En oikein tiedä mistä aloittaisin, mutta yritän aloittaa mahd. alusta.
Oli olemme avokkini kanssa seurustelleet kolmisen vuotta. Yhdessä asuttu on kaksi vuotta. Ongelmani on se että minulla on tiettyjä tavoitteita, harrastuksia sekä unelmia, jotka haluaisin saada täytettyä, mutta mieheni kiilaa koko ajan vastaan.
Unelmiahan on nämä perhe, talo ja avioliitto. Ne kyllä ymmärrän etten voi niitä ihan juuri nyt saada. Hän kun ei ole valmis. Olen odottanut, vaikka vauvakuumettakin minulla on ollut jo parin vuoden ajan.
Mutta nämä elämään ja harrastuksiin liittyvät tavoitteet haluaisin täyttää melko pian. Ensinnäkin olen koko ikäni toiminut koirien kanssa. Äitini on toiminut kasvattajana ja haluaisin myös itsekkin aloittaa pienimuotoisen kasvatustoiminnan. Meillä on koira, mutta se kuuluu kennelliiton Ei jalostukseen -rekisteriin, joten sillä ei voi kasvatustoimintaa toteuttaa. Tarvitsen siis toisen koiran, mutta mieheni sanoo että tähän taloon ei toista koiraa oteta. En ymmärrä? Ensin hän sanoo että minun tulisi hankkia jokin harrastus, mutta sitten kun haluan harrastaa, ei tämä harrastus miehelle kelpaakkaan. No joo, nykyisellä koiralla pystyn tokoa ja agilityä harrastamaan, mutta tavoitteeni ovat korkeammalla ja niihin tavoitteisiin en tällä koiralla pääse.
Olen puhunut vaihtoehtoisesti myös hevosen hankinnasta, sillä minulla on kymmenen vuoden kokemus hevosista. Mieshän on kuitenkin sitä mieltä että meille ei hevosta tule kun olisin aina tallilla.
Hän puhuu että pitäisi sinun löytää jokin harrastus, mutta muut harrastukset ei ole oikein mahdollisia. Judoa, jota olen aikaisemmin harrastanu, ei ole paikkakunnallamme. Kuntosali ja erilaiset jumpat (mieheni mielestä naisen ei tulisi muuta harrastaakkaan) ei ole minua varten. Se on nyt kahdessa kuukaudessa todettu.
En niin kuin saa mitään.. Mitään mitä rakastan, mitään mitä haluaisin, en saa.
Kokemuksia? Kommentteja?
Oli olemme avokkini kanssa seurustelleet kolmisen vuotta. Yhdessä asuttu on kaksi vuotta. Ongelmani on se että minulla on tiettyjä tavoitteita, harrastuksia sekä unelmia, jotka haluaisin saada täytettyä, mutta mieheni kiilaa koko ajan vastaan.
Unelmiahan on nämä perhe, talo ja avioliitto. Ne kyllä ymmärrän etten voi niitä ihan juuri nyt saada. Hän kun ei ole valmis. Olen odottanut, vaikka vauvakuumettakin minulla on ollut jo parin vuoden ajan.
Mutta nämä elämään ja harrastuksiin liittyvät tavoitteet haluaisin täyttää melko pian. Ensinnäkin olen koko ikäni toiminut koirien kanssa. Äitini on toiminut kasvattajana ja haluaisin myös itsekkin aloittaa pienimuotoisen kasvatustoiminnan. Meillä on koira, mutta se kuuluu kennelliiton Ei jalostukseen -rekisteriin, joten sillä ei voi kasvatustoimintaa toteuttaa. Tarvitsen siis toisen koiran, mutta mieheni sanoo että tähän taloon ei toista koiraa oteta. En ymmärrä? Ensin hän sanoo että minun tulisi hankkia jokin harrastus, mutta sitten kun haluan harrastaa, ei tämä harrastus miehelle kelpaakkaan. No joo, nykyisellä koiralla pystyn tokoa ja agilityä harrastamaan, mutta tavoitteeni ovat korkeammalla ja niihin tavoitteisiin en tällä koiralla pääse.
Olen puhunut vaihtoehtoisesti myös hevosen hankinnasta, sillä minulla on kymmenen vuoden kokemus hevosista. Mieshän on kuitenkin sitä mieltä että meille ei hevosta tule kun olisin aina tallilla.
