Kertokaa miten kauan erosta toipumiseen menee? Olen nyt joulukuusta asti vain maannut sängyssä ja itkenyt, aamulla kuivannut silmäni, teeskennellyt työpäivän että kaikki on hyvin ja romahtanut taas kotiin päästyäni.
Suhdetta kesti 8 vuotta. Mies sanoi ettei halua perustaa perhettä. Löysi uuden ja unohti minut, perheen perustaminen alkoi kiinnostaa. Tuntuu että matto vedettiin jalkojen alta. Vasta yli vuosi sitten toinen vanhemmistani kuoli. Tuntuu etten jaksa näitä menetyksiä.
Luulin päässeeni jaloilleni, mutta tänään taas romahdin, kaaduin sänkyyn, itkin ja huusin ahdistustani. En saa pahaa oloa sisältä pois, en edes huutamalla.
Miten kauan tämä helvetti kestää?
Suhdetta kesti 8 vuotta. Mies sanoi ettei halua perustaa perhettä. Löysi uuden ja unohti minut, perheen perustaminen alkoi kiinnostaa. Tuntuu että matto vedettiin jalkojen alta. Vasta yli vuosi sitten toinen vanhemmistani kuoli. Tuntuu etten jaksa näitä menetyksiä.
Luulin päässeeni jaloilleni, mutta tänään taas romahdin, kaaduin sänkyyn, itkin ja huusin ahdistustani. En saa pahaa oloa sisältä pois, en edes huutamalla.
Miten kauan tämä helvetti kestää?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sori. Ymmärrän tuota paljon.
Ei ole oikotietä eikä ihmepilleriä, pitää vain surra ja itkeä pahan olon pois, joillakin menee kuukausi ja monelle vuosia..itse suren eroa koko ajan, tyttöystävä jätti 2kk sitten ihan yhtäkkiä
Ensin hävitä kaikki muistot miehestä (esineet, valokuvat jne.). paluuta entiseen ei enää ole. Ja edessä päin ei voi olla kun vain uutta. kyllä sullekkin on se oikea mies jossain, mikä haluaa juuri samaa kuin sinä. Rakkaus on julmaa. Älä kiirehdi löytämään uutta miestä, mutta tutustu uusiin ihmisiin. Katso ympärillesi ja näe mahdollisuutesi. Elämä ei lopu siihen. mene vaikka viikonloppuna kavereitten kanssa baariin. Liikunta myös auttaa. keskity asioihin, mistä pidät ja älä ajattele koko miestä.
Ihmisiä on erilaisia ja mulla on sellainen luonne/tapa, että kun menee hyvin, ajattelen KOKO ajan esim kalastusta mielessäni ja kun menee huonosti,esim ero suhteesta, ajattelen KOKO ajan ex naistani ja on todella vaikea olla ajattelematta
toi pitäis olla just toisinpäin:D
kannattaa etsiä lohtua asioista (pienistäkin) joista tietää pitävänsä. Minä esimerkiksi löydän lohtua musiikista.
Laitan mielimusiikkia päälle automatkalla töihin/töistä ja alan joilottaa mukana.Taitaa noi
kanssa autoilijat pitää pimahtaneena,, mutta mitä siitä. Väkisinkin nousee hymyn kare huulille.
12v suhde meni kiville vajaa 2v sitten. Vaimo löysi toisen. Lapsia.
Vieläkin välillä ahdistaa.
Ainakin kun luulen että nyt helpottaa, niin kohta taas tulee ahdistus erosta.
Kelailen virheitä ja mitä olisin voinut tehdä toisin.
Tiedän, ettei ole mitään järkeä mutta en pääse millään eroon.
Kyllä sä saat romahtaa, et siihen kuole. Jokainen romahdus vie surua pois.
Pitää vaan pakottaa itsensä liikkeelle. Toki ei aina jaksa, mutta jos edes pari kertaa viikossa tai edes kerran viikossa jaksaisit lähteä vaikka lenkille, lupaan että se auttaisi pahaan oloon.
..mutta menee ohi. Olen tehnyt koht. monta surutyötä epäonnistuneista suhteista. pisin suru kesti vuoden päivät. Sen jälkeen olen nopeammin ja nopeammin osannut ottaa itseäni niskasta kiinni ja noussut jaloilleni...tuntuipa miltä hyvänsä...nakkaa haikuilut oikeasti nurkkaan ja järkeistä asioita itsellesi. Kehitä itseäsi ajattelulla ja teoilla..nokka pystyyn. Ajattelutapa: ala arvostaa itseäsi, arkiruutiini ja joskus uuden suunnan konkreettinen ottaminen teoillakin piristää vähitellen. Se toinen ei todella ole sen arvoinen!!
Jos joku löytää uuden, anna mennä...ei se ole sen arvoista, että kantsii menettää itsensä ja vaipua koomaan !!! Ei oikeasti ole !!
