Kovasti puhutaan siitä, miten kaupallinen musiikki on huonompaa kuin ns. underground-musa. Joidankin mielestä kaupallisesta musiikista puuttuu sielu.
Miten määrittelette kaupallisen musiikin? Miksi se on (jos on) huonompaa kuin ei-kaupallinen? Eikö toisaalta ole typerää, jos kaupallisuuden vastustamisesta tulee itsetarkoitus: onko musa silloin sen aidompaa?
Itse en nimittäin usko, että esim. Rasmuksen musiikista puuttuu sielu sen takia että se on radion powerplay-listalla. Jos ne tyypit on tehny musaa yhdessä lukioajoista saakka, niin mikä sen hengen ois muuttanu?
"Mä on aidosti pop ja kaupallinen
sä tarjoat euron, mä otan sen.
Raha köyhälle aina tarpeellinen,
ilman sitä tämä tie turhan tuskainen"
- Lord Est
Laittakaa ajatuksia!
Miten määrittelette kaupallisen musiikin? Miksi se on (jos on) huonompaa kuin ei-kaupallinen? Eikö toisaalta ole typerää, jos kaupallisuuden vastustamisesta tulee itsetarkoitus: onko musa silloin sen aidompaa?
Itse en nimittäin usko, että esim. Rasmuksen musiikista puuttuu sielu sen takia että se on radion powerplay-listalla. Jos ne tyypit on tehny musaa yhdessä lukioajoista saakka, niin mikä sen hengen ois muuttanu?
"Mä on aidosti pop ja kaupallinen
sä tarjoat euron, mä otan sen.
Raha köyhälle aina tarpeellinen,
ilman sitä tämä tie turhan tuskainen"
- Lord Est
Laittakaa ajatuksia!
Vastaukset 12
Vanhimmat
En Rasmuksesta sanois, että se on kaupallista, sillä se ei oo (ainakaa mun mielestä).
Mut parempi esimerkki ois Royal Family. Se ohjelmaki, minkä tekivät, niin siinä ei olla oltu minkää muun ku rahan perässä, ihme ku eivät oo jo jossain kadun kulmassa myymässä ihteesä.
Mut vaikka ne onki kaupallista, niin kyllä sitä musiikkia silti kuuntelee, eihän se musiikin laatuun vaikuta mitenkään. Ehkä sanoituksiin, että mainostetaan, esim. RDN eka levy, mut eikö semmonenki, niinku toi edellä mainittu, oo melkeimpä tehty mainostustarkoutukseen. Siinä kaikki on esillä, suuri osa samalla levyllä. Onhan niillä artisteilla omiaki levyjä, jos ei noita haluun kuunnella, mitkä harvemmin on mitää mainontaa tai kaupallista.
Tää on mun mielipide. Saattaa olla vähä sekava, mut ei voi mitää.. :)
Niin, toi Royal Family tuntuu kyllä sellaselta keksinnöltä joka on perustettu ihan rahan tekemistä varten: 101 erilaista MC:tä, oma ohjelma ja vaatemallisto.
Jotenkin ihmetyttää että noinkohan ovat kaveripohjalta liikenteessä! Miten joku saksalainen Yor123 ja Pikku G ois muka aiemmin hengannu samoissa porukoissa ja lähteneet siitä sitten yhdessä tekemään musaa? Ettei ois joku ovela bisnesmies haistanu rahaa ja patistanu pojat samaan bändiin?
Voipi olla että tässä tapauksessa kaupallisuus vaikuttaa musan laatuun: jos ei ois Royal Familya niin osa noista keskiverto MC:stä ei tekis musaa isolle yleisölle ja osa taas saattas tehä ihan jotain omaa juttuu joka saattas olla peräti parempaa kuin nämä nykyiset säädöt. Siihen ei paljoo vaadittas... :D
Siis kaikkihan tekevät bisnestä ja jokaisesta levystä pyydetään rahaa, mutta mitä enemmän tietyssä genressä liikkuu rahaa sitä enemmän on tietysti yrittäjiä. Sitten levy-yhtiöt tekevät bändeistä myyviä antamalle niille imagot ja he soittavat sitä mikä on muodikasta että rahaa varmasti saadaan, joten tottakai musiikki kärsii.