Hän puhuu että pitäisi sinun löytää jokin harrastus, mutta muut harrastukset ei ole oikein mahdollisia. Judoa, jota olen aikaisemmin harrastanu, ei ole paikkakunnallamme. Kuntosali ja erilaiset jumpat (mieheni mielestä naisen ei tulisi muuta harrastaakkaan) ei ole minua varten. Se on nyt kahdessa kuukaudessa todettu.
En niin kuin saa mitään.. Mitään mitä rakastan, mitään mitä haluaisin, en saa.
Kokemuksia? Kommentteja?
Vastaukset 27
Vanhimmat
kannattaa miettiä mitä todella haluat. vaikka olisit eläin- ja lapsirakkaan miehen kanssa avoliitossa, tuskin teillä olisi varaa ostaa hevonen, hankkia lapsia ja hankkia vielä toinen koira.
jos todella haluat seurustella tuon miehen kanssa, unohda hevosen hankkiminen. se vie hirvittävästi rahaa. rahan puute taas on pariskuntien yleisin riidan aihe. lisäksi todennäköisesti haluat lapsen enemmän kuin hevosen? eli unohda hevosen osto.
jos mies ei luultavasti vielä vuosiin tule haluamaan lapsia, voisitte esim. jatkaa seurustelua, mutta asua eri osoitteissa. näin saisit toisen koiran hankittua, ja saisit pitää miehen. voisitte vaikka hankkia asunnot todella läheltä toisianne. näin mies ei joudu asumaan viidakossa ja sinä saat toteuttaa unelmasi.
ymmärrän miestäsi. ei hänestäkään varmasti ole kiva kieltää sinulta kaikkea, mutta nuo unelmasi vaikuttavat todella paljon hänenkin elämäänsä. voisit ehkä kokeilla jotain extreme-urheilua, niinkuin laskuvarjohyppäämistä tai aloittaa esim seinäkiipeilyn, jos nuo tavalliset jumpat ei kiinnosta? itse vihaan aerobicciä, mutta tanssiminen on minulle sopivaa urheilua.
Ei täälläkään unelmat täyty. Mies ei halua ostaa yhteistä asuntoa, joten joudun ostamaan kodin yksin ja olemaan asuntoveloissa vuosia. Tämä ei sinällään mikään ongelma ole, vaikka yhteinen koti olisikin kiva. Sen sijaan olemme kohta kolmellakymmentä ja mies ilmoitti, ettei halua vielä seuraavaan kymmeneen vuoteen lapsia. Tämä pistää jo miettimään suhteen tulevaisuutta, vaikken vauvakuumeesta vielä kärsikään.
ei koiria pelkän ulkonäön takia hankita! Olet aika itsekkään olonen. Muutenkaan unelma siitä omasta talosta ja perheestä ei yksinkertaisesti toteudu (kuin vähäksi aikaa) ellei molemmat tiedä, kuinka rakentaa pysyvä parisuhde. Valitettavasti suurimmalla osalla tieto ja taito on hyvin puutteellista.
Missä kohdassa sanoin että koirat hankitaan ulkonäön takia? Tätä koiraani vaan ei pysty käyttämään jalostukseen, joten tarvitsen toisen koiran mikäli mielin pientä kasvatustoimintaa tehdä. En myöskään näyttelyistä (jos joku ei tiedä, niin ulkomuotokisa) kauheasti perusta, mutta jotta koira olisi mahdollisimman tyypillinen rodun edustaja, on rakenne ja ulkomuoto hyvä käyttää arvioinnissa. Vielä parempi jos saa muotovalion arvon (3x sert sekä joillakin roduilla taipumuskoe) sillä silloin tietää että koira vastaa rodunomaisuutta ja jalostuksessa nimenomaan halutaan rodunomainen rakenne. Mutta minulle on tärkeää että koiralla harrastetaan jotain kunnon aktiviteettiä ja sitä on monestikkin toko (tottelevaisuus) ja agility (esterata). Kasvatuksessa haluaisin myös panostaa koirien luonteeseen. Olen sitä mieltä että vaikka ois kuinka hyvännäköinen koira tahansa, ei sillä tulisi käyttää jalostukseen jos se on: arka, hyökkii ihmisten päälle, näykkii, ei siedä stressiä.
