Miten te itsesäälissä rypevät ATM:t selitätte tämän:
"Vuonna 2008 alle 35-vuotiaita naisia jäi masennusperusteiselle työkyvyttömyyseläkkeelle 396 ja määrä nousee jyrkästi. Nuorten naisten masennusoireilu on kaksi kertaa yleisempää kuin nuorten miesten."
"Vuonna 2008 alle 35-vuotiaita naisia jäi masennusperusteiselle työkyvyttömyyseläkkeelle 396 ja määrä nousee jyrkästi. Nuorten naisten masennusoireilu on kaksi kertaa yleisempää kuin nuorten miesten."
Vastaukset 32
Vanhimmat
Rumia naisia. Ei niillä tee mitään edes työelämässä.
tuollainen nainen?
Tarkistappa itsemurha tilastot.
Johtuiskohan siitä että nainen saa turpaansa joko fyysisesti tai henkisesti niiltä itse valitsemiltaan pelimiehiltä ja rentuilta?
Naisella on suuri valta tehdä pahaa miehille sekä itselleen.
Joidenkin ihmisten omaan napaan tuijotus saa joskus kyllä ihan myyttisiä mittasuhteita....
Oliko tuo sinun kommentti tarkoitettu alkuperäiselle vai sitten minulle.
On aika selkeää omaan napaan tuijotusta jos nainen julistaa että masennusten määrä on nuorilla naisilla kasvussa.
Mitä jos työnnät pääsi omaan reikääsi niin ehkä olet sitten asian ytimessä.
Sinä olet ilmeisesti harvinaisen tyhmä ja yksinkertainen.
Aloittaja aloittaa "Miten te itsesäälissä rypevät ATM:t selitätte tämän:" kertoen nuorten naisten masennusoireista ja kun siihen heittää takaisin jotain yhtä kätevää niin se on minä joka olen tyhmä ja yksinkertainen?
Minusta tuntuu että sinulla on pää nyt siellä perseessäsi.
Nuoret naiset masentuvat, koska ovat olleet kuuliaisia tyttöjä. Heille on kerrottu pienestä lähtien, että kun teet parhaasi ja noudatat sääntöjä, pärjäät elämässä hienosti. No tytöt puurtaa, yrittää ja miellyttää. He saavat ehkä hyviä koulutodistuksia. Siinä vaiheessa pitää myös ulkonäkö trimmata ulkoisten odotusten mukaiseksi, pitää hoitaa edustavat kaveriverkostot, koska sosiaalisuus on arvostettu asia. Ja siihen statukseen vaikuttaa myös poikaystävän/poikaystävien piirit. Sitten kun tullaan 20 v. ikään huomataan, että opiskelut vain kovenevat ja/tai työelämä on raadollista. Toisin kuin opetettiin, ahkeruutta ei aina palkita, vaan oveluus ja härskiys. Näppärät tytöt opettelevat tätäkin peliä, mutta ne, jotka eivät ole tarpeeksi kovia, saavat huomata olevansa ehkä kiusattuja, mutta ainakin pikkupalkkaisissa pätkätöissä ja väliin kortistossa. Työnantajat eivät halua heitä, koska he saattavat lisääntyä. Tätä rataa jaksaa ehkä 15v. Sitten saakin jo kuulla olevansa liian vanha saamaan edes pätkätöitä. Tokihan se hivenen masentaa, kun kansaneläke häämöttää jossai 65, kohta 70 v. iässä.
Liian kiltit eivät saa lopulta mitään. Työnantaja imee kaikki mehut kun liian kiltti ei osaa koskaan sanoa ei potkujen tmv. pelossa vaan paahtaa töissä kaiken mitä ikinä pyydetään ja kierre uupumuksen kautta työkyvyttömyyteen on valmiina. Minulta naisena on kaikissa työhaastatteluissa aina kyselty mitä mieltä olen lapsista? Aionko saada/hankkia lapsia? Kysytäänkö näin perheasioita miehiltä? Tuskinpa. Nainen on näköjään aina vääränikäinen: 20-25v. liian nuori, kokematon tmv. 25-40v. liian iso riski, kun nainen voi tulla raskaaksi, yli 40v. on jo liian vanha.
Ja kun vihdoin on opiskelujen jälkeen päässyt työelämään ei mitään arvostusta. Sinua pidetään edelleen nättinä pikkutyttönä jolle ei voi antaa vastuuta eikä vaativia tehtäviä. Lisäksi vanhemmat naiset on sinulle armottoman kateellisia jos vähänkin menestyt. Ja tämä menestyshän on aina sen ansiota että olet vähintäänkin pannut esimiehesi kanssa.
Miehet pääsevät samalla koulutuksella esimiestehtäviin, missä nainen saa vain vähäpätöisiä toimistoassistentin hommia. Olet koulutukseltasi sitten diplomi-insinööri tai juristi nii sama pompotus ja vähäpätöiset työt odottavat sinua työelämässä. Ilman koulutusta taas saat olla kortistossa.
