Ihan turha on kakkosten kokea, että eivät he tee mitään väärää. Varattu mies/nainen on tosiaan pääsyyllinen, koska lähtee tuollaista tekemään, mutta pettämiseen tarvitaan aina kaksi. Se on avunantoa siihen, että jotain toista pidetään pilkkana ja loukataan/petetään pahimmalla mahdollisella tavalla. Ja mitä se kertoo sellaisesta naisesta, joka pettää puolisoaan. Entä mitä se kertoo sellaisesta miehestä, joka tietäen naisen olevan varattu, lähtee tuollaiseen mukaan.
kakkoset syyllisiä.
---
47973
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
en väitä olevani syytön. olen syyllinen siihen että suostuin ensitreffeille varatun mutta mukavan ja kiinnostavan miehen kanssa. kysyin häneltä että eikö hänellä ole tyttöystävä, ja hän vastasi "ei se mitään", ihmettelin, mutta ajattelin että kai hän tietää paremmin. muutenkin olen ajatellut että hänhän sen päätöksen pettää tekee. toki voisin olla vastaamatta puheluihin ja viesteihin, voisin olla vastaamatta kosketukseen. järkikin sanoo pysy etäällä, molemmille. miksi siis emme toimi järjen mukaan? koska minulla on tunteita. huono syy, tunteet voi pitää kurissa. heikkous kai toinen huono syy. hellyyttä ja ymmärrystä haemme molemmat. kun toinen ojentaa kätensä pyytääkseen syliin, en kykene kieltäytymään. kyllä se on joka kerta tietoinen valinta jatkaa, molemmilta. kumpikaan ei ole avuton ja vietävissä oleva. olen myös syyllinen siihen että suljen silmät totuudelta, kun olen hänen kanssaan, en halua ajatella tyttöystävää. itsekästä, kyllä. naivia, kyllä. todellisuus kuitenkin iskee vähän väliä päin kasvoja, tyttöystävä onkin olemassa. sitten tulee huono omatunto ja sen lisäksi toivottomuus omaa tilannetta ajatellen. tiedän tyttöystävän epäilevän. välillä tekisi mieli lopettaa koko homma ja yritän kerätä inhoa sitä pettäjämiestä kohtaan. joskus tekisi mieli paljastaa koko kuvio kaikille, mutta tiedän että siitä ei seuraisi mitään hyvää kenellekään. ajattelen myös että tyttöystävän on parasta kuulla totuus mieheltään eikä muualta. jos mies ikinä sitä aikoo tunnustaa. olen myös miettinyt ottavani vastuun jos tyttöystävä tulee joskus juttusille. naurettavahan koko sotku on, ja jos saisin jostain voimia, ja pystyisin unohtamaan hänet, lähtisin heti. mutta heikko kun olen, roikun tässä edelleen. tulisipa joku vapaa mies joka päihittäisi tämän. ei minulla ole hyvää selitystä, ei kai miehelläkään.
Saman voi kääntää toisinpäin. Mitä se kertoo naisesta, joka tietoisena jatkaa suhdettaa varattuun mieheen?
Olen sitä mieltä, että kyllä se pettäjä siinä suurin syyllinen on mutta jos se salarakas tietää toisen olevan varattu hän voisi itse edes tehdä asialle jotakin ettei suhde jatkuisi.
Oman ex:n vastakappale ei itse kokenut olleensa milläänlailla syyllinen suhteeseen. Mutta oli kuiteskin kehuskellut suhteella heti sen alettua. Nyt olen saanut kuulla siitä minäkin. Nainen itse ei ota vastuuta vaan kokee saaneensa muiden silmissä arvostusta. Valitettavasti kaikki keiden kanssa asiaa olen keskustellut eivät näe asiaa niin vaan lähinnä säälittävää. Tämä ei ole niin suuri paikkakunta ettei jutut leviä, mutta tämä naikkonen ei sitä jostakin syystä halua tai ei sitten vaan ymmärrä. Hän on omasta puolestaan tehnyt meidän perheen elämästä todella vaikeaa. Mutta mitään vastuuta siitä hän ei ota.