Rahaa meillä( ja minulla) kyllä on, sillä saisi jo hevosen ja kustantaisi sen kulut. Vaihtoehtoisesti voisin käydä lisää tunneilla, mutta en sitten tiedä kumpi vie enemmän rahaa; se että käy yksityistunneilla 4krt/vko vai se että maksaa oman hevosen ylläpidon.
Haluaisin edes jotain. On jotenkin hullu olo kun kaikki muut tavoitteet saa täytettyä ja teen kovasti duunia niiden eteen:
- sain opiskelut päätökseen reilu kahdessa vuodessa kolmen vuoden sijaan
- olen tehnyt töitä jo useamman vuoden (säästöjä n. 10k €)
- tämän työn lisäksi minulla on oma yritys, työkeikkaa teen muutaman kerran kuussa)
Mutta sitten tulee este, mies! Mies ei halua että painostan häntä, varsinkaan näihin parisuhteeseen liittyviin (avis, talo, vauva) asioihin ja toisaalta sen ymmärrän. Mutta toisaalta taas en ymmärrä miksi hän ei suo minulle muita juttuja, jotka tekevät minut onnelliseksi? Hän sanoo että onhan sinulla tuossa koira ja perustelen hänelle aina vaan uudestaan, miksi tuo koira ei siihen tarkoitukseen käy. Tämä koira on kuitenkin sekä minulle että miehelleni rakas, siksi en voi siitä luopuakkaan "paremman" koiran vuoksi. Jotenkin tuntuu että sisältö häviää elämästä kun en voi tulevaisuuttani suunnitella sekä asettaa itselleni tarpeeksi suuria tavoitteita. Tähän vielä mainitsen että onhan kaikki yllä olevat tavoitteita, mutta minun mitta-asteikolla tavoitteita ovat ne, jotkä pystyy mahdollisimman äkkiän toteuttamaan.
Lisää kommentteja?
Jos mies haluaa kontrolloida elämääsi omia lemmikkejäsi myöten ni vaihtoon vaan. Jos koiran ja sen mahd. tulevat pennut itse hoidat, ei miehellä pitäisi olla sanomista.
Jumppa ja kuntosali ainoat "sopivat" harrastukset. Pyh! Miehesi kuulostaa jossain määrin sovinistilta ja tosiaankin kontrolloivalta.
Minä jättäisin. Mutta minä olenkin niitä hulluja, jotka katsoo että koska eläimiä on ollut ennen miestä, niitä on jatkossakin, eikä miehellä ole niihin sanavaltaa ;) Jos haluaa eläinihmisenä löytää sopivan miehen, kannattaa etsiä toinen samanlainen.
Aloittaja, minkä ikäinen olet?
Sinun täytyy ehkä valita: pidän miehen, luovun unelmista, tai pidän ja toteutan unelmat, luovun miehestä.
Lemmikkejäsi??! Kun asutaan yhdessä? Ei se nyt ihan niin mene, että sen jälkeen, kun asutaan yhdessä, sinne on yksipuolisesti lupa ottaa mitä ikinä haluaa. Se on yhteinen koti ja yhteinen elämä. Ei se niin mene, että sitovia ja vastuuta vaativia ratkaisuja tehdään tosta noin vaan. Ei kyse ole pelkästä hoidosta, vaan siitä, että molempien pitäisi viihtyä kotonaan, se on molempien koti.
Ei todellakaan kuulosta sovinistilta eikä miltään kontrolloivalta, samalla tavalla voidaan ajatella asia toisinkin päin. Sinun mielestäsi jos eläimiä on ennenkin ollut, on oikeus tehdä mitä vaan: no mitä jos katsoisi ENNEN yhteen muuttamista, kenen kanssa on muuttamassa yhteen ja kuka se toinen oikeasti on ja mitä se näistä asioista ajattelee, eikä itsekeskeisesti vaan olettaisi, että toinen sopeutuu omiin yksipuolisiin päätöksiin? Mikä se sellainen liitto on?
Pitäisi miettiä ja keskustella nämä asiat ennen liittoa, pitäisi miettiä jo etukäteen onko elämän tavat samat, toiveet kodista jne. Mutta niin... Eipä ole taaskaan mietitty.
