Sain tietää avioliittoni aikana, että mieheni pokasi ja hurmasi minut naimisiin kanssaan, koska huomasi kaverinsa ihastuneen minuun. Hän oli itseensä ja valloituskykyynsä erittäin tyytyväinen, ja luonnollisesti kertoi tämän vasta avioliitossa elettyämme ja muksun tulon jälkeen. Valloitettuaan minut, hän ei välittänyt kohdella minua kunnioittavasti eikä rakastaen, enhän merkinnut hänelle oikeasti rakkausmielessä mitään. Elin rakkaudettomassa totuudessa, mutta en eronnut pienten lasten takia. Nyt useamman vuoden jälkeen sain vietyä eroni loppuun. Mutta kuulin yhteisiltä tuttaviltamme, että tämä minuun vuosia sitten ihastunut kaveri on juuri perustanut perheen. Uskon, että hänellä on minua kohtaan lämpimiä tunteita aivan kuten minulla häntä kohtaan, ja haluan nyt saada itselleni sen mikä minulle alun perin kuului. Mitä mieltä olet, kerronko mitä meille tapahtui, vai olenko taustalla hiljaa ja nuolemme haavamme kukin omalla tahollaan? En voinut kuvitellakaan, että aikuisten elämässä tapahtuu tällaista.
Toisen oma
Kivinen tie
291049
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Valitsit väärin ja nyt sitten vaan etsit uuden tai odotat että toinen eroaa joskus jos eroaa.
Valitsin väärin? Minua johdettiin tahallaan harhaan. Minusta siinä on ero. Oletko itse tullut tällä tavalla harhaanjohdetuksi, ymmärrätkö oikeastaan mistä on kyse?
Ja miten hän voi tehdä valintoja oman elämänsä ja suhteensa puolesta/vastaan, jos hän on siinä luulossa että en välitä hänestä enkä halua häntä. Onko tässä nyt jotain mitä en tajua...
"Minua johdettiin tahallaan harhaan"
Anteeksi, mutta siis kuka johti harhaan? Ehkäpä miehen motiivi sinun valloittamiseen oli väärä, mutta ihan itse sinä annoit itsesi valloittaa. Ei siitä ketään muuta voi syyttää.
Minä kannan vastuun omasta virheestäni, sehän kävi ilmi jo avausviestissäni. Ei tässä ole kyse siitä, että en tiedä missä tein oikein tai väärin tai syyllisen etsimisestä. Itse sinä nostit syyttävän sormen minua vastaan pystyyn, voit itse miettiä miksi. Senkö takia että jokainen tekee virheitä ja tunnustaa sen itselleen, ei saa miettiä miten virheensä korjaisi?
Miten johdettiin harhaan?? Itsehän valitsit kahdesta kaveruksesta miehesi. Millä oikeudella tuo toinen kaverus nyt kuuluisi sinulle? Hänellä on oma perhe. Mitä hän sinulla???
"Haluat saada sen mikä sinulle alunperin kuului?"
Hölmö nainen! Sinullahan oli jo mahdollisuus. Itsehän menit ja rakastuit mieheesi, etkä enää välittänyt aikaisemmasta ihastuksesta.
Anna toisen olla, jos hän kerran on perheen perustanut, ei ole sinun asiasi "mennä hakemaan sitä mitä sinulle kuuluu". Tuo on ihan hassu ajatustapa ihmissuhteesta. Ei se ihan noin yksinkertaista ole.
"Hölmö nainen! Sinullahan oli jo mahdollisuus. Itsehän menit ja rakastuit mieheesi, etkä enää välittänyt aikaisemmasta ihastuksesta."
Ei se näin mennyt. Ei nämä todellakaan ole yksinkertaisia asioita, ei.
Eiköhän eron jälkeen olisi aihetta laittaa lapset etusijalle seuraaviksi vuosiksi.
