Petin tyttöystävääni viime marras-joulukuussa firman pikkujouluissa, ja on olemassa pieni (lähinnä teoreettiinen, mutta kuitenkin) riski että tyttöystäväni saisi kuulla tapahtuneesta muiden ihmisten juorujen kautta. Itse kaduin tapahtunutta jo heti aamulla, ja vannoin etten menisi enää ikinä tekemään mitään niin typerää ja uskokaa tai älkää, en ole tehnytkään vaikka olen useasti käynyt ulkona yksin (ja tietysti yhdessäkin) tapahtuman jälkeen. Päätin antaa itselleni anteeksi (tämä kuulostaa typerältä, mutta en keksinyt parempaakaan muotoilua) sen ensimmäisen hairahduksen, mutta jos vielä jotain vastaavaa tapahtuisi niin sitten kertoisin tyttöystävälleni kaiken (siis myös tämän pikkujoulujutun sen uuden sekoilun lisäksi). Kuvittelen siis oppineeni tapahtuneesta jotakin ja meillä on mennyt todella hyvin (huomattavasti paremmin kuin ennen tapahtunutta) suhteessamme (ja myös sängyssä) pettämiseni jälkeen. Kyseessä on siis täysin firman ulkopuolinen (jatkot baarissa, jossa tavattiin) henkilö, josta kuitenkin muutamat (työ)kaverini tietävät (ollaan aika paljon myös vapaa-ajalla tekemisissä). En usko enää tätä yhdenillan hoitoa tapaavani, mutta ne muiden juorut pelottavat.
Olen itse päässyt tapahtuneesta ylitse melko hyvin, toisinaan tulee päiviä jolloin tämä vaivaa mieltäni, mutta luonnollisesti vähemmän kuin silloin tapahtuman jälkeisinä viikkoina. Kuvittelen, että mitä enemmän aikaa kuluu niin pääsen tästä itsekin paremmin ylitse. Myös kaverini jotka tietävät tästä ovat sanoneet, että olisi turha loukata tyttöystävääni tällä tiedolla, kun kerran tapahtunut seksi ei merkinnyt tietenkään mitään kummallekaan. Uskon pystyväni elämään tällä asialla hautaan asti omana tietonani parisuhteessa.
Tiedän tyttöystäväni jättävän minut välittömästi jos saisi tietää tästä, mikä varmasti monen mielestä olisi ihan oikeinkin. En vain haluaisi menettää häntä nyt kun meillä menee paremmin, rakastamme toisiamme ja olen alusta alkaen tiennyt hänen olevani elämäni nainen.
Kommentteja?
Olen itse päässyt tapahtuneesta ylitse melko hyvin, toisinaan tulee päiviä jolloin tämä vaivaa mieltäni, mutta luonnollisesti vähemmän kuin silloin tapahtuman jälkeisinä viikkoina. Kuvittelen, että mitä enemmän aikaa kuluu niin pääsen tästä itsekin paremmin ylitse. Myös kaverini jotka tietävät tästä ovat sanoneet, että olisi turha loukata tyttöystävääni tällä tiedolla, kun kerran tapahtunut seksi ei merkinnyt tietenkään mitään kummallekaan. Uskon pystyväni elämään tällä asialla hautaan asti omana tietonani parisuhteessa.
Tiedän tyttöystäväni jättävän minut välittömästi jos saisi tietää tästä, mikä varmasti monen mielestä olisi ihan oikeinkin. En vain haluaisi menettää häntä nyt kun meillä menee paremmin, rakastamme toisiamme ja olen alusta alkaen tiennyt hänen olevani elämäni nainen.
Kommentteja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
lähdit kertahoidon mukaan ja mieltä jäytää, onko juoruja kulkeutunut tyttöystäväsi korviin...eipä tekosi ole sinulle näköjään mielenrauhaa antanut. Sitä saa mitä tilaa.
Pitäisi muistaa pitää ne housut jalassa, jos kerran elää toisen ihmisen kanssa.
Se, että on ottanut viina, ei ole mikään puolustus. Ja silloin kontrolli pettää ja toimii tyhmästi.
