Toki nyt saan moralistien vihat päälleni, mutta väitän uskottomuuden tuoneen jotain hyvää elämääni. Pari suhteeni ja elämäni oli jonkinlaisessa kriisissä ja eräiden vaiheiden jälkeen ajauduin tilanteeseen, jossa ihastuin varattuun mieheen. Emme heti sännänneet mihinkään seksisuhteeseen vaan keskustelimme elämästä ja sitten keskustelu kääntyi seksielämään ja huomasimme olevamme samassa tilanteessa.
Ei mistään sovittu, mutta kipinä syttyi ja huomasimme ihastuneemme toisiimme. Salaisten suudelmien jälkeen järjestimme tapaamisen, jossa päätettiin kokeilla miltä tuntuu vieraan kanssa. Ihanan vapaata ja nautinnollista seksiä oli. Alunperin oli puhe vain yhdestä kerrasta, mutta tulihan niitä muutama. jonkin aikaa vielä viestiteltiin ja enää ei yhteyttä oikeastaan pidetä ollenkaan. Siinä ei ollut tarkoituskaan rikkoa kummankaan suhdetta, eikä yhteisestä elämästä ollut mitään suunnitelmaa.
Minulla jäi hyvä mieli koko suhteesta ja tietääkseni toisellakin jäi, mitä en kyllä utelemaan käynyt. Sain itsetuntoni takaisin, en olekaan mikään hirviö. Suhteeni on nykyään parempi, kun märehdi vain yhtä asiaa ja olemme päässeet oman miehen kanssa jopa keskusteluyhteyteen. Myönnän sen, että kaiken kotikasvatuksen ja yhteiskunnan yleisten moraalikäsitysten vaikutuksesta podin todella huonoa omaatuntoa tehdessäni noin väärin. En pidä itseäni "hyvänä naisena", mutta ehkäpä olen nyt suvaitsevaisempi myös muita kohtaan.
Ei mistään sovittu, mutta kipinä syttyi ja huomasimme ihastuneemme toisiimme. Salaisten suudelmien jälkeen järjestimme tapaamisen, jossa päätettiin kokeilla miltä tuntuu vieraan kanssa. Ihanan vapaata ja nautinnollista seksiä oli. Alunperin oli puhe vain yhdestä kerrasta, mutta tulihan niitä muutama. jonkin aikaa vielä viestiteltiin ja enää ei yhteyttä oikeastaan pidetä ollenkaan. Siinä ei ollut tarkoituskaan rikkoa kummankaan suhdetta, eikä yhteisestä elämästä ollut mitään suunnitelmaa.
Minulla jäi hyvä mieli koko suhteesta ja tietääkseni toisellakin jäi, mitä en kyllä utelemaan käynyt. Sain itsetuntoni takaisin, en olekaan mikään hirviö. Suhteeni on nykyään parempi, kun märehdi vain yhtä asiaa ja olemme päässeet oman miehen kanssa jopa keskusteluyhteyteen. Myönnän sen, että kaiken kotikasvatuksen ja yhteiskunnan yleisten moraalikäsitysten vaikutuksesta podin todella huonoa omaatuntoa tehdessäni noin väärin. En pidä itseäni "hyvänä naisena", mutta ehkäpä olen nyt suvaitsevaisempi myös muita kohtaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ok. Sinä siis koit näin. Mutta mitä uskoisit puolisosi asiasta ajattelevan, jos syrjähyppysi selviäsi hänelle ? Olisiko se hänenkin mielestään ok ?
...tai mitäpä jos puolisosi olisi tehnyt sinulle vastaavasti?
kerroppa avoimesti puolisollesi kaikki tämä myös. Olisiko hän täysin samaa mieltä sinun kanssa? Hyväksyisitkö hänenkin hoitavan parisuhdettanne samoin? Onnea ja menestystä eron tielle...
Sen verran maailmaa nähnyt, että tiedän kaikkea sattuvan ja tapahtuvan. Näitä ensimmäisen
kiven heittäjiä kyllä riittää. Tekisi mieli joskus nähdä kuinka mahtavan ihania ja virheettömiä
nämä, jotka kaikkia ovat huorittelemassa ja helvettiin lähettämässä. Älkää tuomitko, ettei teitä
tuomittaisi. Olkaa armollisia itsellenne ja myöskin toisillekkin!
Hetkinen ??? Kuka tässä on huoritellut, heitellyt kiviä tai ollut ketään helvettiin lähettämässä ? Siis kuka ? Tässähän esitettiin vain ihan asiallisia kysymyksiä. Ainoa tuomitseva kirjoitus oli sinun kirjoituksesi.
Hyvä kommentti. Komppaan !
