Mä en oikein tiedä mitä tekisin anopintekeleen kanssa.... oisko kellään mitään neuvoa ongelmaani??
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa puoli vuotta ja olen onnellinen, mut "anopin" tökeröt huomautukset minusta tuo imhottavasti pahan mielen. Enkä viiti aina valittaa poikaystävälle hänen äidistään.
Esim. eilen oltiin päivällisellä "anopin" luona. siellä oli poikaystäväni koko perhe. "anoppi" pyyti mua ottamaan yläkaapista jonkun astian, mut heti perään tokaisi, että: "ai niin, ethän sä yletä yhtään mitään." Tiedän, että olen lyhyt (155cm), mut luulis "anopin" tietävän etten kasva enää enkä todellakaan oo ite valinnu, et haluan olla tämän pituinen!! poikaystäväni on 178cm ja koko muu perhe melkein yhtä pitkiä. Ja tää "anopin" kommentti ei todellakaan ollu ensimmäinen kerta. Oon saanu asiasta kuulla ainakin kolme kertaa aikaisemmin. Yleensä kommentti on ollu, että syö niin kasvat. oon heittäny vitsillä takasin, et en taida kasvaa enää ku leveyttä (oon 22 vuotta). Eilen meinasin purskahtaa itkuun ja meinasin kysyä, et miks pitää huomautella mun pituudesta, mut en viittiny ku siellä oli koko perhe, en halunnu pilata päivällistä.
Ja toinen asia on, että "anoppi" on päin naamaa sanonu ettei usko että mun ja poikaystäväni suhde kestää. Silloinkaan ei ollu rohkeutta kysyä syytä moiseen ajatteluun. Nielin vaan kaiken.
Mutta ku alkaa kypsyttämään oikein kunnolla!! Pitäiskö mun vaan ottaa puhelin käteen ja soittaa "anopille", et nyt jutellaan. Vai pitäiskö mun poikaystäväni siskolle soittaa ja kysyä, et onko "anoppi" niille puhunu jotain... Ois tosi hyvä jos teillä ois jonkinlaista neuvoo mulle. ei jaksais ite enää murehtia moista...
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa puoli vuotta ja olen onnellinen, mut "anopin" tökeröt huomautukset minusta tuo imhottavasti pahan mielen. Enkä viiti aina valittaa poikaystävälle hänen äidistään.
Esim. eilen oltiin päivällisellä "anopin" luona. siellä oli poikaystäväni koko perhe. "anoppi" pyyti mua ottamaan yläkaapista jonkun astian, mut heti perään tokaisi, että: "ai niin, ethän sä yletä yhtään mitään." Tiedän, että olen lyhyt (155cm), mut luulis "anopin" tietävän etten kasva enää enkä todellakaan oo ite valinnu, et haluan olla tämän pituinen!! poikaystäväni on 178cm ja koko muu perhe melkein yhtä pitkiä. Ja tää "anopin" kommentti ei todellakaan ollu ensimmäinen kerta. Oon saanu asiasta kuulla ainakin kolme kertaa aikaisemmin. Yleensä kommentti on ollu, että syö niin kasvat. oon heittäny vitsillä takasin, et en taida kasvaa enää ku leveyttä (oon 22 vuotta). Eilen meinasin purskahtaa itkuun ja meinasin kysyä, et miks pitää huomautella mun pituudesta, mut en viittiny ku siellä oli koko perhe, en halunnu pilata päivällistä.
Ja toinen asia on, että "anoppi" on päin naamaa sanonu ettei usko että mun ja poikaystäväni suhde kestää. Silloinkaan ei ollu rohkeutta kysyä syytä moiseen ajatteluun. Nielin vaan kaiken.
Mutta ku alkaa kypsyttämään oikein kunnolla!! Pitäiskö mun vaan ottaa puhelin käteen ja soittaa "anopille", et nyt jutellaan. Vai pitäiskö mun poikaystäväni siskolle soittaa ja kysyä, et onko "anoppi" niille puhunu jotain... Ois tosi hyvä jos teillä ois jonkinlaista neuvoo mulle. ei jaksais ite enää murehtia moista...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sinun täytyy puhua poikaystävällesi tästä ja vaikka yhdessä puhutte anopille.On todella törkeää huomautella jatkuvasti toisen pituudesta.Anoppi varmasti jatkaa tätä jos asiasta ette puhu.Kysy häneltä miksi hän aina jaksaa huomautella samasta asiasta ja tekeekö hän niin vain loukatakseen sinun tunteitasi?