Olen tullut petetyksi avioliitossani, enkä edelleenkään syytä ketään niistä toisista naisista, jotka liittoomme sopivat kolmansiksi. Kyllä täysi syy oli miehessä ja minussa - meidän kahden välisessä liitossa. Jos se olisi ollut kunnossa, jos olisimme olleet toisillemme oikeat ihmiset, liittoomme ei olisi muita sopinut. Kaikesta työstä huolimatta, emme saaneet liittoamme toimimaan. Mies eksyi vieraisiin naisiin, mutta hän se päätöksen teki. En vaan voi syyttää kakkosia, ei ne kakkoset eroa aiheuttaneet, ne oli vaan sivujuonne siinä huonossa liitossa. Eroon johtaneet syyt on puitu ja läpikäyty, kyllä syy huonoon ja toimimattomaan liittoon on niissä kahdessa ihmisessä, jotka yhdessä ovat. Muita on turha syyttää tai syyllistää. Täällä kakkosia syytetään koko ajan, aivan turhaan. Ei ne kunnossa olevaan parisuhteeseen pääse, joka muuta väittää niin pistää päätä pensaaseen eikä uskalla kohdata totuutta.
niin olen itsekin lähtenyt varatun miehen matkaan.. Tiedän sen olevan väärin ja toisinaan tuntuu väärin tehdä tälläistä.. Mutta mies jo ekan kerran tavatessa baarissa sanoi itse suoraan haluvansa minua.. Hän ilmaisi asian jopa niin häkellyttävän suoraan.. No tietenkin olisin voinut hänet torjua mutta samalla hänessä oli jotakin joka sytytti minussa kiinnostuksen. Tietenkin olen omalla toiminnalla edistänyt sitä että olemme pitäneet yhteyttä.. mutta toisaalta juuri mietin sitä että jos näillä kahdella ihmisellä jotka ovat lupautuneet toisilleen olisi kaikki kunnossa ei siihen väliin ketään pääsisi.. No meillä olen jopa pyytänyt mieheltä muutaman kerran anteeksi toimintaa mutta hän on vastannut minulle ettei tämä ole minun vika yksistään vaan hänkin on ollut tässä yhtälailla mukana... Jotenkin tuntuu että näitä juttuja tuomitaan joka kerta mutta tälläisissä tilanteissa moni on vaan heikko kun se jokin tunne syttyy toisen kanssa.. monella ihmisellä on ajatus no jos vähän nähdään mutta siitä se yleensä alkaa ja etenee.. hyvä jos on sellaisia ihmisiä jotka ovat todellakin vahvoja näissä asioissa mutta kaikki eivät ole ja sen takia jokainen minusta kantaa vastuun itse eikä sen syyllisen etsiminen välttämättä paranna asiaa.. Kyllä olen sitä mieltä että jos toinen pettäää niin yleensä liitossa pitää olla jotakin pielessä mutta aina sitä ei ole helppo myöntää vaan halutaan vaan etsiä syyllinen ulkopuolelta. Itse olen pettänyt enkä lähde siitä ketään muuta syyttämään joten omassa suhteessa on jotakin pitänyt puuttua vaikka helppo sitä ei ole itselle myöntää ja käsitellä..
Se onkin sitten eri juttu, onko se pettäminen oikea tapa hoitaa niitä parisuhteen ongelmia. Pettäminen tuskin tilannetta parantaa, vaan pikemmin päinvastoin. Jos kahden ihmisen välinen suhde ei ole kunnossa, on varmasti rehdimpiä ja rakentavampia tapoja hoitaa asia kuin pettäminen.
ole kohta muutakuin " heikkoja" ja " syyttömiä " avioliitot huitsin nevadaan.
joka mies aisankannattajasi " isäksi " pääsee ne todelliset sinkutkin elatusvelvolliseksi. mies/nainen
isekuria ja suoraselkäisyyttä se vaatii, että housut pysyy jalassa.
