Tapasin yli puoli vuotta sitten netissä turkkilaisen miehen. Minulla oli silloin vielä kovat ennakkoluulot turkkilaisia miehiä kohtaan, koska mielestäni he lepertelevät kaikki samat asiat monille eri naisille. Mutta sitten huomasinkin, että tämä mies oli ihan erilainen, kuin ne kaikki muut turkkilaiset keihin olin tutustunut. Hän ei kysellyt seksielämästäni ja pyytäny minua näyttämään tissit webcamissa niinkuin kaikki muut turkkilaiset.
Hän on ihan erilainen. Hänen kanssaan voin jutella ihan kaikesta normaalista monta tuntia päivässä. Hän on hyvässä koulutuksessa ja hyvinkasvatettu. Hän sanoo rakastavansa minua ja minä rakastan häntä. Niimpä varasin äskettäin kesälle matkan Turkkiin, olen lähdössä kaverini kanssa ja aion tavata tämän miehen. En ole ikinä aiemmin tuntenut itseäni näin rakastuneeksi.
Aiemmin ajattelin myös, että on ihan säälittävää jos on nettirakkaus, että vain sellaiset jotka eivät saa tosielämässä ketään, ovat nettisuhteessa. Mutta nyt olen itse siinä tilanteessa. Mitä mieltä olette tästä? Kuitenkin tapaaminenkin on jo tiedossa. Voikohan meillä olla mitään mahdollisuuksia tulevaisuudessa? Itselläni olisi vuoden päästä mahdollisuus muuttaa, sillä opiskeluni loppuvat silloin.. Onko Kellään omaa kokemusta? Paljon ollaan kyllä puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta, jos ensitapaaminen vastaa odotuksia.
Hän on ihan erilainen. Hänen kanssaan voin jutella ihan kaikesta normaalista monta tuntia päivässä. Hän on hyvässä koulutuksessa ja hyvinkasvatettu. Hän sanoo rakastavansa minua ja minä rakastan häntä. Niimpä varasin äskettäin kesälle matkan Turkkiin, olen lähdössä kaverini kanssa ja aion tavata tämän miehen. En ole ikinä aiemmin tuntenut itseäni näin rakastuneeksi.
Aiemmin ajattelin myös, että on ihan säälittävää jos on nettirakkaus, että vain sellaiset jotka eivät saa tosielämässä ketään, ovat nettisuhteessa. Mutta nyt olen itse siinä tilanteessa. Mitä mieltä olette tästä? Kuitenkin tapaaminenkin on jo tiedossa. Voikohan meillä olla mitään mahdollisuuksia tulevaisuudessa? Itselläni olisi vuoden päästä mahdollisuus muuttaa, sillä opiskeluni loppuvat silloin.. Onko Kellään omaa kokemusta? Paljon ollaan kyllä puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta, jos ensitapaaminen vastaa odotuksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä menin kerran Etelä-Eurooppaan tapaamaan miestä joka oli tosi ihastunut minuun ja johon olin hyvin ihastunut (netissä). Sitten mainitsin asiasta jolle kulle joka sattumalta asusti samoilla alueilla. No, sattumoisin tällä miehellä, jota en varsinaisesti mennyt tapaamaan oli ensin aikaa minulle ja ihastuin sydänjuuriani myöten häneen jo 100 metrin etäisyydeltä kun näin hänet. Hänen lapsensa juoksivat minua vastaan ja mies tuli halaamaan ja siitä hetkestä aloimme "seurustella". Lapset kysyivätkin jo noin 100 metrin yhteisen kävelyn jälkeen, että isä menettekö naimisiin? No, sitten piti tavata se mies, jonka kanssa olin tehnyt treffiit...ja voi että...en edes sietänyt koko miestä. Netti oli tehnyt tosi tepposet. Luulin olleeni ihastunut häneen. Tuon toisen kanssa jatkoimme seurustelua mutta lopulta suhde päättyi etäisyyteen. Poissa silmistä poissa sydämestä - hänen sydämestään, ei minun :(. Hän on kuitenkin ollut elämäni rakkaus. Rakastin häntä varmaan liikaa...niin että se lähenteli jo palvontaa ja siksi minun varmaan piti hänestä luopua. En koskaan saanut katsettani irti hänestä. Hän oli komeinta ja ihaninta mitä olin koskaan nähnyt. Hän oli minun Prinssini ja Faaraoni...kuin suoraan Muumio-elokuvan muinais-Egyptistä :). Mutta ei ihminen saa ihmistä palvoa...jumalalliset lait ovat sitä vastaan.
"100 metrin etäisyydeltä kun näin hänet"
Olispa mullakin noin hyvä näkö