Luulisi,että jos poikaystäväsi sinua rakastaa hän on silloin tukenasi,eikä hän myöskään jättäisi asiaa puimatta.Tsemppiä!
... puhua poikaystävälleni siitä, ku "anoppi" kertoi ettei usko meidän suhteen kestävän. poikaystäväni sanoi, että jos "anoppi" vielä joskus sellaista sanoo, ni sit otetaan asia esille. Ja oon sanonu poikaystävälleni, et en jaksa semmosta vittuilua pituudestani, koska 9 vuotta mua kiusattiin sen takia. Mut ei hän varmaan sitä ymmärrä, koska ei oo ite joutunu kokemaan samaa.
En sit tiedä jos "anoppi" ei oikein hyväksy mua ja tällä lailla yrittää saada riitaa mun ja poikaystäväni välille. poikaystäväni on nimittäin perheen kuopus ja äitinsä silmäterä. ainakin sellaisen käsityksen oon saanu "anopin" käytöksestä.
Toisaalta en haluis poikaystävääni sotkea tähän. kannattaisiko mua puhua "anopin" kanssa asiasta ihan kahdestaan??
Ja kiitos erittäin paljon ku vastasit!!!
Hyvähän se on jos pystyisitte vaikka kahdestaan puhua asioista anopin kanssa,mutta toivottavasti hän ei ala latelemaan muitakin loukkaavia asioita.Poikaystäväsihän ei olisi tällä kertaa kuulemassa...
Seuraavan kerran voisit katsoa anoppia silmiin ja ystävällisesti kehoittaa häntä lopettamaan moiset puheet.
..oon sitä mieltä,että teidän(sekä sinun,että poikaystäväsi ja"anoppisi")on keskusteltava näistä asioista niin,että ootte kaikki kolme paikalla.Muutoinhan se"anoppis"pistää kaiken sinun syyksi ja ties vaikka alkaa kehitellä omia juttujaan..Luulee vielä,ettei sinun poikaystäväsi oo asioista kanssasi samaa mieltä.Kerrotte yhdessä miten haluatte teitä kohtelevan,mitkä asiat loukkaa jne.Tälläisten asioitten selvittely-JA VARSINKAAN ANOPIN KANSSA-ei ole maailman helpoin,(kokemusta on!)mutta toivottavasti tuo edes vähäksi aikaa seesteisemmän ajan!KAKSIN OLETTE VAHVEMPIA :)!KAIKKEA HYVÄÄ ELÄMÄÄNNE!
Se on helpointa.Itselläni anoppi aukoi päätä vuosia..ei pahalla mutta tuntui pahalta.Kirjotin kirjeen ja panin postiin.Luki sen itkien...heräsi ja pyysi anteeksi.Kaikki muuttui parempaan.
Poikaystävänikin sanoi ettei "anoppi" niin tahallaan puhu. Mut on se kyl ihme, ku aikuinen ihminen ei tajua loukkaavansa vaikka varmasti meikäläisenkin pärstäkertoimesta selvästi näki, et oli huono juttu. Puhuin eilen poikaystävälleni asiasta ja hän jopa itse tarjoutui sanomaan äidilleen. Mutta kielsin häntä. Koska tämähän on mun ja "anopin" välinen asia. En halua että tämä vaikuttaa poikaystäväni ja hänen äitinsä väleihin. Poikaystäväni sanoi, että asia saattaa unohtua ajan kanssa. Siis että noi typerät kommentit loppuvat... mutta jaksanko mä oottaa sinne asti. Kai sitä tarttis vaan tarttua härkää sarvista ja sanoa asiasta. Mut pelottaa vaan "anopin" reaktio. Jos hän saa päähänsä kiusata enemmän, ku näkee että sattuu... Koska enhän oikeastaan tunne häntä vielä lainkaan...
...kompleksi omasta pituudesta. Mikäli anoppisi on lähes 180 cm pitkä, niin on varmasti saanut kokea piikittelyä asian tiimoilta. Ulkopuolisten kanssa ei kannata asiaa vatvoa, mutta poikystäväsi voisi jutella äitinsä kanssa. Kirjoituksestasi päättelisin ettei sinun kannata kahdenkesken jutella anopille, lopputulos olisi todennäköisesti huonompi.
