On tullut asusteltua avovaimon kanssa yli 4v yhteisessä osoitteessa. Itse olen ollut tämän ajan kokoajan töissä ja tienannut ehkä hieman keskimääräistä parempaa palkkaa. Nainen on opiskellut ja vaihtanut alaa ja välillä ollut töissäkin mutta saanut huomattavasti huonompaa palkkaa. Asumme minun omistamassani asunnossa josta maksan lyhennykset ja avovaimo maksaa puolet vastikkeesta. Silloin kun muistaa. Vastikkeen maksamattomuus nyt ei sinänsä minua haittaa, pitäisihän nuo asumiskulut maksaa vaikka asuisi yksinkin. Mutta töiden aikaan molempien palkasta jää suunnilleen yhtä paljon käteen kun vähennetään minun maksamat lainat, autot , harrastusvälineet ym. laskut.
Pikkuhiljaa alkanut ärsyttämään kun nainen lähenee kolmeakymppiä ja näyttää valinneen linjaksi sen että voi katsella elämässään opiskellen mukavalta tuntuvia juttuja kun on kuitenkin mies joka turvaa toimeentulon jos rahat sattuvat loppumaan. Muutenkin elintaso naisella esim ruokaostosten suhteen tuntuu olevan sellainen että tonnikalahyllyt kierretään kaukaa. Eli jos on rahaa niin se tuhlataan heti tilipäivän jälkeisellä viikolla ja sitten itketään kun ei saatu taaskaan visalaskua lyhennettyä.
Muuten yhteinen elämä on hieman arkiseksi muuttunutta, suhde tavallaan jumittaa paikoillaan. Matkustelu esimerkiksi ei onnistu kun minua vituttaa maksaa kaikki kulut ja säästää rahaa yksin. Lomat kuluukin sitten mökillä värjötellen, toki olen hankkinut jotain harrastuksia itselleni joihin muutama tonni vuodessa uppoaa, tuokin avovaimoa ärsyttää. Pelottaa ajatuskin yhteisestä lapsesta, vaimon elättäminen missään nimessä ei olisi huono asia, ainoastaan se että toinen ei hallitse rahan käyttöä ollenkaan. Muistaakseni joskus on kokeiltu yhteisiä rahoja, siitä seurasi se että oli ongelmia saada autolainat ja muut pakolliset menot maksettua. Pitäisikö vetää näistä muutamasta vuodesta johtopäätökset ja pistää lusikat jakoon ja tajuta myöskin se että avovaimolle tässä tilanteessa kelpaa huonomminkin toimiva suhde kun eroaminen vaatisi pientä pudotusta elintasoon.
Pikkuhiljaa alkanut ärsyttämään kun nainen lähenee kolmeakymppiä ja näyttää valinneen linjaksi sen että voi katsella elämässään opiskellen mukavalta tuntuvia juttuja kun on kuitenkin mies joka turvaa toimeentulon jos rahat sattuvat loppumaan. Muutenkin elintaso naisella esim ruokaostosten suhteen tuntuu olevan sellainen että tonnikalahyllyt kierretään kaukaa. Eli jos on rahaa niin se tuhlataan heti tilipäivän jälkeisellä viikolla ja sitten itketään kun ei saatu taaskaan visalaskua lyhennettyä.
Muuten yhteinen elämä on hieman arkiseksi muuttunutta, suhde tavallaan jumittaa paikoillaan. Matkustelu esimerkiksi ei onnistu kun minua vituttaa maksaa kaikki kulut ja säästää rahaa yksin. Lomat kuluukin sitten mökillä värjötellen, toki olen hankkinut jotain harrastuksia itselleni joihin muutama tonni vuodessa uppoaa, tuokin avovaimoa ärsyttää. Pelottaa ajatuskin yhteisestä lapsesta, vaimon elättäminen missään nimessä ei olisi huono asia, ainoastaan se että toinen ei hallitse rahan käyttöä ollenkaan. Muistaakseni joskus on kokeiltu yhteisiä rahoja, siitä seurasi se että oli ongelmia saada autolainat ja muut pakolliset menot maksettua. Pitäisikö vetää näistä muutamasta vuodesta johtopäätökset ja pistää lusikat jakoon ja tajuta myöskin se että avovaimolle tässä tilanteessa kelpaa huonomminkin toimiva suhde kun eroaminen vaatisi pientä pudotusta elintasoon.