Mitä ihmeen kertomista sinulla tuolle exälle olisi? Että "olen vähän tämmöinen, että heti kun joku hurmaa minut niin häippään, mutta tulen kyllä sitten taas takaisin kun se parempi hylkää"? Koska juuri noinhan "teille" (lue: sinulle tapahtui). Oli mukava mies mutta lähdit tavoittelemaan jotain vielä parempaa.
Kummallisia ohjeita teiltä satelee. Mistä tiedät kenet olen priorisoinut vuosia ja miten aion ihmisiä elämässäni jatkossa priorisoida? Pitääkö aina ampua yli ääripäästä toiseen.
"Että "olen vähän tämmöinen, että heti kun joku hurmaa minut niin häippään, mutta tulen kyllä sitten taas takaisin kun se parempi hylkää"? Koska juuri noinhan "teille" (lue: sinulle tapahtui). Oli mukava mies mutta lähdit tavoittelemaan jotain vielä parempaa."
Ammut taas yli toisesta ääripäästä. Ei täällä ilmeisesti pysty pohtimaan asioista niin että olisi niitä harmaan eri sävyjä. Ja miksi alat laittaa nyt ihmisiä paremmuusjärjestykseen, minä en laita :O
kun ei sulle mikään vastaus kelpaa. Kaikki saamasi kommentit olet lytännyt, ja silti täällä kerjäät edelleen huomiota. Ehkä sinun olisi pitänyt heti ensimmäiseen viestiisi kirjoittaa, että ainoastaan aikomuksiani kannattavat kommentit otetaan vastaan, thankyouverymuch.
Elämässä tapahtuu välillä ihmeellisiä asioita ja niitä on turha pohtia kovin kauan. Minusta on outoa jos käytät aikaasi menneiden vatvomiseen varsinkaan jos tutttusi on juuri perustanut perheen. Aika kultaa muistot, joten olisi kamalaa jos rikkoisit myös toisen perheen ja pettyisit sittenkin. Ei meille ole vain yhtä "sitä oikeaa", vaan tilanteet muuttuu. Keskity omaan elämiseen, lastesi hyvinvointiin ja saattaa hyvin olla, että löydät jonkun ajan päästä kuitenkin juuri sinulle tehdyn vapaan miehen. Itse ajattelen, ettei kukaan tuo onnea, vaan se on löydyttävä omasta elämästä ja jos sitten vielä saa hyvän parisuhteen, niin se on vain plussaa.
Enhän minä kenenkään perhettä ole rikkomassa, ei minulla sellaiseen ole valtaa eikä taitoa. Jokainen pitää omasta perheestään huolta niinkuin parhaakseen näkee. Miksi vapaa mies?
"jämiä" lapsineen enää huoli, ei etenkään kun sillä on jo omakin perhe!
Juna meni jo ja järki käteen hoi!
sitäpaitsi miehes varmaan on sanonut noin ihan piruillakseen, ei kukaan mies iske naista omaksi asti pelkästään siksi että kaveri on siihen ihastunut, eiköhän kyseessä vaan ole ollut tilanne, jossa miehes on ollut myös ihastunut ja päättänyt toimia ensin.
Ja oletat tässä nyt, että haluan uusperheen. Miksi? Eikö ole olemassa kahden aikuisen parisuhdetta?
Niinpä, juna meni jo, näin voi sanoa jokaiselle eronneelle ja leskelle :) Vanhassa systeemissä taisi olla aika paljonkin ideaa. Kerran nainut ja virheensä tehnyt, mustat vaatteet vaan päälle ja tunne-elämä ja seksuaalisuus koomaan ja pois ihmisten ilmoilta muita kiusaamasta. Oletko itse eronnut, elänyt rakkaudettomuudessa vuosia ja oikeasti näitä asioita monelta kannalta miettinyt, vai valitsetko helpomman, mustavalkoisen lähestymistavan ihan tottumuksen takia. Vai pelkäätkö vaimosi toimivat jonain päivänä näin ja jättävän sinut sen todellisen rakkauden vuoksi.
