Nää tekstit nyt tulee vähän pätkittäisinä koska tää ei suostu lisäämään tota kokonaista tekstiä, ja anteeksi jos et saa selvää että jos selitän liian vaikeasti mutta kysy sitten jos et saa selvää. :D
Aloitetaan nyt vaikka tästä eli mun vanhemmat on riitelly jo yli 20 vuotta ja mä olen joutunut kuuntelemaan tota riitelyä 15 vuotta. Vauvana itkin iskän sylissä kurkku suorana kun äiti haastoi riitaa ja siis äiti on ollut aina riidan aloittaja. Riita on yleensä sitä samaa että äiti haukkuu iskän sukulaiset, iskän, ihan tota samaa jauhaa päivästä toiseen.
No joo sit ku mäki rupesin jo tajumaan enemmän noitten riitelystä niin itkin ihan aina ja tärisin huoneessani, mietin että mitä tapahtuu. Eniten pelotti se että mua tullaan lyömään tai että iskä pimahtaa kun äiti ärsytti sitä minkä kerkiää. Muistan aina kun tehtiin iskän kanssa yhdessä mun läksyjä ja äiti tuli keskeyttämään ne iskän kanssa riitelemällä, no siihen jäi sitten läksyt, muistan myös kun luettiin mun kokeeseen, taas jäi sekin kesken. Miten siinä nyt keskistyttyy kokeen lukemiseen kun kauhee karjuminen ja kiljuminen talossa kun muutenkin jo tärisee pelosta.
Sitten kerran istuin olohuoneessa kattomassa tv:tä, iskä oli lenkillä, äitillä oli edessä yövuoro, yhtäkkiä rysähti ja äiti rysäyttikin oman nyrkkinsä läpi olohuoneen sisäikkunasta, näin kuinka veri valui ranteesta ja olin ihan shokissa, lähdin juoksemaan etupihalta tielle koska pelkäsin että äiti tekee mulle jotain mutta ei tehnyt. Tohon miksi äiti rysäytti kätensä läpi ikkunasta oli syynä että se oli niin väsynyt, kuulema, mutta silloinkin vanhempani olivat taas riidelleet. Eli oli siis loma, viikonloppu niin aina riitelyä ja aika usein myös keskellä viikkoa. Kerran sitten me riitely jo tappelun puolelle, muistan kun se oli joulua edeltävä ilta, minä jouduin lähtemään pakoon kodistani koska nyrkit heilui täällä. Iskä vielä soitti perääni että mihin menin ja sanoin että kaverilleni, enkä tuu enään tänään kotiin. No seuraavana päivänä menin sitten kotiin ja iskä oli tosi surullisen näkönen siks koska mä olin joutunut lähtemään pakoon itkien omasta kodistani ja vielä halas mua, se oli ainoo kerta ku se on halannut mua ja pyys myös anteeksi.
Iskä välittää musta todella, äiti taas on sanonut mulle vaan että "ois parempi jos sua ei ois syntynyt." Äiti haluais laittaa mut koulukotiin mutta luojan kiitos iskä on toista mieltä. Sitten on lennellyt astiat ja vaikka mitä. Täälä on karjuttu ja juostu täysiä ympäri taloa sisällä. Äiti ei selvästikään välitä siitä kuinka mä oon kärsinyt noitten riitelystä. Se vetoaa aina siihen että sillä oli paljon huonompi lapsuus kun ei ollut rahaa, just. Joo ja tän kaiken takia mä oon ruvennut vihaamaan äitiäni, ollaan aika etäisiä, en edes kerro sille enään mitään mun asioita, koska se juoruaa mun asioista eteenpäin, se juoruaa kaikista meidän perheen asioista eteenpäin, tosi mukavaa, huoh.
Aloitetaan nyt vaikka tästä eli mun vanhemmat on riitelly jo yli 20 vuotta ja mä olen joutunut kuuntelemaan tota riitelyä 15 vuotta. Vauvana itkin iskän sylissä kurkku suorana kun äiti haastoi riitaa ja siis äiti on ollut aina riidan aloittaja. Riita on yleensä sitä samaa että äiti haukkuu iskän sukulaiset, iskän, ihan tota samaa jauhaa päivästä toiseen.