Ihan itsestäänselväähän on, ettei hän varmaankaan olisi asiaa hyväksynyt. Jos olisin tiennyt hänen suhtautuvan myötämielisesti, niin en kai olisi asiaa salassa pitänytkään! Kerroinkin ihan vaan oman näkökulmani ja tämänhetkisen tuntemukseni. En tosiaankaan ymmärrä, miksi alkaisin kertoilla asiaa, josta on kulunut jo vuosia aikaa. Nyt mennään näin ja jos hän pettäisi nyt, en todellakaan tiedä kuinka suhtautuisin. En yleensäkään osaa spekuloida asioilla tyyliin entä jos...
nopeasti tuomittiin kivenheittäjiksi, vaikka ihan asiallisen kysymyksen kysyi.
painaako syyllisyys vai miksi ihmeessä tälläkin palstalla ollaan heti kurkku suorana tuomitsemassa toisia moralisteiksi?
mutta toisille on vaan helppoa elää elämänsä hyvin ja kohdella muita kunnioittavasti. Jos suhteessa on ongelmia tai tunteet kuollu, niin erotkoon ensin ja sitten hypätköön muiden kanssa peittoja heiluttamaan. Uskon, ettei pettäjät ikinä saavuta onnellisuutta, eikä he sitä myöskään ansaitse. Enkä ole mikään pyhimys, tiedän tasantarkkaan oman syntisyyteni mutta rajansa kaikella. Muita kohtelen AINA niin, niin kuin toivoisin heidän kohtelevan minua. Ja jos joku kohtelee minua väärin, annan suorat sanat ja välit katkeaa samantien. Kostonkierteisiin en lähde mukaan, sillä se on pelkkää ajanhaaskausta.
Toimintaa ei tarvitse häpeillä; kun tekee ihan ajatuksella ja harkiten.
Elin pitkään liitossa joka ahdisti hyvin monin tavoin. Kuitenkin 10 v. yritin monenmoista että asia olisi korjautunut, omasta mieletäni kaikkeni.
Kun tuli tietty raja vastaan, tein päätöksen hankkia ystävän joka olisi samassa tilanteessa. Ei löytynyt helposti mutta löytyi niin upea keskusteluyhteys, kirjoitus ja tuki ettei olisi voinut uskoa. Nainen oli ihan samassa tilanteessa...4 kuukautta syväluotausta ja textausta, kuinka päivät voivatkaan olla erilaisia 150 km päässä olevan ihmisen takia.
Sen jälkeen vasta tapasimme, ja seksi ja hellyys oli todella voimallista. Kun siihen liityy voimakas henkinen puoli on se todella erikoista.
Sain elämäni uuteen uskoon monin tavoin kun virkistyin henkisesti tuosta suhteesta, ja pystyin myös tekemään eropäätöksen, jossa tällä uudella suhteellani ei ollut osaa eikä arpaa. Eikä ole vieläkään, hän on naimisissa ja se on hänelle minun mieletäni ehdottomasti paras vaihtoehto, sitä en halua sotkea.
Tälläista Plussaa voi tuosta niin parjatusta asiasta olla.
Kaksinaismoralismi on todella yleistä jokaisen yksilön kohdalla...kunnes..
Et ole huono nainen !
kunniallinen perheenäiti, lamaannuttavan parisuhteen aallonpohjassa ,löysin sielun- ja ruumiinkumppanin ja ikää 50. En kadu, suuret tunteet ja lämpö, auttavat jaksamaan. Me kaksi varattua elämässä muuten yksin , saamme sitä, mikä pitää pinnalla. Kotoa sitä ei saa eikä ole saanut , vaikka 30 vuotta yrittänyt.
Kuulla tuo juttusi !
Arki tulee siihenkin, tiedän sen itse...mutta se että on kohtalonyhteyttä ja sekä vahvaa henkistä samuutta..kantaa hienosti ja saa ensi kerran läheisyydelle ja lemmelle ihan muita pointteja kuin pelkän tarpeentyydytyksen; vihdoinkin.
Oikein hienoa jatkoa Teille !
Jani
Janille, jos aidosti sanojasi tarkoitit.Ei ole helppoa elää tätä, pahinta on pelko, että toiselle sattuu jotakin .En saisi edes surua tuntea tai näyttää. On kai niin, että vasta elämänkokemuksen kautta tietää , mitä oikeasti haluaisi. Raukkamainen kunniantunto haluaa säilyttää puolison elämän ehjänä,eikä haluaisi pettää ketään. Silti pettää kaikkia. Itseäni katson peiliin ja mitä näen?
