Kyllästyn, väsyn, häpeän mutta kuitenkin rakastan
ELi olemme tapailleet varmaan yli puoli vuotta aktiivisesti, nykyisellään (mielestäni) yhdessä olomme voisi lukea seurusteluksi, vietämme vapaa-aikamme yhdessä, heräämme useasti samasta sängystä ja menemme töihin/kouluun. Illalla tapaamme jälleen, kun hän on saanut lapsensa nukkumaan. Viikonloput vietämme paljolti yhdessä tosin työni ravintolassa rajoittaa sitä hieman.
Kuitenkin miksi hän kieltää yhdessä olomme? Minulle hän sanoo että rakastaa minua, muille hän sanoo "olemme vaan kavereita" Jos hänen ja entisensä yhteisiä tuttavia tulee käymään, hän hätistää minut pois. Kuitenkin väittää kaipaavansa ja rakastavansa minua.
Miksi sitä ei voi sitten kertoa kenellekään muulle?
Kuitenkin jos tämä nainen näkee minut edes hymyilevän jollekin naiselle niin heti hän on "jäämässä taka-alalle" ja tekee sen vielä vapaa-ehtoisesti, hän on ääretömän mustasukkainen (niille harvoille sinkkutytöille jotka puhuvat minulle) minusta en saisi ees vahingossa hipaista heitä tai hymyillä heille, mutta hän saa kyllä roikkua kännipäissään toisten sylissä ja tanssia melkein kieli korvassa "olemmehan me vain kavereita"
Jos tapaamme siten että minä näen myös tytärtään hän ei osoita hellyyttä ja pysyy visusti etäällä heti kun tyttö katoaa hän pyörähtää kaulaan kuin takiainen... (imartelevaa ,mut rasittaa) ja kun tytär palaa hän on niinkuin minua ei olisikaan.
Hän saa minut tuntemaan itseni jotenkin arvottomaksi yksilöksi. Onko liian vaikeaa pitää edes kädestä kiinni kun tytär näkee?
Hän on ilmiriidoissa lapsen biologisen isän kanssa. He ovat olleet asumuserossa kohta vuoden päivät eivätkä tunnu tulevan toimeen keskenään enää ollenkaan. Olenhan tähän osasyyllinen omalla olemassaolollani, olen kuulema väärää seuraa (miehen mielestä) ja naisen mielestä minä en ole seuraa ollenkaan (sanojensa mukaan) jos vaikka olemme nukkumassa ja mies soittaa suunnilleen 20 min siitä kun kapakat menevät kiinni vastaa nainen puhelimeen ja kertoo olevansa yksin nukkumassa omassa sängyssään ja jälleen minua ei ole olemassa. Joku kai tietää miltä se tuntuu. Ei yhtään hyvältä.
Kuitenkin hänen tyttärensä on ihastunut minuun (kai ainakin vähäsen) miksi muutenkaan hänen on väkisin päästävä syliini silloin kun näemme. Toisaalta minä en tiedä miten hän nyt suhtautuu minuun sillä en ole päässyt näkemään lasta aikoihin. Ja hänen lapsenisä ei antaisi minun edes nähdä lasta saati ottaa häntä syliin.
Tunnen itseni varkaaksi joka hiipii pimeän koitettua kotiin ja katoaa ennen kuin aamu valkenee, vaikka "tyttöystäväni" kuinka väittää rakastavansa minua ja haluavansa olla minun kanssa.
Miksi hän ei sitten tahdo kenenkään näkevän saati tietävän sitä? Paitsi silloin kun he on riidelleet, silloin kyllä saan nähdä lapsen, sekä naisen vanhemmat. Silti minusta tuntuu jotenkin hyväksikäytetylle
Olenko minä vain hetken lohtu, yhden yön seikkailija, koston välikappale vai jotain muuta vielä pahempaa.
Voiko hän rakastaa oikeasti vai täyttääkö nämä vain jonkun kieron pelin elementit jossa minä olen vain nappula muiden joukossa?