Vastaukset 11
Vanhimmat
nii in, sinun syysi jos et avaa suutasi. Kerro hänelle miltä sinusta tuntuu. Jos hän siitä suuttuu ja jättää sinut niin eipä ole muuta kuin narsistinen henkilö joka käyttää sinua hyväkseen. Minulle ei ikinä juolahtaisi mieleenkään käyttää toisen rahoja yleelliseen elämään. Yhteen hiileen täytyy puhaltaa mutta kaikessa on selkeä raja. Se tonnikala on halpaa ja terveellistä. Ihmisen on hyvä oppia hiukan nöyräksi tässä elämässä.
Jos rahan käyttötavat ovat mitä ovat ja motivaatiota hankkia kunnon koulutusta ja ammattia ja työpaikkaa ei ole, se on luontenpiirteessä eikä puhumalla selviä.
keskustelun paikka on...selvittää, tunteeko nainen sinua kohtaan jotakin, ja ymmärtääkö itse rahankäyttönsä vastuuttomuuden? Entä olisiko sinulla kuitenkin riittävästi tunteita jatkaa suhdetta, mikäli toinen osaisi muuttua tuossa suhteessa ja pääsisitte yhdessä esim. matkailemaan ja muuten piristämään suhdetta?
Kannattaa kertoa keskustellessa tuo yhtä loogisesti, kuin tässäkin, eli ettei sinua vaimon elättäminen sinällään häiritse (aika harvinainen asenne tässä itsekkäässä maailmassa) mutta tee myös selväksi, kuinka sinua häiritsee hänen välinpitämättömyytensä yhteistä talouttanne kohtaan- siihen siis haluaisit korjausta. Kyllähän tuossa iässä pitäisi jo ymmärtää, jos toinen aloittaa aiheesta asialliseen sävyn keskustelun ja ymmärtää myös virheensä.
Olen ehkä sikäli jäävi kommentoimaan, että olen parikymppinen opiskelijatyttö, joka ei myöskään kykene suhteessa vastaamaan fifty-fifty-kuluihin opintotuella (kallis vuokra jne.) Samalla kuitenkin ymmärrän arvostaa sitä, että mieheni maksaa suuremman osan kuluista ja osallistun koko sillä summalla yhteiseen hyvään, mitä minulla vain on. Itselleni ostan hyvin harvoin esim. vaatteita, omatunto kolkuttaa... Toisaalta, toinen on alusta asti ymmärtänyt, mihin ryhtyy seurustellessa ja muuttaessa yhteen opiskelijan kanssa, että ei ole odottanutkaan mun maksavan kaikkea yhtä lailla.
...viime kädessähän totuus on se, että sinä suostut moiseen. Miksi?
Jos ns. nostat kissan pöydälle ja puhut asiat selväksi ja avokkisi siitä suuttuu, niin ehkä hän ei sitten ole arvoisesi. Tuo alkaa kuulostaa siltä, että hänellä on suuri motiivi olla kanssasi rahojesi takia tai sitten hän luulee tämän systeemin olevan sinulle ok, koska et sano siitä mitään.
Kun itse tapasin nykyisen mieheni, hänellä oli juuri vanhat ulosotot loppuneet (tulleet ennen meidän yhdessä oloa) ja hänen rahankäyttönsä oli ehkä hiukka huolettomampaa kuin minun.
