Naiset, miten suhtaudutte siihen, että miehellä on jo lapsia kun alatte tutustumaan? Minulla on jonkinasteinen ongelma tämän asian kanssa, koska maakuntani tuntuu olevan pullollaan eronneita isiä, nuoriakin sellaisia. Haluaisin kovasti innostua heistäkin, mutta tuntuu jotenkin oudolta ja häiritsevältä että kun alettaisiin yhteisiä lapsia tekemään, niin se olisikin miehelle jo vanhaa ja koettua ja mies tietäisi raskaudesta varmaankin minua enemmän ja pahimmillaan jopa vertaisi omaa raskauttani eksänsä vastaavaan. Tiedän että useimmat miehet eivät vertailuun tai pätemiseen sortuisi, mutta en pääse ajatuksesta irti ja minua harmittaisi että se ei olisi miehelle yhtä uutta ja jännittävää kuin minulle. Jään myös aina miettimään miten eroon on päädytty ja miksi, minun mielestäni on paljon isompi asia erota kun on lapsia, kuin ilman niitä. En halua kommentteja mahdollisesta ahdasmielisyydestäni, tiedän että on varmasti paljon ihmisiä, jotka ovat kanssani eri mieltä, vaan naisten ja miksei miestenkin mielipiteitä itse asiasta. Myös yh-äitejä on turha tähän vetää, kysyn nimenomaan miehistä...
Suhtautuminen miesten lapsiin
fjoslxcn
14297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen tosin mies, mutta "lapsellisena" voin tuoda ehkä jotain aiheeseen.
Suurta osaa naisista lapsi ei haittaa, melkeinpä päinvastoin, olettaen tietysti, että mies hoitaa isyytensä. Tilanne saattaa tosin olla eri niillä isillä, joiden lapset asuvat pääosin heillä, koska ovat tiiviimmin arjessa.
Tuosta raskausjutusta on turha murehtia, mies ei voi itä tietää miltä se tuntuu ja suurin osa miehistä ei isänäkään siitä paljoa tiedä. Eikö miehen tehtävä siinä lähinnä olekin tukea naista? Mitään turhan pätijää tuskin muutenkaan haluaisit. Lisäksi kaikki raskaudet ovat erilaisia ja miehelle aina yhtä ihmeellisiä.
Loppuosa onkin aiheellista pohdintaa, jota on syytä käydä. Pitää myös muistaa, että "lapsellisen" miehen kanssa ei voi yhtä heppoisesti parisuhteeseen lähteä kuin lapsettoman, ainakaan niin vakavaan, että lapset ovat siinä jo mukana. Lapset ovat viattomia siihen, jos vanhemmat eivät osaa toimeen tulla ja heidän ei tarvitse joutua kärsimään tilanteesta yhtään enempää.
Niinpä voinkin vain sanoa, että sinun pitää miettiä juuri sinun suhtautumistasi asiaan eikä miettiä, mitä muut miettivät.
Hyvä vastaus, kiitos siitä...
En suhtaudu mitenkään kevyesti isän kanssa seurusteluun tai lasten kuvioon tuomiseen, olen ennemminkin sitä mieltä että tuttavapiirissä on lapset tutustutettu uuteen puolisoehdokkaaseen jopa liiankin pian. Ehkä oma tausta avoerolapsena vaikuttaa tuossa mielessä.. Tuttu mies sanoi joku aika sitten kolmannen lapsen saatuaan, että menee jo vähän kuin "vasemmalla kädellä" kun on niin paljon harjoitusta ja jotenkin se vain vahvisti oloa, että kolmannellakin kerralla alkaa uusi ja jännä olla jo näköjään kaukana... En ole mitenkään epävarma omasta suoriutumisestani mahdollisen raskauden suhteen, mutta joku tuossa ajatuksessa tosiaan häiritsee... Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä asiaan :)
että useimpia naisia haittaa kyllä jos miehellä on äpäriä. Ennemmin tai myöhemmin se alkaa vituttamaan vaikkeivat sitä ehkä kerrokaan lähipiirissa ettei välit tulehdu. Ei ehkä yhtä paljon kun miehiä jos naisella, mutta kuitenkin.. Ainakin jos naisella ei ole omia lapsia.
Uusiperheitä vaan pystyy ja saman katon alle :D
Enpä ole tuosta näkökulmasta koskaan asiaa edes ajatellut (olen nainen). Ainoa syy, miksi en ole ollut kiinnostunut "lapsellisista" miehistä on se, etten viihdy lasten kanssa.
Samoin mä en ole ollut kiinnostunut naisista, jonka toinen tai molemmat vanhemmat asuvat samalla puolen maata. Ainoa syy on se, etten viihdy edellisen ikäpolven kanssa. Onneksi on valinnanvaraa...