Tää nyt on tällainen tilitys ja ei se ehkä ole läheskään niin paha kuin miltä se kuulostaa, mut nyt vaan taas tuntuu siltä.
ELi olemme tapailleet varmaan yli puoli vuotta aktiivisesti, nykyisellään (mielestäni) yhdessä olomme voisi lukea seurusteluksi, vietämme vapaa-aikamme yhdessä, heräämme useasti samasta sängystä ja menemme töihin/kouluun. Illalla tapaamme jälleen, kun hän on saanut lapsensa nukkumaan. Viikonloput vietämme paljolti yhdessä tosin työni ravintolassa rajoittaa sitä hieman.
Kuitenkin miksi hän kieltää yhdessä olomme? Minulle hän sanoo että rakastaa minua, muille hän sanoo "olemme vaan kavereita" Jos hänen ja entisensä yhteisiä tuttavia tulee käymään, hän hätistää minut pois. Kuitenkin väittää kaipaavansa ja rakastavansa minua.
Miksi sitä ei voi sitten kertoa kenellekään muulle?
Kuitenkin jos tämä nainen näkee minut edes hymyilevän jollekin naiselle niin heti hän on "jäämässä taka-alalle" ja tekee sen vielä vapaa-ehtoisesti, hän on ääretömän mustasukkainen (niille harvoille sinkkutytöille jotka puhuvat minulle) minusta en saisi ees vahingossa hipaista heitä tai hymyillä heille, mutta hän saa kyllä roikkua kännipäissään toisten sylissä ja tanssia melkein kieli korvassa "olemmehan me vain kavereita"
Jos tapaamme siten että minä näen myös tytärtään hän ei osoita hellyyttä ja pysyy visusti etäällä heti kun tyttö katoaa hän pyörähtää kaulaan kuin takiainen... (imartelevaa ,mut rasittaa) ja kun tytär palaa hän on niinkuin minua ei olisikaan.
Hän saa minut tuntemaan itseni jotenkin arvottomaksi yksilöksi. Onko liian vaikeaa pitää edes kädestä kiinni kun tytär näkee?
Hän on ilmiriidoissa lapsen biologisen isän kanssa. He ovat olleet asumuserossa kohta vuoden päivät eivätkä tunnu tulevan toimeen keskenään enää ollenkaan. Olenhan tähän osasyyllinen omalla olemassaolollani, olen kuulema väärää seuraa (miehen mielestä) ja naisen mielestä minä en ole seuraa ollenkaan (sanojensa mukaan) jos vaikka olemme nukkumassa ja mies soittaa suunnilleen 20 min siitä kun kapakat menevät kiinni vastaa nainen puhelimeen ja kertoo olevansa yksin nukkumassa omassa sängyssään ja jälleen minua ei ole olemassa. Joku kai tietää miltä se tuntuu. Ei yhtään hyvältä.
Kuitenkin hänen tyttärensä on ihastunut minuun (kai ainakin vähäsen) miksi muutenkaan hänen on väkisin päästävä syliini silloin kun näemme. Toisaalta minä en tiedä miten hän nyt suhtautuu minuun sillä en ole päässyt näkemään lasta aikoihin. Ja hänen lapsenisä ei antaisi minun edes nähdä lasta saati ottaa häntä syliin.
Tunnen itseni varkaaksi joka hiipii pimeän koitettua kotiin ja katoaa ennen kuin aamu valkenee, vaikka "tyttöystäväni" kuinka väittää rakastavansa minua ja haluavansa olla minun kanssa.
Miksi hän ei sitten tahdo kenenkään näkevän saati tietävän sitä? Paitsi silloin kun he on riidelleet, silloin kyllä saan nähdä lapsen, sekä naisen vanhemmat. Silti minusta tuntuu jotenkin hyväksikäytetylle
Olenko minä vain hetken lohtu, yhden yön seikkailija, koston välikappale vai jotain muuta vielä pahempaa.
