Kuinkakohan paljon suomessa elää pariskuntia, joiden välillä ei ole enää rakkautta vaan väljähtänyttä kaveruutta? Kerran viikossa, saunan jälkeen saa kumminkin kohtalaiset kyydit ja asuntolaina ja pennut yhdistävät. Pystyisitkö tai pystytkö sinä tällaiseen elämään?
Kerran viikossa, saunan jälkeen
Mattijamervi
19163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen saunan jälkeen väsynyt.
itse? Oma vastaus: kyllä pystyisin. Tuo olis ihan hyvää elämää tähän nykyiseen yksin oloon verrattuna.
että pystyisin. Tosin minulla ei ole lapsia, joten en tiedä, miten se vaikuttaisi suhteeseen ja sen pysyvyyteen.
Osaat ajatella vain tätä hetkeä. Luulet, että siitä tylsästä liitosta voi heti hypätä pois, kun joku ihana gigolo tulee vastaan ja siinä saa talon imaiseksi ja kivoja lapsia, joiden kanssa vaikka leikkiä. Ihmiset kuitenkin menevät naimisiin loppuiäkseen, joten se väljä liitto tarkoittaa heidän kuvitelmissaan sitten sitä samaa hautaan asti. Sinkkuna voit kuitenkin sentään törmätä keneen tahansa ja tehdä mitä haluat eikä sua ole tuomittu olemaan yksinäinen kuolemaasi asti. Ehkä oletkin sen takia sinkku, siksi koska et osaakaan suhtautua avioliittoon vakavasti. Kukapa sellaisen kanssa uskaltaisi naimisiin mennä?
saattaa olla monien sinkkujen mielestä ihan hyvä plus-merkkinen saldo...
Mutta rakkaus on sellainen käsite, että se muuttuu iän, elämäntilanteen ja kumppaninkin mukaan, se mitä rakkaudelta odotetaan ja millaiseksi se mielletään.
Nuorehko sinkku, jolla ei ole lapsia, ei vakikumppania, ei asuntolainaa ajattelee koko rakkaus-pakettia ihan eri lailla kuin keski-ikäinen, jolla on kaikki tuo mitä sinkultamme puuttuu. Sinkku ehkä ajattelee rakkautta suurena henkilöäkohtaisena järistyksenä ja jatkuvana poltteena sydämessä. Eikä osaa kuvitella rakkautta ilman tuota poltetta, joka tekee kaiken myös koko ajan jännittäväksi ja ihmeelliseksi.
Keski-ikäisempi ainakin kertaalleen naitu iskä tai äiskä ajattelee rakkautta väkisin lasten ja perheen kautta myös, vaikka se onkin toki henkilökohtainen tunne. Perheen myötä kun ihmisen psyyke ja tasapaino muuttuvat. Lakkaat olemasta samalla tavalla yksilö kuin lapsettomana. Lapsesi ovat osa sinua ja sinä osa lapsiasi - ja sama pätee myös toiseen vanhempaan. Silloin sun ja mun rakkaus ei olekaan sama asia kuin se olisi sinkkujen kesken. Eikä lapselliset sitä välttämättä haluakaan.
Tuo nyt oli vain yksi esimerkki kärjistyksillä höystettynä. Mutta sen valossa sanon, että aika monien mielestä kuvailemasi tilanne on ihan hyvä, eikä lainkaan niin negatiivinen, miten sen muotoilit.
aikuinenkin osaa tulisesti rakastua ja rakastaa. Yksilönä olo ei pääty vanhemmuuteen, vaan kuolemaan. Ikävää jos joltakin siltä tuntuu.
Mutta vastasin aloittajan viestiin joka minusta kuulosti siltä, että hän ei ottanut huomioon esim. lasten vaikutusta yksilöllisyyden kokemukseen ja sitä kautta myös yksilöllisen rakkauden kokemukseen.
Kirjoitinkohan epäselvästi? En minä tarkoittanut että yksilöllisyys katoaisi.
Luin tekstini uudestaan: ei se minusta ole mitenkään epäselvä :-)
"Lakkaat olemasta samalla tavalla yksilö kuin lapsettomana." sinun sanasi, hyvä kaarne. Montako erilaista tapaa olla yksilö tiedät? :)
Kuten kaikilla, mulla on kokemus siitä, millaista on olla lapsi. Lapsen yksilöllisyys kasvaa pikku hiljaa, ollen alkuvaiheissa kietoutunut vanhempiin. Pikku hiljaa lapsen yksilöllisyys erkanee itsenäiseen yksilöllisyyteen.
Kuten useimmilla, mullakin on kokemus myös siitä millaista on olla lapseton sinkku, se tyyppi, joka on täydellisen yksilöllinen ja jonka yksilöllisyys ei ole kietoutunut muiden ihmisten persooniin.
Ja sitten mulla on kokemus siitä, millaista on olla parisuhteellinen vanhempi, jonka yksilöllisyys on taas sidoksissa muihin ihmisiin.
Pystyn siis vertaamaan näitä kahta aikuisen olotilaa. Molemmissa elämänvaiheessa yksilöllisyyteni tietysti säilyi, mutta kyllä se on erilaista. Siitä virkkeeni määrite: "samalla tavalla".
