teitä petetään?
Kertoiko pettäjä? Aloitteko yksityisetsiviksi vihjeen perusteella? Vaistot sanoivat? tms.
Kertoiko pettäjä? Aloitteko yksityisetsiviksi vihjeen perusteella? Vaistot sanoivat? tms.
Gallup:Miten saitte selville, että
KYSELIJÄÄÄÄ
462723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Olin kuitenkin itse ihan samanlainen pettäjä. Eli pettäminen loppui kun päätettiin huono suhde ja hyväksyttiin se tosiasia että ei oltu onnellisia yhdessä. Avasin siis silmäni ja tunnustin itselleni etten enään luottanut toiseen enkä itseenikään. (en tiedä todellakaan oliko hän ollut jonkun kanssa vai ei sillä se oli ihan sama kun en kerran luottanut) Nyt olen kuusi vuotta ollut toisessa suhteessa ja keskityn vain siihen mitä itse teen eli elän niinkuin haluaisin toisenkin osapuolen kanssani elävän. Uskollisena, luottaen ja toista kunnioittaen. Sitten jos en enään luota tai kunnioita voin kuitenkin olla rehellinen ja kertoa sen kumppanilleni ennenkuin petän häntä. Pettäminen on siis ihan mitä vaan toisen selän takana puuhastelua ja valehtelua ja ennenkaikkea sitä että ei luota toiseen. Luottaminen toiseen on ainoa tapa elää parisuhteessa.
Eipä siihen mitään vaistoa tarvittu, ihan normaalia järkeilyä. Mies alkoi äkkiä viettää öitä pois kotoa erittäin huonoilla tekosyillä (uusia kavereita ja harrastuksia - miehellä joka ei normaalisti tutustu uusiin ihmisiin tai harrastuksiin, jos ei suoranaisesti aseella uhaten vaadita näin tekemään). Kotiin palatessa ei tuoksunut siltä poikamieskämpältä, jossa mainitsi olleensa, vaan ihan silkalle naisen parfyymille. Osti äkkiä tukun uusia alushousuja niiden kamalien, hiutuneiden perintökalsareidensa tilalle. Jälkimmäisiä toki sopi käyttää vielä kotona, mutta ei uuden naisen seurassa.
Kyllä hän sitten kertoi, kun kysyin, ja suorastaan helpottunut siitä, että sai sanottua. En jäänyt hänen rakkauskriisejään hoitelemaan, keräsin kamani ja poistuin suosiolla maisemista.
Minun tapauksessa pätee kaikki vaihtoehdot. Ensin toimi vaistot. Järjestä ei silloin ollut apua, sillä ennemminkin yritin järkeillä ja selitellä ja keksiä muita syitä miehen käyttäytymiselle. Yritin vaientaa vaistot. Välillä kysyin suoraan saaden vainoharhaisuussyytteitä niskaan. Vuosi meni epäillen, kunnes tuli tunnustus, ihan oma-aloitteisesti. Olin jotenkin tyytyväinen siihen että mies oli "rehellinen" ja annoin anteeksi. Tiedän, tiedän, yritin vain selitellä asian itselleni parhain päin. Ei mennyt montaa kuukautta, kun kuvioihin tuli tällä kertaa se järki. Merkit joita olin ensimmäisellä kerralla yrittänyt selitellä muulla, olivat taas ilmassa. Ehdottomin merkki oli miehen käytöksen muuttuminen oudoksi, joko kärttyisä, poissaoleva helposti loukkaantuva, tai päinvastoin aurinkoinen, ja oudolla tavalla yliromanttinen (mikä oli pelkkää hyvittelyä). Seksi ei kiinnostanut. Ja keskustelua hän vältteli kuin ruttoa, yleensä reagoi suuttumalla. Olen tullut siihen tulokseen että uskollinen ennemminkin ihmettelisi. Sitten oli klassiset puhelinoireet. Hän asui muutaman kuukauden toisessa kaupungissa, ja puhelimeen vastaaminen tuntui mahdottomalta. Se oli usein "unohtunut" äänettömälle tai työpaikalle. Tai puheluun vastaamisen sijasta sain hetken päästä tylyhkön tekstiviestin. Minun seurassani puhelin oli myös yhtäkkiä äänettömällä ja piilossa taskussa. Suihkussa meni kauemmin aikaa. Mies myös panosti toisella paikkakunnalla olevassa työasunnossaan sisustuksen ja siisteyteen, mitä ei tosiaankaan tapahtunut kotona! En silti uskaltanut kysyä mieheltä suoraan jatkuuko suhde, sillä tavallaan en ollut valmis kuulemaan totuutta. Epäilys alkoi kuitenkin vainota mieltäni ja vei yöunetkin niin että päätin kysellä hänen ystäviltään asiasta. Pienellä hiillostuksella alkoi tulla kommentteja "sinuna vahtisin sitä" tai "ansaitset parempaa" tai "en ymmärrä miten se voi kohdella sua niin" tai mikä ehkä selkein "en ymmärrä mitä se näkee siinä". Aika selvä juttu siis. En jäänyt enää odottelemaan hänen tunnustustaan enkä edellisestä kerrasta oppineena sitä edes yrittänyt lypsää. Päätin ottaa neuvosta vaarin ja ansaita vähän parempaa. :)
Hyvä kirjoitus! Minun mieheni toimi täysin samalla tavalla. Minulle asia selvisi kummallisen sähköpostiosoitteen kautta. Googletin sen ja sain selville kaiken. Pettäjä mikä pettäjä. Minä päätin myös ansaita parempaa vaikka erosta selviämiseen menikin 2 vuotta.
