Tilanne on tämä:
Mieheni ex aiheuttaa harmitusta ja päänvaivaa. Eikä yksin ex, vaan entinen ystäväporukka, joka ei meinaa millään hyväksyä meidän suhdettamme. Jo heti alussa (ensitapaamisella) ex teki hyvin selväksi, että on edelleen kuolettavan rakastunut mieheeni, kuten myös hänen ystävänsä, jotka sattuvat olemaan myös mieheni ystäviä. Loukkaannuin tästä, sillä minusta ei ole korrektia painottaa joka tilanteessa uudelle kumppanille, kuinka ex vielä haluaa miehen takaisin ja kuinka heidän suhteensa oli jotain erityistä, jota uusi kumppani ei tule ikinä saavuttamaan...Tosiasiassahan he eivät tiedä suhteemme sisällöstä mitään, halusivat vain aiheuttaa mielipahaa ja epäilyksiä.
Mieheni menneisyys on toki värikäs ja hän on ollut varsinainen häntäheikki. Suhde tähän exään on ollut on-off -laatua, mutta minun kanssani hän on vihdoinkin vakiintumassa. Suhteemme "julkistamisesta" on kulunut jo reilu vuosi, mutta viesti ei mene millään perille! Yhteenmuutosta, kosinnasta ja muista jutuista huolimatta.
Vietimme taannoin taas iltaa kaveriporukassa, johon myös tämä ex kuuluu. Ei tullut hirveän hyvä mieli, kun tämä flirttaili avoimesti miehelleni; kosketteli, osoitti sanansa ainoastaan hänelle ym. Mieheni tietää, ettei moinen käytös ole mielestäni sopivaa ja on yrittänyt rauhoittaa tilannetta hyvällä ja pahalla. Mutta ei auta, ei. Vaikka mieheni kanssa vietimme illan kuin vastarakastuneet konsanaan, ex tuntui unohtavan läsnäoloni kokonaan. Hyvä, ettei syliin istunut ja pyytänyt mukaansa...
Olen itsekin yrittänyt ystävystyä exän ja hänen kaveriedensa kanssa, mutta laihoin tuloksin. Lähinnä minua nyt siedetään, mutta rivien välistä v-ttuillaan ja vihjaillaan, minkä keritään. Juhlin kaveriporukka kutsuu ainoastaan mieheni, vaikka tietävät hyvin suhteemme vakavan laadun. Lisäksi selkäni takana järjestellään kaikenlaista, jotta epäilisin miestäni uskottomuudesta; juoruilua, perättömiä väitteitä ja jo edellämainittua vihjailua... ÄRSYTTÄVÄÄ!
Olen keskustellut aiheesta mieheni kanssa ja hän suhtautuu tilanteeseen varsin rauhallisesti ja fiksusti. Mutta ei hänkään ihmeisiin pysty.
Haluaisinkin tietää, onko mitään enää tehtävissä? Pitäisikö vain antaa tilanteen olla ja harjoittaa zeniläistä tyyneyttä vai vastata samalla mitalla? Välien katkaiseminenkin on hankalaa yhteisten ystävien johdosta...
Pääseekö ex koskaan suhteesta yli? Voisiko sitä jouduttaa mitenkään? Ja ennenkaikkea: mitä helvettiä tuon exän päässä oikein liikkuu?!!!? Kun ihmisten ja enkeleiden kielillä hänelle on tehty selväksi, että mitään uutta alkua mieheni kanssa ei ole, eikä tule... Antaisi jo meille rauhan.
Mieheni ex aiheuttaa harmitusta ja päänvaivaa. Eikä yksin ex, vaan entinen ystäväporukka, joka ei meinaa millään hyväksyä meidän suhdettamme. Jo heti alussa (ensitapaamisella) ex teki hyvin selväksi, että on edelleen kuolettavan rakastunut mieheeni, kuten myös hänen ystävänsä, jotka sattuvat olemaan myös mieheni ystäviä. Loukkaannuin tästä, sillä minusta ei ole korrektia painottaa joka tilanteessa uudelle kumppanille, kuinka ex vielä haluaa miehen takaisin ja kuinka heidän suhteensa oli jotain erityistä, jota uusi kumppani ei tule ikinä saavuttamaan...Tosiasiassahan he eivät tiedä suhteemme sisällöstä mitään, halusivat vain aiheuttaa mielipahaa ja epäilyksiä.
Mieheni menneisyys on toki värikäs ja hän on ollut varsinainen häntäheikki. Suhde tähän exään on ollut on-off -laatua, mutta minun kanssani hän on vihdoinkin vakiintumassa. Suhteemme "julkistamisesta" on kulunut jo reilu vuosi, mutta viesti ei mene millään perille! Yhteenmuutosta, kosinnasta ja muista jutuista huolimatta.
