Niin. Tässä alkaa olla jo mittarissa lukua 35, lapsia kaksi (murrosikäiset pojat).
Elin pitkään parisuhteessa, tosin lasten isästä erosin kauan sitten. No muutuin vuosien mittaan ja lähinnä, puhun ulkonäöstä, tilanne johtuu kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Eli "muutama" kilo pääs tulemaan.
No ei siinä mitään, sen minkä laihoille häviän tässä uroksen metsästyksessä, kuittaan sen jotenkin muuten voitoksi, olenhan kuitenkin hyvän näköinen edelleen, hauska ja huumorintajuinen.
Kuitenkin, en ole ollut tosimielellä eron jälkeen miestä etsimässä vasta kun nyt, kun tuntuu siltä, että olen valmis uuten suhteeseen.
Mutta apua! En osaakkaan iskemisen jaloa taitoa! Ennen kun olin hoikka, nuori ja kaunis, niin mokomaa taitoa ei edes tarvinnut. Suoraan sanotusti miehiä sai hätistellä pois ympäriltä. Nyt tilanne on toinen.
Monta vuotta elin suhteessa, jossa oli väkivaltaa,alkoholismia yms. joten sivutuotteena tuli jonkinsortin alemmuuskompleksi. Että paistaa kauas varmaan tämä surumielisyys ja epävarmuus. Eihän muakaan kiinnosta miehet, jotka näyttää reppanoilta ja maansa myyneiltä. En tiedä näytänkö, mutta luulisin, että se sisäinen olotila näkyy.
Joten saisinko jotain vinkkejä, miten saisin kiinnostuksen heräämään miehissä? Kuljen tanssipaikoissa, mutta olen niihin liian nuori (kyllä viiskymppiset paapat on kiinnostuneita)ja taas tämän paikkakunnan yökerhot on pentuja täynnä. Mutta joskus siellä löytyy ihan mukava, suunnilleen ikäiseni mies, mutta tietysti on varattu jne.
Mistä siis ylipäätään etsiä? En käy saleilla, ei vaan ole mun juttu ollut koskaan, enkä niin hirveen kultturälli ihminen ole, että taidenäyttelystä tai vastaavasta mieheen törmäisin.
Ja jos jostain satun löytämään, niin miten lähestyä, miten tehdä tiettäväksi, että kiinnostusta löytyy.
Miten edetä? Kyllä tämä hiukan huvittaa tänne kirjoittaa, mutta paniikki iskee, että näinkö käy, että yksin jään tai tuurillani löydän taas alkoholistin ja naisenhakkaajan. Kunnollinen, rehti perusmies kyllä olis nyt enemmän kun hakusessa.
Että kertokaapa ja antakaa vinkkejä!
Elin pitkään parisuhteessa, tosin lasten isästä erosin kauan sitten. No muutuin vuosien mittaan ja lähinnä, puhun ulkonäöstä, tilanne johtuu kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Eli "muutama" kilo pääs tulemaan.
No ei siinä mitään, sen minkä laihoille häviän tässä uroksen metsästyksessä, kuittaan sen jotenkin muuten voitoksi, olenhan kuitenkin hyvän näköinen edelleen, hauska ja huumorintajuinen.
Kuitenkin, en ole ollut tosimielellä eron jälkeen miestä etsimässä vasta kun nyt, kun tuntuu siltä, että olen valmis uuten suhteeseen.
Mutta apua! En osaakkaan iskemisen jaloa taitoa! Ennen kun olin hoikka, nuori ja kaunis, niin mokomaa taitoa ei edes tarvinnut. Suoraan sanotusti miehiä sai hätistellä pois ympäriltä. Nyt tilanne on toinen.
Monta vuotta elin suhteessa, jossa oli väkivaltaa,alkoholismia yms. joten sivutuotteena tuli jonkinsortin alemmuuskompleksi. Että paistaa kauas varmaan tämä surumielisyys ja epävarmuus. Eihän muakaan kiinnosta miehet, jotka näyttää reppanoilta ja maansa myyneiltä. En tiedä näytänkö, mutta luulisin, että se sisäinen olotila näkyy.
Joten saisinko jotain vinkkejä, miten saisin kiinnostuksen heräämään miehissä? Kuljen tanssipaikoissa, mutta olen niihin liian nuori (kyllä viiskymppiset paapat on kiinnostuneita)ja taas tämän paikkakunnan yökerhot on pentuja täynnä. Mutta joskus siellä löytyy ihan mukava, suunnilleen ikäiseni mies, mutta tietysti on varattu jne.
Mistä siis ylipäätään etsiä? En käy saleilla, ei vaan ole mun juttu ollut koskaan, enkä niin hirveen kultturälli ihminen ole, että taidenäyttelystä tai vastaavasta mieheen törmäisin.
Ja jos jostain satun löytämään, niin miten lähestyä, miten tehdä tiettäväksi, että kiinnostusta löytyy.
Miten edetä? Kyllä tämä hiukan huvittaa tänne kirjoittaa, mutta paniikki iskee, että näinkö käy, että yksin jään tai tuurillani löydän taas alkoholistin ja naisenhakkaajan. Kunnollinen, rehti perusmies kyllä olis nyt enemmän kun hakusessa.
Että kertokaapa ja antakaa vinkkejä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
lapsia kaksi (murrosikäiset pojat)
Minulla ei ole edes lapsia, äitiä eikä isää, nimellinen poikakaveri on mutta ei mitään yhteistä.
