Olen nainen ja minulla on vajaa 30 vuotta kestäny ystävyyssuhde. Välillä olemme läheisempiä ja välillä emme, mutta olemme kuin siskokset olleet. Jokin 15 vuotta jo ollut aika läheistä pidemmässä pätkässä. Nyt on tullut ongelmia viimeaikoina, luulen että kaikki lähti siitä kun "adoptoimme" heidän koiransa kun heillä ei ollut aikaa lapsilta koiralle yms. Ja kun me olemme lapseton pariskunta niin toki koira oli tervetullut ja pitkään oltiinkin jo haaveiltu koirasta. Tulikin sitten sellainen tilanne että eräs kasvatusmetodimme ei käynyt hänen kanssaan yksiin. Kyse oli koiran rankaisu kielletyn asian tekemisestä. Soitin itse henk.kohtaisesti eläinsuojeluviranomasille, teimmekö väärin. Nauroivat että eihän tuossa ole mitään ja mainitsivat että nyt ystäväsi ylireagoi. Näin se asia oli monen muunkin koiranomistajan mielestä. Tuli vaan todella paha mieli kun ysätväni sanoi että meidän ystävyytemme ei voi enää jatkua samanlaisena kuin ennen jos jatkatte ko. rankaisumetodia. No tämä asia meni muutamassa kuukaudessa unholaan tai ainakin niin luulin ja asia sovittiin.
Sen jälkeen on tullut muutama uusi "jupakka" ihan oudoista aiheista. Kerroin että olen raskaana, hän oli eka jolle kerroin tästä n. 6. rv:llä. Sitten vähän aikaa siitä hänen miehensä melkein jo möläytti asian vähemmän tuttujen kesken joiden ei näin aikasin tartte tietää. Sehän lähti siitä että tämä mies ihmetteli ääneen että meinataanko silti mennä festareille vaikka tilanteenne on sellainen? Mutta onnneksi kuulijat ei kai tajunneet. Tämä oli siis tapahtunut minun mieheni ja ystäväni miehen välillä, (sekä ne muut paikalla olijat) Miehet selvittivät asian ja se oli ok ja itsekin olin ok kun selvittivät sen.
Mutta ei ollut ystäväni mielestä! Hän tuli puhumaan mulle asiasta ja asenne oli sellainen ettei me tiedetty että asia on NOIN herkkä! Ja hän mainitsi monta kertaa, "kyllä huomaa että olet raskaana" Ja ei suoraan pyytänyt anteeksi, vaan tuli sellainen olo että ME ollaan tehty jotain väärin!! Asia meni ihan päälaelleen. Eikö tämä raskaus ole meidän asia, ymmärtäisin jos maha olisi jo iso ettei voisi olla huomaamatta, niin saisi kertoa kelle vaan. Mutta ei näin alussa, mistä sitä kukaan tietää onko mahassa ketään? Ja miten käy. Kyllä v**uttaa ja harmittaa että tällaiseksi on mennyt, he myös olivat tehneet oman johtopäätöksen että eikö miehesi tykkääkään että me tiedämme raskaudesta?
En ymmärrä. Aina tulee jokin jupakka tässä nämä 2 niistä. Meistä tulee aina syntipukkeja, ei tiedetä mistään mitää, ihan sellainen olo. Eipä ole huvittanut pitää yhteyksiä, antaa taas pölyn laskeutua ja katsotaan sitten jos katsotaan, en jaksa ihme vääntöä asioista joissa ei mielestäni ole mitään kummallista. Itselläni ei olisi otsaa puuttua toisten asioihin vaikka kuinka läheinen ihminen olisi. Vata sitten kun todella olisi aiheellista tyyliin lapsen pahoinpitely, rattijuopumus tms. vakava asia. Hohhoijaa.
Sen jälkeen on tullut muutama uusi "jupakka" ihan oudoista aiheista. Kerroin että olen raskaana, hän oli eka jolle kerroin tästä n. 6. rv:llä. Sitten vähän aikaa siitä hänen miehensä melkein jo möläytti asian vähemmän tuttujen kesken joiden ei näin aikasin tartte tietää. Sehän lähti siitä että tämä mies ihmetteli ääneen että meinataanko silti mennä festareille vaikka tilanteenne on sellainen? Mutta onnneksi kuulijat ei kai tajunneet. Tämä oli siis tapahtunut minun mieheni ja ystäväni miehen välillä, (sekä ne muut paikalla olijat) Miehet selvittivät asian ja se oli ok ja itsekin olin ok kun selvittivät sen.
Mutta ei ollut ystäväni mielestä! Hän tuli puhumaan mulle asiasta ja asenne oli sellainen ettei me tiedetty että asia on NOIN herkkä! Ja hän mainitsi monta kertaa, "kyllä huomaa että olet raskaana" Ja ei suoraan pyytänyt anteeksi, vaan tuli sellainen olo että ME ollaan tehty jotain väärin!! Asia meni ihan päälaelleen. Eikö tämä raskaus ole meidän asia, ymmärtäisin jos maha olisi jo iso ettei voisi olla huomaamatta, niin saisi kertoa kelle vaan. Mutta ei näin alussa, mistä sitä kukaan tietää onko mahassa ketään? Ja miten käy. Kyllä v**uttaa ja harmittaa että tällaiseksi on mennyt, he myös olivat tehneet oman johtopäätöksen että eikö miehesi tykkääkään että me tiedämme raskaudesta?