mitä mustasukkaisuus sitte on, kenestä voi olla mustankippee?
kulkiessaan voi osoittaa tota mä oon nainu ja tota mä oon nainu... jne.
ja siellä alttarilla seisoessanne katsokaa sivulle tarkemmin, kyllä se kolmaskin siinä " seisoo " ja tahtoo myös.
niin mullekkin kävi ostin kesällä ukolleni alkkareita, kakkonen siinä lähellä osteli sringejä itselleen...
jutusteltiin siinä kun perhetuttuja ollaan, no se olikin " huoripukkini " monivuotinen " heikko " ja
" syytön " huora. niin mieheni sukulaisen kanssa " nai " misissa ".
kyllä se kolmaskin siellä alttarilla oli vierellä en vain huomannut, rakkaus kun on sokea.
no tätä jälkipyykkiä pestään niin että koskee vähän " heikkojakin " ja " syyttömiäkin "
on vain vahingossa jäänyt takataskuun jotain mitä pelkäävät, nythän sitä käytetään....
kyllä nöyryytyksestä jotain hekin maksavat.....
monen elämä tässä pilalla on, mitä perheen nuoret tästä " oppivat "
kerrankin kirjoitus, jonka allekirjoitan täysin. Se vaan taitaa olla todella vaikeaa petetyistä myöntää, että liitossa olikin jotain vikaa. Helpompaa syyttää sitä toista naista/miestä. Niin minunkin puolisoni teki kunnes alkujärkytyksen laannuttua aivan itse tajusi, ettei liittomme oikeasti enää toimi, ei ollut toiminut moneen vuoteen.
Kyllä tiedän, ettei pettäminen ole mikään ratkaisu ongelmiin. Meidän tapauksessa se kuitenkin avasi molempien silmät lopullisesti. Vikaa oli molemmissa. Ei osattu hoitaa liittoa. Eikä lopulta enää jaksettukaan yrittää, ainakaan minä.
kypsää ja fiksua tekstiä! Olen todella positiivisesti yllättynyt törmätessäni täällä kerrankin näin rationaaliseen tekstiin. Kuvastaa tosi vahvaa henkistä kanttia tunnustaa vaikean elämäntilanteen faktat ja rohkeasti kohdata elämän tosiasiat ja ottaa vastuu tapahtuneesta. Olen täysin samaa mieltä kanssasi siinä, että liittoon, joka toimii siten kuin sen kuuluu toimia ollakseen säilyttämisen arvoinen, ei yksinkertaisesti mahdu ulkopuolisia henkilöitä. Jos suhteesta saa kaiken sen oleellisimman, ei minkäänlaista tilausta ole ulkopuolisille tekijöille. Ajatellaan vaikka niin, että jos vatsa on syöty kotona täyteen, tuskin tulisi mieleenkään ottaa turhaa riskiä ja murtautua naapuriin anastaen heiltä ruokaa tai vaikka lähteä ravintolaan kiertämään seisovaa pöytää ja katsoa sitä sillä silmällä, että heti jos kukaan ei huomaa, syön siitä salaa. Ähkyssä ei varmasti houkuttelisi pätkääkään, mutta todella heikottavan nälkäisenä houkuttelisi varmasti.
Itse olen sinkku, mutta vaikeasti määriteltävissä olevassa suhteessa varattuun, lapsettomaan mieheen. Itseäni ei ole suhteissani koskaan petetty, mutta jos jokin kolmas osapuoli olisi suhteeseeni ilmaantunut, olisin varmasti katsonut vakavasti peiliin, ja syvälle, ja rehellisesti myöntänyt tosiasian, ettemme olleet toisillemme riittävät, jos vieraisiin pöytiin on tarvinnut vilkuilla tosimielessä. Minkäänlaista syyllisyyttä en nykyisestä elämäntilanteestani tunne, syy mainittu yllä.
sun suhteessa on? Mainitset ettei täydelliseen suhteeseen kuulu kolmatta?
Näyttää olevan sun suhde sinivalkoinen!