Historia tuntee hyvin vähän hyviä anoppeja ja vielä vähemmän hyviä miniöitä. Parasta on sisäistää edellinen tosiasia ja elää sen mukaan.
..sinulle kertoa,että kyllä"ne"kuule ihan tahallaan ja tarkotuksella haluavat luokata ja satuttaa miniöitään.Suoraan sanottuna:vittumainen anoppi on vittumainen,eikä sitä kivaksi(ei edes siedettäväksi) saa vaikka voissa paistais!!!Tietävät hyvin mikä saa miniät ns.pois tolaltaan.(Tiedämmehän me miniätkin mikä loukkais heitä,mutta fiksuina ihmisinä pidämme kitamme kiinni ja suostumme-yleensä-olemaan hiljaa kun moiseen paskan jauhantaan emme viitsi alentua!)
Jos sinä ja poikaystäväsi yhteistuumin ottaisitte tämän anopin pituudestasi piikittelyn puheeksi anoppisi kannsa. Miltä tuntuisi?
Joko anoppisi on niin tyhmä, ettei hän tajua puhuvansa loukkaavasti pituudestasi, muussa tapauksessa tuntemuksesi ovat oikeat ja ymmärrettävät tai siis tunteesi ovat jokatapauksessa ymmärrettävät.
Jos poikaystäväsi ymmärtää mielipahasi, joka johtuu hänen äitinsä puheista, voisi hän avata keskustelun ja sinä kertoisit itse miltä sinusta tuntuu ja mikä sinua harmittaa anopin puheissa. Voisit suoraan kysyä, etteikö tämä ole tosissaan huomannut reaktioitasi, kun hän on lupsauttanut suustaan lyhyyteesi vihjaavia kommentteja. Näin et vetäisi juttuun suoranaisesti mukaan poikaystävääsi, mutta keskustelussa olisi mukana kolmas pyörä. Tai jos juttelisit poikaystäväsi siskon kanssa(olikos sellaista?), ymmärtäisikö hän sinua ja te yhdessä voisitte mennä anopin juttusille. (Naisenergiaa.) Aloittaisit keskustelun jotenkin neutraalisti, jottei anoppi heti hyökkäisi silmillesi. Olisi ikävää, jos anoppi aiheuttaa tuollaisella asialla paljon mielipahaa.
Minulla kun on myös huonoja kokemuksia anopistani, enkä vieläkään ole vilpittömän välittömissä väleissä hänen kanssaan kaikkien sattuneiden ikävien asioiden johdosta, vaikkakin hän on anteeksi pyytänyt.. tosin en ole varma, oliko tämä anteeksipyyntö vilpitön vaiko muodollisuus.
Rohkeutta sinulle ja nosta kissa pöydälle! Kyllä poikaystäväsi tukee sinua. Joskus miespuolisten on vaikea ymmärtää meitä herkkiä naisia ja meidän ajatusmaailmaa, kuten myös toisinkin päin. Tsemppiä.
saattaa olla mun typeryydestä/naiiviudesta/mistä tahansa kiinni, mut en todellakaan usko että anoppis tarkottaa mitään oikeesti pahaa tolla pituusläpällä..oon ite hurjat sentin sua pidempi, eli aikas lyhyt kuitenki. ja se on mun elämässä vähän joka suunnasta ihan normaali läppä tyyliin 'nouse seisomaan ni yletyt' ja muuta vastaavaa.
oon ite ottanu sen aina ihan huumorilla, koska mulle pituus ei oo mikään ongelma. ja ihan oikeesti aika harvalle ihmiselle tulee ees mieleen et joku vois loukkaantua siitä..ja kaikki kun ei vaan oo kovin loistavia tulkitsemaan toisen mielialoja.
en yritä mitenkään kyllä puolustella sun anoppias, koska faktahan on se, että jos sulle tulee paha mieli ni sulle tulee paha mieli vaikkei se toisen mielestä oliskaan ymmärrettävää. mutta siis..jos mä olisin sinä, ni sanoisin seuraavan kerran samanlaisen tilanteen sattuessa ihan kauniisti anoppia silmiin katsoen, että 'saattaa olla ettet ymmärrä, mutta mulle tulee paha mieli siitä että mun pituudesta huomautellaan, joten toivoisin ettet tee sitä enää.' jos sillä on mitään päässä ni se pyytää anteeks, ja jos taas ei, eli jos se alkaa säksättämään jotain ni pysyt vaan rauhallisena ja omassa kannassas - se ei todellakaan oo sun anopiltas pois jos se jättää noi huomauttelut sikseen.