Todella rohkeissä tapauksissa bändi tekee jotain uutta jota levy-yhtiö tukee sitten kaikki muut kopioivat sitä seuraavat 10 vuotta, mutta vain jos siitä tulee uusi trendi, jos siitä ei tule mitään niin bändi hiljaisesti vetäytyy ja tekee nopeasti trendikkään levyn tai vanhan levynsä remixin.
Levy-yhtiöt kohtelevat bändejä kuin yrityksiä.
Ei oteta riskejä, toimitaan niin kuin muut, tehdään sitä mikä varmasti myy (eli mikä on trendikästä), mainostetaan ja hypetetään niin perkeleesti (esim. gimmel, royal family).
Eli bändi toimii kuin yritys kunnes taas nämä "underground" bändit toimivat paljon vapaammin ansaiten rahansa miten huvittaa ilman mitään trendi suuntien vaikutusta, tosin he saavat huomattavasti vähemmän rahaa ja suurella osalla onkin vielä päivätyö koska ei levymyynti elätä, silti he tekevät kunnollista musiikkia eivätkä laula playbackina, myös instrumenttien soitto taito on aivan eri tasolla kuin massojen suosimien "artistien".
Ei rahan tienaamisessa ole mitään vikaa mutta kun sitä rahaa sitten halutaan lisää yhä helpommin ja nopeammin, niin jossain vaiheessa bändin imago ja itse artistin ulkonäkö menee musiikin ohi, bändistä pidetään sen takia kun laulaja on niin "ihq sexy" ja se on mielestäni väärin, musiikkia on yhä mutta se on enemmänkin sivutuote tai 50/50 imago/musiikki joka sekin on huono asia.
Tottakai nyt kun rap on muodissa on monilla levy-yhtiöillä räppäreitä, ja mielestäni kaikki ovat todella tylsiä kopioita eivätkä hetkauta minua ollenkaan..
mun mielestä kaupallisuus itsestään ei tee musasta huonoa tai hyvää, ei myöskään genre tai artistin imago.
silloin kun levymyynti ja mediahuomio on musiikin tekemisen itsetarkotus, voidaan miettiä onko se "oikein" ja mikä sen musiikin arvo on. tuntuu, että musiikki otetaan joskus turhankin vakavasti, ikäänkuin se olisi moraalisesti jotenkin hirveän merkittävä kiistanaihe.
itse kuuntelen mitä huvittaa, sitä mikä kuulostaa hyvältä ja ehkäpä minkä sanat jotenkin koskettavat. underground-rapin puolelta olen löytänyt ehkä kaikkein kauneimmat kappaleet, mutta on valtavirrankin joukossa helmiä. jos artisti nousee suureen suosioon, ei se tee sen musiikista huonoa, tietenkään, jos musiikki on tehty "sydämellä" tai on muuten vaan ansiokasta.
musiikki on pääasia.
suurin osa musiikistahan on kaupallista länsimaissa. muusikko tienaa sillä leipänsä. kun puhutaan kaupallisuudesta halveksuttavaan sävyyn, niin sillä tarkoitetaan yleensä sitä, että artisti tekee musiikkiaan vain rahan takia. toisin sanoen musiikista kuuluu kassakoneen kilinä taustalla.
Rasmusta pidän kaupallisena negatiivisessa mielessä. uskon, että aluksi yhtye teki musiikkia vain kaveripohjalta. kun menestystä alkoi tulla ja kun se realiteetti nousi esille, että ulkomaiden markkinat ovat vapaita, niin musiikin teko muuttui yhä vain rahan takomiseksi. jos jokin kappale mielytti yleisöä, niin tehdääs uus samanlainen. nythän ne soittaa niitä samoja biisejä eri nimillä. yksinkertainen ja yksinkertaista yleisöä varten luotu peruskonsepti kappaleissa on radioyleisön mieleen, ja näin syntyy tuloja.