No joo sit ku mäki rupesin jo tajumaan enemmän noitten riitelystä niin itkin ihan aina ja tärisin huoneessani, mietin että mitä tapahtuu. Eniten pelotti se että mua tullaan lyömään tai että iskä pimahtaa kun äiti ärsytti sitä minkä kerkiää. Muistan aina kun tehtiin iskän kanssa yhdessä mun läksyjä ja äiti tuli keskeyttämään ne iskän kanssa riitelemällä, no siihen jäi sitten läksyt, muistan myös kun luettiin mun kokeeseen, taas jäi sekin kesken. Miten siinä nyt keskistyttyy kokeen lukemiseen kun kauhee karjuminen ja kiljuminen talossa kun muutenkin jo tärisee pelosta.
Sitten kerran istuin olohuoneessa kattomassa tv:tä, iskä oli lenkillä, äitillä oli edessä yövuoro, yhtäkkiä rysähti ja äiti rysäyttikin oman nyrkkinsä läpi olohuoneen sisäikkunasta, näin kuinka veri valui ranteesta ja olin ihan shokissa, lähdin juoksemaan etupihalta tielle koska pelkäsin että äiti tekee mulle jotain mutta ei tehnyt. Tohon miksi äiti rysäytti kätensä läpi ikkunasta oli syynä että se oli niin väsynyt, kuulema, mutta silloinkin vanhempani olivat taas riidelleet. Eli oli siis loma, viikonloppu niin aina riitelyä ja aika usein myös keskellä viikkoa. Kerran sitten me riitely jo tappelun puolelle, muistan kun se oli joulua edeltävä ilta, minä jouduin lähtemään pakoon kodistani koska nyrkit heilui täällä. Iskä vielä soitti perääni että mihin menin ja sanoin että kaverilleni, enkä tuu enään tänään kotiin. No seuraavana päivänä menin sitten kotiin ja iskä oli tosi surullisen näkönen siks koska mä olin joutunut lähtemään pakoon itkien omasta kodistani ja vielä halas mua, se oli ainoo kerta ku se on halannut mua ja pyys myös anteeksi.
Iskä välittää musta todella, äiti taas on sanonut mulle vaan että "ois parempi jos sua ei ois syntynyt." Äiti haluais laittaa mut koulukotiin mutta luojan kiitos iskä on toista mieltä. Sitten on lennellyt astiat ja vaikka mitä. Täälä on karjuttu ja juostu täysiä ympäri taloa sisällä. Äiti ei selvästikään välitä siitä kuinka mä oon kärsinyt noitten riitelystä. Se vetoaa aina siihen että sillä oli paljon huonompi lapsuus kun ei ollut rahaa, just. Joo ja tän kaiken takia mä oon ruvennut vihaamaan äitiäni, ollaan aika etäisiä, en edes kerro sille enään mitään mun asioita, koska se juoruaa mun asioista eteenpäin, se juoruaa kaikista meidän perheen asioista eteenpäin, tosi mukavaa, huoh.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerran sitten iskä oli kaupassa, istuin mun huoneessa koneella, koira istu mun pöydän alla koska sitä pelotti kun täälä oli taas riidelty. Äiti tuli sitten hermostuksissa mun huoneen ovelle sanomaan että "soita iskälle että mihin se meni", vaikka se ihan selvästi sanoi että se meni kauppaan ja niin sanoinkin äitille että sehän meni kauppaan mutta se silti käski soittamaan ja sitten kun sanoin että no soita ite jos sulla on sille asiaa sitten se sanoi että "en mä uskalla, soita nyt sille" ja pamautti täysillä nyrkkinsä mun oveen ja ovi rymähti seinään, siinä vaiheessa mulla meinas tulla kuset housuun(joo ei naurata), siis oli aika ihme jos se ei nähnyt mun silmistä sitä pelkoa. No sitten soitin ja puhuin ihan täristen. Ja no ei siinä sit mitään mut siis oon aina pelännyt äitiä kun se riitelee, karjuu, kiljuu.