Onni ettei lapsia, voit huoleti jatkaa....? sinkkuna
En nyt kyllä ihan käsittänyt, mitä tarkoitit ensimmäisellä kysymykselläsi, niin jätän vastaamatta siihen ennen tarvittavaa tarkennusta, mitä ajoit kysymykselläsi takaa.
Juuri niin, täydelliseen suhteeseen ei kuulu kolmatta, siksi en maininnutkaan, että oma suhteeni olisi täydellinen. Voisin tarkentaa nykyistä suhdettani siten, että kyseessä on erittäin lämmin ihmissuhde, jossa seksiä ei ole harrastettu juuri siksi, kun kuviossa on mukana se kolmas. Ystävyyssuhteesta ei myöskään voida puhua, koska välillämme on voimakkaat seksuaaliset halut toisiamme kohtaan, sekä muutenkin välillämme on se kliseinen vahva yhteys, jollaista kumpikaan ei ole ennen toisen henkilön kanssa kokenut. Kakkoseksi en itseäni koe, ennemminkin itsenäiseksi, toisista riippumattomaksi aikuiseksi ykkösnaiseksi, joka elää sielunkumppaninsa kanssa tiiviissä yhteydessä ja jossain määrin odottaa, että jos toinen osapuoli laittaa päätökseen suhteensa, joka on alkanut vuosikausia sitten, ennen meidän kohtaamistamme, me voisimme elää varsinaisessa parisuhteessa.
Ja kyllä, jos kuviossa olisi lapsia, tunteet pitäisi järjellä tukahduttaa. Mutta liitossa, jossa ei ole lapsia, eivät osapuolet ole vastuussa muista kuin itsestään ja jos ei itse ole viitsinyt/osannut suhdettaan hoitaa, saa varautua siihen, että suhde kuihtuu pois, ennemmin tai myöhemmin. Jos suhteessa on kolmannen mentävä rako, mutta kuviossa on mukana täysin viattomia lapsia, jotka joutuvat sijaiskärsijäksi, fiksu aikuinen tuntee vastuun, eikä täytä tässä tapauksessa sitä kolmannen mentävää rakoa.
myös en voi syyttää 2 toisia....mitähän kaikkea paskaa mieheni kerkesi heille luvaakkaan ja palasi aina kotiin...miehellähän silloin päässä viiraa.
olen sseurustellut miehen kanssa joka on avioliitossa toisen kanssa.
Elämässä on tilanteita joita ei vaan kaikki ymmärrä. Meillä on yhteinen tytär 4kk.
Miehella on vaimonsa kanssa myös 4 lasta he ovat jo koululaisia.
tunnen sympatiaa vaimoa kohtaan silti en aio miehestä luopua.
Onnittelut rohkeasta päätöksestä. LApsen kanssa on aina vaikeaa olla "suurin" osa ajasta yksin. Itse kadun omaani, jos olisin päättänyt toisin asiat olisi toisin.
Tyhjää löpinää.
Vaikkei kuvioissa ole lapsia, sinun pitäisi tunteesi tukahduttaa, olet liikaa!!! Liitoissa joissa ei ole lapsia niin kyllä sitä on vastuussa myös toisesta ihmisestä! Muista että vaikka olisi "kolmannen mentävä rako" niin siinä ykkössuhteessa ei välttämättä olekaan mitään vikaan (vaikka sinä niin haluatkin uskoa kovasti), "vika" voipi olla ihan tässä pettäjässä itsessään. Ehkäpä sinullekin "rakovalkea" joskus tämä valkenee kun olet ja elät normaalissa suhteessa.
Olen ollut useammankin varatun miehen kanssa enkä koskaan ole tuntenut tipan tippaa syyllisyyttä. Mies siinä pettää enkä häntä pitäisi mitenkään unelma seurustelukumppanina tosi mielessä. Jos ei pettäisi minun kanssa niin sitten jonkun muun. Se on niin yksinkertainen juttu.