on kuitenkin niitäkin artisteja, joiden päätavoite on ilmaista itseään. esimerkiksi Rasmuksen ympäripyöreät sanoitukset ja yksinkertaiset, itseään toistavat ja kaukana omaperäisyydestä olevat melodiat eivät vaadi paljoakaan ponnistusta. artistilla on joko rahan- ja menestyksenhimo tai sitten hyvin ahdas mielikuvitus.
ei-kaupallistet artistit voivat hyvinkin sokeutua mahdollisesta menestyksestä, jolloin aletaankin toistamaan itseään, jotta saataisiin rahaa. suurin osa näistä ei-kaupallisista artisteista eivät tähän kuitenkaan sorru, sillä he eivät markkinoi itseään yhtä aggressiivisesti kuin muut tai joiden asiakassegmentointi on huomattavasti kapeampaa kuin populäärimuusikoilla. menestyksen maksimointi kun ei kaikilla ole missiona.
mainita levy-yhtiöiden rooli tässä pelissä, mutta näemmä edelliset kirjoittajat ovat ilmeisesti käsitelleet asiaa siltä osin kuin itse katson sen olevan tarpeellista.
...jos haluaa määritellä kaupallisen, niin se on paljon kiinni miksauksesta. Jos tehdään niin sanottu "kaikkien korville hyvältä kuulostava" radiohitti, niin eihän siinä voi olla ku rahanhehku silmissä oli alkuperäinen biisi mitä tahansa...
Levy-yhtiöiden suunnitelmat ei hirveästi vaikuta mihinkään, jos kyseessä olevat miksaajat tulevat ulkopuolelta, mutta yleensä yhtiöiden hovimiksaajat ovat kaiken takana (soundin kannalta).
Sielu saadaan miksaamalla kyllä helposti kadoksiin, rasmuksen MUSIIKISTA ei sielu puutu (Käykää vaikka kattomaan livenä), mut levyllä se on niin popiksi miksattu, että saisi siihen enemämn kuulioita.
Mielestäni se että albumi on hyvin tuotettu ja miksaus kohdallaan ei tee mistään levystä automaattisesti pop levyä.
Mutta se on totta että joskus levy-yhtiö miksaa levyn massa markkinoita varten tai muutta levyn soundia ihan kokonaan, muistaakseni ainakin Shania Twainille tehtiin juuri näin.
Olen kuullut paljon hyvin tuotettuja levyjä, hyvin tuotettu ei ole sama kuin massa markkinoille suunnattu. Se vain kertoo että levyä ei ole tehty autotallissa vaan soundiin on panostettu, itse olen löytänyt näitä "kylmäksi miksattuja" levyjä ainoastaan pop puolelta.
Rasmushan voisi julkaista live-levyn, mutta tekisikö se rahaa sillä?
pidän jollain tasolla naurettavana sitä että ihmiset valitsevat musiikkinsa sen mukaan miten paljon se myy.. ei jaksa ymmärtää..
omalla kohdalla se on niin että sitä kuunnellaan mikä hyvältä tuntuu ja mikä oikeasti kolahtaa..
kaiken sen rapin lisäksi kuuntelen esim. himiä ja diggaan tosi paljon :P
musiikki on mulle melkein 90% elämästä ja mitä se olis jos sivuuttaisin hyvät fiilarit sen takia että joku on sattunut myymään muutaman levyn liikaa, tää on sellanen asia mihin voisin vastata aina samalla tavalla: herätkää hyvät ihmiset!
i'm out.
Alkunperinhän kysyttiin mikä sen kaupallisuuden määrittelee ja miten itse määrittelisit, joten kerroin miten itse määrittelen sen.
Pidän jollain tasolla naurettavan sitä että massa bändejä pidetään lahjakkaina ja sitä perusteella levyjen myynnillä (tähän ilmiöön olen törmännyt liian monta kertaa).
Minun mielestäni vielä naurettavampia ovat nämä teinihevarit jotka kuuntelevat heviä sen takia koska äiti ei siitä pidä, sen jälkeen leimaavat iron maident yms popiksi koska niissä saa sanoista selvää.