Voi niin surullista ja murheellista aikaa tuo aika on ennen kuin varmistuu asiat.
Kyllä siinä sielunrauha on vähissä. Ja julmaa on toiselle noin tehdä.
vaimolla kaula syötynä. tosin aloin epäilemään jotain jo aiemmin koska ei tullut kotiin juopottelu reissulta.
riittää. En tarvii mitään todisteita kun epäilen ja kun olen
huomannu ettei ole luottamista voin jo helpolla tajuta ettei
minun ja mieheni perheellä ole tulevaisuutta.
Siittä että joudun miettimään uskonko hänen juttujaan tiedän jo ero tulee.
Puolison kakkonen otti yhteyttä ja kertoi, mitä on tapahtunut. En alkanut yksityisetsiväksi, kaikki valkeni saamani viestin jälkeen ihan itsestään. Kyllä sitä voi ihminen olla tyhmä...
Mirrini kertoi...
Yök, siis sait vielä taudinkin kaupan päälle, ymmärsinkö oikein?
...ja lopulta järki. Ei tajunnut 'aikuinen mies' käyttää kortsuja... missä lie vielä vehkeensä pyörinyt. Ällöä.
kertoi ja email paljasti loput. Vuoden kestänyt petturuus. Valheita valheitten perään. Lopetin paskan ihan seinään - heitin elämään naisensa luo suurta rakkauttaan. Myöhemmin olin minä se paska, joka aiheutti ongelmia uuden naisen lapsille; en nääs antanut heille aikaa tutustua äidin uuteen mieheen vaan pakotin muuttamaan heille liian aikaisin. Isä heitettiin sieltä edellisenä viikonloppuna ulos. :D
ajan ilmassa joista sitten vaimoni jäi lopulta kiinni. Ensin alkoi tulla ylitöitä, jopa viikonloppuina, joka sinäänsä ihmetytti kun hänen työpaikka ei ole koskaan auki silloin. Sitten vaimon kampaus muuttui radikaalisti (näytti siinä aivan lutkalta) Kännykän sairas vahtiminen, ja äänettömällä pitäminen. Ei ollut kiinnostunut meidän yhteisistä asioista. Seksihaluttomuus. Ja silloin kun halusi seksiä ehdotti aivan pervoja juttuja. Työpaikan Harrin (nimi muutettu) älytön kehuminen. Kiukutteli minulle joka asiasta. Kun kysyin onko toinen mies, piti minua vainoharhaisena. Lopulta jäi kiinni kun pääsin ratsaamaan kännykän. Annoin muuten saman tien kenkää muijalleni, ja päälle vielä kunnon selkäsaunan.
Luulin siis olevani tyttöystävä 2½kk kunnes selvisi, että avovaimo on olemassa...Asumme kaukana toisistamme ja tapasimme työhön liittyvissä merkeissä ekan kerran. Siitä alkoi päivittäinen yhteydenpito ja hän tuli luokseni muutaman kerran yöksikin, esittelin hänet lapsilleni kaverinakin jo jne....Kyllä se oli intuitio ja jotkut tapaukset mitä tuli, ei vastannut aina puhelimeen ja soitti takaisin vasta kun oli liikenteessä, vaikka sitä ennen sanoi olevansa illan vain kotona. Soitteli lähinnä kaupasta tai autosta ja työmatkoiltaan. Tekstiviesteihin vastailu saattoi kestää kauan ja hyvän yön toivotukset tulivat viikonloppuina ihmeen aikaisin illalla (eli avovaimo läsnä jne.). Kuitenkin koko ajan itse hän oli se aktiivisempi tekstailija ja hellittelynimien käyttäjä, mikä sekin oli toisinaan "liioteltua" ja isti epäilemään. Mä olen sen verran nähnyt ja kokenut, että jos vannoo rakkautta heti alkumetreiltä, yrittää salata jotain ja saada sen luottamuksen sellaiseksi etten epäilisi vastaavaa. Näistä aloin epäillä, että josko onkin salattavaa. Internetin ihmeellisen maailman kautta löysin kuin löysin kuva-albumin, jossa on tästä miehestä kuva ja avovaimonsa kuvakommentti, jossa tulee ilmi olemassaoleva parisuhde (kommentissa päviämäärä). Seuraavaksi eniron kautta hain naisen osoitteen ja osoittautui samaksi kuin yksi niistä vaihtoehdoista, mikä miehen nimellä löytyi. (Miehen nimellä oli niin monta samassa kaupungissa etten alkuun tiennyt mikä on oikea). Kysyin asiaa kasvotusten, mies kielsi. Yritti vaivautuneena selittää että ovat eronneet vuosi sitten (aiemmissa puheissa 1½v eli tarina jo muuttui) ja että nainen on vain kirjoilla koska asuntolaina on yhteinen..niinkuin se siihen velvoittaisi :D Ja että vielä nainen opiskelee aivan toisessa kaupungissa. Googlella taas selvitin, että nainen onkin töissä eräässä yrityksessä siinä kaupungissa missä mies asuu (ja siis nainenkin), vaikka mies muuta väittikin. Ja naisen profiili facebookissa sanoo "parisuhteessa", kun miehen taas on niin rajattu ettei näe.