Voiko hän rakastaa oikeasti vai täyttääkö nämä vain jonkun kieron pelin elementit jossa minä olen vain nappula muiden joukossa?
Tää nyt on tällainen tilitys ja ei se ehkä ole läheskään niin paha kuin miltä se kuulostaa, mut nyt vaan taas tuntuu siltä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ompa omituinen tilanne.
No, sait ainakin kirjoitettua tunteitasi..
Oletteko keskustelleet asiasta? Teidän täytyy.
Vaikutat hyvältä mieheltä. Missä vika?
Ehkä hän tosissaan kuvittelee, ettei loukkaa sinua, jos hänellä on kerran "hieman huonoja kokemuksia miehistä" jo muutenkin.
Kerro, mitä tunnet!
Todella outoa käytöstä!
Uskon,että olisi paljon helpompaa kun jättäisit yyhoon rauhaan ja etsisit sellaisen naisen,jonka elämä on tasaista ilman että siinä on häiritseviä,ulkopuolisia tekijöitä.
Miksi hänelle ja exälle tuli ero?
Ovatko ilmiriidat vain näyttelemistä-yrittääkö nainen saada exänsä kokonaan elämästään pois niin että "saa susta isän lapselleen"?
Jos hänen käytöksensä on sinuakin kohtaan noin hallitsevaa(onhan se,kun tavallaan määrittelee,miten sun tulee käyttäytyä),on se varmaan ollut hallitsevaa entisessäkin suhteessa.
Neuvoisin,että ajoissa peräännyt-myöhemmin on taatusti ongelmia luvassa!
Jos erosta ei ole kovin kauaa niin varmaan sinä olet naiselle "vain tunne ja tarpeet",jotka tulee tyydytetyiksi siten kuin HÄN haluaa---ymmärtänet,mitä tarkoitan...
Heille tuli ero, koska nainen ei saanut tehdä mitään. Mies on mustasukkainen isolla ämmällä. Hän ei saanut käydä yksin ulkona, tavata kavereitaan, lisäksi miehelle alkoi viina maistua käsittääkseni vähän liiankin hyvin. En toki suoraan ole udellut syytä, mutta ystäviensä puheista minä olen tuollaista päätellyt. JA hän ei ollut dominoiva osapuoli enemmänkin juuri päinvastoin.
Haluaako hän minusta isän lapselleen ? Vet inte, toivon kuitenkin niin. Kyllähän hänen tyttärensä tuli kysymään minulta voisinko minä olla hänen isänsä, koska en huuda äidille ja ilmeisesti siitä vaihtoehdosta on joskus puhuttu äidin ja tyttären kesken.
Haluaako hän exästään kokonaan eroon?
-en usko sillä onhan tämä kuitenkin lapsen biologinen isä. Hän kuitenkin toivoo että saisi olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan, tapailla muita (toivottavasti siis minua), mutta pitää yllä kuitenkin hyvät välit häneen sillä onhan heillä yhteishuoltajuus.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa: poistu kyseisen yh.äipän seurasta kiireen vilkkaan niin teet itsellesi palveluksen.
Tavannut muutamia vastaavanlaisia tapauksia, jotka eivät ole pystyneet unohtamaan exiään, mutta toisaalta eivät anna miesehdokkaan kuitenkaan tavata muita naisia.
Eli yh-äipät haluavat saada KAIKEN ilman ettei heidän itsensä tarvitse antaa MITÄÄN.
Juttusi kertoo juuri sen, miksi tämä nainen on YH. Kierrä tuollainen kaukaa ja etsi tasapainoisempi nainen!
