Mä tässä mietin, että miksi mieheni ei halua naimisiin. Tai siis haluaa, mutta joku sitä jarruttaa. On siis sanonut haluavansa, mutta samalla sitä pelottaa jokin, muutos ehkä vaikka mikään ei kyllä suhteessa muuttuisi.
Miten on miehet, menisitkö naimisiin? Miksi tai miksi et? Mikä pelottaisi eniten?
Ja nythän on kyse suhteesta jota kestänyt pari vuotta ja jossa mies vannoo ja näyttää rakkautensa, että ei sen siitä pitäisi kiikastaa. Palvomme toisiamme, vaikka alkuhuuma on jo ohi.
Miten on miehet, menisitkö naimisiin? Miksi tai miksi et? Mikä pelottaisi eniten?
Ja nythän on kyse suhteesta jota kestänyt pari vuotta ja jossa mies vannoo ja näyttää rakkautensa, että ei sen siitä pitäisi kiikastaa. Palvomme toisiamme, vaikka alkuhuuma on jo ohi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
naimisiinmeno ei kerran muuta mitään, niin sehän on täysin tarpeetonta. Kuulemma kissat muuttuvat lehmiksi, jos niiden kanssa menee naimisiin. Ja sitten jos eroaa niin nainen vie puolet omaisuudesta. Senkö perässä naiset on?
Syy in vähän sama siihen, miksei halua avioliittoonkaan ._kihlaus_ on myös menettänyt jo juridisen merkityksesnsä avioliittolupauksena. Naisen logiikalla sanotaan jopa, että menemme kihloihin, muttei avioon--paradoksi se olisi----------kihlasormuksella on käytännössä tarkoitus osoittaa, että on varattu.
Sillä naiset merkkaavat miehen reviirikseen, kuin koira kusemalla puitten kylkeen ja kissat kihnuttamalla
huoltajansa nilkkaan oman hajunsa.
Lesbot "kihlautuvat" usein samankaisella nilkkakorulla.
Avioonko minä?..........Ei vanha kettu myrkkyä syö
Jos kaikki on suhteessa ja elämässä hyvin, niin miksi ottaa riski, että joku muuttuisi? Ympäristössä on paljon varoittavia esimerkkejä. Naiset harvemmin tyytyvät päästyään yhteen maaliin vaan sitten vuorossa on lapset ja muita suunnitelmia. Kun patoaa jo ensimmäisen, ei tarvitse huolehtia seuraavista. Miksi ottaa riski, että juuri oma naisystävä onkin se pikaiseti niin henkisesti kuin fyysisestikin rouvittuva?
On helppoa elää päivästä toiseen enempiä murehtimatta. Mutta avioon astuminen aiheuttaa tulevaisuuden pelkoa. Että pitäisikin tehdä pidemmälle vaikuttavia ratkaisuja. Entäs jos homma ei toimikaan ja kohta tulee ero? Se on noloa ja jäljelle jää vain karmea lasku prinsessahäistä. Niin, ne häätkin hössötyksineen saattaa riittää syyksi vältellä avioitumista. Tai omaisuuden menetys, kun ei kehtaa puhua avioehdosta.
Voi voi, ainahan syitä löytyy, jos ei tunne olevansa valmis avioon. Pelottavimpana tietysti, että se nykyinen kumppani tuntuu jo valmiiksi väärältä, muttei siitä viitsi erotakaan ennen kuin uusi on kiikarissa...
monta vuotta vastaan, kunnes sitten lopulta ajattelin, paskat jos kerran se ei muuta mitään, eikä mulla ole isompia intohimoja puolesta, tai vastaan, niin miksipä ei? Niin mä sitten suostuin.
Ajattelin vielä sitäkin, että jos asialla on toiselle merkitystä ja mulle ei, niin miksi ei voisi antaa periksi?
Eron saa helposti, jos siltä tuntuu.
No noin mäkin sen järkeilisin, että jos ei ittelle ole niin väliä, niin tekee sitten toiselle mieliksi. Ja onhan se vähän eri asia aviossa lapsiakin tehdä, jos tekee. Turvatumpi asema lapsella ja isällä.
Ja ainahan sen omaisuuden voi avioehdolla varjella, ei kait sekään voi ongelma olla. Ja jos mies haluaa lapsia, niin ei kai sekään voi olla ongelman ydin, että pelkää että niitä tulee. Tulee, jos niin sovitaan, ei tule jos ei.
Eikö miehet voi puhua asioista ennen kuin alkavat ihmetellä viiden vuoden jälkeen, että mitä haluatko sä naimisiin ja lapsia? Aika moni nainen haluaa.
ois uskonu aiemmi sanovani näin, mutta ----> Jätä väliin.