Olen tällainen tarkkaavainen nainen, joka kyllä keinot keksii kun intuitio on vahva ja kannattikin kuunnella sitä ja ryhtyä Neiti Etsiväksi :) Miehen passitin heti matkoihinsa kotia kohti. Ei myöntänyt suoraan todeksi mutta naamassa luki " BUSTED". Enää en halua miehestä kuulla. Jos olisin tiennyt, että on varattu- en olisi alun pitäenkään lähtenyt tällaista suhdetta virittämään. Minua ei haittaa asiassa mikään, koska en itse tehnyt mitään väärää. Säälittää vaan se naisparka. Vaikken häntä tunnekaan, uskon että hän ansaitsee parempaa.
En ymmärrä sitä miksi ei erota ennemmin jos ei oikeasti voida olla sitoutuneesti yhdessä. Miksi otetaan salasuhteita ja leikitään. Noh, taas oppi miehistä lisää. Nyt taidankin jatkaa täysin sinkkuna taas pitkään :)
>Naapurin vaimo kertoi ,että kun lähden iltaan tai yöhön töihin ,niin meille menee eräs
vieras mies ,ja valot sammuu..Sovimme naapurin kanssa ,että kun tämä vieras menee hän menee
makuhuoneen ikkunasta kurkkimaan ,mitä näkyy..(laitoin makuhuoneeseen pienen yövalon)
Näkyihän makuuneesta kun vieras naiskenteli vaimoani..Naapuri otti auton tiedot ylös ja selvitin
kuka tämän omistaa..Kysyin vaimolta sitten tunteeko hän tällaista miestä,arvatenkin hän kielsi.
Kysyin miksi hän tulee aina meille kun lähden töihin,hän kielsi...Sanoin hänelle ,että minulla on
todiste siitä,jolloin hän murtui asiasta ja kertoi koko jutun...
Sirkka pyysi etten ota eroa,sanoin
että sinä saat mennä tämän panokaverisi kanssa asumaan.. Hän kertoi ,että hällä on naimisissa..
Kerroin että ilmoitan hänen vaimolleen asian..Sirkka pyysi etten kertoisi ,koska hänen vaimonsa
ottaa eron hänestä..Ilmoitin hänen vaimolleen asian ,hän kysyi otanko eron vaimostani sanoin,että
tietenkin otan,myös hän aikoi ottaa miehestään eron,sanoin että nyt heidän ei tarvi pettää
koska voivat muuttaa yhteen kaksi pettäjää...
aloin ihmettelemään niitä surffailtuja weppisivuja. sitten pitit kyyditä avovaimo kaupungille tyttöjeniltaan. koko matkan vain mietin sitä, että kun pääsen kotia, onpas omaa aikaa kammata tietokone läpi. ronkin koneen ja sähköpostit, luonnollisesti ei minua pienellä peittelyllä hämätä. sain kaiken selväksi. soitin avokille, kerroin ettei tarvitse tulla enää kotia ja löin luurin korvaan ennenkuin se ehti sanoa mitään. viestiä ja soittoa alkoi pukkaamaan niin ei muuta kuin kännystä virrat pois ja lähibaariin yhdelle oluelle.
Kaikki muuten hyväksyttävää, mutta tuo selkäsauna, oliks se ihan pakko antaa?
Niin no haluaisin kyllä antaa sen petturimiehellenikin,mutten pysty.
itsellä vituttaa ettei tullut annettua ex-petturiavokille selkään. sillä oli htyvää tuuria kun sain tietää kun se oli just muualla kuin kotona, muuten olis voinu tunteet kuohahtaa. ja oli vielä niin surkeana, yksikin vittumianen sana niin olis nenä turvonnut.
kyllä se on niin että etenkin miehelle väärintekijälle kostaminen tuottaa mielihyvää. naiset ovat tässä asiassa ihan erilaisia.
mutta se oli aluksi kai sitten väärässä johtuen puhjenneesta masennuksesta eli taisin liioitella asiaa. Kiinnostusta oli kyllä ilmassa ja ehkä treffejä, jotka tietysti visusti minulta pidettiin salassa. No, en tiedä totuutta tänäkään päivänä. Suhteemme jatkui kuitenkin tapahtuneesta johtuen epätietoisuuden ja epäilyn siivittämänä. Menimme naimisiinkin, mutta se oli erehdys..koska luottamus ei koskaan palannut..Epäilin, syytin, tivasin, turhaan. Mies oli kyllä käsittääkseni fyysisesti uskollinen, vaikka seksiä ei kotona tippunut vuosiin. Kamalaa, kaikki merkit henkisestä pettämisestä oli nenäni edessä, rakastuminen toiseen ihmiseen jne, mutta en ole vielä lähtenyt, kysyn vain miksi.