Aloittaja esitti "sopivat" harrastukset asian omana mielipiteenään ja mielestäni karrikoidusti, kun ei saa juuri sitä mitä haluaa, ja kun uudella paikkakunnalla ei ole judoa tarjolla: ei se miehen vika ole, jos paikkakunnalta ei löydy judo-seuraa. Ja siitäkö se on kiinni? Että se harrastus olisi kelvannut korvaamaan koirat ja hevoset? Jaa-a, saattaa pistää epäilemään, ettei nyt ollakaan ihan niin tosissaan...
Eläimiä ei tarvitse ottaa harkitsematta eikä vastentahtoiseen kotiin. On eri asia hoitaa hevosia, kun omistaa sellainen, sitäpaitsi, hevosten ylläpito on tolkuttoman kallista. Lisäksi koirat sotkevat, herättävät, vaativat lenkitystä, vievät tilaa, no, ja: vaativat molemmilta sitoutumista! Jos toinen on kipeänä, toisen pitää hoitaa ne. Ei se niin mene, että yksin vaan touhuaa ja päättää: saat päättää sillä asenteella kaikki parisuhteesi.
Kyllä, kumppanin pitää olla oikea ja saman henkinen tuollaisiin juttuihin, se on jo niitten eläimienkin parhaaksi.
Sinähän siinä olet unelmoimassa.
Miehesi ei nyt tässä kohtaa unelmiasi jaa. Miksi et asuisi toisessa asunnossa ja järjestelisi unelmiasi sieltä käsin, kun kerran ei ole rahastakaan kiinni. Pakkokon se mies on siihen ympätä?
Niin, koirat ja hevonen ovat todella isoja sitoumuksia, ne vievät paljon rahaa ja paljon aikaa. Ne eivät voi olla yksin tehtäviä päätöksiä, jos taloudessa on molempien rahat: omilla rahoillaanhan saa tehdä mitä haluaa. Mutta! Pienten lasten kanssa ei käy miljoona elukkaa, ellei ole oikeasti rahaa, yhteistyötä, apureita... Jos eläimet sitoo paljon, niin lapsi sitoo kokonaan.
Olette siis todella isojen päätösten äärellä, nuo sinun haluamasi asiat eivät ole mitään ihan pieniä elämän muutoksia: eläinten kanssa sulla sitten todella meneekin paljon aikaa, teillä menee niihin paljon rahaa ja talous muuttuu. Se on toki mahdollista! Saman henkisen ihmisen kanssa tai ihmisen kanssa, joka kertakaikkisesti hyväksyy asian, mutta ei eri mielisen ihmisen kanssa, jolle jo toinen koira on liikaa.
Hänen mielestään sinä olet jumpassa käyvä pikkuvaimo, no, se on joittenkin mielipide perheestä, hän ei halua sitä eikä tätä: ja hänellä on siihen oikeus. Sinun tarvitsisi tosissaan miettiä, mitä oikeasti haluat ja millaista elämää rakentaa. Voit joutua rakentamaan sen yksin tai eri miehen kanssa. Sinä haluat eläinrikkaan perheen, missä on lapsiakin, siis touhua ja tohinaa aamusta iltaan, harrastus ja työ sekoittuu, aina on eläinten meno, hajut ja muut, sekä paljon sitovia ratkaisuja: ne sitovat ympäri vuorokauden. Lisäksi ne tosiaan syövät rahaa, pahimmillaa paljonkin. Hevosen ylläpito, kuten tiedät, ei ole halpaa!
Niin, kaikki eivät halua sellaista elämää. Haluaako miehesi: tuskin. Hän on eri tyylinen selkeästi ja kyllähän sinä olet sen tiennyt, oletko miettinyt todella oikeasti, muuten kun tylsistyneenä pikkuvaimona, mitä SINÄ haluat ja tarvitset elämältäsi? Mihin se johtaa ja mitä se vaatii?
Niin, siitähän se löytyy.
Niin, tarkennan siis, että miehesi ei todellakaan mielestäni ole "väärässä" tai sovinisti, ja siinä, kun hän ei ymmärrä, mitä sinulta kieltää, sinäkään et oikein tunnu ymmärtävän, mitä pyydät.
