Netin vihakampanjoissa aikuisiltakin unohtuu vastuu
12.4.2010 21:41
A A Helsingin Sanomat
Markus Sandin / Scanpix
Vuosi sitten Bjästan koulussa tapahtuneet raiskaukset kuohuttavat Ruotsissa.
Ruotsi on puhunut viime viikot Bjästan tapauksesta. Vuosi sitten Bjästan kylässä Örnsköldsvikin liepeillä 14-vuotias tyttö raiskattiin koulun vessassa kesken koulupäivän. Raiskaaja oli toinen oppilas, 15-vuotias poika. Poika oli suosittu, ja tilanne kääntyi niin, ettei kukaan uskonut tyttöä. Ei, vaikka poika kertoi poliisikuulusteluissa yksityiskohtaisesti raiskauksesta. Eikä silloinkaan, kun käräjäoikeus tuomitsi pojan, samoin hovioikeus. Eikä vielä silloinkaan, kun poika raiskasi kevätjuhlien jälkeen toisen tytön.
Epäoikeudenmukaiseen kohteluun osallistuivat myös pappi, rehtori, nuoriso-ohjaaja ja 4 000 jäsentä Facebook-ryhmässä, jonka pojan äiti oli perustanut.
Maaliskuun lopussa Ruotsin television ajankohtaisohjelma Uppdrag granskning kertoi Bjästan tapahtumista. Ruotsalaiset järkyttyivät. Alkoi uusi vaihe.
"Mikä kummallisinta, osin samat ihmiset, jotka ensin olivat kiusanneet tyttöä netissä, alkoivat silmittömän vihakampanjan poikaa, tämän veljeä ja äitiä kohtaan", mediatutkija Anu Koivunen Tukholman yliopistosta sanoo.
Suomessa maahanmuuttoministeri Astrid Thors on joutunut vihakampanjan kohteeksi, samoin kolumnisti Kaarina Hazard. Nettiviha on tuttua maahanmuuttajille, tutkijoille ja poliitikoille.
Suomen ja Ruotsin ero on, että Ruotsissa nettiviha on tuomittu heti. "Suomessa uskomattominta on ollut hiljaisuus. Nettivihan tuomitsijoita ei juuri löydy", Koivunen sanoo.
Ruotsissa pohditaan, miksi netistä on tullut kaikkein epäsosiaalisin media. Miten on mahdollista, etteivät aikuiset osaa toimia vastuullisesti verkossa?
"Nuoret kiusaavat verkossa siinä missä koulun pihallakin, mutta mikä saa keski-ikäisen tädin – lähimmäisilleen ihan lämpimän ihmisen – illalla Facebookissa kirjoittamaan härskejä viestejä? Ehkä meidän pitää sitten olettaa, että monet kokevat olevansa keskustelupalstoilla toisessa todellisuudessa", Koivunen sanoo.
Koivunen ei usko, että ihmiset eivät erottaisi fiktiota ja totta. "Elokuvatutkijana minun on lähdettävä siitä, että jokainen tietää, milloin ollaan todellisessa maailmassa ja milloin ei. Se on fiktion kuluttamisessa peruspointti."
Yhdeksi selitykseksi holtittomuuteen on tarjottu netin anonyymiyttä.
"Luullaan, ettei nimettömänä tarvitse noudattaa kiusaamista, syrjintää ja vihapuhetta koskevia lakeja, vaikka niitä on noudatettava kaikkialla muualla", Koivunen pohtii.
Anu Koivusen haastattelu kokonaisuudessaan tiistain Helsingin Sanomissa
12.4.2010 21:41
A A Helsingin Sanomat
Markus Sandin / Scanpix
Vuosi sitten Bjästan koulussa tapahtuneet raiskaukset kuohuttavat Ruotsissa.
Ruotsi on puhunut viime viikot Bjästan tapauksesta. Vuosi sitten Bjästan kylässä Örnsköldsvikin liepeillä 14-vuotias tyttö raiskattiin koulun vessassa kesken koulupäivän. Raiskaaja oli toinen oppilas, 15-vuotias poika. Poika oli suosittu, ja tilanne kääntyi niin, ettei kukaan uskonut tyttöä. Ei, vaikka poika kertoi poliisikuulusteluissa yksityiskohtaisesti raiskauksesta. Eikä silloinkaan, kun käräjäoikeus tuomitsi pojan, samoin hovioikeus. Eikä vielä silloinkaan, kun poika raiskasi kevätjuhlien jälkeen toisen tytön.