Viina on viisasten juoma.
Mun mies teki saman. Ja kertoi mulle heti seuraavalla viikolla. Yhderssä ollaan edelleen ja pikkuhiljaa tästä on ylikin pääsemässä. Meillä myös on suhde vahvistunut pettämisen jälkeen, oli kyllä hyvä aikaisemminkin, eli ei ollut sinänsä syytä miehelle lähteä vieraisiin. Mutta sitten sitä kommenttia. Jos olisin kuullut mieheni pettämisestä jotain muuta kautta kuin itseltänsä, niin en usko, että oltaisiin enää yhdessä. En antaisi anteeksi sitä, että toinen salaa noin ison asian, vaikkakin syyhbä olisi, että se loukkaa minua niin paljon. Minusta oli hyvä, että mies oli rehellinen ja antoi minun itse tehdä päätöksen, haluanko hänen kanssaan jatkaa. Punnitsin suhdetamme ja olen sitä mieltä ettei sitä oikeaa kannata hylätä yhden kännipanon takia. Jos kyseessä olisi ollut pidempi suhde, juttu olisi sitten toinen. Eikö sinua vaivaa salaisuutesi? Suhdehan perustuu avoimuuteen ja rehellisyyteen sekä luottamukseen. Jos on noin isoja salaisuuksia, niin miten käy läheisyyden?
Kiitos järkevästä kommentistasi!
Ajattelin itsekin kotimatkalla vielä kertovani asiasta heti, mutta tyttöystäväni vihaisen vastaanoton jälkeen en uskaltanut heti kertoa vaan ajattelin että kerron parin päivän päästä. Ymmärrettävästi tyttöystäväni oli huolesta raivona kun oli odottanut minua yöllä kotiin eikä ollut saanut puhelimella kiinni, tällä kertaa akku oli kuin kohtalon ivasta oikeasti loppunut. Kerroin olleeni kaverini luona jatkoilla, mikä pitääkin sinänsä paikkansa, osoitteita myöten, olen vain salannut sen pahimman osuuden näistä jatkokemuista. Tyttöystäväni ristikuulustelun aikana käsitin hänen olevan täysin tosissaan sen suhteen, että mikäli näistä jatkoista paljastuisi jotain muuta kuin mitä olen kertonut niin tämä suhteemme loppuisi tähän. Mietin parin päivän aikana kuumeisesti kertoisinko vaiko en, ja erehdyin kysymään tällaisista pettämisasioista hyvin tietäviltä kavereiltani, jotka "arvioivat" tilanteeni ja neuvoivat pitämään suuni kiinni - omatuntoni lakkaisi kyllä soimasta, kuten ilmeisesti heilläkin on käynyt.
Mikä minut sitten ajoi pettämiseen? Tapahtuma-aikana meillä oli paljon riitaa ja seksi elämämme oli väliaikaisesti kuollut (emme olleet pariin kuukauteen harrastaneet seksiä, muuta läheisyyttä kylläkin meillä on aina ollut riittämiin molempien mielestä). Olin kai vaan niin "puutteessa" ja kun tämä baarissa tavattu nainen suorastaan tyrkytti itseään minulle, vaikka oma ihastuksensa seisoi vieressä niin hetken tunteesta annoin mennä, kännissä olin, sen voin myöntää, vaikkei se todella mikään puolustus olekaan. Pettämisen jälkeen seksielämämme lähti jo seuraavalla viikolla "uuteen nousuun" tyttöystäväni aloitteesta mitä itsekin ihmettelin. Tämä salaisuus painaa mieltäni kuten jo aiemmin kerroin lähinnä enää vain ajoittain, aika on siis tehnyt ainakin jo osittain tehtävänsä.