Vähän pahaa pelkään että seuraava muoti on hevi, minua ei niin se pelota että tästä musiikista tulee villitys ja samalla minusta tulisi osa "massaa" vaan se että koko genre raiskataan typerillä kikkailu bändeillä jotka vain jäljittelevät toisiaan, onneksi näitä vanhoja hyviä bändejä joihin voi luottaa on enemmän kuin tarpeeksi.
En tiedä onko mun päässä vikaa,vai mikä on, mutta mutta.. tässä esimerkkejä mun pään hajoamisesta.
1. Tykkäsin ennen erittäin paljon helpuksesta. Omistan muutaman helpuksen vanhan omakustanteen ja kiertelin keikoilla ilomielin.Keikoilla OLI mitä mainion fiilis, ihmiset tykkäsivät siitä MUSIKIISTA,nykyään taas.. ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Helpuksen keikat täyttyvät pikkutytöistä,jotka kiljuvat ja huutelevat, että IIiX TikkuBeibeeH.(kaikki vanhat tutut naamat ovat keikoilta vähitellen hävinneet) Keikasta ei kuule mitään,kiljuntaa korkeintaan. Pakko mennä sivummalle katselemaan keikkaa,jos ei halua kännisen napapaitalauman tönimäksi. Kysymys herää usein, viittiikö sitä enää lähteäkkään helpuksen keikalle. Vastaus on ei. Tässä oli siis yksi esimerkki ei kaupallisesta,joka muuttuu pinnalliseksi ikäväkyllä joudun sanomaan paskaksi.
2.RDN yleensäkkin. Mä tässä vaiheessa kiitän ja kumarran urbaanilegendan ja Toisen Kanavan viisasta päätöstä lähteä pois RDN:stä.
Ja sama juttu,kuin helpuksen kanssa. Mä muistan kyllä mainiosti sen kesän,kun RDNjärkkäsi ekan kerran tämmösen vähän suuremman tapahtuman makasiineilla. Sillon kirkuvista pikkutytöistä ei ollut tietoakaan. Keikoilla oli oikeesti upeeta. Ihmisitä keikoilla noin 70% oli miespuolisia. Minä ja kaveri jopa lähdettiin täältä helsingistä pohjanmaalle saakka katselemaan rdn-keikkaa. Maksoi paljon,mutta reissu oli upea. Tämä kauhajoen kasinon keikka oli sinäänsä aika huvittava. Suurin osa poruksta ei edes tiennyt mikä rdn on, paikalle tultiin vain discoilemaan,tosin toiseen saliin. Mutta nyt..hohhoijaa. Miespuoliset eivät enää pahemmin edes uskalla käydä rdn keikoilla,eikä ole mikään ihmekkään,kun salit täyttyvät Pikku Geehen rakastuneista pikkutytöistä,jotka ovat pukeutuneet hädin tuskin tissit peittäviin vaatteisiin.(ai mitkä tissit :D ) Viina haisee,hajuvesi haisee. Mitääh. Nää royal familyn keikatkin muistuttavat nykysyin aivan Nosturin Dance station-lihatiskipippaloita. Tänä päivänä,kun kauhajoen kasinolla järjestetään joku RF keikka, mä en lähtisi vaikka maksettaisiin.
Telkkarissa,lehdissä,radiossa,kaduilla ja jokapuolella rahanahne Yor 123 kumppaneineen tunkee naamaansa ulos. Oikeen ahdistaa.Ahdistaa toden teolla. Mitä ootkan Yor 123 tehnyt suomiräpin "maineelle"??? Onhan se mukavaa,että rahaa tulee,mutta rajansa kaikella.
Mä olen vahvasti sitä mieltä,että käyn rauhallisilla keikoilla, ostan levyni omakustanteina ja jumaloin ei kaupallista räppiä.
Ymmärrän kyllä,että usea artisti haluaa kuuluisuuteen juuri rahan ja maineen takia, mutta liika on liikaa.
Nyt puhut kyllä asiaa!