Mietipä uudemman kerran, saatatte päästä lähemmäs oikeaa keskustelua, jos molemmat hieman yrittää ymmärtää toista.
Ei lisättävää.
Mies tuntuu haluavan rauhallisempaa/mukavempaa menoa elämässä kuin sinä. Valitettavasti vain itseään voi muuttaa. Olet haaveillut perheen perustamisesta mutta mies ei ole valmis. Hän ei myöskään halua toista koiraa tai että satsaisit omia rahojasi hevoseen. Miehesi toivoo että alkaisit harrastaa jotain vähemmän aikaa vievää. Vaikutat vastuuntuntoiselta. Jos miehesi pelkää että hän joutuisi nämä eläimet hoitamaan/maksamaan niin sitten ymmärrän hänen kieltäytymisensä. Muussa tapauksessa vaatisin kunnon perusteita hänen kantaansa. Mitään kunnon perusteita en oikein tekstistäsi löytänyt. Sellaisen vaikutuksen sain että mies pelkää ettei sinulla olisi enää aikaa hänelle. Pelko ei ole syy evätä toiselta haaveita.
Muistuttaisin myös ettei sinun aktiiviselle luonteelle ole ehkä tarpeeksi kuntosali tai jumppa. Kirjoituksessasi vaikutat turhautuneelta. Kerro miehelle että turhaudut suhteessanne jos et voi harrastaa itsellesi sopivia harrastuksia. Voit myös vihjata että vauvakuumekin saattaa johtua siitä ettei sinulla ole mahdollisuutta laittaa ajatuksiasi ja tarmoasi mielekkääseen puuhaan.
Olet saanut paljon vastauksia siitä kuinka kallista ja aikaa vievää on hevosen pito tai kasvatustoiminta. Luulen kyllä sinun olevan näistä asioista tietoinen ja onhan sinulla kokemustakin jo koiran hoidosta ja sen kanssa harrastamisesta. Jos tiukka paikka tulee eikä rahaa tai aikaa jostain syystä tunnu hevoselle enää jossain vaiheessa olevan voi sen aina myydä. Samoin kasvatustoiminnan voi hetkeksi lopettaa jos aikaa ei tunnu olevan. Kaikki asiat on mahdollista sulauttaa elämään elämän muuttuessa.
Kuten jo aiemmin sanoin, raha ei ole ongelma tässä tilanteessa. Tienaan ihan tarpeeksi hyvin pitämään talouden pystyssä oli hevosta tai ei. Kovin moni ei tainnut huomata tuota kohtaa jossa sanoin että säästöjä on ihan reippaasti?
Ja kyllä, olen erittäin aktiivinen persoona. En nauti vapaapäivistä, ellei minulla oli erityistä tekemistä. Nyt minulla on ollut puolentoista viikon loma ja olen repiä housuni. Kun on aikaa, turhaudun ja mietin elämän ongelmiani.
Ja jos osaa lukea rivien välistä, olisi tajunnut, että minä kyllä tiedän mitä nämä harrastukseni vaativat. Tämä ei ole mikään hetken mielijohde. Kasvatustoiminnassa olen "pyörinyt mukana" koko elämäni ja olemme äitini kanssa keskustelleet hänen kennelnimensä omistajavaihdoksesta minun nimiini. Lisäksi olen nuorempana toiminut koirien hoitajana jokusessa kennelissä. Joten koirien kasvatuksesta ja sen vaativuudesta ei kannata paasata. Lisäksi mieheni ei ole osallistunut nykyisenkään koiran kuluihin/hoitoon (mitä nyt ei lasketa herran vapaaehtoisia lenkillä käymisiä), mutta koira hankittiin silloin molempien halusta. Itseasiassa mieheni oli ehdottamassa sitä ensin. Ja kyllä ne koirat ovat hänellekkin tärkeitä. Hänen isäpuolensa toimii myös kasvattajana ja mieheni jopa kyynelehtii jos jollekkin niistä koirista mahtaa käydä jotain. Oikeasti! Siksi en ymmärräkkään tätä, miksei meille voi toista koiraa ottaa, kun anoppilassa oli parhaillaan niitä viisi kappaletta.