Joo ja sit kerran luettiin iskän kans mun kokeeseen ja äiti oli lähös iltavuoroon ja taas niillä oli riitaa. Äiti tuli sit rukoilemaan iskän eteen silleen ei missään uskontomielessä vaan jossain ihme sekoamismielessä, sen ääni oli ihan ku hullulla ja ilme oli tosi kauhee. Taas mä tärisin. No iskä vei sitten äitin mun näkyväisyydestä pois ja sit äiti lähtikin töihin. Sit iskä ei edes välillä saanut nukkua melkein kuukauteen koska äiti riiteli yölläkin, siis voi herranjumala, ei edes anna toisen ihmisen nukkua. Välillä iskä meni nukkumaan autotalliin ja äiti meni perässä. Välillä iskä meni vierashuoneeseen nukkumaan ja äiti meni perässä. Iskällä on siis ollut varmaan ihan helvettiä elämä. Mä sen sijaan säästyin, kärsin kuitenkin riitelystä koska se yltyi aina karjumiseksi ja astioiden heittelyyn, ja vaikka mihin, tuskin uskalsin edes vessassa käydä, enkä uskaltanut mennä edes syömään. Ja ei, vanhempani eivät juo alkoholia, äitini on vain jollain tavalla mielisairas, se johtuu siitä että se oli töissä joskus nuorena mielisairaalassa siivoojaana ja kai ne mielisairaat sekoitti äidin pään jotenkin.
Sitten kun mä olin vähän yli 15 vuotias, rupesin puuttumaan riitelyyn ja sanoin iskälle etten kestä enää, että en jaksa käydä koulua kun täälä on jatkuvaa riitelyä, iskä yritti viedä äitiä hoitoon mutta ei se halunnut. Tähän ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kun muuttaa pois, muutettiin iskän kanssa vuokrakämppään salaa. Äitillä oli pippalot ja sillä aikaa oli hyvä muuttaa koska siitä muutosta ei olis tullut mitään jos äiti ois kattonut vierestä kun muutettas, se ois karjunut ja varmaan ois ollut kimpussa koko ajan.
No sitten kun äiti sai kuulla tästä, se murtui täysin, pystyin ehkä olemaan siitä päivästä neljä päivää yksin mutta sitten olo meni niin sietämättömäksi että meni hoitoon. Sieltä se sai sitten oikeat lääkkeet eikä enään riitele. Muutettiin sitten takaisin tähän samaan taloon 4kk päästä siitä kun muutettiin pois tästä ja se oli mun elämäni kamalin päivä kun piti tulla takas, äiti taas nauroi ilosta kun muutettiin takas. Mä oon jotenkin ollut maassa koko tämän ajan kun oon asunut tässä, paitsi kavereillani mulla on on tosi hauskaa ja käytiin iskän kans kahestaan viime kuussa ulkomailla sielä unohtu kaikki murheet ja oli tosi rento olo, en oo kokenu semmosta oloo varmaan moneen vuoteen. No mutta joo sitten vähän toisenlaisia riitoja, mutta kuitenkin:
Meidän piti lähteä lintsille iskän pakettiautolla ja siihen mahtuu vain kolme ihmistä ja meitä ois ollut neljä. Iskä sanoi äitille että ei siihen mahdu kuin kolme että eikö voitaisiin mennä sun autolla, siis kun meitä ois ollut mä, kaveri, vanhemmat. Äiti sai siitä kauheen raivokohtauksen, eikä siis tullut yhteisymmärrystä missään vaiheessa joten iskäni sitten piti soittaa mun kaverin vanhemmille että tuli erimielisyyksiä että mitäs nyt tehdään ja onneks sitten kaverin vanhemmat suostui viemään ja hakemaan. Äiti meinas taas pilata mun päivän mutta ei ihan kuitenkaan.
No sitten toinen, sain äitiltä 20e siihen että oltas menty kaverin kans syömään no me kuitenkin päätettiin mennä seppälään ja löydettiin sieltä mulle sopivat housut mutta vähän liian pieni toppi. Äiti sai siitä raivarit ja veti mun ja kaverin välit poikki sen takia että ei käytetty rahaa oikeaan tarkotukseen. Ja näinkö sitten lapsia kohdellaan, ei siis saa olla yhtäkään kaveria, huhhuh sanon minä.