Vietimme taannoin taas iltaa kaveriporukassa, johon myös tämä ex kuuluu. Ei tullut hirveän hyvä mieli, kun tämä flirttaili avoimesti miehelleni; kosketteli, osoitti sanansa ainoastaan hänelle ym. Mieheni tietää, ettei moinen käytös ole mielestäni sopivaa ja on yrittänyt rauhoittaa tilannetta hyvällä ja pahalla. Mutta ei auta, ei. Vaikka mieheni kanssa vietimme illan kuin vastarakastuneet konsanaan, ex tuntui unohtavan läsnäoloni kokonaan. Hyvä, ettei syliin istunut ja pyytänyt mukaansa...
Olen itsekin yrittänyt ystävystyä exän ja hänen kaveriedensa kanssa, mutta laihoin tuloksin. Lähinnä minua nyt siedetään, mutta rivien välistä v-ttuillaan ja vihjaillaan, minkä keritään. Juhlin kaveriporukka kutsuu ainoastaan mieheni, vaikka tietävät hyvin suhteemme vakavan laadun. Lisäksi selkäni takana järjestellään kaikenlaista, jotta epäilisin miestäni uskottomuudesta; juoruilua, perättömiä väitteitä ja jo edellämainittua vihjailua... ÄRSYTTÄVÄÄ!
Olen keskustellut aiheesta mieheni kanssa ja hän suhtautuu tilanteeseen varsin rauhallisesti ja fiksusti. Mutta ei hänkään ihmeisiin pysty.
Haluaisinkin tietää, onko mitään enää tehtävissä? Pitäisikö vain antaa tilanteen olla ja harjoittaa zeniläistä tyyneyttä vai vastata samalla mitalla? Välien katkaiseminenkin on hankalaa yhteisten ystävien johdosta...
Pääseekö ex koskaan suhteesta yli? Voisiko sitä jouduttaa mitenkään? Ja ennenkaikkea: mitä helvettiä tuon exän päässä oikein liikkuu?!!!? Kun ihmisten ja enkeleiden kielillä hänelle on tehty selväksi, että mitään uutta alkua mieheni kanssa ei ole, eikä tule... Antaisi jo meille rauhan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vielä täsmentäisin taustoja:
Mieheni on tuntenut exän vuosia, ensin kaveripohjalta, kunnes omien sanojensa mukaan "paremman puutteessa" turvautui kuivina kausina tämän lämpöön... Suhde ei ollut vakava, vaan lähinnä humalaisten nuorten känniseurustelua, johon liittyi pettämistä ja muuta epäilyttävää. Erosta oli jo aikaa ennenkuin tapasin mieheni.
Lapsia ei siis ole, eikä suhteeseen liittynyt suurta dramatiikkaa tai muuta, mikä selittäisi exän käytöksen.
Ja sitäpaitsi; vaikka rakastankin miestäni yli kaiken, niin tiedostan ettei hän ole ainoa mies maailmassa! Luulisi exänkin jo tämän tajuavan. Minulle mieheni on komein ja älykkäin, mutta yleisillä standardeilla mitattuna kai aika tavanomainen. Eli syytä ei löydy siitäkään, että mieheni olisi jotain ylimaallisen ihanaa.
Mie vaan ihmettelen.
Onko pakko viettää iltoja tuollaisen porukan, ja varsinkaan exän kanssa? En ikinä sietäisi moista omalla kohdalla... Ja mitä kavereita ne sellaiset ovat, jotka yrittävät vesittää toisen suhteet? Tekeekö sellaisilla kavereilla ylipäätään mitään? Toisten kunnioitus hakusessa... Ja se exä, eihän kai kukaan kiehnää, ellei toinen jollain tavalla sitä kuitenkin salli? Kyllä minä ainakin saan ei-toivotun miehen katoamaan kiehnäämästä, toisaalta saan sen jatkamaan jos haluan. Ettei nyt vaan kuitenkin sillä miehelläsi olisi vielä jotain peliä? Ainakin olis kohtuullista, että pitäisi sun viihtyvyydestä vähän paremman huolen! Törkeää käytöstä siltä exältäkin.
...aika, ex rauhoittuu kyllä joskus kunhan saa elämäänsä muutakin sisältöä kuin suhteenne sabotoimisen. Siihen voi mennä kauankin, jos ex on sitkeää ja itsepäistä laatua. Häviön tunnustaminen on kova paikka, ex ei taida olla tarpeeksi kypsä ihminen nielemään "katkeran kalkin" ilman häiriköintiä.
Mustasukkaisuus ja omistushalu ovat voimakkaita tunteita, eivätkä haalene hetkessä. Ne vievät ihmistä hyvin helposti, todennäköisesti ex käyttäytyy tuon takia miten käyttäytyy.
Nämä tapaukset ovat tosi yleisiä, omastakin tuttavapiiristä löytyy omistushaluisen ex-tyttöystävän piinaama pari. Täsmälleen samat kuviot heilläkin...
mielestäni sen ex-tytön pitäisi olla kokonaan erossa miehestäsi, jotta hänen tunteensa pääsevät vähitelleen haihtumaan. Jos hän näkee miestäsi säännöllisesti, ja on häneen jollain tasolla edelleen kiintynyt, ei se kiintymys pääse laantumaan ja sama pelleily vain jatkuu. Luulen että ongelmana on myös ne kaverit jotka ilmeisesti edelleen yllyttävät tyttöä jahtaamaan exäänsä, nähdäkseni sinä et oikein voi asialle enempää. Parasta olisi vain poistua siitä jengistä.
