En todellakaan tiedä mitä teen.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa lähes vuoden. Suhteemme on ollut hyvä, uskollinen, hauska ja tasapainoinen, mutta se ei riitä minulle. Jo suhteen alussa minusta tuntui, että tämä suhde ei tule kestämään iäisyyksiä ainakaan minun osaltani ja minä tulen olemaan se, joka rikkoo tämän jutun. Se tuntuu pahalta. Kaikki johtuu siitä, että kyllästyn helposti. Haluaisin suhteessa koko ajan jotain uutta ja erilaista, rakkauden huumaa ja tärinää. Sitä en ole kokenut suhteessa koko aikana, paitsi alkuhuuman. Minusta tuntuu, että olemme jääneet paikoilleen.
Haluan, että suhteemme kehittyisi, edistyisi, siirtyisimme uudelle tasolle, lähentysimme päivä päivältä ja ymmärtäisimme toisiamme. Siinä tämä ongelma onkin. Poikaystäväni ei ymmärrä minua. Se tuntuu pahalta. Hän ei ole älyllisesti ja sosiaalisesti samalla tasolla kuin minä. Minä haluaisin keskustelua suhteestamme, elämästämme, maailmasta ja siitä mitä hän ajattelee ja haluaa elämässä ja minussa. Mutta hän ei osaa eikä tiedä. Hän ei ajattele tällaisia asioita, se ei tyydytä minua. Se ei tee minua onnelliseksi. Haluaisin tietää mitä hän ajattelee. Todennäköisesti ei mitään.
On vaikeaa olla suhteessa, jossa ei voi keskustella syvällisemmin ja jakaa tunteitaan. Se ahdistaa, koska poikaystäväni kuuntelee minua, muttei ymmärrä. Hän vain suuttuu siitä ettei ymmärrä ja tottakai hänelle tulee paha mieli, kun hän ei ymmärrä kumppaniaan. Ja minä vielä painostan häntä ajattelemaan. Minusta tuntuu, että hän ei tunne minua ollenkaan. Eikä kykenekkään tuntemaan, saatikka haluakkaan. Tuntuu että olemme aivan eri tasoilla ja ajatuksemme eivät kohtaa. Niinkuin eivät olekkaan kohdanneet.
Olen miettinyt eroa jo kauan, mutta en pysty. Tuntuu aivan liian pahalta jättää hänet, koska tiedän että olen hänelle kaikki kaikessa ja teen hänet maailman onnellisimmaksi mieheksi. Olen kertonut hänelle näistä tunteistani, mutta hän ei ole ymmärtänyt, miten tosissaan olen. Hän vain on hiljaa eikä osaa kommentoida tai auttaa tilannetta. Asia on jäänyt monia kertoja roikkumaan, koska poikaystäväni sanoo, että kyllä kaikki hoituu ja aika näyttää. Hän on todennut vain ulkoja opittuja fraaseja aina, kun olen tarvinnut hänen apuaan, hän eikä ole tuonut yhtään omaa ajatteluaan ja mielipiteitään mukaan. Ongelma on siis se, että minä riitän hänelle, hän ei tarvitse muuta. Mutta hän ei riitä minulle, hän ei tee minua täysin onnelliseksi. Vaikka suhteemme onkin hyvä.
Sosiaalinen ja älyllinen puoli minussa on niin iso, että todella haluan kumppanini olevan myös sellainen jonka kanssa voin jakaa senkin puolen itsessäni.
Joten auttakaa minua, mitä teen? Tämä tunne on niin ahdistava. En osaa yhtään valita järkevää ratkaisua, koska pelkään tekeväni väärin ja katuvani myöhemmin. Olisi helppoa, jso olisi yksi todella vahva tunne ja varmuus siitä, mikä olisi oikein tapa ratkaista tämä tilanne, mutta kun ei ole.
En halua elää suhteessa, jossa en ole täysin onnellinen. Se painaa minua, ja myös väärin kumppaniani kohtaan.
T: S.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa lähes vuoden. Suhteemme on ollut hyvä, uskollinen, hauska ja tasapainoinen, mutta se ei riitä minulle. Jo suhteen alussa minusta tuntui, että tämä suhde ei tule kestämään iäisyyksiä ainakaan minun osaltani ja minä tulen olemaan se, joka rikkoo tämän jutun. Se tuntuu pahalta. Kaikki johtuu siitä, että kyllästyn helposti. Haluaisin suhteessa koko ajan jotain uutta ja erilaista, rakkauden huumaa ja tärinää. Sitä en ole kokenut suhteessa koko aikana, paitsi alkuhuuman. Minusta tuntuu, että olemme jääneet paikoilleen.
Haluan, että suhteemme kehittyisi, edistyisi, siirtyisimme uudelle tasolle, lähentysimme päivä päivältä ja ymmärtäisimme toisiamme. Siinä tämä ongelma onkin. Poikaystäväni ei ymmärrä minua. Se tuntuu pahalta. Hän ei ole älyllisesti ja sosiaalisesti samalla tasolla kuin minä. Minä haluaisin keskustelua suhteestamme, elämästämme, maailmasta ja siitä mitä hän ajattelee ja haluaa elämässä ja minussa. Mutta hän ei osaa eikä tiedä. Hän ei ajattele tällaisia asioita, se ei tyydytä minua. Se ei tee minua onnelliseksi. Haluaisin tietää mitä hän ajattelee. Todennäköisesti ei mitään.
