Salasuhteemme sai alkunsa joskus kesällä 2003. Silloin se oli pelkkää seksiä. Molemmin puolista antamista ja saamista. Kumpikaan ei odottanut toiselta yhtään sen enempää ja sovimmekin, että suhteemme päättyy heti, jos toinen rakastuu ja alkaa haaveilla enemmästä. Näin kävikin. En enää avannut ovea miehellesi, mistä hän oli minulle kuulema äärimmäisen vihainen. Mutta hän on kuulema jo vuosia sitten antanut sen minulle moneen kertaan anteeksi. Tunteet laantui tai hän vain piilotti ne paremmin ja oveni aukesi jälleen. Tai, itseasiassa kerroin hänelle vara-avaimeni paikan. Hän odotti minua taas viikoittain päivänä parina, kun tulin töistä.
Tiedätkö, vaikka se alkoi seksistä. Niin, läheinen intiimi suhde, ystävyys, aitous, luottamus, kiintymys...kaikki vaikuttaa kaikkeen. Huomasin rakastuneeni itsekin. Oli taas aika yrittää ottaa etäisyyttä. Tällä kertaa hän jätti minut. Itkin puolen vuoden aikana enemmän kuin olen koko elämäni aikana itkenyt. Ja sen teki erityisen vaikeaksi se, että tiesin, että hänkin itki yksin ollessaan, kaipasi yhtä paljon.
Siitä on aikaa nyt yli kaksi vuotta. Emme tavanneet kertaakaan tuona aikana, sillä tiesimme mihin se johtaa. Mutta kun kaksi ihmistä tuntevat olevansa kuin yhtä, rakastavat toisiaan, toistensa elämää ja harrastuksia, nauttivat toistensa seurasta, osaavat hassutella samalla tavalla, ei niitä mikään erota. Kuuntelin tuhansia, satojatuhansia kertoja Whitney Houstonin Ain no mountain higher. Ja sen laulun tarinan puhelu tapahtui, ei pidätelleet korkeat vuoret, ei sateet, ei myrskyt.
Minulla ei ole koskaan ollut tarkoikoitus loukata sinua, sen enempää kuin miehelläsikään olisi ollut. Viimeksi tänään sanoin miehellesi, että minun suhteeni vaimoosi on kuin kirjoittamaton elinikäinen syytinkisopimus. Koska sinä olit joskus oikeassa paikasa oikeaan aikaan ja olit siinä minua yli 20 vuotta nopeampi, niin tyydyn hävijänä sivuosumaan, mikä sekään ei minun mielestäni ole ollenkaan huono palkkio. Mutta onnellisena hävijänä minä hyväksyn oikeutesi saapastella tilalla, jolla minun kuuluisi saada saapastella. Kestän häviöni siksi, että saan joskus kuvainnollisesti ja joskus aivan sanojen täydellisessä merkityksessä astua saappaisiisi.
Miehesi rakastaa sinua, omalla tavallaan. Mutta hän rakastaa myös minua, omalla toisenlaisella tavalla. Minä tunnen hänet kaikkine heikkouksine ja vahvuuksine. Hän saa olla kanssani aito oma itsensä, ei sellainen kuin hänen odotetaan olevan. Me molemmat olemme aivan yhtä tärkeitä ihmisiä hänelle. Miehesi sanoo usein, kuinka avara ja hyväsydämminen olen. Toivon, että sinäkin olisit. Ehkä oletkin, en usko, ettet olisi huomannut suhteemme vaiheiden vaikutuksia mieheesi ja omaan parisuhteeseenne. Äitini sanoi neuvoi minua aikoinaan minun ja miehesi suhteen alkuaikoina, että älä koskaan hajoita sen miehen perhettä, älä vaadi häneltä mitään, sillä hän antaa sinulle itse, jos hän haluaa ja rakastaa sinua. Jos hän tekee jotain ratkaisuja niin sitten on asia erikseen, mutta sinun kuuluu tietää paikkasi sen miehen elämässä.
Toivon, että sinäkin voit hyväksyä paikkani miehesi elämässä.