Kolmas juttu, olin mun kaverilla yötä ja joo sanon nyt suoraan miksi tästäkin mun äiti veti meidän välit poikki koska mun kaverin puoli iskä runkkasi unissaan ja me nähtiin se. No ei siis nyt selvästi vaan kyllä sillä oli ihan peitto päällä jne, minä tyhmä menin kertomaan äitille tosta, voi huoh. No joo kävin sieläkin kaverilla sen jälkeen salaa.
Sitten yhden kaverin kanssa mun piti mennä ratsastamaan mutta äiti sanoi että se ei käy mutta mä sanoin että kylläpä käy. No sitten äitiä vaivasi joku hemmetin ratsastus niin paljon että se tuli keskellä yötä herättämään mut sen takia että en menis ratsastamaan.
Sitten vielä tämmöinen juttu että, iskä ei saanut käydä missään muualla kuin töissä, hyvä jos aina kaupassakaan. Jos meinattiin lähteä iskän kanssa hiihtämään niin äiti sanoi että "jos lähdet, mä heitän tän kahvimukin seinää." Ei sitten siis lähdetty. Sitten olisin kovasti halunnut lähteä aina ulkomaille mutta se ei käynyt äitille joten en siis sinnekään päässyt paitsi vasta viime kuussa mutta joka tapauksessa oon iloinen että pääsin sinne edes viime kuussa. Silti mua suututtaa etten kokenut oikeastaan mitään kivaa mun lapsuudessa.
Ja tässä on nykyinen pulmani. Mun kaverit eivät enään käy meillä koska tietävät minkälainen mun äitini on. Oon siis nykyään aivan yksin paitsi silloin jos äiti on esim. laivalla niin mun kaverit suunnilleen tunkee tänne mutta muuten ei. Että mitähän mun pitäisi oikein tehdä.
Tästäpä tuli pitkä. Ehkä liikaa turhaa asiaa mutta kerroimpa vaan mitkä ovat jääneet mun mieleen. Anteeks jos oli kovin tylsä tarina. Ja anteeks jos mainitsin jostain asiasta kahteen kertaan. Ja anteeks ny vielä kirjoitusvirheistäki jos niitä oli. :D
Miten isäsi suhtautuu nykyiseen tilanteeseen? Hän voisi auttaa. Äitisi ei ole terve ja saattaa olla vaaraksi sinulle. Ei ole normaalia tuollainen, että kieltää lapselta kaikki kaverit ja isääsikin kieltää käymästä missään. Hän tuhoaa elämäsi, kerro se isällesi ja kysy kuinka tärkeä olet isällesi?
Lapsen etu on kaikista tärkein. Äitisi on taas mennyt pahempaan suuntaan eli taantunut ennalleen. Minä muuttaisin heti pois. Äitisi uhkailee teitä törkeästi. Hän kuuluisi hoitoon, eikä hänestä ole vanhemmaksi. Lastensuojeluviranomaisille voi ilmoittaa. Kouluterveydenhoitajan kanssa voi tietysti jutella asiasta jos isästäsi ei ole takaamaan turvallisuuttasi, sillä hänen tehtävänsä olisi pitää sinusta huolta ja suojella, eikä totella sairaan ihmisen uhkailuja.
No iskälle nykyinen tilanne on ok. Mä oon myös helpottunut siitä että nää ei enään riitele, se oli tosi raastavaa aikaa kun täälä jatkuvasti äiti haastoi riitaa ja iskä oli aina ihan pimahtaa. Sit kun tuli toi että muttuu väkivaltaseks tappelu, se oli eka ja vika kerta. Sen jälkeen iskä on pitänyt matalaa profiilia, jos äiti haastaa riitaa, iskä ei joko vastaa tai sitten se vastaa ihan rauhallisesti. Joo ja ei tosiaan äiti ole terve, se on nykyään peruspirtee lääkkeiden avulla. Se oli hoidossa varmaan jotain 3kk. Ja sai oikeat lääkkeet sieltä myös. Ei ole pienintäkään riitaa enää tullut vanhempien välillä tai sitten en oo vaan kuullut. Ja joo mä olen samaa mieltä ettei äitistä ole vanhemmaksi, koskaan ollutkaan mutta aivan sama, on mulla sentään täysjärkinen iskä.