Epäoikeudenmukaiseen kohteluun osallistuivat myös pappi, rehtori, nuoriso-ohjaaja ja 4 000 jäsentä Facebook-ryhmässä, jonka pojan äiti oli perustanut.
Maaliskuun lopussa Ruotsin television ajankohtaisohjelma Uppdrag granskning kertoi Bjästan tapahtumista. Ruotsalaiset järkyttyivät. Alkoi uusi vaihe.
"Mikä kummallisinta, osin samat ihmiset, jotka ensin olivat kiusanneet tyttöä netissä, alkoivat silmittömän vihakampanjan poikaa, tämän veljeä ja äitiä kohtaan", mediatutkija Anu Koivunen Tukholman yliopistosta sanoo.
Suomessa maahanmuuttoministeri Astrid Thors on joutunut vihakampanjan kohteeksi, samoin kolumnisti Kaarina Hazard. Nettiviha on tuttua maahanmuuttajille, tutkijoille ja poliitikoille.
Suomen ja Ruotsin ero on, että Ruotsissa nettiviha on tuomittu heti. "Suomessa uskomattominta on ollut hiljaisuus. Nettivihan tuomitsijoita ei juuri löydy", Koivunen sanoo.
Ruotsissa pohditaan, miksi netistä on tullut kaikkein epäsosiaalisin media. Miten on mahdollista, etteivät aikuiset osaa toimia vastuullisesti verkossa?
"Nuoret kiusaavat verkossa siinä missä koulun pihallakin, mutta mikä saa keski-ikäisen tädin – lähimmäisilleen ihan lämpimän ihmisen – illalla Facebookissa kirjoittamaan härskejä viestejä? Ehkä meidän pitää sitten olettaa, että monet kokevat olevansa keskustelupalstoilla toisessa todellisuudessa", Koivunen sanoo.
Koivunen ei usko, että ihmiset eivät erottaisi fiktiota ja totta. "Elokuvatutkijana minun on lähdettävä siitä, että jokainen tietää, milloin ollaan todellisessa maailmassa ja milloin ei. Se on fiktion kuluttamisessa peruspointti."
Yhdeksi selitykseksi holtittomuuteen on tarjottu netin anonyymiyttä.
"Luullaan, ettei nimettömänä tarvitse noudattaa kiusaamista, syrjintää ja vihapuhetta koskevia lakeja, vaikka niitä on noudatettava kaikkialla muualla", Koivunen pohtii.
Anu Koivusen haastattelu kokonaisuudessaan tiistain Helsingin Sanomissa
Vastaukset 3
Vanhimmat
aika suosittu sellainen käsitys, että kun ihminen ei esiinny omalla nimellään vaan nimimerkillä, hän ei silloin ole oikea ihminen, vaan jonkinlainen virtuaalihahmo, jota voi käsitellä netissä pelihahmon tapaan: pukea, muokata, siirrellä paikasta toiseen, määrittää uudestaan, kohdistaa siihen erilaisia tunteita kuin lapsena omiin leluihin, käyttää omien tunteiden alustana ja ulkoistamiskohteena.
En usko hetkeäkään, etteivätkö ihmiset erottaisi totta ja fiktiota toisistaan oikeasti (siis, kaikki ymärtävät oikeasti, että nimimerkkien takana on tuntevia ja ajattelevia ihmisiä).
Huonoa käyttäytymistä perustellaan tuolla hahmojen virtuaalisuudella, mutta se on aika läpinäkyvää: kuka siihen uskoo? Ehkä perustelija itse? Ihminen on aika hyvä valehtelemaan ja itselle valehtelu on helpointa, kun on tarve perustella omia tekemisiä.
Todellinen syy on mielestäni se, että sen verran yksinkertaisia olentoja me ollaan, että tarvitsemme oikean katsekontaktin trai muun suoran yhteyden oikeaan persoonaan voidaksemme samaistua muihin. Kun suora yhteys puuttuu, empatia ei herää, eikä ihmisen älystä ole kontrolloimaan ihmisen toimintaa ilman sosiaalisia pidäkkeitä.
noitavainoja. roviot syttyy helposti kun kansa riehaantuu.
kohteeksi. Vainajan uhkaileminen ei taida tehota.........