Ensinnäkin... jos kahdella ihmisellä on onnellinen liitto, ei siihen kukaan kolmas pääse väliin. Jos näin käy, ei liitto ole yleensä onnellinen ja vakaa. Jos tämä "kakkonen" on sinkku, ei hän petä ketään.
tarvitaan aina 2,joten jos täytyy vieraan matkaan lähteä on myös ykkösessä vikaa. Hyvä että olet tajunnut myös sen.
Elämä on laiffii...harvoin täällä oikeudenmukaisuuden mukaan mennään. Aina joku saa ja joltain otetaan, onko nälänhätä oikein? ONko abortti oikein? Mutta sinä tunnut olevan niin täydellinen ihminen, että tuskimpa olet pahaakaan koskaan toisesta ajatellut tai valehdellut tai varastanut????.
Niin joo minua on petetty, mutta ei tulisi mieleenikään syyttää pelkästään näitä pahoja kakkosia ja pitää itseäni syyttömänä oman suhteeni epäonnistumiseen
jos katsoisi se petetty myös peiliin. Onko parisuhde todella kunnossa, jos toinen hakee lohtua muualta? Jotainhan siitä puuttuu, jotain mitä ei omalta puolisoltaan saa. Ehkäpä pettäjä on vuosia yrittänyt saada tilannetta muuttumaan, tehnyt kaikkensa että puoliso tajuaisi, että nyt jossain mättää.
Pettäjällä se suurin vastuu on. Toki kakkonenkin on syyllinen. Mitäkö kertoo sellaisesta ihmisestä, joka lähtee tuohon mukaan? Eipä kerro oikeastaan yhtään mitään. Taustoja ei koskaan kukaan voi tietää. Vain oletuksia voi tehdä. En usko, että kukaan aivan tarkoituksella pettäjän kanssa lähtee leikkimään. Tai sitten pitää olla päässä vikaa ja kovasti, jos vain varattuja jahtaa.
tuntuu olevan näitä kakkosia, joilla on päässä vikaa. Mielenterveys- tai päihdehäiriöstä kärsii 15 prosenttia nuorista aikuisista, ja 40 prosentilla oli ollut sellainen jossakin elämän vaiheessa. Kakkosten joukossa prosentit ovat todenäköisesti paljon suuremmat.
ne pettäviä miehiään paijaavat vaimot? Ne ovat niitä täysipäisiä vai?
Hei haloo, oleko tyhmä?
se on vaan kummallista, että petetty ykkönen tuntuu useimmiten olevan Täydellinen Ihminen, joka ei tee mitään pahaa... Mitä nyt haukkuu ja latistaa puolisoaan, kieltäytyy seksistä, koska hänellä on oikeus kieltäytyä, "unohtaa" sopivasti antamansa lupaukset toiselle... Kieltäytyy kiivaasti ajattelemastakaan eroa, vaikka vaikeudet on tiedossa ja liitto tukevasti karikolla. Kaverini kiisti loppuun saakka tosiasiat: ei heillä VOINUT olla mitään pielessä, kun oli komea okt, pari tila-autoa, kolme kaunista ja tervettä lasta ja asiaan kuuluvat lemmikit, mökki ym ym. Siis unelmakulissit, joissa kaverini oli toimi mielestään unelmavaimona. Valitteli minulle sitten, kun mies oli tyytymätön ja olisi halunnut parisuhdeneuvontaan, jos sieltä olisi löytynyt ratkaisua seksittömyyteen. Mies oli täysi öykkäri, kun ajatteli vain seksiä - no, jos se, että saa vaimolta pari kertaa vuodessa on normaalia, niin varmaan hän sitten oli öykkäri. Mies meni ja teki tekosensa, aloitti seksisuhteen työkaverinsa, eronneen naisen kanssa. Kaverini sai selville ja aloitti armottoman mustamaalauskampanjan "seksihullua" miestä ja tämän "salapanoa" vastaan.. Yritin väliin sanoa, että kannattaisiko rajoittaa ja miettiä, missä mennään, mutta ei... No, mies laittoi sitten jonkin ajan kuluttua yksin eron vireille, talo ja mökki myyntiin, ja kaverini syyttää nyt edelleen kakkosnaista kaikesta pahasta elämässään. Pirun paha mieli on ollut tuota touhua katsoessa, mutta minkäs sille voi. Varmaan nyt joku tuumaa, että olen kamala ja veemäinen selkäänpuukottaja kaverilleni, kun tällaista edes kerron täällä, mutta mutta... Olen ollut kaverilleni luotettu kuuntelija ja tukija vuosikaudet, mutta nyt on alkanut tulla raja vastaan. Okei, kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta pahaa teki kuulla, mikä aivoton mulkku kaverini ex oli silloin, kun kaikki oli vielä hyvin.