Mies ei koskaan ole myöntänyt mitään eikä tule koskaan mitään myöntämään. Se on ihmisen moraalista kiinni, että mitä itselleen sallii ja miten itseään huijaa siitä onko kyseessä kaveruus vai pettäminen. Kun salaillaan, niin sehän on pettämistä. Kuinka pitkälle tämä henkinen pettäminen on päässyt, en tiedä varmaksi. Luulen, että siihen liittyi lounastelua (kavereiden läsnäollessa ehkä), tekstareita, meilejä, soittoja salaa, viikonlopputyöt kahdestaan ja missä nyt sitten olivatkaan. Työkaverit oli juonessa mukana, eikä kukaan koskaan kertonut minulle suoraan mitään. Käytöksestä pystyin päättelemään, että jotain on menossa. Kaikki puhui aina myös minun läsnäollessa siitä tietystä naisesta kovin mukavaan sävyyn ja jotenkin vihjailevasti, että se ei tule samoihin kemuihin "tietyistä syistä".
Varmuudella siis en voi sanoa edelleenkään muuta kuin sen, että naisen vaisto kyllä kertoo kun jotain on menossa. Siihen liittyi henkinen etäisyys omaan puolisoon, asioita ei jaettu, mistään ei puhuttu, mies meni omia menojaan omissa harrastuksissa, uppoutui television ääreen, ei käyty koskaan yhdessä missään paitsi turvallisten kavereiden kanssa (jotka siis eivät kertoisi mitään), ei ollut seksiä eikä minkäänlaista läheisyyttä, ei naurua, ei iloa, tekstari yms. liikenne, jonka jäljet aina pyyhittiin..Selvä ja peittelemätön iloisuus siitä, kun toinen nainen on pitänyt yhteyttä (meili, txt tms.), uudet tuoksut, uusia vaatteita ei tullut mutta hiustyyli vaihtui, kiinnostuksen kohteet matkivat toisen naisen kiinnostuksen kohteita (tiedän kun tunnen tapauksen ja tunnen mieheni aiemmat kiinnostuksen kohteet). Mies ei edes vaivautunut peittelemään niin selvää ihastumistaan, vaikka ei sitä suoraan sanonut koskaan. Hän myös alkoi panostaa erityisesti siihen, että hänen maineensa työpaikalla ja työkavereiden keskuudessa olisi aina hyvä, ja että hän on niin taitava milloin missäkin. Siitä tiedän ihan varmuudella, että jotain on menossa jonkun kanssa kun mies haluaa leipoa töihin itse. Hänellä on ihan hirveä tarve saada huomiota ja arvostusta, sekä kehuja (naisilta). Lisäksi kuvioon tuli korostetusti pettäjien halveksunta mitä aiemmin ei ole ollut, oman uskollisuuden korostaminen, minun ja tämän toisen naisen kohtaamisen välttely viimeiseen saakka.
No listaa voisi jatkaa, mutta toistaiseksi se ihan vakava evidenssi eli että olisin yllättänyt soittamasta tai panemasta puuttuu. Mies on myös niin näppärä käsistään, että mitään evidenssiä ei jää mihinkään. Suosittelen kyllä hankkimaan yksityisetsivän, jos todella haluaa asian saada selville. Olen kyllä nyt oppinut, että epäily jo riittää syyksi lähteä kävelemään. Naimisissa olo vähän hankaloittaa kyllä asiaa, on niin sanotusti pakotettu harkitsemaan vähän tarkemmin..jos kuitenkaan ei ole lapsia niin kyllä sellainen suhde kannattaa lopettaa, jossa luottoa ei ole.
Omassa suhteessa on meneillään jotain viilaamista. Naiseni netissä deittisivustoilla käy chateissa nykyään, jonka yritti salata minulta. Valtehtelikin jo, ettei olisi käynyt, mutta jäi tästä kiinni. Selityksiä saan kuulla paljon ja naiseni tekee kyllä kaiken tyhjäksi ja kertoo asioita ja vastauksia mitä haluan kuulla ja mitkä varsinkin kuulostavat hyviltä syiltä. Selaimen sivuhistoriasta ajoittain löytyy linkkejä miesten kuviin ja deittiprofiileihin.
Huoh! Saa nähdä mitä tässäkin nyt pitäisi tehdä. Itse henkisesti erkanee toisesta kun tämmöistä huomaa. Ja tämä ei ollut hänen taholtaan ensimmäinen kerta. Luottamus murenee, eikä huvittaisi mitään salapoliisityötäkään alkaa tekemään. Asiasta ollaan keskusteltu, mutta kuten sanoin, hän tekee kaiken tyhjäksi ja selittää miksi netin deittilinjoilla on käynyt. Syitä nyt en tässä kerro, pahoittelen sitä. Ei viitsi alkaa perkaamaan kaikkea tähän. Ylitöitä ja varsinkin ihmeellisine työaikoineen hän tekee. Joskus jopa keskellä yötä on töissä "valmistelemassa seuraavaa työpäivää", naistani lainaten.
Summassa kaikki tämä saa hänet vain huonoon ja epäilyttävään valoon. Toivoisin, että hän olisi rehellinen ja kertoisi, jos joku toinen mies on. Saa nähdä miten tässä käy. Rakastan häntä. Mitähän minun kannattaisi tehdä?
enää jaksanut katsella tämän ex-vaimoni pelehtimistä.