On vaikeaa olla suhteessa, jossa ei voi keskustella syvällisemmin ja jakaa tunteitaan. Se ahdistaa, koska poikaystäväni kuuntelee minua, muttei ymmärrä. Hän vain suuttuu siitä ettei ymmärrä ja tottakai hänelle tulee paha mieli, kun hän ei ymmärrä kumppaniaan. Ja minä vielä painostan häntä ajattelemaan. Minusta tuntuu, että hän ei tunne minua ollenkaan. Eikä kykenekkään tuntemaan, saatikka haluakkaan. Tuntuu että olemme aivan eri tasoilla ja ajatuksemme eivät kohtaa. Niinkuin eivät olekkaan kohdanneet.
Olen miettinyt eroa jo kauan, mutta en pysty. Tuntuu aivan liian pahalta jättää hänet, koska tiedän että olen hänelle kaikki kaikessa ja teen hänet maailman onnellisimmaksi mieheksi. Olen kertonut hänelle näistä tunteistani, mutta hän ei ole ymmärtänyt, miten tosissaan olen. Hän vain on hiljaa eikä osaa kommentoida tai auttaa tilannetta. Asia on jäänyt monia kertoja roikkumaan, koska poikaystäväni sanoo, että kyllä kaikki hoituu ja aika näyttää. Hän on todennut vain ulkoja opittuja fraaseja aina, kun olen tarvinnut hänen apuaan, hän eikä ole tuonut yhtään omaa ajatteluaan ja mielipiteitään mukaan. Ongelma on siis se, että minä riitän hänelle, hän ei tarvitse muuta. Mutta hän ei riitä minulle, hän ei tee minua täysin onnelliseksi. Vaikka suhteemme onkin hyvä.
Sosiaalinen ja älyllinen puoli minussa on niin iso, että todella haluan kumppanini olevan myös sellainen jonka kanssa voin jakaa senkin puolen itsessäni.
Joten auttakaa minua, mitä teen? Tämä tunne on niin ahdistava. En osaa yhtään valita järkevää ratkaisua, koska pelkään tekeväni väärin ja katuvani myöhemmin. Olisi helppoa, jso olisi yksi todella vahva tunne ja varmuus siitä, mikä olisi oikein tapa ratkaista tämä tilanne, mutta kun ei ole.
En halua elää suhteessa, jossa en ole täysin onnellinen. Se painaa minua, ja myös väärin kumppaniani kohtaan.
T: S.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei tartte olla tyhmien ihmisten kanssa parisuhteessa. Itsensä siinä vaan teloo.
Älä nyt sitä virhettä tee, että alat pitkittää suhdetta, johon et ole tyytyväinen. Pitkittäminen vain vaikeuttaa eroamista. Reilumpi sanoa suoraan, ettei tää tule kestämään kuin väkisin yrittää ja pitkittää.
Tuntuu kuin tuo teksti ois minun kirjoittamaa! minulla on paha olo, ja mua pelottaa että masennun tämän takia. Olen puhunut miehelleni tästä, mut se kyllä yrittää auttaa mua parhaani mukaan ja keskustelee asiasta. kuitenkin minusta tuntuu että se ei riitä. Mikään ei riitä! En enää edes jaksa itkeä tämän takia. Musta tuntuu, että mun tunteet on haihtuneet tähän mieheen. Miten mä voin sanoa etten pidä siitä enää, ku sille mä olen kaikki kaikessa? Voiko tälläinen ajattelu kertoa muusta kuin erosta, ja tuhoon tuomitusta suhteesta? Voiko? Haluaisin tietää että olenko menettämässä järkeni, kun mieleni poukkoilee miten sattuu. Haluan/en halua/ erotaan/ ei erota. Sanoin miehelleni tästä että ero voi olla mahdollinen. Mutta en tiedä ottiko hän sen tosissaan. Joskus toivon, että hän löytäisi uuden, ja jättäisi minut niin minun ei tarvitse sitä tehdä. Tuntuu että _tuhlaan_ nuoruuteni tässä miettiessäni. Kauheaa edes ajatella noin. Mut en ole tunteeton ihminen. Mutta kysyn uudestaan. Voiko tälläinen ajattelu kertoa mistään muusta kuin tuhoontuomitusta suhteesta? Miten tunteet voi väljähtyä näin! Kyseessä ei ole toinen mies, taisiis kenestäkään muusta en tykkää.
kommentoikaa, varsinkin keskustelun aloittaja? Helpotti edes vähän kertoa totuus :)
Niinhän siinä sit kävi, että me erottiin :/ Toisaalta oon helpottunu. Jatketaan edelleen ystävinä ja mä oon käsitelly tän koko jutun jo kokonaan loppuun. Oon päässy yli, ku mietin sitä niin kauan et siitä tuli mulle sit ihan selkee juttu, et tätä mä haluun. Jotain muuta. Meitä ei ollu luotu yhteen. Poikaystävä ei ymmärtänyt, olin sille koko maailma ja oon edelleen, se sattuu. Mut sille ei voi mitään. Toivon et tää meiän ystävyys ei pitkitä sen selviytymistä tästä erosta. Tää oli onneks siin mielessä helppo ero, et tää ei tavallaan johtunu meistä kumppaneista vaan elämäntilanteista ja omista tavoitteista/haaveista ja mieltymyksistä. Musta jopa tuntuu, että meidän välit parani tän eron takia O: Mut sit musta taas tuntuu, et nyt tää ex roikkuu mussa koko ajan kiinni ja saattaa jopa luulla että palataan vielä yhteen.