mun mielestä ois muutenki paras että toisit ton jutun julki just sillä hetkellä kun se on ajankohtasta, koska ne semmoset 'nyt keskustellaan' tuokiot ensinnäkin tekee asiasta paaaaaljon vakavamman (edelleen siis luotan siihen että anoppis ei varmaan tarkota kovin pahalla), ja sen lisäks aika helposti tuppaa paisumaan jolloin edessä voi olla vaan isompi riita. ja niin, jos anopillas tosiaan on sitä järkee päässä ni se kyllä ymmärtää sua, joten siitä ei synny mitään showta.
eli tämän jälkeen jos anoppis vielä huomauttelis tai alkas muuten vittuilemaan ni kehottaisin oikeesti keskustelemaan..ja oon samaa mieltä jonku edellisen kanssa että kannattaa ottaa poikaystävä mukaan siihen, vaikkakin sitten vaan olemaan hiljaa. mutta kuulispa ainaki kaiken ja sen lisäks se antaa anopille viestin siitä että sun poikaystävä (joka kuulostaa tosi ihanalta ja rakastuneelta:)) on täysillä tosissaan sun kanssa, ja sun puolella.
tuli hieman pitkä juttu taasen..mutta näin minä tekisin:). ja muista että asioilla on taipumus järjestyä. onnee:).
miksi sinä pelkäät poikaystävän ja "anopin" välejä. poikaystäväsi tuntee oman äitinsä ja monesti omalta lapselta kuunnellaan asioita helpommin kuin vieraalta. Yhdessä teidän täytyy hoitaa tämä asia. tulevaisuudessa parisuhteenne on lujempi, kun tämän asian hoidatte kaksin. Et voi yksin hoitaa parisuhteenne asioita siihen tarvitaan kaksi.
Keskustele asia selväsi poikaystävn kanssa. miettikää mitä teette asian eteen. Yhdessä toimitte sovitun mukaan. niin siittä selviätte. ja silloin et ole yksin vaan sinulla on poikakaverin tuki .
yhdessä eteenpäin vahvempaan parisuhteeseen
kevät terkuin pirjo
Eikö sulle saa sanoa mitään negatiivista ilman et otat nokkiisi?
Käsittääkseni minä sanoin sulle sen pituus läpän aivan stoukkina ja sinä otit sen aivan tosissaan....voi,voi lapsiparkaa :)
Eipä tuo kommenttisi anoppi hyvä ollut miniääsi kohtaan kovinkaan positiivinen!
Ettet nyt vain vetänyt hernettä nokkaasi. Me ihmiset olemme erilaisia, toiset herkempiä ja toiset taas eivät välitä juuri mistään. Siinä meidän ihmisten rikkauksia.
Kannattaisiko sinun pyytää anteeksi asiallisesti miniä-kokelaalta kuitenkin? Eikä olla kommenteissasi ylimielinen. Sovitte reilusti tämän episodin ja jatkatte eteenpäin hyvin mielin. On reilua sanoa, jos joku asia loukkaa - et voinut sitä arvata, koska miniä-kokelaasi taustalla voipi olla asioita, joita et tiedä ja hänelle tuli tunne, että piikittelet, vaikkei se ollut tarkoituksesi. Aina ei voi tietää...
Itselläni on hirveä anoppi, joka huomauttelee kaikesta. Jos en ole liian lyhyt (155) niin sitten liian paksu. Teinpä niin tai näin niin aina huomautetaan. Kiusaa hän tekee aina esimerkiksi: Saan astmaa kissoista niin eikö hevosia pelkäävä anoppini hankkinut kissan. Kyllä hän tiesi astmasta ennen kissan hankintaa. Toisena esimerkkinä voin kertoa hänen iänikuiset tilitykset mieheni (olemme olleet yhdessä 10 vuotta) entisen tyttökaverin (olen 30 vuotias) "ihanasta", hyvästä elämästä, sosiaalituen turvin. Esimerkeistä voisin kirjoittaa kirjan, mutta nämä riittäköön tällä kertaa.