Sitten voi seuraavaksi miettiä vaikka sitä, onko vastuullista toimintaa mennä naimisiin ihastumisen pohjalta. Mihin ihminen ihastuu? Itseensä. Hänhän oli ihastunut siihen, miten hän sai minut pauloihinsa senhän hän myönsi, mutta ei ymmärtänyt miettiä asiaa niin pitkälle että kyseessä oli itserakkaus. Niin, kaikki eivät kykene rakkauteen asti, mutta menevät silti naimisiin. Miksi menevät naimisiin, jos eivät kykene rakastamaan? Tätähän voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Kaikkea voi miettiä, ja kannattaakin. Koko vartalopeiliin katsominen ja omien motiivien tarkasteleminen tekee hyvää itse kullekin. Riisuu pois turhan ehdottomuuden ja mustavalkoisuuden. Näitä vastauksia kun lukee, paistaa läpi pinnallisuus ja paljon pelkoa.
Ihmiset muuttuvat, ja kun on jonkun kanssa perheen perustanut niin on hyvin todennäköisesti syviäkin tunteita sitä nykyistä kumppania kohtaan.
Elokuvissa on joskus tällaisia juonenkäänteitä, että petturi/huijari kertoo naiselle/miehelle että "joo, se on kuollut/ei piittaa sinusta/jne" ja näin huijaa itselleen kumppanin. Todellisuudessa tässä ei ole mitään järkeä, koska en henk. koht. usko kenenkään olevan niin avuton ettei osaisi yksin olla niin kauan että tapaa jonkun toisen oikeasti kiinnostavan. Lisäksi kyllä ne tunneasiat pitäisi puhua sen oikean ihmisen kanssa, eikä uskoa mihinkään juttuihin :) Noissa elokuvissahan se hurmuri on ensin sellainen ei-kiinnostava tapaus ja sitten onnistuu puhuttamaan sen kohteensa itselleen mielistelemällä&valehtelemalla. Olen tavannut oikeassakin elämässä muutaman Casanovan, mutta se esittäminen on niin läpinäkyvää että vähän kummallisia/hyvin sinisilmäisiä ne jotka niihin eleisiin lankeavat.
"Ihmiset muuttuvat, ja kun on jonkun kanssa perheen perustanut niin on hyvin todennäköisesti syviäkin tunteita sitä nykyistä kumppania kohtaan."
Niin, todellakin todennäköisesti, muuta ei välttämättä ja tätähän ei saa selville muuta kuin kysymällä. Ei meidänkään perheen todellisesta tunneilmapiiristä kukaan seinien ulkopuolinen tiennyt mitään. Rehellisesti kyllä kerroin mistä on kyse heille rohkeille, jotka kysyivät. Kysymällähän se selviää. Siitä puhumisesta sen toisen osapuolen kanssahan tässä oli kyse, ja keskusteleminen tyrmättiin ja jopa syytetään perheen rikkomista.
Ja mitä Casanovien tapaamiseen tulee, et taida oikeasti yhtään ulkonäköä syvemmältä tuntea, sen verran pinnallista tekstiä asiaan liittyen kirjoitit. Etkä varmasti ole moisen kanssa elänyt. Laitan kommenttisi siis omaan arvoonsa.
Voi olla että jonain päivänä sinunkin luoksesi tulee ihminen entisestä elämästäsi ja haluaa keskustella asioista. Miten suhtaudut? Pelästytkö, loukkaanutko, otatko asian asiana, oletko mielissäsi?
En mä kyllä nyt ihan pysty ymmärtämäään, kun luin koko ketjun. Että se vaan "tapahtui", vaikka siis: oli syy mikä tahansa, sä itse rakastuit mieheesi niin paljon, ettet enää nähnyt toista kaveria. Eli ei se sulle alunperin kuulunut mitenkään. Se kaveri oli ihastunut sinuun, ja sinä valitsit toisen.