Tosin olinhan minä asiaa epäillyt jo aikani, mutta varmistus tuli sitten puhelinsoiton muodossa. Tunsin hyvin tämän soittajan, koska olimme jonkin verran tekemisissä perhetasolla ja hänellä oli vain tullut kertakaikkiaan mitta täyteen ex-vaimoni miessuhdesotkuista, joita joutui työpaikalla kuuntelemaan.
Niin yksinkertaista se loppupeleissä oli. Ja sitä puhelinsoittoa olen nyt kiitellyt yli 20v.
Miehestäni tuli kärtyinen ja ilkeä. Kun mainitsin asiasta, kielsi.
Oli sitä tyyppiä, että kännykkä huiteli pitkin tupaa, eikä ollut aina edes mukana ja sai olla vastaamassa hänen puolestaan. Sitten se yhtä äkkiä alkoi kummasti pysyä mukana, aina.
Alkoi olla jatkuvasti tikusta asiaa veljelle, äidille, ja milloin kenellekin. Pikaisia reissuja, joten ajattelin ettei siinä ajassa treffailemaan ehdi, enkä niin naurettava ole, että seuraamaan lähden, eihän se nyt uskoton olis! Hah, kymmenessä minuutissa ehtii ajaa pikapanolle, kun "morsian" asuu ja on töissä tarpeeksi lähellä.
Kutsui minut muutaman kerran romanttisesti kahvitreffeille, kun satuimme samaan aikaan olemaan naapuripaikkakunnalla liikkeellä. Ei ollut yli 20 vuoteen tehnyt mitään tällaista, olin ihmeissäni, mutta niin otettu!
Kun hänelle soitti töihin, hänellä oli aina kiire tai joutui keskeyttämään saman tien, mitä aikaisemmin ei koskaan tapahtunut, vaan hänellä oli aikaa höpöttää ummet ja lammet.
Kysyin monesti suoraan, hän kielsi nauraen ja kysyi mistä sellaista päättelen. Joskus raivostui ja syytti vainoharhaiseksi. Minusta tuli arka ja itsekin pidin itseäni höperönä.
Käytös kuitenkin muuttui mielestäni sen verran, että vaiston varassa aloin järjestelmällisesti tutkia taskuja, puhelimeen en enää päässyt käsiksi. Kiusoittelin ja piikittelin, ei tohtinut enää väittää vastaan, punastui vain.
Kyselin aina missä hän on ollut ja tarjouduin pikakyläilyille mukaan. Yritti aina kiemurrella jotenkin irti ja selitykset olivat epäilyttäviä. Ja kun reissu jäi kokonaan tekemättä, voi sitä äkäilyä!
Kun hänen kännykkänsä piippasi varattua, soitin useasti peräkkäin ja huomasin, että hän puhui tuntitolkulla jollekin muulle, vaikka oli ollut niin kiire. Kun kysyin kenelle puhuit niin pitkään, tuli joku hätävale työkaverista tai ei vastausta ollenkaan. Kun sitten pääsin puhelimeen käsiksi, mitään puheluja ei näkynyt, kaikki oli poistettu.
Viimeinen niitti oli puhelimen kuljettaminen jopa postilaatikolle tai paskalle. Mutta edelleen minä olin se vainoharhainen.
Yksi aamu sain tilaisuuden nollata viestilaskurit hänen puhelimestaan. Sillä se lopullinen varmuus tuli, viikon viestimäärä ei jättänyt arvailuille varaa, hän kun ei ollut koskaan ennen ollut mikään viestittelijä, eikä tekniikan ihmelapsi.
Sanoin vain, että ero tulee ja että haluan tietää kauanko ja kenen kanssa, kertoi suoraan kakistelematta, kun kerran vihdoinkin oli todisteet, mistä hän ei voinut tekosyillä kiemurrella pois.
Tilasi vielä puheluerittelytkin ja kahvihetkillekin löytyi selitys; oli aina juuri ennen puhunut tunnin kakkoselleen ja omaatuntoa kolkutti, piti hyvitellä vaimoa.
Olkaa valppaana, kun puolison käytös muuttuu. Sanaan ei kannata aina luottaa, vaikka kuinka rakastaisi. Käyttäkää mielikuvitusta, niin ne petturitkin tekevät; Minä löysin vaatekomeroon piilotetusta tyhjästä tupakkiaskista heidän yhteisen kimppaloton, johon nainen oli pyytänyt valitsemaan puolet numeroista ja auton ovesta toisesta tyhjästä tupakkiaskista naiselta saadut rakkauslaulun sanat "Kato mitä sä teit", kun ukko oli peräti yrittänyt katkaista suhdetta.
Ja mitä niihin tulee, jotka eivät hyväksy toisen kyttäämistä tai kännykän tutkimista, niin ei se sen rikollisempaa ole kuin puolisolle valehtelu. Jos on puhtaat jauhot pussissa ei tavaroita tarvi piilotella.