Ja hevosista ja sen omistamisesta tiedä yhtälailla ja tiedän että se on vielä hieman kalliimpaa ja haastavampaa kuin koirien kasvatus. Ja molempia en halua nyt tähän hätään. Vain toisen.
Ja kyllä samassa taloudessa voi olla "lapsi ja miljoona elukkaa". Äidilläni on neljä lasta, parhaillaan 20 koiraa kennelissä, hevonen, 5 kissaa, akvaario, papukaija, pari undulaattia, sekä opiskeli samalla amk:ssa. Isäni ei osallistunut lemmikkien hoitoon. Enkä ole lapsuudessani jäänyt mistään paitsi. Olin eläimiä hoitamassa vapaaehtoisesti heti kun opin kävelemään. Eikä perheeni mikään ylirikas ole koskaan ollut.
Eräällä kommentoijalle: Kyllä minä nyt haluaisin harrastaa niitä harrastuksia, mistä oikeasti nautin. Etkö sinäkin? Tämä on nyt vaan niin pieni kaupunki ettei täällä oikein ole mieleisiäni harrastumahdollisuuksia.
"minä kyllä tiedän mitä nämä harrastukseni vaativat."
No et taida tajuta mitä ne vaatii kumppaniltasi, sen verran typeriä kyselet kun yrität täältä hankkia jotain selkänojaa "ota vaan yhteiseen asuntoon vaikka kokonainen kennel vaikkei miehesi välitä koirista".
>>Kuten jo aiemmin sanoin, raha ei ole ongelma tässä tilanteessa. Tienaan ihan tarpeeksi hyvin pitämään talouden pystyssä oli hevosta tai ei. Kovin moni ei tainnut huomata tuota kohtaa jossa sanoin että säästöjä on ihan reippaasti?
Kyllä kuule yksi kymppitonni on äkkiä sileänä jos hevosta rupeat pitämään. Mutta hyvä jos olet laskenut että rahat riittää.
>>Ja kyllä, olen erittäin aktiivinen persoona.
>> minä kyllä tiedän mitä nämä harrastukseni vaativat. Tämä ei ole mikään hetken mielijohde.
>>Kasvatustoiminnassa olen "pyörinyt mukana" koko elämäni ja olemme äitini kanssa keskustelleet
>>hänen kennelnimensä omistajavaihdoksesta minun nimiini.
Sinä, sinä, sinä, sinä äitisi kanssa. Millaisen roolin elämässäsi olet suunnitellut miehellesi?
Ehkä hänellä on omiakin unelmia ja suunnitelmia? Oletko kuunnellut miestäsi, vai oletko vain puhunut hänelle? Ehkä hän haluaa matkustella ulkomailla. Kuka teidän koiranne ja hevosenne silloin hoitaa?
>>en ymmärräkkään tätä, miksei meille voi toista koiraa ottaa, kun anoppilassa oli parhaillaan
>>niitä viisi kappaletta.
Miksi sinä puhut vain "toisesta koirasta", vaikka olet aikeissa ruveta kasvattamaan koiria? Eihän se silloin kahteen koiraan jäisi, vaan teillä olisi sitten lauma pentuja vähän väliä. Ja kohta pitäisi hankkia toinenkin emokoira -- ja kolmas -- kun sinulla kerran on se kennel-toiminimikin, eihän silloin yksi emokoira riitä. Miehesi tietää millaista on asua kennelissä, eikä hän halua asua kennelissä. Hän ei halua joutua ottamaan vastuuta sinun koiranpennuistasi kun sinä olet neljänä iltana viikossa ratsastamassa. Hän ei ehkä halua haistella hevosenhajuista vaimoa.
Sinulla on tietenkin täysi oikeus toteuttaa omat hevos- ja koiraunelmasi omalla rahallasi. Mutta sinulla ei ole oikeutta vaatia miestäsi luopumaan omista unelmistaan ja omistautumaan sinun unelmillesi. Teillä nyt vaan on ihan erilaiset käsitykset siitä mitä haluatte elämältä. Miksi te ylipäätään yritätte elää yhdessä?
Pitäisi tajuta, että kun tavoitteet ovat noin erilaiset niin silloin ei yhteiselämästä tule mitään. Erotkaa ja etsikää kumpikin itsellenne samanhenkiset kumppanit, ei tuohon tilanteeseen oikein muuta ratkaisua ole. Onneksi teillä ei vielä ole niitä lapsia. Onnea ja menestystä!