No, törkeä temppu, exäsi on kyllä ollut jollain lailla tunnevammainen, eihän kukaan terve tuollaista tee! Etenkään vielä mene naimisiin ja hanki lapsia. Todella edesvastuutonta ja törkeää, lapsellista ja luonnevikaista. Mutta. Sinä elit siinä, sinä valitsit muka pienten lasten takia, mutta aikuiset tekevät valinnat parisuhteistaan ja liitoistaan. Mitä rakkaudettomasta perheestä lapsi muka saa? Senkö lapsi on tilannut? Ei, vaan syyt ovat muualla. Sinä valitsit, ja miksi, se on sinun asiasi, mutta sinä elit sitä liittoa.
Onneksi kuitenkin pääsit eroon rakkaudettomasta liitosta, nyt voit elää eteenpäin! Mutta mitä tämä on? : "minuun vuosia sitten ihastunut kaveri on juuri perustanut perheen... haluan nyt saada itselleni sen mikä minulle alun perin kuului."
Siis mennä ronkkimaan toisten perheeseen? Eiköhän se mies ole jatkanut eteenpäin ja ihastunut ja rakastunut, sinä olet kaukainen muisto, vaikka lämmin sellainen. Hänellä on toinen elämä ja perhe nyt. Voit tietenkin keskustella hänen kanssaan, jos se sinua helpottaa, mutta enpä todellakaan usko, että hän enää on kiinnostunut, jos on terve. Sillä siinä kun sinun elämäsi vei toiseen suuntaan, hänen vei toiseen: hän on pettymyksensä todennäköisesti käsitellyt ja elää eteenpäin. Teillä voi olla lämmin ajatus toisesta aina, muisto ja ihastus, mutta ei perhettä, todennäköisesti, ellei hän eroa jostain syystä ja sinä jäät sitä odottelemaan.
Mun mielestä sä nyt haikailet, koska olet pettynyt avioliittoosi. Menit hyvässä uskossa siihen ja tulit huijatuksi ja petetyksi. Sulla on oikeus surra ja toipua, mutta elä eteenpäin. Älä mene taaksepäin ja kuvittele menneisyyden asioita mitkä sulle "kuului", satutat sillä vain itseäsi. Kaikkea ei aina saa, joskus ei paljoakaan, mutta sä voit tavata uuden rakkauden ja saada vielä vaikka mitä. Asiat menee, miten menee, ja sulla on nyt haavekuva tästä toisesta miehestä ja paikkaat pettynyttä ja särkynyttä sydäntäsi sillä toiveella. Mutta sä voit toivoa myös tulevaisuutta, olla vahva itsenäsi, korjaantua ilman mennyttä ja elää eteenpäin. Tavata uusia ihmisiä, kokea rakkauden ja saada vielä kaikkea ihanaa.
Elä siis eteenpäin, ja toivu rauhassa. Älä jää jossittelemaan ja jumitu kuvitelmiin.
Tiesitkö silloiun tuon toisen ihastuksesta? Oliko teillä jotain säpinää, ja miehesi tuli väliin? Tuo asia ei selvinnyt aloituksestasi, avikka monet näyttävät olettavan teillä olleen orastavan suhteen.
Oli miten oli, ihmettelen silti, että katsot oikeudeksesi ("...haluan nyt saada itselleni sen mikä minulle alun perin kuului.") tehdä saman tempun hänen vaimolleen, minkä exmiehesi teki hänelle ja sinulle. Etkö oppinut jutusta mitään? Et näköjään ainakaan myötätuntoa.
Niinhän tässä ketjussa on kaikenlaista oletettu: uusperhettä, orastavaa suhdetta, miesten laittamista paremmuusjärjestykseen, että he ovat naimisissa jne... Sehän tässä niin uskomatonta onkin, minua syytetään, moralisoidaan ja opetetaan, täysin vailla riittäviä taustatietoja. Minua alun alkaen kiinosti, mitä sinä tekisit vastaavassa tilanteessa.
Jospa se nyk. nainen onkin tehnyt tälle miehelle vastaavan tempun, ei kovin ennenkuulumatonta? Onko tämä mahdollisuus tullut kenellekään mieleen...
Jos minä olisin sinun tilanteessasi, antaisin asian olla. En haluaisi edesauttaa kenenkään ihmisen onnettomaksi tulemista.