Ja niin, ei se oo mustakaan oikein että kieltää kaikki kaverit mutta noi siis tapahtui varmaankin joskus siihen aikoihin kun olin 10-12v mutta joka tapauksessa se on niin väärin vaikka äiti on edelleen sitä mieltä että se oli oikein pistää välit poikki. Ja iskä saa nykyään käydä vapaammin missä haluaa.
Mä meinasin joskus ylä-asteella mennä puhumaan tosta terveydenhoitajalle mutta onneksi en mennyt, ties missä laitoksessa nyt olisin ja laitos ei ole mikään paras paikka.
Mutta joo mulla on kolme semmoista oikeaa kaveria mutta paljon nettikavereita.
Niin ja tää yks mun kaveri jonkakaa oon eniten läheinen ei tuu enää meille koska äiti ei oo ihan terve ja se ei näy päällepäin et se ois jotenki sairas. Niin musta tuntuu kuitenkin etten oo sen kaverin kans enään niin läheinen koska se ei tuu meille vaan sen takia että mun äiti on sairas. Tossahan vaan etääntyy kun se ei ikinä sit nää mun kanssa kunnolla. Niin että jos joku äiti noin paljon vaikuttaa näkemiseen niin se tuskin sitten oikeasti edes välittää musta..
Mut sit mulla on kaks kaveria jotka on mun kans mielellää, eikä välitä äitistä, koska muahan ne tänne tulee kattomaan, eikä mitään äitiä. Näillä mun kahella kaverilla on myös ollut vaikeaa perhe elämässä, toisella siis on mennyt se vaihe ohi jo ja toisella on nyt ongelmia elämässä mutta tottakai mä tuen sitä, mä en ainakaan hylkää kaveria vaikka toinen niistä vanhemmista ois outo siis jos se kyseinen kaveri ois mulle todella tärkeä.
Eihän laitos ole ihmisen paikka, varsinkaan lapsen.
Eikä äidin sairaus tartu. Kyllä ne tosiystävät jää.
Vaikutat paljon fiksummalta kuin moni aikuinen, kyllä sä pärjäät.
Mutta jos se tabuja popsimalla pysyy kuosissaan niin hyvä.
Mutta ei lääkkeet mitään varsinaisesti paranna. Voi autonkin moottoriin lisätä öljyä jos vanhat palaa savuna ilmaan mutta ei se silti sitä moottoria korjaa. Hoitolaitos olisi oikeastaan ainoa oikea paikka, mvapaaehtoisesti ei ilmeisesti lähde. Tietty jos on kilahtanut niin että aiheuttaa vaaraa läheisilleen ja itselleen niin eikun oikeuden päätöksellä holhoukseen ja väkisin hoitoon.
Sinulla kuitenkin kohta helpottaa siinä mielessä että kasvat kophta pesästä pihalle, eli voit muuttaa omillesi jonnekin opiskelemaan.
Isältäs sitä vastoin voi palaa käämi jso se ei pääse hullusta eroon. Tähän asti sitä on varmaankin ajanut eteenpäin huoli sinusta. Mutta sitten kun aikuistut ja löydät oman elämän niin isäs jää kahdestaan sen kahelin mutsis kanssa. Pidemmän päälle siitä ei hyvää seuraa jos se ei saa sitä eukkoa hoitoon.
Ja pidä yhteyttä isääs sitten myöhemminkin. Raavaampikin mies voi sortua itsekin vaikka vaimo saataisiinkin hoitoon. Isälläs pitäs olla kans jku ihminen jonka kanssa jakaa aatoksensa sen jälkeen kun sinä lennät pesästä. Yksinäisyys moisen taakan vuksi kahta kauheempi.