Tällä hetkellä meillä menee hyvin, pieniä arjen sanomisia lukuunottamatta ja tulevaisuus näyttää valoisalta kaikinpuolin elämässä. Olen ajatellut pitäisikö antaa kohtuuden käydä oikeuden edestä ja antaa tämä yksi ainut lipsahdus itselleni anteeksi ja murehtia tätä ongelmaa vasta sitten jos naiseni todella saisi kuulla tästä ulkopuolisilta?
suhteen..kun sen kuulee muualta, niin se tekee asiasta vaikeamman.. ja usko pois, asia tulee nenän eteen.. ihmiset alkavat puhua, kun aikaa on kulunut hieman enemmän..asia mielletään jotenkin vanhaksi asiaksi, mutta sitten se menee sellaisen henkilön korviin, jolla on mahdollisuus se kertoa tyttöystävällesi..ehkä olisi parempi tunnustaa, valkoisella valheella?.. vaikka niin, että suutelit ja ihastelit baari hempukkaa tms.. ?
Jos kyseessä oli yksi pikku huti, niin miksi sä olet päättänyt jatkaa valehtelemalla tota tapahtunutta ja nyt se onkin jo iso mörökölli. Nyt susta on tullut ihminen, joka valehtelemalla manipuloi naisen parisuhteeseen kanssaan eikä anna hänelle vapautta valita - siten et myöskään itsellesi ja tyttöystävällesi mahdollisuutta siihen, että voisitte kokea sen vapauttavan tunteen että hudeista huolimatta haluatte kummatkin OMASTA TAHDOSTA olla yhdessä. Pelkäät milloin joku kertoo totuuden. Lohdutat itseäsi sillä, että itse olet antanut itsellesi anteeksi, mutta eihän se tunnu miltään sen rinnalla, että oikeasti saisit anteeksi tyttöystävältäsi.
Jos tyttöystäväsi jättäisi sinut, niin mikä antaa sinulle oikeuden määrittää hänen valintansa omasta parisuhteessa olemisestaan vääräksi? Mitä ihmeen rakkautta, aitoa välittämistä tuollainen on?
Tottakai se sattuu jos menettää, mutta noin et ikinä koe sitä oloa kun sut halutaan osaksi elämää - aidosti. Ja siten sä jossain määrin tunnet itsesi aina jossain määrin paskiaiseksi (koska se nyt on fakta, että manipuloit tyttöystävän suhteeseen kanssasi omista peloistasi johtuen). Sen sijaan, että putsaisit pöydän. Ehkä pysyisittekin yhdessä ilman tuollaisia luurankoja, ehkä ette mutta sulla olis edes joskus mahdollisuus aitoon kahden toisistaan välittävän ihmisen parisuhteeseen.
Aina ei oo kivaa. Aina ei saa sitä mitä haluaa. Mutta siks meitä ihmisiä pidetäänkin alaikäisinä 18 vuotta elämästämme, että opimme hyväksymään edes joskus sen asian ja ottamaan vastuuta teoistamme - vaikka se tarkoittaisikin joskus luopumista tai epämieluisia seurauksia. Tuollainen, jossa toinen muokkaa todellisuuttaan mielivaltaisesti ja syöttää valheita toiselle on manipuloimista, epäaito kupla eikä kuulu kypsän ja aidosti rakastavan ihmisen toimintaan. Se kuuluu sellaisen ihmisen toimintaan, joka vieläkin ajattelee kuin lapsi, että MÄHALUUNMÄHALUUN ja MÄSAAN MINÄMINÄMINÄ.
Tuli valitettavasti rankasti vastattua, mutta sä et ole kusipää. Sä olet vain tehnyt monta päivää valintoja, jotka ovat kusipään valintoja. Ja onneksi sulla on vieläkin mahdollisuus muuttaa kurssia. Toisaalta en tiedä menikö koko viesti jonkun trollin huvitukseksi, koska en tiedä voiko kukaan oikeasti ajatella noin paljon vain sitä omaa napaansa eikä edes tiedosta minkäänlaista vapautta muille ihmisille päättää elämästään.
Iso kiitos myös sinulle vastauksestasi!
Ymmärrän kyllä, että tuo tarinani saattaa kuulostaa keksityltä "fantasialta", mutta valitettavasti on niin totta kuin vaan voi.