Sinun asenteesi sen sijaan näyttää olevan, että vahinko pitää laittaa kiertämään (sillä tekosyyllä, että jospa se nykyinen nainen onkin myös katala). Eipä anna omasta moraalistasi kovin korkeaa kuvaa tuollainen suhtautuminen. Vähän tulee mieleen, että taisitte exäsi kanssa ansaita toisenne.
sitten et antanut niitä taustatietoja..?! Miten ihmeessä kuvittelet, että kukaan osaa antaa objektiivista vastausta - eihän meillä ole kokonaiskuvaa sinun tilanteestasi?!
Tuolla joku myöhempänä kirjoitti, että jos tämä toinen mies olisi ollut vakavasti sinusta kiinnostunut, ei hän sinua olisi toiselle miehelle antanut - tuolle kannalle itsekin taivun. Kirjoituksistasi päätellen tämä toinen mies ei tehnyt mitään elettä suuntaasi = tehdäkseen tunteensa tiettäväksi. Miksi..? Kaiketi siksi, ettei niitä tunteita ollutkaan..??? Ehkä olet pettyneessä mielessäsi maalaillut kauniita kuvia siitä, että tämä mies on jokin pelastava ritari, joka pyyhkii pettymyksen vuodet pois elämästäsi..? Ei kovin realistiselta vaikuta, ei... Kun mies on kerran jo toisen naisen kumppani, mitä järkeä ja "oikeutta" sinulla on alkaa tunkea puun ja kuoren väliin? Oletko varma, että tämä mies haluaa sitä? Onko antanut sinulle jotain signaalia, että haluaisikin sinut?
Ihmettelit uusperhekuvion "sekoittamista" asiaan - miksi? Jos päätyisit yhteen tämän miehen kanssa, niin eihän se asia mihinkään muuttuisi, että ainakin sinulla on lapsia! Kyse ei todellakaan ole mistään kahden aikuisen parisuhteesta, jos ja kun mukana kuvassa on lapsia.
No, halusit siis mielipiteitä, mitä muut tekisivät vastaavassa tilanteessa? Kerronpa siis: en mitään. Ainakaan en alkaisi tehdä itseäni tykö tuolle "ykkösihailijalle" - olisi varsin nöyryyttävää, jos omista luuloista huolimatta ei merkitsisikään toiselle mitään! Mies on tiensä valinnut ja jakaa elämänsä jonkun muun kanssa, joten se siitä. Maailmassa on muitakin ihmisiä!
Uskon että hänelläkin lämpimiä tunteita...
Luuletko että hänkin on yhtä harhaan johdettavissa kuin sinä olet? Muutoinhan hän olisi sinkkuna odottanut suhteenne ex-miehesi kanssa kariutuvan tai edesauttanut asiaa saadakseen sinut heti alkujaan itselleen.
Sä et aikakonetta oletettavasti omista joten tuo itsensä harhaan johtaminen ei tuo sitä menetettyä hetkeä takaisin jolloin voisit pyörtää aikaisemman (huonoksi osoittautuneen) päätöksen ja valita toisin.
niin saat mielenrauhan asian suhteen. Näin minä ainakin tekisin. Luultavasti se ei muuta asioita mitenkään ainakaan tässä vaiheessa. Miehet ovat perheenperustamisvaiheessa aika perhekeskeisiä, eikä siinä kaivata mitään entisiä ihastuksia pakkaa sekoittamaan. Eihän sitä tietenkään voi näin ulkopuolisena ja teidän asioistanne/nykyisistä väleistänne mitään tietämättä sen kummemmin analysoida, voihan se olla niinkin, että mies on vain odottanut teidän eroanne ja siinä odotellessa perustanut perheen, kun mitään ei näyttänyt tapahtuvan ja eroaa heti, kun kerrot totuuden. Tuo edellinen lause oli turhaa ilkeilyä, mutta totuus lienee, että aika on tehnyt tehtävänsä ja hän on päässyt lopullisesti yli ihastuksestaan sinuun, voihan niitä lämpimiä tunteita silti olla kuten ystävään. Minullakin on lämpimiä tunteita useampiakin entisiä ihastuksia ja rakkauksia kohtaan, mutta en silti alkaisi heidän kanssaan uudelleen. Keskustele asiasta hänen kanssaan ja jätä hänet sitten rauhaan.