Aina saa tapella joka päiväisistä oikeuksistaan, olla härski ja tunteitaan ei saa näyttää. Katsoa viileästi sitä miten työkaverisi puukottaa sinua selkää kahvitunnilla tai kertoo tarinoita sinusta pomollesi.
Sama taas vapaa-ajalla. Kavereille täytyy pitää yllä hyvää imagoa, muuten alkaa juorut ja jos sinulla on vähänkin paremman näköinen mies niin saat siitä pitää kiinni kaksin käsin ettei hän sekaannu ystäviisi tai ystäväsi paremminkin häneen.
Sitten vielä pitäisi hankkia se oma asunto joka ei nyt ihan hirveä luukku olisi vaikka olet vuodesta toiseen määräaikaisena. Pitää ostaa kunnon uusi bemari autoksi. Pitää menestyä eikä suruja ja huolia voi näyttää kenellekkään.
Mieskin pitäisi löytää ja olla niikuin et näkisi sitä että hän käy vieraissa. Kun miehesi lähtee thaimaaseen lomamatkalle kaverinsa kanssa ja sinä jäät kotiin niin hymyilet nätisti ja toivotat hyvää matkaa. Ihanaa olla suomalainen nainen!
Jotenkin tylyä tilitystä ainakin näin miehen näkökulmasta.
Mun mielestä hyvä käytös, tai kiltteys, tai kuuliaisuus ei ole perimmäinen syy ongelmiin. Vai ajetaanko tällä takaa sitä, että naisen pitäisi olla alusta pitäen mahdollisimman veemäinen ? Pikemminkin, nuo edellä mainitut ovat liian yksinkertaisia selityksiä.
"Ja kun vihdoin on opiskelujen jälkeen päässyt työelämään ei mitään arvostusta. Sinua pidetään edelleen nättinä pikkutyttönä jolle ei voi antaa vastuuta eikä vaativia tehtäviä. Lisäksi vanhemmat naiset on sinulle armottoman kateellisia jos vähänkin menestyt. Ja tämä menestyshän on aina sen ansiota että olet vähintäänkin pannut esimiehesi kanssa. "
Reality Check. Opiskelu antaa ihmiselle perusteet päästä työelämään. Koulusta valmistuminen ei tee kenestäkään valmista osaajaa, vaan ne kannukset ja työkokemus hankitaan ajan kanssa. Työssä oppiminen alkaa heti ensimmäisestä työpäivästä lukien, ja päättyy silloin, kun eläkeikä tulee täyteen. Ainakin itse miehenä ja omaa työuraa ajatellen olen alkanut hommat lattiatasolta (hanttihommista), ja vähitellen työt ovat vaihtuneet vaativimmiksi ja mukaan on tullut myös enemmän ja enemmän vastuuta. Lopputulosta ajatellen voidaan sanoa, että työelämässäkään ei ole oikopolkuja, vaan keskimäärin jokainen aloittaa pohjalta, ja loppu on lähinnä kiinni omasta motivaatiosta ja kunnianhimosta. Itse en ole niin kunnianhimoinen, että pyrkisin työelämässä mahdollisimman korkealle. Mulle riittää säännöllinen työtulo sekä työmotivaatiota ylläpitävät työtehtävät ja työn monipuolisuus.
"Miehet pääsevät samalla koulutuksella esimiestehtäviin, missä nainen saa vain vähäpätöisiä toimistoassistentin hommia. Olet koulutukseltasi sitten diplomi-insinööri tai juristi nii sama pompotus ja vähäpätöiset työt odottavat sinua työelämässä. "
Yhtä tyhjänpäiväinen väittämä kuin se klassinen hokeman "naisen euro on 80 senttiä".
"Sitten vielä pitäisi hankkia se oma asunto joka ei nyt ihan hirveä luukku olisi vaikka olet vuodesta toiseen määräaikaisena. Pitää ostaa kunnon uusi bemari autoksi. Pitää menestyä eikä suruja ja huolia voi näyttää kenellekkään."
Ainoa pakko mitä ihmisen pitää jossain vaiheessa elämäänsä tehdä, on kuolla. Se tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Kaikki muu sitä ennen on enemmän tai vähemmän vapaaehtoista.