En alkaisi edes seurustelu/parisuhdemielessä tutustumaan mieheen, jolla on lapsia. Täydellinen turn-off minun kohdallani.
perusteella voisin muutaman huomion heittää.
Ensinnäkin otanta on vinoutunut koska olen tavannut vain niitä naisia joilla lapseni eivät ole mikään este uudelle suhteelle. Olen kertonut avoimesti että minulla on kaksi lasta ja he asuvat luonani. Osa naisista on ollut "lapsellisia" osa lapsettomia.
Usein jo ensimmäisissä s-postissa/puheluissa/treffeillä on kysytty suoraan tai kierrellen minkälaista suhdetta minä haen. Tämä on kysymys joka sinunkin kannattaa esittää jos "lapsellisen" ehdokkaan löydät.
Samoin sinulla pitää olla sama asia kirkkaana omassa mielessäsi.
Suurin osa minut kohdanneista naisista on ollut sitä mieltä että ensin aikuiset tutustuu rauhassa ja sitten tulevat lapset mukaan jos alkaa sujumaan. Tämän kannalla olen itsekkin.
Kuten eräs mies tulla hyvin sanoikin joka raskaus/synnytys on isällekkin ainutlaatuinen. Ainakin itselläni tulisi taas tippa linssiin niin että ei tahdo erottaa napanuoraa ja kätilön sormia kun napanuoraa poikkasin.
En missään tapauksessa ryhdy tekemisiin lapsia hankkineen miehen kanssa. Se exä on aina taustalla, olivat lapset sitten pieniä tai täysi-ikäisiä. Painolastia riittää.
"..En missään tapauksessa ryhdy tekemisiin lapsia hankkineen miehen kanssa. Se exä on aina taustalla, olivat lapset sitten pieniä tai täysi-ikäisiä. Painolastia riittää.."
Kuule aikuisilla ihmisillä on exiä oli niillä yhteisiä lapsia tai ei ja useimmiten exät pitää yhteyksiä toisiinsa.
En tiedä missä prinsessa maailmassa elät, mutta tajuat asiat sitten kun kasvat aikuiseksi. Aika lapsellista ajatella se exä aina taustalla, jokainen jolla on terve itsetunto ei ei koe toisten exiä uhaksi.
Olen katsellut vierestä sekä miesten että naisten jatkuvaa vääntöä exiensä ja näiden lasten ja/tai yhteisten lastensa kanssa ja turhan usein olen itsekin joutunut myös eronneen, lapsia hankkineen miehen kiinnostuksen kohteeksi. Ei näytä useinkaan olevan kovin aikuista menoa aikataulutuksineen, rahariitoineen ja valtapeleineen. Jotkut osaavat peitellä sen paremmin kuin toiset, mutta aina se siellä taustalla piilee ja aina sitä käytetään aseena jotakuta kohtaan. Ero on kaikille osapuolille traumaattinen kokemus, ja niitä itsetunto-ongelmia riittää nimenomaan siellä eronneiden keskuudessa.
Naisella on oikeus vaatia ettei miehellä ole entuudestaan lapsia, ainakaan he eivät saa asua hänen luonaan eivätkä haitata pariskunnan elämää.
Miehen taas tulee aina hyväksyä naisella jo entuudestaan olevat lapset jotka asuvat hänen luonaan ja olla valmis elättämään toisen miehen lapsia.
Miettikää millainen tämäkin keskustelu olisi ollut jos osat olisivatkin olleet toisinpäin?
Tällä palstalla ja parilla muulla on satamäärin täsmälleen samaa kaavaa noudattelevia keskusteluja, joissa on puhe siitä, mitä mieltä miehet ovat äitien kanssa seurustelusta. Etkö ole tosiaan huomannut niitä vai haluttaako olla tänä aamuna marttyyri?
atm on varma nakki - ei lapsia
Olen surustellut miehen kanssa, jolla on lapsia kahdelle edelliselle aviopuoliselle, takanaan siis kaksi avioeroa. Valitettavasti suhde ei toimi, koska tämä viimeisin ex on määräämässä kaikesta mm. siitä mitä voin lapsen kanssa tehdä ja mitä en. Asumme eri paikkakunnilla miehen kanssa, ex edelleen asuu muutaman kilomertin päässä miehestäni. Mies vertailee minua jatkuvasti että koska minulla ei ole lapsia itselläni en sitä ja tätä,,, ei näe edes kuinka hyvin viihdyn ja viihdytän hänen lapsiaan heidän ollessa siellä. Olen suhtautunut heihin kuin omiini, mutta mies vain asettaa ehtoja...joten ei tulevaisuutta tällaisessa suhteessa.