Voimia ja uskoa siihen, että tunnelin päässä näkyy vielä valoa, se on varma se vaikkei juuri nyt siltä tuntuisikaan.
Halauksia
Hei!
Miten voit? Jos vielä tunnet ko oireita, suositettelisin käymään ammattiauttajalla. Pitkittynyt masennus on hoidettavissa eikä siinä ole mitään hävettävää.
Olen alkanut käymään ammattiauttajalla. Viha ja katkeruus eivät vieläkään hellitä, ja tapahtuneesta on jo liki puoli vuotta. Kun lähden lenkille, kehooni virtaa aggressiota ja vihaa tätä henkilöä kohtaan. Tämä itse samainen henkilö pääsi nopeasti kuiville ja on onnellinen uuden kanssa. Näyttäytyessään hän säteilee minulle kuin naantalin aurinko ja sanoo, ettei halua peitellä onneaan uuden kanssa. Hän myös kertoo yksityiskohtia (positiivisia tietenkin) uudesta suhteesta vain suututtaakseen minut.
Psykologi on todella ammattilainen. Kehotti laittamaan yhteydenpidon poikki 1-2 vuodeksi. En enää kommunikoi hänen kanssaan, vaikka hän välillä yrittääkin ottaa yhteyttä.
Välillä on parempia päiviä, mutta alan nyt ymmärtää että kyseessä on usean kuukauden, ellei jopa vuoden projekti. Niin ala-arvoisesti minulle on valehdeltu, ja niin kitkerästi hän petti minun luottamukseni.
Uskon kuitenkin pääseväni tästä yli ja sen jälkeen ei enää yksikään ero pysty tuhoamaan minua, enkä usko enää kenenkään "sitoutumiskammoisen" valheisiin enää koskaan.
vie aikaa. selviytymiseen helpottaa toisen osapuolen järjetön käytös. vaikkapa tylyys tai miten erilainen hän nykyään on. Oma edellinen siippani on ihan vastakohta mitä aiemmin oli. Pitää ajatella mahdollisimman paljon negatiivisuuksia ja huomata että vaikka henkilö näyttää samalta, hän ei ole sama nainen tai mies johon oot rakastunut.
Itse ajattelen edellisen naiseni tuhlaavan 2vuotta elämästäni. sai mut rakastumaan, petti ja hylkäsi.
Olin siis kaiken valmis jopa antamaan anteeksi. Tyhjä aukko sekä aika täytyy jollakin täyttää. Ite täytän sen nyt kesällä ulkoillen. istuskelemas, käymäs mökkeilemäs.ym ym. Paljon on siis aikaa. Lisäksi omatunto on kohdillaan koska en pettänyt ja olin varma suhteesta. Löysin vaimoni, mutta menetin hänet hänen pelleilynsä johdosta. Kannattaa kaikki muistot laittaa pois näkyvistä. kuvat, lahjat. viestit. kaikki laittaa muistiin johonkin paikkaan tietokoneelle ja kaappiin. Poissa näkyvistä, poissa mielestä.
Itsellä on ero ihan vasta aluillaan. kk mennyt. Ajattelen vielä, miten hän voi, mitä tekee.. ym. se täytyy lopettaa. En katso hänen kuvaansa, vaan annan hänelle mahdollisuuden tulla vielä takaisin. Juttelen toisille naisille vaikka vain kaverina piristääkseni itseäni. Alan ajatella enempi vain itseäni. etsin myös vain seksiseuraa tällä hetkellä. sitä nyt ei ole löytynyt, joten tyydyn naiskaveriin. aikaa vie. olen ottanut määränpääksi ensi vuoden. jos hän ei ensivuonna ole takaisin tullut, hän ei tule takaisin. se on kestettävä. Maailmassa on paljon muita ihmisiä. yksinkin on pärjättävä jos on pakko. Läheisyydenkaipuu on minullakin. koira auttaisi. ite nukun tyyny kainalossani.
Tätä kirjoitellessani huomaan miten hiljaista on. linnut visertää ja mitään puhetta ei kuulu mistään. kiva välillä rauhoittua. toivottavasti sydän korjaantuu pian. aikaa se vaatii.
Lohtuja sinulle myös. samassa veneessä ollaan.
Hei,
Onko sinulla lapsia tästä liitosta?
Mulla on ihan samanlaisia tunteita ja haluaisin laittaa kaiken yhteydenpidon poikki, mutta kun on kaksi
lasta niin on pakko olla yhteyksissä. Kaikkien niiden valheiden ja loukkausten jälkeen, mitä olen saanut kestää, en jaksaisi olla niin aikuinen ja käyttäytyä asiallisesti, vaan haluasin olla se pieni uhmaikäinen
5-vuotias joka vain huutaa ja kirkuu.
Mullakin ex on onnellinen uuden kanssa, vaikka ei ole minusta vielä edes eroa hakenut ainoastaan muuttanut pois omaan vuokrakaksioonsa. Ja sen hän minulle avoimesti näyttää, koska sehän satuttaa minua eniten.