Mitä tulee (yli)velkaantumiseen, asuntoa ja autoa ei ole pakko hankkia vain siksi, että kaverisikin niin tekee. Itse olen päälle kolmekymppinen akateeminen mies (di), jolla on ajokortti. Omaa autoa en ole vielä tähän päivään mennessä hankkinut, koska sille ei ole ollut todellista tarvetta. Asun vielä vuokralla, koska oman hankkiminen eli hintataso, tarjonta ja asumisen laatu eivät tällä hetkellä näytä kohtaavan tai tuo ainakaan minun elämääni radikaalia lisäarvoa (Pikemminkin, pitäisi muuttaa haja-asutusseudulle, jotta olisi paremman harrastusmahdollisuudet kuin kaupungissa.) Miksi siis yksinasuvana ottaisin velkaa korviani myöten, jotta saisin hankittua keskinkertaisen kerrotaloluukun jostain lähiön keskeltä ?
"Mieskin pitäisi löytää ja olla niikuin et näkisi sitä että hän käy vieraissa. Kun miehesi lähtee thaimaaseen lomamatkalle kaverinsa kanssa ja sinä jäät kotiin niin hymyilet nätisti ja toivotat hyvää matkaa. Ihanaa olla suomalainen nainen!"
Täälläkin olisi mies, joka ei tykkää ulkomailla reissaamisesta, joten se thaimaan matka jäisi väliin. Sinkkumiehenä olen jättänyt irtosuhteet muille, joten miksi kävisin vieraissa silloin, kun olen vihdoin löytänyt elämääni naisen ? Ei ymmärrä...
Hmm... ehkä nykynaiset masentuvat, koska he saavat halutessaan paljon seksiä ja harrastavat sitä useiden kumppanien kanssa. Jonkunajan päästä elämään tulee se kunnollinen poika johon ikäänkuin vahingossa ihastutaan syvästi. Käykin niin ikävästi, että kunnollinen poika ei halua enää olla missään tekemisissä nyt tai koskaan seksuaalisesti hyväksikäytetyn ja itseään jakaneen nuoren naisen kanssa ja se alkaa käydä tyttöparan itsetunnolle.
Mielestäni on ihan oikein, että ovat masentuneita. Tulee aina välillä mieleen, että ehkä tässä maailmassa on sittenkin oikeutta.
ajattelet kulli kourassa näitä asioita kun olipa kyse sitten elämästä tai kuolemasta tai mistä tahansa siitä väliltä, niin revit tuon seksiasian esille.
No mitä tuohon kuolemiseen tulee niin siinä menettää aika tärkeän osan elämästä.
Mistäköhän sitten johtuu, että Suomessa miehet tekevät yli kolminkertaisen määrän itsemurhia verrattuna naisiin?
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_suicide_rate
Nuoret naiset ovat heikkoja ja juoksevat lähinnä kullin ja suklaan perässä mutta kun suklaata syö liikaa niin ei saa enää tarpeeksi kullia ja se masentaa?
ensin nussitaan ympäriinsä hyvännäköisenä teininä ja sitten masennutaan kun ei rupsahtaneena lutkana kelpaa edes ATM:lle.
Siinä tulikin asian ydin hiukan kärjistettynä. Nainen on julma ja moraaliton olento jolle ei tule antaa armoa.
En minä tuota ainakaan mitenkään selitä mutta en usko että naisissa on enemmän masentuneita. Katsokaa nyt vain niitä itsemurhatilastoja yms. ja eikö miehiä ole eläkkeellä vielä enemmän?
Naisille on ehkä vaikeampi heittäytyä biologis-kulttuurillisista syistä sellaiseen "fuck the world" ja 'luuseri'tilaan kuin miehille. Miesten häviäjyys on Hollywoodin ja muiden juttujen kautta jossakin määrin jopa ihailtu ja rohkea, kapinallinen veto, olevinaan. Tällainen trendi lienee lähtöisin viimeistään 80-luvulta. "Idolization of the idle".
-
Naisille tuollaisia luuseri/oman tiensä kulkija tyyppisiä esikuvia ja malleja ei ehkä sillä tavalla ole.
Mies ehkä helpommin keplottelee erilaisilla tempuilla itselleen jonkun toimeentulon kuin hakisi sairaseläkettä kun taas nainen ehkä 'kiltimpänä' haluaa jonkun leimauksen sille että hän on nyt kipeänä eikä 'ilkeyttään' jäänyt pois töistä tms.
Ja sitten toisaalta se että naisille status työelämässä on selvästi vähäpätöisempi asia ja nainen saa olla heikko enemmän kuin mies. Mies ei mene lääkäriin niin kauan kuin edes jotenkin seisoo. Nainen menee heti jos kynsi katkeaa. Kärjitettyä, tiedän.
naisen markkina-arvoon ei vaikuta juuri lainkaan naisen töissä käynti joten eläkkeellä jääminen ei ole kirveen heittämistä kaivoon.
Jesh. Ero tässä "enemmän naisten masennusta, enemmän miesten itsemurhia" -jutussa selittyy minusta palonlti sillä, että miehet ovat kovin huonoja myöntämään ongelmiaan (varsinkaan muille) ja hakemaan apua. Sinne lääkäriin tosiaan hakeudutaan suunnilleen vasta kun ollaan ihan pohjalla, vaikka paljon aikaisemmin huomaisikin ettei kaikki ole kunnossa.