Taustatietona sen verran, että elän itse avoliitossa viidettä vuotta, en ole pettänyt enkä tiettävästi tullut petetyksi koskaan - joten en voi puhua sen kummemmin ykkösen kuin kakkosenkaan suulla, vaan täysin sivusta katsojana.
koskaan aina ole kaikki hyvin. Parisuhteeseen kuuluu ongelmia. Sen kun vaan katot peiliin, jos tekee mieli pettää.
Minun päässäni ei ainakaan ole mitään vikaa, vaikka ns. kakkonen.
Olen kaikkia muuta kuin mainitsit ja onnellinen siitä.
Neljättä vuotta kakkonen, ykköseksi en edes halua. Eronnut joskus ja nautin ns. yksinelämän vapaudesta.
Ihana, yli 10v nuorempi mies,jota tapailen 1-5 kertaa viikossa. Työn puolesta voisimme olla enemmänkin yhdessä, mutta hyvä näin.
Vaimoke tietää,ei usko, halua uskoa...mutt ei voi miestään estää töissä käymästä, kuten ei myös itse olla käymättä töissä ja silloin on aikaa viettää nami,nami hetkiä.
Ja ei voi ymmärtää naisia, jotka luulee että joku kihlarimpula, muksu yms, voi estää miehensä olevan uskollinen,APUA!
Olen ns. kakkonen. En koe tekeväni mitään väärää. Elämässä on otettava nautinnot sieltä mistä niitä on satavissa. Jos pääsyyllinen pettää - niin pettäköön. Riittää että hän pärjää itsensä kanssa ja pystyy katsomaan itseään peiliin. jos häen ei petä minun kanssani, hän tekee sen jonkun toisen kanssa - so? Mikä tässä on se ongelma. Turha tulla toivomaan, että tulisitpa itsekin petetyksi oikein rankasti, niinkin on käynyt, mutta minä vaan jatkan elämää. Nautin jokaisesta hetkestä jonka vietän toisen kanssa naimisissa olevan kumppanini kanssa. Hetkiin sisältyy paljon muutakin kuin seksiä. Niihin siäsältyy voimakas henkinen yhteys ja kemiaa... Turha tulla katkerien, paksujen rouvien mitään mussuttamaan ja nalkuttamaan. Elämä on IHANAA! Ai että rakastan Sun miestäsi!!!
Ihmiset rakastaa erilaisia ihmisiä. Minä en rakasta pettäjiä. Rakastaminen vaatii kunnioitusta ja minä en petollisuustta kunnioita. Olemme erilaisia, jos itse esim. valehtelee ymmärtää toista valehtelijaa. Jokainen lähtee aina omista lähtökohdistaan.
Itsekästä vastuutonta ja pirullistakin toimintaa vaimon selän takana.
Täysin tään ajan tyyliä: mullekaikkijaheti väliäkö sillä jos joku kärsii, jos ei mies ois mun kans ois jonkun muun! Halloo!!!!
Katsotko itse koskaan peiliin?
Ykkönen on mielestäni nainen; jonka luona mies haluaa olla, jolle hän kertoo surut ja murheet, jota hän kaipaa, jolle hän antaa helllyyttä, jota hän haluaa ja jota hän rakastelee.