Olemme tyttöystäväni kanssa siinä mielessä molemmat aika itsekkäitä ihmisiä, että minulla on todella paljon aikaa vievä työ ja hänellä puolestaan harrastus. Meille kummallekaan ei sopisi perinteinen 8-16 duunissa ja loppuilta telkkarin äärellä tms. Olemme toisillemme sopivat, ja olen mokannut suhteessamme paljon, jotka tyttöystäväni on antanut anteeksi (en kuitenkaan aiemmin mtn näin törkeää) ja siksi pelkäänkin, että hänen mittansa tulisi täyteen jos tästä vielä kuulisi. En halua nyt tässä välttämättä avata menneisyyttämme, mutta voin kertoa jo niiden tempausten olevan sen suuntaisia, että välillä ihmettelemme miksi ylipäätään olemme edelleen yhdessä, ja että moni nainen olisi kaltaiseni "mikkihiiren" jo aikaa sitten heivannut.
Voihan se olla että tyttöystäväni antaisi tämänkin anteeksi, mutta jotenkin en vain jaksa uskoa. En halua tehdä hätiköityjä päätöksiä enää minkään suhteen tässä parisuhteessa, en edes tän kertomisen.
Tuo on vastuunpakoilua. Ehkä tyttöystäväsi on antanut anteeksi jo turhan monta mokailua, kun niitä et ilmeisestikään ole oikeasti katunut saati ottanut opiksesi, kun jatkat omaan napaan tuijottamista pettämällä. Olettaisin, että nuo entisetkin mokailusi ovat osoituksia siitä, ettet kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan ja ajattelemaan tekojesi seurauksia ennen kuin teet hölmöyksiä. Olenko oikeassa? Kuulostaa siltä, että et tunne vastuuta ja nöyrää katumusta, haluat vain paeta tilanteesta ja päästä kuin koira veräjästä. Olet niinkuin koko pettämistapahtumaa ei olisi olemassa, kun tyttöystävä ei sitä tiedä.
Teidän pitäisi yhdessä puhua siitä, miksi suhteenne ajautui seksittömään tilanteeseen ja viestintäongelmiin, jotka sitten aiheuttivat pahaa mieltä ja tuota mainitsemaasi puutteessa oloa. Petätkö taas, kun suhteessanne tulee seuraava hiljaisempi kausi? Jos kerran puutteessa olo oli tekosi syy? Seksuaalinen halu voi olla osasyy pettämiselle, mutta suurin ongelma on se, että ei tunne rajojansa ja antaa itsensä ajautua tilanteisiin, joista seuraa pahaa. Turha antaa pirulle pikkusormea ja mennä esim. flirttailemaan vieraille baarissa. Pitää myös muistaa huolehtia parisuhteestansa, eikä etsiä lohtua muiden sylistä.
Et ole ilmeisesti oppinut niistä entisiståä mokailuista mitään, vaan annoit itsellesi luvan mokailla vielä pahemmin. Käytät nyt tyttöystävääsi hyväksi. Hän ansaitsee kuulla, millaisen narsistin kanssa seurustelee. Antaisitko itse anteeksi, jos tyttöystäväsi olisi pettänyt ja salaisi asian?
Puhut paljon, mutta asiaa. Oletko kenties psykologi/muu ammattilainen vai ainoastaan sydämeltäsi sivistynyt? Tuli vain mieleen kun olen lukenut vastauksesi huolella.
Se on totta, että pakoilen vastuuta tästä asiasta, johon on olemassa ainakin lukematon määrä tekosyitä (ei sellaisia oikeita varmaan olekaan) kuten tämän hetkinen työtilanteeni (olen hukkumispisteessä, mutta koskapa se muuttuisi, ei koskaan) tai yhteiset suunnitelmamme (lähitulevaisuuden lomareissu). Kadun ja olen oikeasti pahoillani jokaisesta tempauksestani mitä olen suhteemme aikana järjestänyt, en tarkoituksenani loukata tyttöystävääni vaan silkasta ajattelemattomuudesta. Olemme yhdessä aina puhuneet siitä, miltä tyttöystävästäni nämä tilanteet ovat tuntuneet ja miten itse suhtautuisin vastaavassa tilanteessa hänen asemassaan. Kuten jo sanoit, niin en ennakolta olekaan osannut ajatella tekojeni seurauksia. Tässä yhteydessä on pakko kertoa sen verran, että kaikki aikaisemmat tempaukseni ovat jollakin tavalla liittyneet vieraisiin naisiin, tai tarkemmin sanottuna epämääräiseen huumoriin heidän kanssaan, mitään pussailua pahempaa en ollut koskaan tätä ennen tehnyt (näistä pussailuistakin olen saanut todella kuulla, mikä on oikein).
