka julistavat oman tapansa ainoaksi oikeaksi. Heitä älkää siis kuunnelko.
Olet laihtunut VHH:lla, mikä on palauttanut ainakin osan terveydestäsi. Kuitenkin tuossakin ruokavaliossasi voi olla paljonkin korjattavaa, että olisit vielä terveempi. Tätä et voi tietää, koska kokemusta asiasta Sinulla ei ole (eikä itse asiassa tule vaikka mitä tekisit).
Kuitenkin alkuperäinen ajatus oli dieetin kestosta. Sinä olet tiesi valinnut ja pystyt noudattamaan VHH:ta. On kuitenkin hyvin suuri joukko, jotka ovat kokeilleet VHH:ta, mutta luopuneet siitä (vähitellen). Se ei siis sovellu kaikille eikä kaikki pysty sitä noudattamaan hautaan saakka.
Kirjassa Koolla on väliä (toim. Katariina Kyrölä ja Hannele Harjunen) esitellään käsite "Set point - teoria". Tämän teorian mukaan kunkin luonnollisin paino määräytyy geneettisesti jo ennen syntymää tai viimeistään lapsuudessa. Aikuisiässä ruumiin paino pysyy suunnilleen tuossa pisteessä, miläli ihminen syö haluamallaan tavalla.
Tämän teorian mukaan siis laihduttanut ihminen palaa alkuperäiseen painoonsa juuri tämän "Set point" - painopisteen vuoksi, koska se on hänelle omin paino.
Itse en usko tähän.... miten kenenkään "omin paino" voi olla esim. sairaalloisen ylipainoinen? Toki on ihmisiä, jotka viihtyvät omassa ylipainossaan ja voivat olla terveitä ja onnellisia, mutta väitän että suurin osa ylipainoisista haluaisi laihtua. Mielenkiintoinen teoria kuitenkin.....
En ole ko. kirjaa lukenut, mutta voisin kuvitella, että kroppa pyrkii tuohon suurinpaan painoon, koska se on se, minkä vartalo on tottunut kokemaan normaaliksi. Ehkä ilmiö on sama, kuin jos normaalipainosta laihduttaisi reippaasti alipainoiseksi, tuon alipainon säilyttämiseksi joutuu todella rajoittamaan syömisiään. Ja muistelen jostain lukeneeni, että tuo set point -teoria on ihan todistettukin, ja senkin vuoksi pysyvä painonpudotus useimmiten epäonnistuu.
Mielenkiintoista, miten tämä teoria on todistettu?
Miten voi olla mahdollista, että geenit määräävät niin pitkälti sen mikä paino on kullekin ominainen? Tuntuu scifiltä... : )
Entä voiko tätä teoriaa käyttää puhuttaessa sairaalloisen ylipainoisista, jotka myös usein palaavat pienen painonpudotuksen jälkeen alkupainoonsa vai onko tässä kyseessä vain vanhoihin ruokailutottumuksiin palaaminen? Ja jos näin on, niin eikö heidän (ylipainoisten) syömistavat olisi tuolloin ominaisia ja parhaiten heille sopivia ja niistä ei siis tulisi pyrkiä pois?
Set point-teoria ei ole ihan sitä mitä haen takaa, mutta läheltä liippaa. Olen siis jostain lukenut, että elimistö pyrkii takaisin suurimpaan painoonsa missä se on ollut, huolimatta siitä miten ja millä aikavälillä on laihtunut. Eikö kukaan muu muista kuulleensa tällaisesta?
Ja ei, minua ei kiinnosta eri dieetit ja niistä kiisteleminen, en ole ylipainoinen.