Sinun pitää päättää jaksatko SINÄ elää anoppisi kanssa. Poikaystäväsi tuki on korvaamatonta, mutta sitä ei tahdo aina olla juuri silloin, eli kun ne sanat singahtelevat, saatavilla.
Kirjoita kirje, tee kaikkesi tuodaksesi ongelma esiin, mutta älä luota anoppisi kykyyn muuttua!!
Tuskinpa anoppisi sitä kissaa ihan vaan sinua kiusatakseen otti. Itsekin olen ottamassa koiraa, vaikka anoppini on niille allerginen. Enkä suinkaan ota koiraa siksi, että anoppi pysyisi poissa tai haluaisin kiusata häntä, vaan siksi, että haluamme mieheni kanssa koiran. Ja koska anoppini ei asu meillä, niin ei tuon koiran pitäisi häntä ylettömästi haitata.
Juu, mulla oli samanalisnen todella KAUHEA anoppi. Mieheni ja entisen tyttöystävänsä kihlajaiskuva kirjahyllyssä vielä 16 heidän eronsa jälkeen. Me olaan oltu mieheni kanssa yhdessä siitä asti kun hän kyseistä exäsäsätä erosi. Puhumattakaan muist ahaukuista mitä olen saanut anopin puolelta kuulla ja kokea. Minä yritin aikani puhua sekä miehelle että anopille mutta mikään ei muuttunut ja mies ei tietenkään voi äidistään luopua minun takia, ei tarvikkaan. Minä vaan sanoin kylmästi että iteppä on anoppi tiensä valinnut ja kohtelen häntä yhtä kylmästi. Mieskin on saanut tarpeekseen sen verran että käydään naopilla vaan äitienpäivänän ja hätätsesti jouluna vaikka anoppi kuinka ruinaa. Nyt mies sanoi sille suoraan että eipä viitsi käydä vanhan tyttökaverinsa kuvia siellä mollaamassa ja haukkuja kuuntelemassa. Saas nähdä mikä on lopputulos. Pallo on tasan ja ainoastaan nyt anopilla. Minä olen näiden vuosien aiakan oppinut olla välittämättä ja ananut olla omissa oloissan mutta en myöskään ole antanut mieheni enkä anoppini alistaa minua mihinkään eli EN TODELLAKAAN ole ruvennut kiltiksi ja kuuliaiseksi ovimatto-miniäksi. Tsemppiä ja pidä vaan oma pääs...
Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä!
Nyt on asioihin saatu hieman selvyyttä. Poikaystäväni oli äitinsä kanssa pienessä reissussa oli ottanut puheeksi tämän, et miks "anoppi" ei usko meidän suhteen kestävän. "anoppi" sanoi, ettei sillä oo mitään mua vastaan ja että oon ihan mukava tyttö. Sen muiden lasten puolisoiden kanssa on ollut ongelmia, ni sen takia on suhtautunut hieman varauksella tähän meidän juttuun. Ja "anoppi" sanoi, että on ihan täysin hyväksynyt minut sukuun. Että siltä osin kaikki on hyvin. Pituus asiaa en oo ottanut puheeksi. Päätin, et mainitsen siitä jos vielä kerran siitä vitsailevat. Ja poikaystäväni on kanssani samaa mieltä. Puhuttiin siitä asiasta ja päädyttiin tähän samaan ratkaisuun :)
Ja se joka väitti olevani anoppini, ei ollut!
hyvää huomenta!!!Toivon sinulle pitkää pinnaa ja voimia!Olen itsekin jo anoppi ja olen myös ollut miniä jo parikymmentä vuotta.Olen huomannut ,että mitä pidempään pystyy olemaan hiljaa sen parempi.Usein asioilla on tapana selvitä kuten nyt jo kerroitkin.Olisi kaikkien kannalta hyvä,jos voisit puhua positiiviseen sävyyn miehellesi ongelmastasi ja pyytää hänen apuaan tässä selvittelyssä.Aikoinani en saanut tukea mieheltäni näissä miniä-anoppiasioissa.Mieheni oli aina äitinsä puolella ja kanteli tälle meidän asioitamme.Olin hyvin pahoillani tästä.Pikkuhiljaa mies jäi ulkopuoliseksi minun ja lasten elämän arkipäivässä.Nyt olen jo eronnut ko.liitosta enkä ole hirveän pahoillani siitä!!!