Tekstistäsi saa vähän sellaisiakin mielleyhtymiä ettet ehkä oikein tarkalleen tietäisi, mitä haluat vaan olet vain jostakin syystä perustyytymätön (uskoakseni se on tavallista naisilla ensimmäisen kerran juuri tuossa vaiheessa suhdetta, reilun parin vuoden jälkeen). Avioliitto, uusi koti, lapset, hevonen, ovat kaikki sen verran isoja asioita ettei niitä pidäkään lähteä toteuttamaan vain koska tässä kuussa nykyelämä tuntuu tylsältä ja ne tuntuvat juuri nyt hyviltä ajatuksilta. En tosin ymmärrä miksi miehesi vastustaa niin kovasti toisen koiran hankintaa, kun teillä yksi jo on. Mutta yllämainittuun viitaten hänhän saattaa ajatella että sekin on vain yksi "päähänpistoistasi", joilla yrität tehdä elämästä mielenkiintoisempaa.
Kovat piippuun pikkurouvalle: varaa ajan ja harkinnan kanssa mieleisesi pentu (lupaava jne), ja kun se on lähes luovutusikäinen, kerrot miehellesi että uusi koira tulee silloinjasilloin. Mökötystä luvassa mutta jos tiukille vetää niin perhedemokratian nimissä jopa "koira tai ero"-tyyppistä diskussia voi käydä. Moniko mies kyselee tyttöystävän mieltä uuden moottoripyörän, auton, tietokoneen, pelin jne. mielekkyydestä, tai varsinkaan luopuu omasta haaveestaan jos avovaimo on viileä hankkeelle?
Kyllä yksi suloinen koiranpentu on kestettävä kuin mies, yllärivauva olisi astetta rankempi toimi avovaimolta mutta joku toinen tekee niinkin, eli koira lienee ihan OK?
Jos miehesi häipyy koiranpennun takia, niin anna mennä.
(Itse hankin aikanaa salaa kääpiökanoja, voi että olivat ihania otuksia)
toimintaa.
Kun muutkin, niin kyllä minäkin saan.
Suosittelen lämpimästi.
sille koiralle jonkinsortin onnettomuus, jos se mies ajattelee samalla tavalla että omin luvin voi toteuttaa omia haaveitansa. ei kai miehes sille mitään voi jos se jää auton alle, syö jotain myrkyllistä tms?
Kertokaa, ilmoittautukaa ne naiset, jotka ovat tulleet onnelliseksi toteuttamalla miehen tahdon aina ja joka asiassa. Varsinkin kun miehen tahto on : SINÄ ET SAA. (taloa, lasta, hevosta, koiraa)
Odotan mielenkiinnolla parisuhde-menestystarinoita?
Tommoset änkyrät tekee sekä itsensä että nykyisen miehensä onnellisiksi eroamalla ja elämällä joko yksin tai jonkun aivan kaikessa samaa mieltä olevan jees-miehen kanssa.
"toteuttamalla miehen tahdon aina ja joka asiassa. Varsinkin kun miehen tahto on : SINÄ ET SAA. (taloa, lasta, hevosta, koiraa)"
Tajuatko edes, miten kieroutuneen egoistinen ajattelutapa tuosta lainauksesta välittyy? Tuskinpa tajuat.
", ilmoittautukaa ne naiset, jotka ovat tulleet onnelliseksi toteuttamalla miehen tahdon aina ja joka asiassa. Varsinkin kun miehen tahto on : SINÄ ET SAA. (taloa, lasta, hevosta, koiraa) "
tajuatko että jos talo, lapsi, hevonen ja koira ovat ihan MUST listalla ja toinen ei voi sietää, ei ole olemassa oikeudenmukaista tapaa ratkaista kyseistä ristiriitaa parisuhteessa. nuo ovat niin suuria asioita, että niistä ON PAKKO olla yhteinen näkemys. jos sitä ei voi syntyä, järkevä ratkaisu EI OLE tehdä vaan se lapsi, ostaa hevonen, vaan erota ja etsiä kumppani jonka kanssa näkemykset tulevaisuudesta ovat yhteneväiset.
jos nyt ajatellaa että ap päättäisi omin nokkineen hommata hevosen ja lapsen ja mies siihen päättäisi ihan samalla logiikalla omin nokkineen lähteä Balille vuodeksi, niin olisko hyvä??