Ja on uskollisellakin oikeus parempaan uuteen elämään, kun saa vihdoin totuuden selville, eikä ole toisen jatkuvan nöyryytyksen alaisena.
auta niin toisen kännykän voi, ja jopa pitää ratsata. Olen täysin samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja joka sanoi, että mikään ei ole sen rikollisempaa touhua kuin puolisolle valehtelu. Minustakin on aivan lapsellista väittää, että kännykän ratsaaminen on rikollista puuhaa. En tarkoita, että puolison kännykkää tulisi katsoa ja tarkistaa kun mitään epäilyttävää ei ole.
Mutta kun toinen epäilee, että toinen pettää mutta pettäjä ei myönnä mitään niin sitten on syytä tehdä sekin että ratsaa epäillyn kännykän. Minun ex-vaimo ei myöntänyt mitään kun kysyin onko hänellä toinen mies. Ja kännykkää pidettiin niin että en vaan vahingossakaan pääse siihen käsiksi. Mutta kun lopulta pääsin niin johan kaikki salaisuudet tulivat ilmi. Toinen mies kuvioissa jo monta kuukautta.
Tuntuu siltä, että nämä petturit pitävät toisen kännykän ratsaamista kaikkein pahimpina rikoksena. Itse pettämistä he pitävät vähäpätöisenä asiana.
Vaistot, tuli tunne että kaikki ei ole kunnossa. Vaimon yhtäkkiä yltynyt facettaminen. Suhde rupesi tuntumaan kylmältä. Välillä kun tyttökaverit joille vaimo avoutui soittelivat niin mentiin vessaan puhuun yms..
Tässä vaiheessa aloitin "kyttäämisen". Ohimennen tarkistin vaimon puhelimen. Puhelutiedot järjestelmällisesti oli nollattu joka päivä. Joten en löytänyt sieltä mitään. Sitten tuli näitä menoja.
Mentiin "tyttöjen" kans ulos, syömään yms.
Epäilyt olivat kovat ja lopulta sain kavereiden kautta tietää homman nimen ja "x" sai myös nimen.
Mutta kaikki alkoi "tunteesta" ja vaimon käytöksen muuttumisesta.
jos sen yli soutaa, ainakaan pettureiden mielestä, mutta kännykkä sitten ilmeisesti hajoaa, jos sitä vähäsen vilkasee!
meillä miehillä on se hyvä puoli, että jos on tiukka tilanne, niin kännykän voi yksinkertaisesti ottaa vaimolta. jos pistää hanttiin niin sitten vaan voimaa kehiin ja jos petturuus varmistuu, edessä on perinteinen selkäsauna ja lumihanki-ilta.
Näin teki tämä minun mieheni kakkonen. Prepaid-liittymää pidettiin työpaikalla piilossa ja sieltä sitten kaikki tauot ja työmatkat rimpauteltiin mun ukolle. Ja kun kotona alkoi vieras himottaa, niin sitten juoksi vanhalle isälleen naapuriin ja soitti isänsä puhelimesta, ettei kotipuhelimesta tai virallisesta kännykästään kärähdä omalle aviomiehelleen. Mutta hän olikin jo kokenut munahaukka...
hyvistä varotoimista huolimatta, vai mistä tiedät?
kun en minäkään ole uskaltanut kertoa.
Oli vain niin innokas soittelemaan tälle minun ukolleni, että hän jäi kiinni ja joutui kertomaan kakkosen salaisen numeron ja heidän yhteisen soittelusysteeminsä.
Tuo kärttyisyys, seksistä kiinnostumattomuus, läheisyyden ja hellyyden puute, puhelimen salailu, henkinen etääntyminen.
Vaistot ensin, järki sitten mukaan ja sitten tuo salapoliisityö viimeistelee todisteet.
Just näin.
Kaiken huippu oli minun tapauksessani, että kun ratsasin mieheni kännykän ja mieheni sitten tietenkin oli sen kertonut kakkoselle, niin kakkonen lähetti haukkumisviestin minulle tuosta ratsaamisestani.
Voi herrajumala sentään, että kaikkea se ihminen joutuu kestämään.
ykköselle. 'Almost like in paradise'..se on vain harhaa.
tossa tilanteessa kyrsii? Vihjeitä jakelet, miksi, etkö ole onnellinen? Saako tuo vaimo kuitenkin mielestäsi kaiken mitä epätoivoisesti halusit ja vähän enemmänkin. Tosiasiahan luultavasti on, että oikeesti sulla ei olekaan enään mitään, pelkät muistot ja niitäkin tosi vähän. Et saanut, etkä tule häneltä koskaan saamaankaan mitään vastaavaa kuin tuo vaimo, onko näin?
kertokaa vaan lisää vihjeitä, että huijariäijät saadaan käräytettyä! t. petetty vaimo, joka olisi halunnut kuulla totuuden
Käyt läpi kaiken mahdollisen informaation: taskut, lompakon, kännykän, sähköpostit, jne.
Seurailet miehesi käytöstä kun kyselet sitten jotain asiaan kuuluvaa.
Seuraa miten hän on mahdollisesti muuttunut ja muuttanut tottumuksiaan, onoko tarkempi ulkonäöstään jne.
Kun saat selville kakkosen, niin kysyt ensin, jos ei tunnusta, lyö todisteet pöytään.
Sitten katsotte onko halua ryhtyä suhteenne pelastamiseen ja miten.