Kun sitten aikanaan muutimme yhteen, avasimme tilin johon molemmat laittoivat saman summan rahaa joka palkasta. Maksoimme tältä tililtä kaikki asumiskustannukset; vuokra, sähkö, netti, vakuutukset... Kumpikin maksoi saman verran. Eihän tietenkään yhdessä asuvat joka lanttia ala laskea, kuka maksoi maitotölkin ja kuka juustopaketin. Mutta perus asumiskulut menivät jotakuinkin puoliksi, olimmehan molemmat työssäkäyviä ihmisiä. Molemmilla oli sitten omilla tileillään myös "omat rahat", joita voi käyttää mielensä mukaan.
Voisitteko te ajatella pankkitiliä, johon molemmilta menisi tietty summa kuussa rahaa ja sieltä maksettaisiin yhteisiä kuluja? Summanhan voisi suhteuttaa tuloihinne. Näin avopuolisoltasikin tulisi joka kuukausi edes jotain yhteisiin menoihin. Sen voi laittaa vaikka menemään automaattisesti joka kuukausi samana päivänä, niin ei sitten "unohdu".
Jos jo nyt mietit kauhulla perheenlisäystä, niin eiköhän se jo kerro sen, että tällä systeemillä suhteellanne ei ole mitään tulevaisuutta.
Oleppas nyt mies ja lopeta lapasena oleminen!! Tuo on kuitenkin sinun oma valinta, joten lopeta lapastelu tai valitus... :o)) Tsemppiä!
pitää olla ja jos nainen ei osaa rahaa käyttää niin jos menet naimisiin niin kunnollinen avioehto ja jos avovaimosi tuhlaa rahansa niin opeta häntä tekemään budjetti miten rahaa käytetään ja jos loppuu ennen kun tulee uutta niin pidä nainen rahattomana pariviikkoa niin voi oppia jos oppii.
Täällä on vähän sama tilanne. Mies ei halunnut koskaan ostaa omaa asuntoa, joten ostin suhteen aikana itselleni oman kodin, jossa myös mies asustelee ja maksaa puolet vastikkeesta - silloin kun muistaa. Eihän summaakaan muista oikein eräpäivästä puhumattakaan. Kaupassa hän ei käy juuri koskaan ellei itse tarvitse sieltä jotain tiettyä syötävää, muuten minä hoidan ruokaostokset ja tietysti myös maksan omasta pussista. Teen myös ruoan meille, käyn töissä (mies ikuisuusopiskelee eikä tunnu löytävän omaa juttuaan), siivoan ja maksan laskut.
Meillä asiasta on juteltu ja tapeltu ties kuinka monta kertaa ja pian alkaa raja ylittyä. Me olemme seurustelleet vasta 3 vuotta, joten tavallaan olen halunnut katsoa pidemmälle, että muuttuuko mies ollenkaan ja kasvaako aikuiseksi, mutta eipä näytä tapahtuvan mitään. Ei tässä kauaa enää jaksa, kohta tulee viimeinen niitti arkkuun.
"Teen myös ruoan meille, käyn töissä (mies ikuisuusopiskelee eikä tunnu löytävän omaa juttuaan), siivoan ja maksan laskut."
meillä avovaimo opiskelee ja minä käyn töissä. avokki maksaa silti aina kiltisti puolet vuokrasta. kyllä räjähtäisin jos se ei siivoaisi, maksaisi omia laskujaan ja tekisi minulle ruokaa, vaan liuruaisi kotona päivät pitkät.
Pienituloinenkin voi hyvin pystyä säästämään matkoihin ja maksamaan laskut. Paremmin jopa kuin joku suurituloinen tuhlari. Ei se tuloista kiinni pelkästään ole. Avovaimosi on vain holtiton rahan käyttäjä.
Hommatkaa omien tililenne lisäksi yhteinen tili, josta maksetaan laskut. Tilipäivänä molempien tililtä menee automaattisesti raha vastikkeeseen ja kenties joihin muihin laskuihin (esim. sähkö). Ja vastike menee suoraveloituksena tililtä. Onnistuisiko?
