Mulla on kiva ja reilu ystävä (silloin harvoin kun sen asiat on hyvin). MUTTA kun sen kusipäinen "aikuinen" kakara järjestää sille koko aja vaan lisää harmaita hiuksia paska tempauksillaan. Ystäväni sen kun uhraa ymmärtäen sille kusipäiselle kakaralle kaiken aikansa ja rahansa.
En enää voi luottaa ystäväni mihinkään lupaukseen, se on ihan jo fakta että sovittu tapaaminen ja kaikki tulee peruuntumaan tätänykyä sen ipanan takia. Likka ryyppää, joutuu tappeluihin kun on niin nokkava pintaliitäjä. Äidillenkin on ilkeä, purnaa ihan joka asiasta.
Sitten se otti koiran, joka syö sen asunnon ja kaikki, kun se ei ole siellä sitä koiraa arvatenkaan hoitamassa. Koira on pitkiä päiviä ja iltoja yksin kotona...Paskoo ja kusee, ja ystäväni käy tuntikausia sen kämppää siivoomassa.
Nyt ihan viime uutinen on että pimu on hakkiutunut paksuksi. Ipanan ipana syntyy pikapuoliin..HUH!
En enää voi kun tuskastuneena ja raivoissani katsella vierestä tätä murhenäytelmää. Itse nostaisin sen likan niskasta seinälle, pitäisin viikon puhuttelun ja lakkaisin todellakin paapomasta. Sillä eihän se tuommoisella jatkuvalla ymmärtämisellä ja venymisellä muutu yhtään miksikään. Siinä menee molemmat samaan kaivoon.
Lisäksi on vielä niin että ystäväni on pikemminkin kuin kaveri tuolle ipanalleen, ovat kuin samalla tasolla.Hän ei osaa olla jämäkkä aikuinen.. Siinähän tämä historia sitten ihan luonnostaan toistaa itseään..Siellä ne itkee yhdessä..
Kyllä olen vakavasti harkinnut hankkia jo muuta aikuisempaa seuraa. Saatikka kuunnella jatkuvia vuodatuksia ja itkuja tämän draaman takia. Kerrankin olin leiponut ja odotin ystävääni sovitulle vierailulle, arvatkaapa vaan peruuntuiko. (Kyllä, taas oli likka järjestänyt "ohjelmaa"). Minäkin saan vaan harmaat hiukset, vaikka olen yrittänyt sanoa sille että toisinkin voisit toimia. Ei auta. En enää jaksa itsekään..Meillä ollaan lapsille ohjaavia aikuisia eikä ne hypi nenille.
En enää voi luottaa ystäväni mihinkään lupaukseen, se on ihan jo fakta että sovittu tapaaminen ja kaikki tulee peruuntumaan tätänykyä sen ipanan takia. Likka ryyppää, joutuu tappeluihin kun on niin nokkava pintaliitäjä. Äidillenkin on ilkeä, purnaa ihan joka asiasta.
Sitten se otti koiran, joka syö sen asunnon ja kaikki, kun se ei ole siellä sitä koiraa arvatenkaan hoitamassa. Koira on pitkiä päiviä ja iltoja yksin kotona...Paskoo ja kusee, ja ystäväni käy tuntikausia sen kämppää siivoomassa.
Nyt ihan viime uutinen on että pimu on hakkiutunut paksuksi. Ipanan ipana syntyy pikapuoliin..HUH!
En enää voi kun tuskastuneena ja raivoissani katsella vierestä tätä murhenäytelmää. Itse nostaisin sen likan niskasta seinälle, pitäisin viikon puhuttelun ja lakkaisin todellakin paapomasta. Sillä eihän se tuommoisella jatkuvalla ymmärtämisellä ja venymisellä muutu yhtään miksikään. Siinä menee molemmat samaan kaivoon.
Lisäksi on vielä niin että ystäväni on pikemminkin kuin kaveri tuolle ipanalleen, ovat kuin samalla tasolla.Hän ei osaa olla jämäkkä aikuinen.. Siinähän tämä historia sitten ihan luonnostaan toistaa itseään..Siellä ne itkee yhdessä..
Kyllä olen vakavasti harkinnut hankkia jo muuta aikuisempaa seuraa. Saatikka kuunnella jatkuvia vuodatuksia ja itkuja tämän draaman takia. Kerrankin olin leiponut ja odotin ystävääni sovitulle vierailulle, arvatkaapa vaan peruuntuiko. (Kyllä, taas oli likka järjestänyt "ohjelmaa"). Minäkin saan vaan harmaat hiukset, vaikka olen yrittänyt sanoa sille että toisinkin voisit toimia. Ei auta. En enää jaksa itsekään..Meillä ollaan lapsille ohjaavia aikuisia eikä ne hypi nenille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.