Mies on perustanut perheen joka kertoo, että hän on liikkunut eteenpäin. Mieti omalta kannaltasi:
Sinulla olisi ihana perhe ja elämä kunnossa, sitten vanha ihastuksesi tulee kertomaan sinun tarinasi. Miten reagoit?
Miehen perhe voi hajota sinun takiasi ja en usko, että hän silloin arvostaa sinua enää yhtään. Jos olet yhtään oikeamielinen, odotat vain joko hänen eroamistaan tai etsit toisen. Ystävänä voit silti häntä edelleen pitää - mutta älä miesystävänä.
Tapasimme tänään, juttelimme pitkään. Paljon asioita selvisi puolin ja toisin, ja tapaaminen oli molemmille parantava ja ymmärrystä antava.
Voimia kaikille teille, jotka pelkäätte perheidenne hajoamisen puolesta.
Hyvä että tapasitte. Sait aika paljon kuraa niskaan näemmä alkukeskustelussa, mutta noh - semmoista sekin on. Vähän ymmärrän tasoa, jossa liikut ajatuksinesi, luulisin - mulle on yksi mies tunnustanut pitäneensä mut onnettomana suhteessa koska oli KADE (väliäkö sen mistä) ja toinen, että VIHASI mua salaa. Kumpikin suhde kesti vuosia ja olipa hauskaa lopulta saada selville, miksi voin niin hemmetin huonosti kummassakin suhteessa. Jotain tuossa sun totuuden etsinnässä ja sen mukaan elämisessä on tuttua siis. Se on vaan niin julmaa, että nämä asiat valkenee välillä ties kuinka myöhään, mutta onneksi edes silloin - believe me.
Noh, mie siirryn tästä selvittämään omia pyykkejäni nyt... :/ Kiva, etten oo ainut.
Et todellakaan ole ainut. Viha saa ihmisen tekemään uskomattomia asioita. Ja rakkaus myös. Voimia sinulle, totuus vapauttaa, vaikka tekee kipeää.
"Mikä alunperin minulle kuului".
Heh.
Mies on varattu, pysy erossa vain. Jos hän joskus eroaa, niin sitten voit lämmitellä vanhoja tunteita. Tiedän, että voi olla vaikea hyväksyä tuollaisessa tilanteessa, mutta mies saattaa olla jo sinut unohtanut ja löytänyt paremman naisen. Jos hän kohtelee sinua ystävällisesti, se voi johtua aivan täysin vanhasta ystävyydestä. Älä riko perhettä. Älä ole huono ihminen. Älä aja itseäsi tilanteeseen, jossa sydämiä voi särkyä turhan takia.
Sinä olet huolellisesti ja harkiten valinnut tehdä lapset. HE ovat sinun velvollisuutesi kunnes olet saanut heidät täysi-ikäisiksi. Vuosia sitten kokemasi ihastukset ovat jo mennyttä elämää, niiden paikka on historiassa.
Tuo mitä sinä haaveilet takaisin yhteenpalusta ikivanhan ihastuksesi kanssa on holynpolysaippuaoopperoiden ja roskaelokuvien aikaansaamaa idioottiajattelua.
Kysyt mitä lukija tekisi erottuaan valheisiin perustuneesta avioliitosta.
Tämä lukija panostaisi täysin lapsiinsa, eikä minulla olisi halua, aikaa eikä energiaa lasten kanssa vietetyn ajan jälkeen ajatella toisten perheiden rikkomista. Minä keskittäytyisin täysin panoksin lasteni hyvinvointiin, viettämää jokaisen vapaahetkeni heitä kouluttaen, opettaen ja innostaen.