Tiedätkö, vaikka se alkoi seksistä. Niin, läheinen intiimi suhde, ystävyys, aitous, luottamus, kiintymys...kaikki vaikuttaa kaikkeen. Huomasin rakastuneeni itsekin. Oli taas aika yrittää ottaa etäisyyttä. Tällä kertaa hän jätti minut. Itkin puolen vuoden aikana enemmän kuin olen koko elämäni aikana itkenyt. Ja sen teki erityisen vaikeaksi se, että tiesin, että hänkin itki yksin ollessaan, kaipasi yhtä paljon.
Siitä on aikaa nyt yli kaksi vuotta. Emme tavanneet kertaakaan tuona aikana, sillä tiesimme mihin se johtaa. Mutta kun kaksi ihmistä tuntevat olevansa kuin yhtä, rakastavat toisiaan, toistensa elämää ja harrastuksia, nauttivat toistensa seurasta, osaavat hassutella samalla tavalla, ei niitä mikään erota. Kuuntelin tuhansia, satojatuhansia kertoja Whitney Houstonin Ain no mountain higher. Ja sen laulun tarinan puhelu tapahtui, ei pidätelleet korkeat vuoret, ei sateet, ei myrskyt.
Minulla ei ole koskaan ollut tarkoikoitus loukata sinua, sen enempää kuin miehelläsikään olisi ollut. Viimeksi tänään sanoin miehellesi, että minun suhteeni vaimoosi on kuin kirjoittamaton elinikäinen syytinkisopimus. Koska sinä olit joskus oikeassa paikasa oikeaan aikaan ja olit siinä minua yli 20 vuotta nopeampi, niin tyydyn hävijänä sivuosumaan, mikä sekään ei minun mielestäni ole ollenkaan huono palkkio. Mutta onnellisena hävijänä minä hyväksyn oikeutesi saapastella tilalla, jolla minun kuuluisi saada saapastella. Kestän häviöni siksi, että saan joskus kuvainnollisesti ja joskus aivan sanojen täydellisessä merkityksessä astua saappaisiisi.
Miehesi rakastaa sinua, omalla tavallaan. Mutta hän rakastaa myös minua, omalla toisenlaisella tavalla. Minä tunnen hänet kaikkine heikkouksine ja vahvuuksine. Hän saa olla kanssani aito oma itsensä, ei sellainen kuin hänen odotetaan olevan. Me molemmat olemme aivan yhtä tärkeitä ihmisiä hänelle. Miehesi sanoo usein, kuinka avara ja hyväsydämminen olen. Toivon, että sinäkin olisit. Ehkä oletkin, en usko, ettet olisi huomannut suhteemme vaiheiden vaikutuksia mieheesi ja omaan parisuhteeseenne. Äitini sanoi neuvoi minua aikoinaan minun ja miehesi suhteen alkuaikoina, että älä koskaan hajoita sen miehen perhettä, älä vaadi häneltä mitään, sillä hän antaa sinulle itse, jos hän haluaa ja rakastaa sinua. Jos hän tekee jotain ratkaisuja niin sitten on asia erikseen, mutta sinun kuuluu tietää paikkasi sen miehen elämässä.
Toivon, että sinäkin voit hyväksyä paikkani miehesi elämässä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En yhtää epäile ettetkö olis avarasydäminen ja lämmin ihminen. Rakkaudelle ei kai mitään voi. Mutta kuitenkin, petetyn vaimon osa on niin kaukana sinun osastasi. Sinä ja mies tiedätte kuvion, teillä on mahdollisuus hyväksyä tai olla hyväksymättä. Mutta mikä on vaimon mahdollisuus? Hänellä ei ole mahdollisuutta valita osaansa. Jos teidän tavoin tietäisi tilanteen olisi hänelläkin mahdollisuus valita hyväksyykö sinut ja sinun ja miehensä välisen suhteen. Niin kauna kun mies pettää ja valehtelee ei voi vaimolta hakea hyväksyntää ja oikeutusta. Sitä kai kirjoituksellasi vähän hait...