Haluan tulla rakastetuksi ja rakastaa. Arki on oikeasti aarre, jos sitä osaa elää ja kestää sen. Sitähän elämä on,arkea. Juhlahetket ovat niitä, jolloin kokee yhteyttä kaikilla tasoilla toiseen ihmiseen. Ikäväkin on huikaisevan kaunis tunne. Sitä minulta ei kukaan vie.
Tarkoitin mitä kirjoitin:)
Kaikkea en kuitenkan ymmärtänyt, kuinka ja miten ja kenelle et surua voi näyttää?
ja "On kai niin, että vasta elämänkokemuksen kautta tietää , mitä oikeasti haluaisi" tarkoitatko ihmissuhdetta vai elämää yleensä?
Tuo kunniantunto on tuttua, kun kymmenen vuotta vain ajatteli ja sit alkoi toimia ajatustensa mukaisesti, tunsi itsensä rikolliseksi ja luopioksi, ajatteli ettei itse(kään) voi enää itseensä luottaa...ja joka puolella vain esimerkkejä siitä että on vain kestettävä ja että parisuhteen on tarkoituskin olla vain kulissi ja yhtä tuskaa..se on normaalia.
Mutta itse ei voinut tuota allekirjoittaa, ja kun katsoi peiliin näki taaksepäin ajan vaikutuksen niin, että aika muuttaa sen mitä ei itse pysty tai jaksa, muutos on hidasta mutta niin tapahtuu.
Kun ajattelee moraalia, on mietittävä ehkä niin että se syntyy vain jos osallisena on useampi ihminen, moraali voi syntyä vain vain ryhmän arvojen kirjoitetuista tai kirjoittamattomista rajanvedoista...moraalin sisäisen arvon muutos on pakko tapahtua yksilön toiminnan kautta siksi Sinä ja Minä voimme uskoa olevamme oikealla tiellä, todistamalla sitä että ihminen voi omilla valinnollaan vaikuttaa omaan elämäänsä. Paljonkin, todella merkittävästi kuten kohdallani on tapahtunut.
Erosin vuosi sitten, paljon uutta on tullut eteen- ja vaikeutta asioissa joissa sitä vähiten odotti- ja helppoutta niissä mitä eniten pelkäsi...mutta suunnaton helpotus..
on tavallinen vieras, kun miettii elettyä elämää. Kohdalleni löytynyt ihminen sairastui vakavasti, enkä voinut olla lähellä. Monta päivää kalvava suru ja tuska, ennen kuin sain tietoa. Ihan kauhea olotila.
Rinnalleen kaipaa ihmistä, jonka kanssa puhuu samaa kieltä. On tosissaan ja rehellinen, aito ja kokee tulevansa ymmärretyksi. Jos aikojen päästä huomaa kommunikaation olevan kumppanin kanssa aivan eri aaltopituuksilla, on se kaikkein suurin pettymys. Mikä siihen johti, oliko aina näin???
Lyhyt ainoa elämä ja käytänkö se paskan jauhamiseen??
Silti tietää kunmppanissa olevan hyvän, muttei ymmärrä miksi se jää tulematta esiin. Pyynnöistä huolimatta.Onko ihme, että hakee ymmärrystä ja lohtua muualta.
Aloittajalle;
Itse vastaavanlaisessa tilanteessa, avioliitossa tapahtunut kaikenlaista tosin toisen osapuolen taholta ja pari vuotta sitten itsekkin hairahduin, tosin tuttuun ja turvalliseen entiseen heilaan, joka myöskin tahollaan parisuhteessa. Kaksi tapaamista ollut ja kuinka se antaakaan energiaa ja elämänhalua, seksi ei välttämättä tarkeintä, vaan henkinen puoli, tieto siitä, että toinen välittää. Ja ymmärtää missä mennään, ilman että olisi tarkoitus rikkoa mitään kummallekkaan pysyvää.
Monesti miettii, kuinka paljon on liittoja, joissa ollaan jonkun syyn takia, muttei kuitenkaan haluta tehdä sitä ratkaisevaa askelta, eikä loukata ketään. Enkä tunne itseäni huonoksi naiseksi, miksi sellainen olisin.
kannattaisko erota? Vai oletko niitä luusereita, jotka ei vaan kestä elää yksin? Mieluumminko mädässä suhteessa?
Mitä väliä tapahtuneella, ja koska suhteenne on nyt kunnossa ei asiaa kannata sen enempää murehtia. Jos vaimoni tekisi noin en missään mielessä haluaisi kuulla siitä paitsi, jos vieras mies häiritsisi suhdettamme, eli se alkaisi näkymään vaimon tunteissa minua kohtaan.
Nythän teillä on kaikki hyvin, mutta älä missään nimessä kerro miehellesi tätä.
Onnea teille!