Sovitte mikä se summa on minkä avovaimon on maksettava kuussa yhteisiä menoja ja loput hän saa käyttää mihin tykkää. Silloin kun hän on töissä, luulisi jäävän rahaa suht hyvin. Koska hänellä ei ole vuokraa tai lainaa maksettava. Puolet vastikkeesta ei varmaan ole paljon?
Nyt kannattaa tehdä asialle ehdottomasti jotain. Älä katso asiaa vain sormiesi läpi. Pikkuhiljaa asiat vaan vaikeutuu. Kumpikaan ei jaksa välittää. Sinä ehkä vain jupiset itseksesi.
Maksa avovaimon visalasku pois, jos vaimo lupaa, että ei käytä sitä enää.
Oletko puhunut asiasta avovaimollesi? Vai onko niin, että asia jurppii sinua, mutta maksat kuitenkin ja annat asian olla? Jos toinen maksattaa kaiken toisella niin vika voi olla myös siellä toisessa päässä.
Rahasta on ikävä tapella. Keksitte varmaan vielä jotain keinoja asiaan. Onko kaikki keinot jo kokeiltu? Pakolliset laskut suoraveloitukseen, joista avokki maksaa puolet (meillä lähes kaikki laskut menee suoraveloituksena). Kun raha lähtee tilipäivänä samantien tililtä niin ei ehdi tuhlata niitä (jos ei sitten mene siirtämään rahaa yhteiseltä tililtä omalleen, ennen laskujen eräpäivää. Jos ne ei osu tilipäiväksi). Ja tilinylitys luulisi kaivertavan, toisin kuin se, että jos on sulle "velkaa". Jos sä marmatat rahoista, se kaikuu ehkä kuuroille korville (varsinkin, kun olet niin lepsu). Mutta pankki on toinen juttu. Jos taas sekään ei hetkauta niin sitten ongelma on jo vakavampi. Kokonaan yhteisiä rahat teillä ei varmasti toimi, kuten huomasit.
Maksaako avovaimosi omat laskut (jos hänellä sellaisia) on myöhässä? Huolehditko sinä kaikista laskuista?
Hei! Puhu ihmeessä avovaimollesi, istuta pöydän ääreen ja ota asia vakavasti puheeksi. Käytä paljon "me, parisuhde, yhteinen, tulevaisuus" -sanoja ja vältä jaottelua "sinä, minä". Tuo aloitusviestisi oli hyvin selkeä, rauhallinen ja fiksusti kirjoitettu. Yritä selittää avovaimollesi asiat juuri samalla tavalla.
Naiselle puhumisessa tärkeä päinottaa yhteistä parisuhdetta ja kuinka toisen teot tai tekemättömyydet vaikuttaa toiseen -> toimii!
Mä olen vähän samanlainen tuhlari kuin avovaimosi, ja kyöhä opiskelija avoliitossa keski-/hyvätuloisen kanssa. Samanlaisia ongelmia oli meilläkin suhteen alussa, mutta ratkaistiin ne sillä tavalla, että meillä on miehen kanssa yhteiset rahat, joita hän kontrolloi = maksaa laskut, laittaa säästöön jotain, tekee budjetin ruoka- ja muihin ostoksiin, jne.. Kummaltakin menee kaikki rahat tähän. Mulle mies antaa sitten käyttörahaa vaatteisiin ja muihin turhuuksiin sen verran kun järkevästi ajatellen on varaa, ja ottaa itselleen myös omiin juttuihinsa. Tämä toimii sen takia, että mies haluaa olla se perheen pää ja elättäjä, ja on hyvä ja luotettava siinä hommassa. Toisaalta hän ei ole mikään diktaattori, vaan ymmärtää ja joustaa, jos mulla onkin jossain kuussa ylimääräisiä menoja. Ja sen lisäksi hän tykkää hemmotella mua. :)