mutta kuitenkin. Jos olisit saapastellut tilalla 20-vuotta, niin siellä sinun kuuluisikin saapastella, mutta kun et ole osallistunut mihinkään mikä vaikuttaa tilan elinkelpoisuuteen, niin saapastele vaan aivan omassa kodissasi. Ihmetyttää nämä kakkoset jotka kuvittelevat siirtävänsä elämänsä jonkun toisen (vaimon) kotiin noin vaan, eivätkä ymmärrä ettei kukaan niin vaan lähde kodistaan ilman korvausta. Olisitko sinä valmis maksamaan vaimon 20-vuoden työpanoksesta kohtuullisen korvauksen? En usko, sinä vain korjaisit sadon jonka joku muu on kylvänyt. Monesti tämä petetty puoliso joutuu aloittamaan elämänsä aivan nollilta, menee koti, työpaikka yms.
täällä kirjoitat. Kirjoita sille vaimolle. Hän voi tarjota saappaita sinulle kokonaan. Tällä vaimolla voi olla muutakin kuin "paikka miehen elämässä" Outoa luulla ettei niin olisi. Jos mies ei sinua haluaisi vaimon lähdettyä, so what. Jatkatte seurustelua. Jos vaimo ei ole huomannut teidän salasuhteennne vaikutusta elämässään, tuskin mies on sinusta välittänyt. Ainakaan rakastanut. Vaimot eivät yleensä hyväksy kakkosia, että turha sitä pyytää, mutta miksi vaimo ei voi saada vapaita kortteja käteensä. Pelkääkö mies niin kovin hänen menettämistään? Mies ei ole tehnyt ratkaisuja. Äitisi neuvon mukaanko totettelet ja tiedät paikkasi. Ps en ole ykkönen, vaan reilusti salassa pidettävä kakkonen, jolle ei kuitenkaan näytetä paikkaa kuin koiralle. Jos mies sanoisi pitävänsä minua yhtä tärkeänä kuin vaimo, älyäisin oitis hänen suojelevan selustaa, jonne voi vaimon hylättyä tulla, mutta kun se ei käy.
korviini jäi soimaan laulu Hilmasta ja Onnista ja niistä rikkinäisten kumisaappaiden lotinasta, jota Onni ei enää kuullut navetalta, kun Hilman veikin kylän kravattisonni.
Sinulla ei ole edes oikeutta hyväksyä vaimon saapasteluja,eikä mitään millä voisit sanoa että se saapastelu olisi sinun oikeutesi,millään et voi sanoa että sinun kuuluisi saapastella !
Olen varma että myös miehen vaimo tuntee miehensä heikkouksineen ja vahvuuksineen.Olen varma että mies saa olla vaimonsa kanssa oma itsensä.
Noudata nyt vaan äitisi neuvoa,ja vielä parempi kun neuvoisit ihan itse itseäsi ja häipyisit roikkumasta toisten elämässä.
Katsos, jos mies päättääkin antaa sinulle jotakin, saattaapi olla että silloin ei ole enää paikaa missä saapastelisit.
NIIN tyypillistä toisen naisen ylitunteellista vuodatusta, kuin ikinä olla voi. JUST sitä samaa paskaa, mitä kakkoset aina jauhaa, kun yrittää pyhittää olemassaolonsa.
Muka hyväksytään oma asemansa ja muka ymmärretään vaimoa ja tahdotaan vaimolle kaikkea hyvää ja mukamas tunnetaan mies paremmin kuin tämän vaimo hänet tuntee ja ollaan onnellisia, kun voidaan tarjota miehelle sitä hyvää, mitä tämä ei kotoa muka saa ja mies voi olla oma itsensä...
Kuka saamari näitä käsikirjoituksia aikoinaan on laatinut? Hyvin on mennyt opit perille, kaikki toiset naiset toistelee samoja fraaseja.
Todellisuus on kuitenkin raadollinen. Nämä naiset kulkee ruusuisissa unelmissaan ja kuvittelee olevansa tärkeitäkin tekijöitä. Niin tärkeitä, että oma elämäkin kannattaa uhrata toisen avioliiton alttarille.