Tuosta taas ei voi oikein syyttää naisia. Miehiseen kulttuuriin tuntuu kuuluvan se, että ei saa olla "heikko", eikä myöntää että tarvitsee apua. Kun nainen masentuu, hän kertoo asiasta kavereilleen tai hakee suoraan apua, mies kärvistelee yksin kunnes päätyy siihen lopulliseen ratkaisuun, tai uskaltaa vihdoin hakea apua.
Minusta tuo on kovin surullista. Jos on niin paha olla että kaikki näyttää synkältä, niin mitä siinä häviää jos hakee apua? Jos joku puolituttu sen takia leimaa "hulluksi", niin mitä väliä sillä on? Eihän niistä lääkkeistä tai terapiastakaan valitettavasti kaikille apua ole, mutta joidenkin oloa helpottaa jo sekin, että saa puhua asiasta jonkun kanssa. Nykyään on valitettavan paljon täydellisen yksinäisiä nuoria miehiä, joilla ei oikeasti ole yhtään läheistä ystävää. Naisethan yleensä pitävät parempaa huolta sosiaalisista verkostoistaan, vaikka on niitä yksinäisiä naisiakin.
Kuten Viikate laulaa:
"Mitä silloin sanotaan, jos ei voi kenellekään soittaa?"
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että syy siihen miksi sekä miehet että naiset ovat onnettomia, on yhteiskuntamme rakenteisiin pesiytynyt feminismi. Feminismi aivopesee naiset ajattelemaan, ettei heidän ole sopivaa tavoitella kestävää parisuhdetta miehen kanssa. Sen sijaan kaikessa on oltava väkisinkin niin hemmetin "tasa-arvoisia" ja "itsenäisyys" on itseisarvo. Parisuhteessa kumpainenkin osapuoli taas menettää jotain itsenäisyydestään, sehän on selviö. No, naiset juoksevat tässä oravanpyörässä ja tavoittelevat uraa ja tämän tällaista, mutta heidän luontaiset viettinsä kuitenkin aiheuttavat kaipuun miehen luo ja pysyvään parisuhteeseen. Harmi että nyky-yhteiskunta ei lainkaan tue tätä, tehden naisista onnettomia.
Siinä samallahan miehetkin tietysti masentuvat, kun naiset eivät halua sitoutua perinteiseen suhteeseen heidän kanssaan. Naiset kun siis yrittävät olla väkisin mahdollisimman "itsenäisiä" tietämättä itsekään kunnolla miksi.
Syy on feminismissä.
Naiset eivät enää tiedä omaa paikkaansa ja se ahdistaa yli kaiken.
sitten on mielestäsi? Naisen kuuluisi vain olla kiltisti siellä miehen nyrkin ja kotihellan välissä, niin ei olisi aikaa masentua vai?
Miksei? Nainen kun tuntuu olevan tyytymätön ja masentunut joka tapauksessa.
sinä siis haluaisit naisen, joka olisi siellä nyrkin ja hellan välissä?
No kun naiset eivät tunnu olevan sen tyytyväisempiä nykyiseenkään tilanteeseen ja niihin tavallisiin suomalaisiin nynnymiehiin.
ovat tyytyväisiä?
Siinä kun naiset saadaan sinne "nyrkin ja hellan väliin". Siis kuvainnollisesti.
Jaa, no minä olen ainakin iloisesti porskuttanut tuottavana eteenpäin, vaikka olen ilman naista ollut ikäni ja ikääkin mittarissa 43.
Ehkä masennusreaktio johtuu siitä, että ovat huomanneet joutuvansa sittenkin ehkä tyytymään tavallisiin tai jopa ATM-miehiin, eikä siihen haavemieheen valkoisella ratsulla ratsastavaan. Sairaseläke on sitten viimeinen pakokeino "karusta" todellisuudesta.
Miksi väittää nuorten naisten masennuksista jos nuoret naiset eivät välitä "itsesäälissä rypevistä" mahdollisesti osittain masentuneita AT-miehistä?
Yhyy, nainen on masentunut. Yhyy.
Varmaan on tekovaiheessa lirahtanut vähän kusta sekaan. Kun ottaa huomioon sen, millaisia kermaperseitä osasta naisia on tullut jo pienestä pitäen, sopeutuminen tavalliseen elämään ja sen realiteetteihin tekee aina kipeää. Ongelma taitaa olla yleensä näiden ulkonäön ja ulkoisten puitteiden varaan elämänsä rakenteneiden prinsessojen ongelma, jolloin elämä voi tuntua ahdistavalta.
Pikemminkin voidaan kysyä, miksi kaiken elämässä pitäisi tulla eteen ja valmiina kuin Manulle illallinen ?