Tasapainoisia naisia ei ole olemassa. En tiedä johtuuko se minusta vai jostakin muusta tekijästä, mut tasapainoista naista en ole vielä tavannut
Kertomaasi tapaukseen verrattuna hyvin moni nainen on tasapainoinen ja jopa järkevä!
kokemukseni ja kuulemani mukaan (huom. kuuleman mukaan) se jätkä on kokovartalo mulkku korvilla varustettuna. Ainakin tän naisen veli on sitä mieltä, ja kovaan ääneen
hän lienee kertoillut lähipiirilleen, kuinka ei tarvitse miestä! Ja kaipaa kuitenkin läheisyyttä ja ehkäpä tuosta syystä...piilottelee sinua..tais luulee ex:n palaavan..takiasi!
Lapsen kannalta, tuo on surullista...jos lapsi pitää sinusta ja "siippasi" päättää, milloin näette???? Ei ymmärrä tuotakaan..ilmeisesti syynä mustasukkaisuus.....
Poistu ja löydä..ihminen, joka on sinua varten!
Usko minua...minä ainakin tiedän sen miltä tuntuu kuin ei olisi olemassakaan...vaikka on vielä muutama jotka yrittävät pitää minut olemassa ja hyvä niin...
mutta sinun tapauksesi...täytyy sanoa että tekstisi teki vaikutuksen, mikä on paljon minulta sanottuna...*ottaa piippunsa esiin alkaen tuprutella* Ei tuo minun mielestäni ihan täysin normaalia ole, että hän pitää sinut varjossa...ja etenkin jos riitojen jälkeen vetää sinut esiin sieltä varjoista... Vaikka yrittäisin miettiä miten päin tahansa asiaa en pääse irti lopputuloksesta että hän käyttäisi sinua vain hetken lohtuna...ellei jopa entisensä korvikkeena...ehkä hän ajattelee asian että sinulla on se jokin mikä entiseltä puuttuu mutta muutoin et ole hänen tyyppiään, josta hän pitää kiinni aina katkeraan loppuun asti...tähän hätään en keksi muuta selitystä...neuvoisin jopa kysymään tätä häneltä suoraan...ellen jopa itse laittaisi sinuna häntä valinnan eteen...
*puhaltelee savurenkaita* Tosin sanoit ettei tilanne ole niin paha kuin annat ymmärtää...perustan toteamukseni sen pohjalle mikäli tilanne olisi niin paha kuin ymmärsin...ja yksi asia vielä..Tuntemukset ovat yleensä niitä kaikkien kieroimpia ongelman aiheuttajia...vain se että tuntee voi tuhota...tai pelastaa kaiken...mistä niistä sitten selkoa ottaa...
*Vetää syvään henkeä.. puhuttuaan tuon kaiken melkein putkeen...sujauttaa piipun hihaansa jemmaan ja katoaa kuin ei olisi koskaan olemassa ollutkaan*
... niin.
Kyseinen nainen ei ilmeisesti halua olla yksin, mutta ei ole täysin tyytyväinen sinuunkaan. Jos ei hän halua muitten tietävän suhteestanne, hän ilmeisesti häpeää jotakin sinussa, etkä hänen mielestään ole riittävän hyvä hänelle. Samaan aikaan hän luultavasti katselee ympärilleen etsien "parempaa" miestä ja jättää sinut heti kun luulee sellaisen löytävänsä.
Ei kai kyseessä vain ole sellainen nainen joka etsii ns. "trophy man" -tyyppistä kumppania, eli sellaista jota voi ylpeänä esitellä, kehua kavereilleen ja elää miehen kautta kun itse ei saa mitään elämässään aikaiseksi?
Mulla oli jossain vaiheessa aika saman kaltainen kokemus. Todella rasittavaa! Ei mulla ollut muuta vaihtoehtoa, kun jättää tämä kyseinen nainen. Eniten kuitenkin tässä rasittaa se, että tämä nainen on ollut minun jälkeeni useassa suhteessa, eikä siinä mitään, mutta silti hän samaan aikaan selittää mulle, " että, kun on vielä tunteita sinua kohtaan. " Siis haloo?? Mun neuvoni on se, että jätä se nainen, ellet halua olla pelle, jota se nainen pompottaa miten haluaa! Rinta rottingille! Kesä tulee ja kaupunki on täynnä muitakin naisia. Kyllä sä vielä löydät seurustelukumppanin, joka arvostaa sinua. Minäkin löysin.