Ja hah, tämä nainen ei välttämättä olekaan se kotona odottava puoliso. Joten muita naisia syyttävä vaimo/avopuoliso voikin itse olla miehelleen se kakkonen!
Niin muuten taitaa ollakin. Kun salasuhteessa ollaan pitkään - en siis puhu yhen yön panoista - niin kyllähän se nainen (tai mies, kumpi pettämässäkään) on noussut ykköseksi. Hänen vuoksi ollaan valmis tekemään mitä vain, jopa pettämään aviopuolisoa ja mahdollisten lasten toista vanhempaa. Miehistähän muuten sanotaankin, et hänet on tehty aisankannattajaksi kun vaimo pettää. Eiköhän se toimi toisinkinpäin, toista viulua se petetty vaimo soittaa kun mies on toisen naisen luona, jopa sielunkumppaninsa...
ainoa, mikä on pettäjälle tärkeää, on se ettei hän jää kiinni. Mitäköhän se kertoo? Eikö kiinni jääminen ole vain toivottavaa?
ykkösen huonot puolet ja viat eivät oikeuta pettämiseen. Vika on siinä, joka pettää ja ei ole rehellinen. Vaikka kotona olisi mitä tarjolla, niin jos mies/nainen on mennäkseen, se menee.
Ja jos siinä ykkösessä on vikaa, ei pettämisestä voi ykköstä syyttää. Syyllinen on se, joka pettää. Ykkösistä pääsee eroon, petos on petos, vaikka sen tekisi kuinka hirveelle"pirttihirmulle". Jokainen kun vastaa omista teoistaan. Ei se ole syy "no kun tuo aloitti"... AIKUISTUTAAN! Omia vääriä tekoja ei tule puolustella muiden pahoilla teoilla.
Kaksi aviopariskuntaa. Molemmissa naiset nalkuttaa yhtä paljon ja ovat kylmiä, ei anna tarpeeksi hellyyttä, eivät ymmärrä ja muuta tällästä. Sitten toisessa suhteessa mies pettää ja toisessa parisuhteessa mies ei petä. Sen naisen mies, joka petti koetaan kamalana, koska miehen täytyi muualta hakea naista. Toisessa suhteessa mies haluaa tehdä töitä parisuhteensa eteen ja tietää, itsessäänkin olevan niitä ärsyttäviä piirteitä, joten osaa olla armahtaisempi vaimoaan kohtaan. Ja haluaa olla uskollinen.
Eli onko se oma vika, kun omalle kohdalle sattuu se petturi? Eli täytyyhän siinä ykkösessä olla jotain vikaa, kun mies ei pysy kotona. Avioliittolupauksessa tulisikin ottaa huomioon, kestätkö myös minun huonoja puoliani vai täytyykö minun olla täydellinen?
Minä en henkilökohtaisesti ukkomieheen koskisi. Kyllä siinä se äijä jo kerralla punnitaan ja kevyeksi havaitaan, jos hän pettää puolisoaan. Ja en luule olevani se NIIN PALJON PAREMPI, että minuun hän ei sitten kyllästy tai minun huonot puoleni ei sitten häntä ärsytä. Jos tapaisin eronneen miehen haluaisin tietää, miksi ero tuli. Menneisyys on ennuste tulevasta.
Ei täydellistä avioliittoa, naista, miestä ole olemassakaan, mutta me voimme vain vaikuttaa omiin tekoihimme. Ei syyllistetä muita omista vääristä teoistamme.
Suhteita niinkuin ihmisiäkin on monenlaisia se täytyy myöntää toiset pettävät toiset eivät. Itse sanoisin petettynä nyt jo ex vaimona, ettei meidän suhteemme ollut vuosiin enää toimiva suhde ja varmastimiehenikin yritti saada välillämme kaiken toimimaan niinkuin minäkin. Ymmärrän, ettäkun siten tulee ihminen vastaan joka on sitten jotain aivan muuta ja jonka kanssa voi unohtaa ne huolet ja riidat ym. mitä siellä kotona on, silloin on varmasti helppoa lähetä tämän toisen mukaan. Kaikki suhteethan ovat erilaisia, minä en ole enää katkera siitä että tulin petetyksi. Kaikki suhteethan eivät ole tarkoitettu kestävän eliniän kuitenkaan, elämässä pitää katsoa eteenpäin ja uskoa parempaan tulevaisuuteen, turhaa katkeruutta tai syyllistä on turha etsiä ,vikaa on varmasti meissä kaikissa.