Ja kirjoitan nyt heti selvennykseksi, että olen ollut 28 vuotta naimisissa, enkä ole vielä törmännyt siihen, että mieheni olisi ollut minulle uskoton, joten kenenkään ei pidä kuvitella, että omaa kyynisyyttäni täällä purkaisin. Pidän avioliittoamme keskimääräistä onnellisempana.
Mutta olen ollut hyvin nuorena naimisissa viisi vuotta petturimiehen kanssa, ja nämä kaikki fraasit tuli jo silloin tutuiksi. En edes tiennyt yhdestä silloisen mieheni tyttöystävästä, kun sain häneltä kirjeen, jossa hän kirjoitti milteipä sanasta sanaan näitä juuri tämän aloittajan kirjoittamia korulauseita. Kuinka hän ei halua rikkoa avioliittoamme ja kuinka hän hyväksyy tilanteen ja ja haluaa olla miehelle se hyvä ihminen, jonka luona mies voi ja saa käydä olemassa oma itsensä ja muuta samaa plaa plaata. Meillä oli omakotitalo juuri rakennettu, ja nainen ilmoitti, ettei ole minulle katkera, vaan antaa minun ihan mielellään asua ja olla siinä kauniissa talossa, heille miehen kanssa riittää pieni lemmenpesä hänen luonaan. Ja hänelle riittää, kun näkee miehen onnellisena ja tietää, että se onni johtuu hänestä.
Voi taivaan vallat. Juuri vähän aikaisemmin mies oli jäänyt kiinni ihan toisesta naisesta. Meillä oli selvittelyt kesken tästä, kun tuli tämä hempeä kirje minulle. Vein kirjeen siskolleni, jonka kanssa emme enää voineet kuin nauraa. Eikä nämäkään kaksi olleet ainoat, vielä tarvittiin kolmaskin julkinen esiintulo, ennen kuin avioliittomme päättyi, ja voin sanoa, että miehen ulosheittämisessä oli työtä! Vuosia kesti ennen kuin katkeruus miehen puolelta hellitti. Ei auttanut, vaikka sai kuinka olla "oma itsensä."
Neuvoisin aloittajaa miettimään hiukan kokonaisvaltaisemmin tilannetta. Kirjoituksesta kuultaa täysin päinvastainen hneki, kuin mitä hän yrittää sanoa. Ei ole ollenkaan miellyttävää olla miehen elämässä ns. kakkosnainen, joten on yritettävä todistaa olevansa kuitenkin ainakin henkisesti ykkönen, sitähän tämä kirjoitus kuvastaa. Kateus vaimoa kohtaa on suunnaton, mutta se on peitettävä ja verhoiltava erilaisin kukkaiskielin näyttämään aivan muulta. Kukapa nainen koskaan haluaisi jakaa elämänsä miehen toisen naisen kanssa?
Joidenkin on vain niin tehtävä, ja siksi on sopeuduttava ja satuiltava.
Jos mies oikeasti rakastaisi, hän ei tällaista tekisi elämänsä naiselle. Nämä miehet ovat pelimiehiä, ja aina kun pelimiehen uhriksi valikoituu lammasmainen nainen (ja usein valikoituu), tuloksena on vähintään farssi, joskus murhenäytelmä.
Miehen vaimo ei ole voinut valita rooliaan näytelmässä, johon hänet on tahtomattaan vedetty mukaan, mikä tekee tämän kaiken hyvin itsekkääksi ja rumaksi. Ehdottaisin, että hänelle kerrottaisiin heti, mihin saastaan hänet on ajattu, jotta hänkin voi tehdä roolistaan omanlaisensa. Se nainen, joka minulle aikanaan kirjeen kirjoitti, oli siis tavallaan oikeilla jäljillä, vaikka kirje olikin niin hassu, muttta hänkään ei toiminut täysin rehellisesti eikä kauniisti, koska kirjoitti kirjeen nimettömänä. Henkilöllisyys oli tosin helposti selvitettävissä, mutta ilman tuota kirjettä en tietysti olisi osannut ryhtyä mihinkään toimiin.
Olette itsekkäitä ihmisiä molemmat, sinä ja mies.