Olisikohan mahdollista, että nainen pelkää ex-miestään ja tämän takia kieltää suhteenne. Vaikuttaisi ainakin tuo puhelimessa valehtelu siltä.
Jos hän kertoisi tutuille seurustelusta, tietohan välittyisi heti hänen entiselleen. Eihän sitä voi tietää millainen suhde heillä lopulta on ollut ja onko ex:llä halua aihettaa naiselle ongelmia.
Lisäksi monilla on sellainen kasvatusperiaate, että lasten nähden ei mitään hellyydenosoituksia (itse olen täysin eri mieltä).
Ja se keskusteluhan oli suhteen perusta, joten kai sun olis vähän pakko kertoa tuntemuksistasi naisellesi ellet halua antaa tilanteen jatkua samanlaisena. Saattaa kyl mennä ajan myötäkin ohi tuo käytös. Pieleen menneen suhteen jälkeen sitä käyttäytyy usein typerästi pidemmänkin aikaa (kokemuksesta tiedän)
Jos ex on kokovartalomulkku, niin varmasti on syytä pelätä, jopa väkivaltaa. Lisäksi lapset on sellaisia avoimia, että helposti kertoo isälleen: "mä näin kun äiti ja uus kiva setä pussas" ja niin on sota valmis. Ehkä hän myös tavallaan haluaa suojella sua joutumasta tämän sodan keskelle, mutta rakastaa ja haluaa aina turvasatamaan(sun kainaloon) aina kun se on mahdollista.
minäkin olen pienessä päässä jotain tuollaista vähän miettiny ja lapsethan on sellasia.. Ja eikä se taida olla kovin imartelevaa jos tyttö kiipe isin syliin ja sanoo pamauttaa heti että se uus setä on hirveen mukava ja äiti taitaa rakastaa sitä.
Eron jälkeen aloin itse seurustella. Aluksi yritin järjestää asiat niin, että lapset eivät nähneet uutta miesystävääni. Minusta heillä oli jo muutenkin sopeutumista. Sitten esittelin heidät, mutta puhuin aina selvästi äidin ystävästä ja käyttäydyin asiallisesti. En suukotellut miestä lasten läsnäollessa. Syy tähän oli se, etten halunnut lasten ajattelevan, että heille on tulossa uusi isä, kun seurustelu oli vielä sellaista epävarmaa enkä tiennyt omista tunteistani enkä miehen tunteista. Syy "omituiseen"käytökseeni oli HALU SUOJELLA LAPSIA.
voisin vastata sinulle, nimittäin olen nainen ja teen samoin kuin sinun ystävätär. minulla on selitys siis olen rehellinen itselle ja myönnän tekeväni väärin mutta.......... kerron ehkä lopun joskus on aika kammottavaa
Niin tiedän mihin minä oikein joudun ja onko se sen arvoista.
Itse en ainakaan haluaisi, että lapset liikaa innostuisivat uudesta kivasta sedästä tai alkaisivat miettiä rakkauskuvioita. Etenkin kun edellinenkin suhde on eroon päätynyt joku aika sitten, tuskin kukaan haluaa heti perään selittää lapselleen ensin rakastavansa miestä ja sitten jonkun ajan päästä, että rakkaus onkin loppunut. Ihan vain perusturvallisuuden vuoksi. Ehkä muutenkin tämä YH:si haluaa pitää sinut vielä toistaiseksi ns. salassa ilman paineita suhteen ylläpitämiseen. Kun tuttavat tietävät seurustelusta, he haluavat tietää myös mahdollisesta erosta jne... Anna ihmeessä naiselllesi aikaa kunnolla päästä mukaan suhteeseenne ja luottaa siihen, että se todella kestää!