Vaimolla menot lisääntyneet ja puhelin aika usein varattuna kun yrittää soittaa. Tarkistin puhelimen ja en nähnyt mitään ihmeellistä muuta kuin soittoja naispuolisille työkaverille, joskus kahdenkin tunnin puhelu. Meni taas aikaa ja sitten kun menot vaan lisääntyivät, tuli mukaan muutamia laivareissujakin tämän työkaverin kanssa, jota kuitenkaan en koskaan tavannut kun kävin laivalta vaimoa noutamassa. Aivan normaalia oli että puhelin oli mukana vessassa ja sammutettuna öisin. Sitten kun taas kerran katsoin puhelinta silmiin pisti outo sattuma vaimo on lähettänyt tekstiviesti, joka oli poistettu, työkaverilleen ennenkuin oli soittanut, vastaus oli tullut myös, mutta molemmat viestit oli poistettu. Sitten oli soitettu ja puhelu oli ollut pitkä. Ihmettelin miissähän nyt mennään. Sitten yksi ilta kun vaimo oli jumpassa ja oli puhelin jäänyt kotiin siihen tuli tekstari. Ajattelin, että pakkohan se on katsoa, kun voi olla joku tärkeäkin. Viestissä oli soita J. Hetken mietittyäni soitin omalle puhelimellani ja laitoin numeron näkymättömäksi, puhelu ei mennytkään tälle työkaverille vaan mies ääni vastasi. Kerroin olevan lehtimyyjä ja tiedusteli halukkuutta tilata lehteä, mutta mies vastasi että odottaa toista puhelua ei voi nyt puhua.
Vaimo tuli kotiin ja heti katsomaan puhelinta, oli poistanut viestin ja lokista merkinnät. Ei ihmettelyä poistui vessaan ja kuulin kun pian tuli tekstiviesti. Sitten vaimo tuli vessasta ulos ja ilmoitti menevänsä lenkille vaikka oli just tullut suihkusta jumpan jälkeen. En hämmentynyt vaan soitin taas tähän työkaverin numeroon ja sama mies ääni vastasi. Kun vaimo tuli "lenkiltä" poistui hakemaan puita takkaan ja soitin taas työkaverin numeroon joka vastasi. Sitten kun oli yksi sanaharkka taas kerran kysyin tunteeko hän ketään Jounia. vastaus oli että ei? Mutta kun painostin tuli esille seuraava, suhde oli edellisen työkaverin kanssa ollut jo yli !½ vuotta. Homma toimi siten, että vaimo lähetti työkaverilleen tekstarin joka teki käännön puhelimestaan tämän toisen miehen puhelimeen ja vahvisti tämän vaimolleni. Tapailu oli säännöllistä työpäivien pitkillä lounailla, työnantajan järjestämissä "virkistyspäivillä" sekä tietysti risteilyillä. Mutta kyllä täytyy sanoa, että ovela on...
kuinka paljon nähdään vaivaa salasuhteen eteen. Ehkä se onkin se suurin juttu se jännitys ja vaarallisuus, eikä itse kohde. Tuntuisi ainakin tuollaisen vaivannäön jälkeen, että yksinkertaisinta olisi kertoa puolisolle ja erota, että pääse niin tärkeän hoidon kanssa vähän helpommalla yhteistä aikaa viettämään.
Ja näiden avuliaiden työkaverien motiiveja on vaikea kyllä käsittää...
"aimo lähetti työkaverilleen tekstarin joka teki käännön puhelimestaan tämän toisen miehen puhelimeen ja vahvisti tämän vaimolleni."
meikäläiselle jos sattuis noin niin kyllähän olis nyrkit kauan hellänä kun pitäs kolme eri ihmistä lyödä levyksi.
Jos nämä läpät eivät ole trolleja niin täytyy sanoa,
että missään suhteessani joista on tähän elämään ollut (4) Ei ole ollut tuollaista luottamus pulaa
ja narsisminomaista musta valkoisuutta ollut. Jos joku oletti jutun menevän oikein ja oli
oikeassa, niin ok... MUTTA... Luottamus on sitä, että luotetaan ja jos joku eroo aavistuksen
perusteella tai sen takia ettei itse luota niin eipä sen vian tarvi olla kummoinenkaan
kun se on päässä... naisellakaan!
Olen suhteissani ollut äkäinen , tiuskiva,mustasukkainen , väliinpitämätön,imbulsiivinen...Mutta jos nyt otamme tuon iki ihanan kännykän esimerkiksi, niin jos eukkoni on puhelimeni ottanut käteen vaikka kesken yön ja lukenut viestit ja puhelut ja näin päin pois niin...mitä sitten???
Ei mulla ole salattavaa... Samaa avoimuutta minulla on ollut sähköpostin kanssa etc. ja samaa odotan toiselta.
Suhteen...jos asioista haluaa ongelman, niin hyvällä mielikuvituksella saa maailman täydellisimmänkin ihmissuhteen kusemaan. Pelataan samoilla välineillä niin ei tarvitse antaa mielikuvituselle valtaa.
Ihminne voi muuttua 24 tunnissa täydellisesti ,mutta ei se vielä pettämistä ole.
Jos epäilys käy mielessä, niin marssitaan sen rakkauden eteen ihan avoimesti ojennetaan
käsi kesken puhelun tm. ja sanotaan "annapa se puhelin tänne , kiitos!!"