Tämä toki on vain oma yksilöllinen kokemukseni :-)
pystyy aikas moneen, kunnes vaan piisaa :/
Varmaan on paljonkin moisia pariskuntia joille tuokin edustaa ihan hyvää elämää, eikä muusta pahemmin edes haaveile. ainakaan toistaiseksi. Mutta minä en ole perhekeskeinen tai lapsirakas ihminen, joten minulta moinen ei onnistuisi. Minua ei edes panettaisi väljähtyneen kaveruuden pohjalta, joten ei olisi sitäkään ja se siitä sitten.
Täällä näyttää perhe-elämän onnellisuudesta ja oman minänsä väistämättömästä sekoittumisesta johonkin perheen tai lasten kanssa olevaan yhteiseen minään, olevan mesoamassa perheiden vanhempia, joille perhe ja lapset ovat jokin aina tiedossa ja toiveissa ollut väistämätön osa kulkua jnkl. ennaltamäärättyä elämän janaa pitkin. Ehkä se on jokin koulu-tyttöystävä-kihlat-armeija-työpaikka-naimisiin-rivitalonpätkä-lapset-omakotitalo-kultainen noutaja-minivani -tyyppinen tapahtumaketju, josta ei saa poiketa ja jota ei voi pysäyttää, kun se on saanut alkunsa? Minulla on lapsi ja puoliso ja olen silti yksilö ja ihan oma itseni. Erotan oman minäni puolisostani ja lapsestani, jotka ovat eri ihmisiä erilaisine toiveineen ja kiinnostuksineen. En ikinä suunnitellut tai halunnut perhettä, minulla ei ollut janaa, josta poikkeamisesta koko suku suuttuisi. Minusta olisi tukehduttavaa olla niin kalkkeutunut, että tekisi asioita kyseenalaistamatta ja vain siksi, koska niin on tapana tehdä. En siis osta minivania, en kultaista noutajaa enkä ikinä muuta ihkulle uudelle pientaloalueelle, jossa ei ole vielä puita tai palveluja, mutta jossa on 50 minivania, 50 kultaista noutajaa, 50 tyttöä ja 50 poikaa sekä 50 äitiä ja 50 isää. Sellainen taitaakin olla enemmän itsenäiseen ajatteluun kykenemättömien naisten ja tossukkamaisten miesten unelma... Ne perheet tosin usein hajoavat kai koska naiset alkavat ajatella, että tässäkö tämä nyt oli - enää ei ole mitään odotettavaa ja miehet taas tylsistyvät tylsään elämäänsä kaiken kuohitun tylsyytensä keskellä. No, ehkä jotkin siitäkin tykkäävät - ehkä se on kuin kävelisi horroksessa oman, anteeksi , perheensä yhteisen elämän läpi.
Kaveritkin ovat tärkeitä, joten musta tuossa tilanteessa ei ole toivo vielä menetetty, vaan kuuluu erota hyvissä väleissä ja pysyä kavereina. Toinen on silloin vähän kuin sisko tai veli, ja kummallakin on näin mahdollista etsiä se rakkaussuhde muualta.
Kerran viikossahan on paljon väljähtyneeksi parisuhteeksi.
Pystyn, olen elänyt sellaisessa suhteessa vuosia. Erohan siitä(kin) suhteesta seurasi, mutta niin niistä muistakin suhteistani on ero seurannut. Lukuunottamatta tätä nykyista suhdettani ja toivottavasti tästä suhteesta ei tarvi erotakaan.
Ja sitä paitsi. Kyllä sitä ihmisellä muutakin tekemistä on kuin paska parisuhde, jotta siinähän se roikkuu.
Sano itsellesi, että seuraavasta väljähtyneestä suhteestasi ei tule ero ja myönnä että on ihan kivaa olla laiska! Ei ihmisen tarvitse hypätä jokaiseen tunteiden vuoristorataan jokaisen lateksiin pukeutuneen missin kanssa. Ihminen vaikkapa aviomiehenä voi ajatella esim. seuraavaa päivää: se aamiainen, joka kannetaan sänkyyn ja se siisteys, joka asunnossa vallitsee; se tapa osata täyttää viini- ja olutkellarit juuri oikein, tai vaikkapa se tapa hyväksyä ajatus, että mies joutuu saunomaan 20-vuotiaiden mallien kanssa työasioissa. Loppujen lopuksi. Tuollaiset asiat hyväksyy vain oma äiti ja oma kunnon vaimo, välillä ei edes oma firma. Okei, on yks firma, joka hyväksyy, työllistää ja joka ei välitä vaikka riippuisit lipputangon nokassa vapaa-aikasi. Siitä sit myöhemmin.
Siis, minä kyllä yritän pitää tämän nykyisen suhteen sellasena, että se ei pääsisi edes väljähtymään.
Ja jos tykkää panemisesta niin ei voi olla laiska.
...joskus 90-luvun loppupuolella lueskelin väestöliiton tekemän galluppin tuloksia ja sen mukaan 1 kerta viikossa on yli keskiarvojen, jos tarkasteltavana kohderyhmänä on avioparit joilla on lapsia. En muista tarkkaa lukua enää.
Kohtalaiset kyydit kerran viikkoon ois ihan yes. Paitti jos oisin oikein ihastunut tai rakastunut, niin sillon se ois ihan liian vähän.
Emmää näe tossa oikein mitään muuta huonoa kuin tuon että seksiä pitäisi saunan jälkeen harrastaa. Ei käy sitten niin mitenkään. Ei jaksa.. sauna aina väsyttää ihan veteläksi.
kun kyydit pysyvät kunnollisina, niin mikä ettei.