No,nyt minä jotenkin ymmärrän tätä yyhooäitien logiikkaa...että lennetään kukasta kukkaan ja vampataan sitten "se,josta on eniten hyötyä".
Kenties "se oikea"uskalletaan tuoda päivänvaloon kun on ensin tarkastettu tilit ja lompakot,että kuinka paljon sitä täppiä löytyykään...heh-heh..
Ilmankos ne sitten vit....levat niille exilleen lapsien tapaamisista "kun se viime viikonloppu meni taas niiiiin vituralleen",että seuraavana viikonloppuna ei lapsia taas päästetä tapaamiselle...onpahan yksi haittapuoli poissa kuvioista...ja lapsethan voi aina viedä mummille...
Saahan siinä etäisi olla varpaisillaan kun ei oikein tiedä miten käyttäytyä...kun ei se "uusi ja tuleva" sulhasehdokaskaan tiennyt-jätti vaan taas jäljen-että silleen,tällaisia nämä yyhooäidit.
Ensinnäkin: miksi yh-äitejä aina mollataan?!? Itsekin olen yh, eikä todellakaan ole mitenkään mieltä ylentävää, että meidät aina haukutaan maan rakoon. Kaikki eivät sentään epätoivossaan etsi baareista yhden illan juttuja, jotta saisivat karkotettua pahimman seksin puutteen.
Emme varmastikaan ole sinkkumiesten "naisehdokas"-listoilla ykkösinä, mutta on joukossa varmasti niitä yksilöitä, jotka tekevät miehen onnelliseksi, vaikka onkin jo valmiita lapsia... Minä en ainakaan mielestäni ole mikään yh-kammotus, joka käyttää vain miehiä hyväkseen jne. No, lopetan nyt tästä aiheesta, etten vaan pääse katkeroitumaan liikaa ja näin ollen käytän taas viattomia miehiä julmasti hyväkseni :).
Sitten sinä, "ystäväni" far out... Olet kyllä aika ikävässä tilanteessa. Minun analyysini on tällainen: Naisystäväsi pelkää ex-miestään. Puhun omasta kokemuksesta.
Erosin lapseni isästä, koska hän oli äärettömän mustasukkainen ja käytti alkoholia todella runsaasti. Nykyisin seurustelen onnellisesti, vaikka alkuun uuden suhteen aloittaminen oli vaikeaa minulle, sillä pelkäsin ex-mieheni reaktiota. Selitin heti alkuun tämän nykyiselle kihlatulleni, etten uskalla kertoa exälle seurustelevani, koska hän on mustasukkainen minun ja varsinkin lapsen takia. Jouduin valehtelemaan samalla tavalla kuin Sinun naisystäväsi (en surustele,olen yksin nukkumassa jne.) Tässä on vaan erotuksena se, että kihlattuni tiesi, ymmärsi ja hyväksyi käytökseni.
Loppujen lopuksi itsekin kyllästyin jatkuvaan peittelyyn ja valehteluun ja kerroin exälle, että olen löytänyt uuden miehen jota rakastan. Tuloksena oli mustasukkaisuuskohtaus ja uhkaus, että hän hakee lapsen huoltajuuden itselleen, ettei vieras mies pääse isäksi hänen tyttärelleen... Tilanne kuitenkin rauhoittui suhteellisen nopeasti, sillä exäni ilmeisesti tajusi, ettei voi enää vaikuttaa tekemisiini.
Nyt olen entistäkin onnellisempi, kun meidän ei tarvitse kihlattuni kanssa enää peitellä suhdettamme ja tämä on muutenkin parantanut välejämme.
Tässä minun tarinani. Toivottavasti siitä oli sinulle edes jotain apua. Luulen,että naisystävälläsi on samanlainen epäilys ja pelko entistään kohtaan. Ota härkää sarvista ja kysy miten asia on! Toivon, että saat asiaan selvyyden!
Hyvää kevättä kaikille!