Minäkin pääsen yli, kunhan ensin suren, olen katkera ja kiukkuinen ja ennen kaikkea saan olla hetken heikko. Sitten vahvistun ja näytän ettei hän ollut niin suuri rakkaus, kun luulee, vaan minua varten löytyy parempi vieläkin suurempi rakkaus :). Tsemppiä sinulle.
Ainakin käyt surutyön aidosti läpi - ja itsenäisesti. Mun exäni myöskin kävi surutyönsä läpi samantien ihastumalla ja rakastumalla uuteen naiseen. Naama loistaa kuin Naantalin aurinko joka kerta kun häneen törmää.
Mutta tiedän että se kaikki suru ja viha ja katkeruus jonka olen läpikäynyt yksin ja itsekseni tekee minusta vahvemman ihmisen. On niin helppoa takertua uuteen ihmiseen, on niin helppoa hukuttaa paha olo tai pahat teot keskittymällä miten ihana ja erilainen se uusi sulosussu/urho on...
Mutta arki tulee joka suhteeseen...
Ja kaiketi se on kuitenkin niin että elämässä sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
ei ole henkisesti terve jos hänellä on tarve kehuskella nykyisellään! Se satuttaa vielä vuosienkin päästä ellet anna takaisin samalla mitalla., Tää on paha juttu, itsellä kokemusta samasta vaikka itse oli jättäjä..tulin melkein itsetuhoiseksi siitä kiusaamisen määrästä joka oli kai osa kostoa..oikeammin se ei ole kostoa, se on eksän henkistä pienuutta ja vinoon kasvaneisuutta, väärin kaikin puolin!
Kehotan sinua kohtaamaan vihan, alkamaan purkamaan kerää jonkun ystävän tai jonkun joka on samassa tilanteessa kanssa..ehkä saat voimia sanoa vielä sanottavasi eksällesi takaisin. Minun oli tuolloin pakko, oikeastaan tein sen hänen nykyiselleen. En osaa todellakaan sanoa mikä tekee ihmisen niin pahaksi että käyttää ne inhottavimmat keinot satuttaakseen...ehkä eksällesi on tärkeää omistaminen. Nyt hänellä on uusi "tavara" joka parantaa hänen vaurioitunutta minäkuvaansa - johon tietysti sinä et ole syyllinen.
Ehkä voisit näpäyttää eksääsi sanomalla että "tahtoisitko että keskustelisimme kolmistaan nyt sinun ja sun nykyisen suhteen tilasta ja vertailisimme nyt oikein kunnolla entistä ja nykyistä - järjestetäänkö oikein olympialaiset".. Jos sanoo että "joo". Niin sanot että "Muuten kyllä mutta sinussa en näe mitään kilpailemisen arvoista". Samalla tavalla ne vähät mutta järkevästi valitut sanat saa varpailleen hänet.
En osaa kertoa, miten kauan se helvetti kestää, se kun on niin vaihtelevaa kaikilla.
Minä olen varautunut siihen, että tämä ero mitä itse käyn nyt läpi, saattaa kestää useista kuukausista jopa vuosiin, vaikka suhde oli aika-ajoin erittäin huono, enkä moniin kuukausiin tuntenut itseäni onnelliseksi.
Eilen illalla, sängyssä yksin maatessani, ja tietäen että exäni oli luultavasti silläkin hetkellä toisen naisen kanssa, aloin ajattelemaan isääni.
Isäni seurusteli reilut 10vuotta avokkinsa kanssa, rakasti palavasti ja aidosti. Naiselta löydettiin rintasyöpä helmikuussa 2006, johon hän kuoli elokuussa samaa vuotta.
En ymmärrä, miten isäni selvisi, jotenkin vaan porskutteli läpi suuren menetyksen (suuremmankin on kokenut), ja nyt, neljää vuotta myöhemmin, voin melkeenpä sanoa, että näen isäni taas onnellisena.
Ajattelen asian siis niin, että isäni selvisi puolisonsa kuolemasta, joten miksen minäkin selviäisi siitä, että lähdin paskasta suhteesta?
Toivon, että olen perinyt isäni vahvan luonteen, jonka avulla selviän, tuli eteen mitä hyvänsä.
Voimia sinulle! Jossain vaiheessa huomaat, että olet päässyt eteenpäin. Se ei tapahdu hetkessä, eikä sen pidäkään, mutta joskus se tapahtuu, ja sitten kun sen aika on, on itkut loppuneet ja tilalle tullut aito hymy :)
aivan kuin minun tämän hetkisestä tilanteesta,itse käyn myös eroa läpi ja suren todella paljon vaikka kyseessä on ollut suorastaan helvetillinen suhde!!Lohduttaudun kuitenkin että kukaan ei ole vielä sydämensärkymiseen kuollut joten tuskin minäkään eli ei muuta kuin eteenpäin!!