Ole onnellinen noista pojistasi ja venttaile lapsenlapsia, sinä kun niitä saatat saada, minä en koskaan.
Unohda moiset kundikaveri-haaveet, noilla ii´illä on enää hullut ja homot vapaana.
nimimerkillä kokemusta on
ajattelisin niin, että minulla on naisena ja äitinä oikeus myös parisuhteeseen. En kuulu niihin, jotka elävät lapsilleen vain ja ainoastaan tai, että lasteni kautta eläisin ja täyttäisin unelmiani.
Mutta totta kirjoitit, että tarkkana pitää olla . Minun ikäiset miehet valitettavasti ovat tosiaan joko täys hulluja tai homppeleita:) (jos ovat vapaita) Miten vaan, mutta en halua luovuttaa. Sitten elän yksin, jos sopevaa ei kohdalle satu. Yksinkertaista.
Vinkkejä nyt kuitenkin kaipaisin.
Toki sulla on oikeus parisuhteeseen, etkä ole ollenkaan vanha sellaista aloittamaan. Jotkut löytää kumppanin vielä yli kuuskymppisinäkin! Eiköhän ikäisesi vapaat miehet ole enimmäkseen vastaavassa tilanteessa kuin sinäkin. Jääneet syystä tai toisesta yksin ja etsivät nyt kumppania yhtälailla - ei siis enempää hulluja tai homppeleita kuin naisetkaan. Ongelma siis on, mistä nämä etsivät miehet ja naiset löytävät toisensa.
Ole rohkeasti aktiivinen etsijä. Sopiva voi tulla vastaan missä tahansa, tee tuttavuutta, ryhdy reilusti juttusille ensin ilman mitään iskuelkeitä, pelkästään tutustuaksesi. Sillä tavalla voit lähestyä ketä tahansa missä vaan. Hankkiudu sinne missä on ihmisiä, mene matkalle, juhliin, tai kokeile jutella elokuvissa vieressä istuvan kanssa. Älä ole ennakkoluuloinen ulkonäön, ammatin tai muitten ulkoisten seikkojen suhteen, koska aina kannattaa tutustua ja vasta myöhemmin voi tehdä valintaa, jatkaako tuttavuutta pitemmälle. Ota siltä kannalta että etsintä on hauskaa eikä ollenkaan epätoivoista yrittämistä.
Sinkkutilaisuudet ja nettituttavat ovat myös ihan hyvä tutustumisväylä, jos suhtaudut varovasti ja olet valmis myös pettymyksiin ja kaikenlaisiin yllätyksiin, etkä odotakaan nopeaa tärppäämistä. Mitäpä haittaa tutustua ihmisiin sitäkin kautta, ja ehkä lopulta sopiva osuu kohdalle...
www.eurosinkut.net
Tottakai sinulla on äitinä oikeus myös parisuhteeseen. Enhän tarkoittanut etteikö olisi, mutta kerroin miten masentavaa on olla yksin kun on satoja ellei tuhansia kokeillu, niin 22v jälkeen en ole tavannut yhtään sellaista kundia, jonka kaa vois edes jutella saati jotain kivempaa. Jotenkin miehet ilmeisesti katkeroituu jos ovat vapaita ja niillä on kamala hinku kostaa edellisten naisten tekemät vääryydet.
Siksi minä en jaksa enää yrittää.
No olenkin jo hieman vanhempi. Enkä jaksa olla jonkun miehen kosto-topimenpiteen kohteena.
Mä en jaksa uskoa, että normaaleja kivoja poikia on enää 16v jälkeen.
Sillon ne olli niin ihania. Nytkin juttelen vaan nuorten poikien kaa, eihän se ole sama asia, mutta kivempaa kuin olla koston kohteena.
Minun kokemukseni on etten kokeile, vaikka aluksi olisikin kiva niin pahaa siitä seuraa. Kokem on
Jos nyt kuitenkin annan neuvon yhden ja ainoan oikean: Mies ottaa jos tahtoo, muuta ei ole.
Sori.
miehenä olen nykyään niin epäluuloinen. Toivoani en ole heittänyt, vielä. Kostosta en saa mitään, koska koston kohde olisi väärä.
Mutta niin monen paskan jälkeen ei enää edes ihmetytä, että naiset vetää samaa kaavaa yksi toisensa jälkeen.
Ollaan kiinnostuneita, mahdollisesti etsitään suhdetta, jossa voi turvallisesti etsiä sitä parempaa. Ainoa mikä unohtui on että pistän tuollaiset samantien pihalle. Ei pelimies, eikä -nainen muutu.
Kylla nainenkin ottaa jos tahtoo, hyvin harva tähän mennessä on tiennyt mitä tahtoo.
Ne olen jättänyt selvittämään ajatuksiaan...
Todennäköisesti tulen myös olemaan loppuikäni ilman paria.
Vaikka ei sitä tiedä varmasti.
Uskotko jos kerron että neljäkymppiä on paras ikä parinetsintään..ainakin itse uskon niin. Minä nyt nelikymppisenä jätin pitkän liiton taakse ja törmäilin pari vuotta matkalla ei-mihinkään. Nyt katsotaan rauhassa ja hankitaan uusi emäntä jostakusta sinun ikäisestäsi, jolla on lapset tehtynä ja elämä järjestyksessä!
Go on!