Miten paljon teette yhdessä parisuhteessa kahdestaan ja perheen kanssa? Tuntuu niin turhauttavalta kun tääl kaikki yhdessä tekeminen on loppunut kahestaan ja myös perheen kanssa. Mies haluaa vain mennä yksinään tai jos kotona vaan lapsen kanssa kahdestaan. Mun käskee painua omille teilleen. Olen yrittänyt järjestää meille kahdenkeskistä tekemistä pari krt kuussa. Mut olen sit päätynyt olee "yksin" Haluan olla koko perheen kanssa ulkoillla ym. Mut mies ei. Ilmoittaa mulle sen epäsuorasti. Ei juo eikä mitään semmosta. TYÖ JA HARRASTUKSET TÄYTTÄÄ ELÄMÄN EI HÄN MUUTA KAIPAAKKAAN. Aamusta iltaan pois kotoa ja pari iltaa max 2 h enne kuin lapsi menee nukkuu sekä viikonloppuna 1-2 pv on kotona. Silloinki on kun koko päivän kotona muutaman tunnin aina omilla teillään. Ainakin puol vuotta kestänyt. En enää jaksa yrittää. Kesälomakin mies on täyttänyt omille jutuilleen. Perseestä. Miehen mielestä olen nalkuttava akka jonka pitäs hankkii elämä. Hän haluaa harrastaa. En tosiaankaan ole kieltäny harrastuksii ym. mut rajansa kaikella ja sit kun ei muuta haluta. Jotenkin mies saa leperlertyy mut taas koukkuu siihen ja kierre jatkuu. Ollaan oltu 10 v. yhdessä. Olen harkinnu eroa. Meil pieni lapsi. En haluis luovuttaa mut tuntuu et olen pelkkää ilmaa ja tää on niin yksipuolista.
tekeminen yhdessä
burnoutmami
4440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mies käyttää kaiken liikenevän vapaa-aikansa omiin harrastuksiinsa, panostaa hirveästi minun mielestäni aivan toisarvoisiin juttuihin. Hänellä on suuret kuvitelmat harrastuksestaan, ajattelee tulevansa kuuluisaksi ja rikkaaksi sillä. Ihmettelen, että onko miehellä jäänyt jotenkin minuuden etsintä kesken? Surettaa. Tuntuu, että mies oikein välttelee minua. Pelkää ehkä jotenkin? Lapsen hoitaa vuorollaan, mutta koti on jatkuvasti rempallaan. En itsekään jaksa näitä seiniä enää pystyssä pidellä. En viitsi enää kodin eteen tehdä mitään, kun en yksin jaksa eikä huvita. Koti on jatkuvasti kuin pommin jäljiltä, aivan trash-meininkiä. Masentaa. Alamäkeen mennään. En tiedä mitä tehdä. Teen itsekin nykyään vain omia juttuja, ja näemme harvoin. Ihmettelen kyllä. Ei kai tässä auta, kuin omaa tietä kulkea eteenpäin, vaikka koko ajan surettaa. Mies jää taakse, jos niin on tarkoitettu.
vaikuttaa, niin sun kirjoitus kuin aloittajankin tilanne.
Noista kuvioista on niin helppo luiskahtaa viettämään täysin omaa elämää ja kotona ollaan kuin kämppiksiä.
Itseltään, ja jos kantti kestää mieheltäkin, kannattaa kyllä kysyä mihin on kadonnut tuollaisten miesten tarpeet parisuhteelle. Jos nimittäin ollaan paljon poissa niin henkisesti kuin fyysisestikin, miettisin kyllä omalla kohdalla että onko jostain löytynyt paikka niiden parisuhdetarpeiden tyydyttämiselle. En tarkoita pelkästään seksiä, vaan ihan muutakin henkistä ja fyysistä läheisyyttä.
Voi tietty hankkia sen "oman elämän", mutta harvoin se pariskuntia lähentää - ellei sitten toinen osapuoli herää kaipaamaan sitä, joka ennen ruikutti kotosalla yksinäisyyttään.
Meilläkin mies panostaa paljon harrastuksiinsa, mutta ovat onneksi kotona tapahtuvia juttuja niin ollaan edes näköyhteydessä. Tosin hän on niin taitava katoamaan läsnäolosta huolimatta omiin maailmoihinsa, etten aina mene takuisiin kuinka paljon hän on paikalla - fyysisestä läsnäolosta huolimatta... Tottahan on päiviä jolloin en kauheasti tule juteltuakaan ja kun pieni vauvamme nukkuu samassa sängyssä, ei fyysinenkään läheisyys ole enää samanlaista kuin ennen. Mutta olennaisinta on mun mielestä se, että edelleen ollaan kiinnostuneita toisistamme, vaikka vaan miten toisen päivä on mennyt tms. Ja jos tiedetään että toisella on joku hankala juttu tiedossa, tsempataan toisiamme jne. Tällainen yhteinen on mielestäni melkein tärkempää kuin että varsinaisesti tehtäisiin asioita yhdessä. Tosin lapsikin on niin pieni että vaikea harrastaa mitään perheenä, vaunulenkkejä ja sen sellaista vaan.
hoitaa perheen
päälle tyydytä. Kyllä ihminen alkaa kaipaamaan parisuhteelta ainakin jossakin vaiheessa muutakin, kuin pelkästään perinteisten sukupuoliroolien täyttämistä.