Jos miehesi todella välittää sinusta ja tunteistasi, hän tekisi jotain tilanteelle. Toisin sanoen viettäisi aikaansa muissa kaveriporukoissa kunnes tuo kohu on laantunut. Sitä ennen ehkä hänen kannattaisi puhua vakavasti (ei kännissä eikä juhlissa) kahden kesken (tai te kaikki kolme) exänsä kanssa ja tehdä selväksi että ellei tuo pelleily lopu niin ette enää tule mihinkään yhteisiin tapahtumiin. Luulisi että miestäsi nolottaisi exänsä käytös?
Kai miehesi tietää tarkalleen miten pahalta sinusta tuntuu nuo tapahtumat? Olethan kertonut? Ei sinun tarvitse tuommoista sietää. JOs olet itse jo yrittänyt ystävystyä sen horror-jengin kanssa, ja yli vuosi on jo kulunut, niin olet mielestäni kyllä jo tarpeeksi tehnyt. Olet ollut tosi sinnikäs ja ymmärtäväinen, kyllä sillekin on rajansa oltava. Jos jatkat ikuisesti tuohon malliin niin menetät itsekunnioituksesikin lopulta. Ei ne kaverit ole teidän arvoisianne.
Omalla miehelläni oli samanlainen ex. Oltiin niin kavereita, niin kavereita. Ja yhteisessä kaveripiirissä ja ties mitä kaikkea.
Aluksi pidin tätä ihan luonnollisena. Exkin piit minua aluksi ilmeisesti vaan miehelle jonain välivaiheena ja uskoi miehen palaavan takaisin luokseen.
Sitten menimme kihloihin. Ja siitä ex sekosi, mies kun ei ollut hänen kanssaan ollut kihloissa. Kun mies vielä yhteisen tuttavaperheen saatua lapsen heltyi ristiäisissä helläksi ja alkoi ääneen suunnitella sitä, koska meille hankitaan lapsi, ex pisti ranttaliksi. Miehen mukaan heidän eronsakin johtui siitä, että ex kinui lasta, vaikka opinnot oli kesken jne: mies päätti, ettei halua olla lapsen hankinnan este ja lähti.
Sen jälkeen ex on yrittänyt kaikin tavoin saada miehen takaisin. Kutsunut tätä kahdenkeskisille kahveille, korjaamaan jotain kotonaan, jne. Ja mustamaalannut minua kaikille kavereilleen sekä miehelle. Aloin saada häiriösoittoja ja -kirjeitä exältä.
Yriitn olla välittämättä, mutta lopulta meni pinna. Sanoin miehelle, että valitse ex ja kaverit tai minut, ellet pysty pistämään naista aisoihin. Mies valitsi minut. Nyt ollaa puoli vuotta eletty suht rauhassa, pärjätään ilman exää ja näitä ns. kavereitakin.
Ihmettelen, miten miehesi pitää muka kavereinaan ihmisiä, jotka kohtelevat sinua noin. En usko, että tuohon auttaa muu kuin täydellinen välien katkaisu exään!
Aika lailla sama homma on mullakin. Mieheni exällä on vielä uusi poikaystäväkin, mutta ei, silti häneltä löytyy asiaa miehelleni, cd-levyjen lainailua, muuttoapua, soitteluja viikonloppu-iltaisin, kutuja kemuihin, joihin minua ei toki oltu kutsuttu yms. yms. Mekin olemme reilun vuoden seurustelleet ja olemme menossa kihloihin. Lisäksi yhteisen tuttavan kautta ex mustamaalaa minua minkä kerkiää. Välillä olen yrittänyt pahalla päästä tilanteesta eroon, saanut hirveitä itkukohtauksia, välillä olen yrittänyt olla ex.än kaveri, kaikkea. Heidänkään suhde ei mitään suurta rakkautta ollut, vaan paremman puutteessa panemista. Tilanne kyllä satuttaa, muuten suhteemme on aivan täydellinen, kilttinä miehenä mieheni ei tohdi katkaista täysin välejä ex.ään, olen myös miettinyt, että tuntuu, ettei hän tajua ex.änsä petollisuutta. Itse en halua olla omien ex.ieni kanssa missään tekemisissä, ne ovat ihmissuhteita joista en saa mitään hyvää elämääni. Enkä myöskään halua osaltani olla vaikeuttamassa heidän uusia suhteitaan, vaikkakin omat ex.änkikin joitakin kertoja vuodessa soittelevat, itse en ota heihin yhteyttä, enkä neuvo muitakaan ottamaan ex.iinsä ytheyttä.
Kiltti mies... kävi paremman puutteessa panemassa... Ei tohdi katkaista välejä. Paradoksaalista.