En ymmärrä. Aina tulee jokin jupakka tässä nämä 2 niistä. Meistä tulee aina syntipukkeja, ei tiedetä mistään mitää, ihan sellainen olo. Eipä ole huvittanut pitää yhteyksiä, antaa taas pölyn laskeutua ja katsotaan sitten jos katsotaan, en jaksa ihme vääntöä asioista joissa ei mielestäni ole mitään kummallista. Itselläni ei olisi otsaa puuttua toisten asioihin vaikka kuinka läheinen ihminen olisi. Vata sitten kun todella olisi aiheellista tyyliin lapsen pahoinpitely, rattijuopumus tms. vakava asia. Hohhoijaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä välitä! Kirjoitin tänne viestin aiheesta "naisten välinen ystäyys" ja juuri tuohon se menee, kun on tunnettu tarpeeksi kauan tai muuten ollaan liian paljon tekemisissä. Vääntöä tai sanomista tai millon mitäkin alkaa tulemaan ihan kummallisista asioista, missä itse ei tosiaan nää mitään riidan aihetta. Tietysti on aiheellista katsoa peiliin ja miettiä omaa osuuttaan tapahtumiin. Monesti sitä itsekin saattaa sanoa tai tehdä asioita, mitkä saattavat tietämättä hiertää toisia. Mutta ainakin noissa kertomissasi tilanteissa ystäväsi tuntuu tosiaan jotenkin ylireagoivan ja ehkäpä tuon koiran kasvatuksenkin kanssa on kyse siitä, kummalla on enemmän valtaa ja painoarvoa sanoissaan. Voisiko hän olla myös jotenkin kateellinen tuosta raskaudestasi? Ainakaan hän ei paljoa kunnioita sinun omaa päätöstäsi asian suhteen, miten haluat tuoda sen ilmi.
Jotkut ihmiset ei tunnu kestävän sitä, että toimitaan eri tavalla, mitä he haluaisivat. Niin kuin juuri tuo koirankasvatus. Heidän mielestään heidän mielipiteensä on ainoa oikea ja heitä taitaa ottaa jotenkin ylpeyden päälle, jos toimitaankin toisella tavalla. Ehkä he jotenkin kuvittelevat että kun se on heidän entinen koiransa, että heillä on myös valtaa puuttua hänen kasvatukseensa. Juuri tuo ystävyyden viilentäminen tai kokonaan lopettaminen on joillekin tavanomaista silloin, kun ei toimita toisen haluamalla mallilla. Se on myös aika tehokas kiristyskeino saada toinen toimimaan hänen mieliksi.
Enpä osaa sanoa, miten kannattaisi toimia. Olisi varmaan hyvä arvioida ystävyyttänne ja sen jatkoa.
Ajatuksesi antaa pölyn laskeutua on oikein hyvä. Ystävyydessä kun on nousuja ja laskuja samalla tavoin kuin muissakin suhteissa. Jostakin syystä ystävyyden ongelmista ei puhuta ja neuvota samalla tavoin kuin parisuhteessa, vaikka joskus ystävyys voi olla hyvinkin tiivis ja läheinen-jopa enemmän kuin parisuhde.
Mielestäni ystävälläsi saattaa olla jonkinlainen huono kausi muutenkin meneillään ja ystävälle on joskus helppo purkaa, vaikka se väärin sinua kohtaan onkin. Omaa käytöstä täytyisi osata selittää tai jollain lailla purkaa, jos elämä tuntuu hankalalta. Lisäksi ystävyydessä ilmenee ihan samalla lailla pelkoa muutoksia kohtaan, joita sinun vauvasi edustaa. Ystäväsi voi kokea olonsa lapsellisen ulkopuoliseksi ja kieltää sen itseltääkin, koska eihän aikuinen ihminen saisi olla lapsellinen ja mustasukkainen tmv.
Anna siis ystävällesi aikaa sulatella vauvauutisia kuin myös voittaa oma olonsa. Älä kanna hänelle kaunaa, koska sinullahan ovat asiat nyt hyvin ja olet varmasti onnellinen. Ystävän tuki olisi toki tärkeää juuri nyt, mutta asiat eivät aina suju kuin toivoisi. Mielestäni teillä on kuitenkin niin pitkä ystävyys, ettei kannata pikku juttujen takia hermostua. Ehkä teidän kannattaa vain vähän muuttua ja oppia se, että ystävyydessä on tärkeää kyetä olemaan myös luottavaisin mielin erossakin.
Kiitos paljon teille vastauksistanne! Selkeytti kyllä. Olen saanut pari ystävää lisää ja heidän kanssaan on hyvä olla. Mutta kalvaa vaan tuo että "miksi" no ehkä en tule ditä kodkssn tietämään tai sitten hän vielä rauhoittuu ja valaisee minua...