Jos se luuri ei tule niin silloin voi pakata laukut... TAI lisätä, että "NYT"!!!
Ja jos tulee tyhjä niin se on sama kuin moikka.
Kertaalleen olen pettänyt ja kerran tullut petetyksi.
Toisella kerralla minulle kerottiin heti teon jälkeen, että oli petetty.
Ja toisella kerralla kerroin itse seuraavana aamuna, että olin pettänyt.
Älkää syökö paskaa ja kutsuko sitä rakkaudeksi, koska parisuhde on
täysellistä antautumista!
Ei kukaan uskoton käytä omaa puhelinta, vaan hankkii prepaid-kortin, kuljettaa erillistä puhelinta autossaan tai työpaikalla, ja soittelee sieltä "tärkeät" puhelut. Etsi siis toista puhelinta!
Onkohan se suhde sitten ihanteellinen jos toista pitää epäillä ja kytätä. Sen sijaan kannattaisi todella miettiä, jos luottamuspula on toiseen ihmiseen noinkin kova, kannattaako sellaisessa suhteessa elää. Tärkeintähän on kuitenkin, että ihminen voisi olla suhteessa onnellinen, eikä se ole mikään suhde jos toista joutuu epäilemään tai kyttäämään, silloinhan suhde on jo ehtoon puolella, eikä paluuta entiseen enää ole.
Tapasin ihanan miehen vihdoinkin. Olen 3 lapsen yksinhuoltaja ollut jo kahdeksan vuotta. kaksi jo aikauista ja yksi asuu vielä kotona. Minulla on mukava kotitalo, rahaa tietenkin aina liian vähän, mutta pärjään. Naapurit on kultaisia ja onneksi on paljon sisaruksia jotka auttavat. Siis tapasin vihdoinkin ihanan miehen. Mies oli jo aikapäivää eronnut, hänellä myös kolme lasta tosin yksi vasta aikuinen ja 2 asuu ädin luonna. Mies on komea, työteliäs, kohtelias siis aivan ihana.
Vaan jotain kummallista tapahtui. Miehen vanha suhde paljasti yhtenä aamuna, että heillä jatkuu edelleen suhde. Se oli kauhea järkytys. Mies ensin kielsi ja sitten myönsi. heitin hänet ulos. Tunteilleni kuitenkaan en voinut mitään, jo kolmen viikon kuluttua palasimme yhteen sillä seurauksella että hän muuttui pika pikaa luokseni. Olen hyvin onnellinen, tosin edelleen minusta tuntuu että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. En saa häntä mistään kiinni, paitsi yksi ilta menin hänen työpaikalleen kun hän oli sanonut olevansa siellä, eikä sitten ollutkaan. Ei vastannut puhelimeen, soitin parikin kertaa. Sitten hän soitti ja minä tietenkin pelästyksissäni rupesin kyselemään missä hän on kun ei ole työpaikallaan. No hänellä oli selitys valmiina, hänet oli pika pikaa komennettu asiakkaan luokse (myyntityö miehellä) ja selitystä taas tuli. Halusin uskoa ja unohtaa..... nyt mies ei käy missään, mutta hänellä on matkatyö ja taas minusta tuntuu, että kaikki ei ole siltä miltä näyttää. Jos kysyn hän sanoo, että hän ei koskaan enää petä minua ja katsoo sen näköisenä että olen hullu. En uskalla enää kysellä, mutta jotain on meneillään. Mitä tehdä? Olen aivaqn sairas epäilyistä. Minut on jo kerran jätetty (lasteni isä9 enkä tajaua vedänkö puoleeni totaalisia pettäjiä!
epäillä miehen käytöksen takia ja mies itse kertoi....
nainen tuli ja esittäytyi, kertoi hällä olleen suhteen mieheni kanssa toista vuotta. No johan oli aika minunkin saada tietää moinen asia.
MIes kyllä kielsi että hällä ei ole mitään yhteyttä kyseiseen naiseen on vain työkaveri ja on vain ilkeaä ja haluaa pilata meidän välit.
Uskoin hänen selityksiä vielä yli vuoden kunnes tuli se viiminen piste ja sekin tuon naisen toimesta ja ovat tänään naimisissa keskenään.
Toivottavasti ovat onnellisia.
Olen onnellinen sinkku ja odotan tulevaisuudelta vielä paljon.
kun oli niin rakastunut minuun ja toivoi meistä tulevan parin
Toinen nainen laittoi asiasta viestin. Ennen tätä olin hetken ajan ihmetellyt mieheni muuttunutta käytöstä, joten kai ne vaistotkin jotain kertoivat. Myös puhelimen kuljetus mukana ja jatkuvat viestit... Kiitän toista naista rehellisyydestä, vaikka syynä olikin tiettävästi se, että hän ajatteli näin saavansa mieheni itselleen. Meidän suhteemme on kuitenkin mennyt tuon pienen syrjähypyn jälkeen vain parempaan suuntaan, ei se rakkaus mihinkään ole kadonnut... Toisaalta en kenellekään soisi tällaista tapaa löytää puolisonsa uudelleen.
varaudu löytämään miehesi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen aina sen jälkeen kun on sinua pettänyt.Onnea valitsemallesi uralle!