Ei enää IKINÄ koiraihmisen kanssa suhdetta! Ei onnistu.
> Isäni ei osallistunut lemmikkien hoitoon. Enkä ole lapsuudessani jäänyt mistään paitsi.
Mielestäni olet jäänyt paitsi osallistuvasta isästä (=miesmallista). Et ymmärräkään, miten erilainen ajatusmaailma sinulla on miehesi kanssa.
Mies haluaa, että söpösti vain rauhallisesti jumppailet ja olet hänen tavoitettavissaan riittävän usein.
Lapsi oppii siihen, mitä on kokenut. Sinulla on hoivaviettiä ja haluat elämää taloon. Se ei onnistu nykyisen miehesi kanssa.
Moni ehkä huomasi mainintasi säästöistä, mutta se 10 k euroa katoaa nopeasti, kun alkaa hevosta, varusteita ja tallivuokria maksamaan. Entä, kun se sairastuu, jne.
Riittääkö tuo edes käsirahaksi asuntoon? Miksi tarvitset siihen miehen?
Hanki oma asunto ja sinne kenneli, tai jotain muuta.
Epäilen, että sinulla on vauvakuumetta ja paikkailet sitä eläinharrastuksilla.
Mieti mitä haluat kaikkein eniten!
Jos se on vauva ja miehesi ei halua perustaa perhettä, sinun tulevaisuuden tärkein tehtävä on etsiä uusi mies, jonka kanssa toteuttaa se unelmaperhe...
Aloittaja hyvä, nythän mä sen kekkasin: susta tulee mitä mainioin maatilan emäntä. Vaihdat miestä lennosta ja salskean maajussin rinnalla kaikki unelmasi toteutuvat vuoden sisällä. Noin tarmokas pakkaus työllistyy vaikka Pohjois-Karjalassa. Toki kennelin, parin-kolmen lapsen ja hevosten plus yrittäjyyden kanssakin voit koitella saada aikasi kulumaan : )
Ystävän neuvona, Maaseudun Tulevaisuuden Ystävää etsimässä-palstalta niitä löytyy, aviomiehiä ja lapsentekijöitä. Ei muuta kuin www.maaseuduntulevaisuus.fi
Puolisolta vaan harrastat sitä mitä haluat ja teet niinkuin itse haluat ja anna miehesi vikistä siinä vieressä ja rupeat miehellesi ehdottamaan sellaisia harrastuksi mitä sinä haluaisit miehesi harrastavan ja tyrkytätä niitä miehllesi ja harrastat juuri niitä harrastuksia mitä itse haluat.
Toisin kuin suurin osa vastanneista, sain tekstistäsi kuvan fiksusta ja ahkerasta nuoresta naisesta. Ihmisiä ärsyttää todella usein ihminen, varsinkin nainen, joka tietää mitä tarvitsee ja pyrkii sitä kohti.
Olen itse elänyt samanlaisessa parisuhteessa, jossa harrastukseni olivat väärät, haaveeni eläimistä turhia jne. Näitä turhia ja vääriä asioita tuli lopulta aina vain lisää, kunnes hyvin vahvasti ymmärsin että haluan olla vapaa. Pahaa se teki ja yksinäisyyttä olen joutunut sietämään.
Valitettavasti joskus ihmiset vain eivät sovi toisilleen ja jos ei kompromisseihin päästä, on lähdettävä eri teille. Kenenkään elämä ei ole tarkoitettu hukattavaksi. Miehet (ja naiset) voivat olla mitä mieltä tahansa omista parisuhteistaan ja parisuhteista yleensä, ja siitä mitä se vaatii, mutta sinä itse olet sinä ja puolet omaa parisuhdettasi.
Ajan kanssa opit kyllä tuntemaan mikä on sinulle elinehto ja mistä voit joustaa. Elämä ON liian lyhyt toisen, kenen tahansa, pillin mukaan tanssimiseen. Usko kun sellainen sanoo, joka on tuon kaiken kokenut =)