En väitä että käyttäytymiseni naistani kohtaan aina olisi ollut luokkaa upseeri&herrasmies, mutta olen hänelle muutoin arjessa mielestäni ihan hyvä kelpo kumppani. En juurikaan käytä alkoholia (olen vuodessa alle 10 kertaa humalassa), en polta, olen suorittanut arvostetun yliopistotutkinnon ja minulla on hyväpalkkainen työ, tuen tyttöystävääni hänen loppuvaiheen opiskeluissa mm. sillä tavoin että käytännössä maksan kaiken hänen elämisensä ja olen korostanut, että jos hän haluaa jäädä kotiäidiksi joskus tulevaisuudessa niin en näe siinä mitään ongelmaa, sen paremmin kuin siinäkään jos hänkin haluaa itseni tavoin alkaa luomaan uraa. Olemme molemmat hieman alle 30-vuotiaita.
Olen ulkonäöltäni huoliteltu, mutta en pidä itseäni mitenkään erityisen hyvännäköisenä, jonka perässä naiset juoksisivat. Jotakin sellaista minussa kuitenkin selvästi on, että baarissa (eivät edes kovin humalassa olevat) naiset lähestyvät, kerään magneetinlailla vierailta naisilta flirttiä, jota olen oppinut torjumaan ja kieltäytymään ehdotuksista.
Olemme keskustelleet tyttöystäväni kanssa pettämisestä usein (ennen&jälkeen tapahtuneen, olen joskus niin vainoharhainen että kuvittelen hänen jo tietävän tästä) ja hän tuomitsee moisen sekä itseltään että muilta ankarasti. Naiseni kuitenkin tietää, että olen luonteeltani hieman villi koska sinkkuaikoina vietin hyvinkin vapaata elämää, johon kuului yhdenillanpokia ja muutama seksisuhde. En kuitenkaan kaipaa enää sellaista elämää, vaan olen ensimmäisestä päivästä kun nykyisen tyttöystäväni kanssa tavattiin tiennyt hänen olevan se nainen, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni enkä enää epämääräisiä säätöjä tms. hankaluuksia elämääni halua.
Olen sanonut tyttöystävälleni, että mikäli hän pettäisi minua joskus yhdenyön hoidon kanssa niin en haluiaisi ikinä tietää asiasta ja olen kieltänyt häntä kertomasta jos joskus sellainen tapahtuisi (en kuitenkaan usko sellaista tapahtuvan sillä tyttöystäväni on aina käyttäytynyt hyvin säädyllisesti mitä tulee seksin harrastamiseen eikä hän ole koskaan perustanut yhdenillan suhteista). Olen tätä mieltä ollut aina (myös kauan ennen kuin edes tunsimme) ettei yhdenyön pettämistä ole tarpeellista tunnustaa, vaan on aikamoinen rangaistus kantaa tällaista asiaa omassatunnossaan yksin hiljaa.
Pidemmät sivusuhteet ovat sitten asia erikseen, mutta minusta niihin ei olisi jo yksin ajanpuutteen vuoksi eikä ole mitään kiinnostustakaan. Seksi sinänsä on minulle vain fyysinen suoritus, ja tähän pikkujoulureissuuni ei liittynyt mitään henkistä, se hoitonainen oli sellainen johon en voisi ikinä ihastua tai edes haluaisi olla missään tekemisissä vaikka olisin sinkkukin. Olen aina valinnut ei-romanttisiin suhteisiini naiset lähinnä sen mukaan, että ovat mahdollisimman epäsopivia minulle muuten.