Ei voi mittään, mutta kun näitä juttuja lukee, ajatusmalli on seuraava...salarakas saa hetkeksi omakseen endorfiineissään piehtaroivan keikaroivan orhin , joka jaksaa esittää hurmaavimmat puolet itsestään. Vaimo saa sohvalle lösähtäneen "kohtatapahtuu"- isukin, joka piereskelee ja odottaa valmiiksi silitettyjä paitoja, pullan tuoksua, hajuttomiamauttomiaäänettömiä lapsia sekä nymfomaanivaimoa.
Ja sitten herra hidalgo hoksaa, että vaimo ei ymmärrä, ei anna, ei hoivaa, ei huolla. Mutta nou hätä, hommataan kakkonen, joka jaksaa kuunnella ja sekstailla.
Kuinka mahtavaa onkaan olla hyvin huolletussa, kehräävässä ja siistissä ferrarissa nuhruisen, turvallisen ja luotettavan tila-auton sijaan. Ou jee, ymmärrän kyllä! Mutta minulla pieni aivoisella blondilla ei mene jakeluun se, että miksi ihmeessä vaimojen pitää tehdä kaikki työ parisuhteen eteen? Käsitykseni mukaan se on kahden kauppa! Kun mies osallistuu, huomioi, kehuu, vastaa vaimo hyvällä hyvään. Siinä ei substraaleja tarvita, että suhde kukoistaa. Ainakin minuun tehoaa kesken työpäivän saatu tekstiviesti:rakastan sua;)
On se todellakin kumma, että usein haetaan ja varsinkin kakkoset hakevat virheitä petetystä vaimosta, sen sijaan että katsottais miehen käytös täysin sopimattomaksi.
Eli petoksen uhri syyllistetään aivan kuten raiskattu nainenkin syyllistetään.
"Varsinkin kakkoset hakevat virheitä petetyistä vaimoista"... Olipa taas heitto! No, heitetäänpä takaisin: miksi katkerat vaimot syyttävät kakkosia (melkein) kaikesta?
Turha tulla itkemään sitten kun mies on kärähtänyt että vaimo on uhri kun ei tiennyt asiasta mitään. Eikö vaimot tunne miehiään jotta näkisivät/vaistoaisivat että jokin on liitossa pielessä? Mistä kertoo pitkät salasuhteet, jopa kymmenen vuotta ja ylikin? Ne miehet, ne miehet...
Sitä pitää ihmetellä, miten nämä täydelliset ja täyspäiset vaimot, jotka väittävät tuntevansa miehensä kuin omat taskunsa, eivät tajua, että heitä vedätetään kuus-nolla? Ja sekin on kummallista, että miehet heiltä väkisin viedään. Munattomia miehiä ovat itselleen ottaneet. Ilmankos ne niin helposti lankeavatkin toiseen naiseen. Ihanat ukkomiehet!
Kukaan ei syyllistä raiskattua naista. Hölmöjä aviovaimoja ja pettäviä miehiä kyllä kuuluukin syyllistää.
kun olet katkera, et tainnut saada sitä varattua itsellesi,et päässytkään ykköseksi raukka.. säälittävä olet.
Itselläni oli aikoinaan suhde naimisissa olevaan mieheen. Ei, en halunnut häntä itselleni tai hänen erooaan. Olin sinkku ja halusinkin olla. Seksiä, läheisyyttä ja hauskaa yhdessä oloa sain tältä "vaki panolta". Jokainenhan meistä kaipaa välillä toista ihoa ihoonsa kiinni. Varattu mies sopi myös elämäntilanteeseeni siinä mielessä hyvin, että hän ei jäänyt pyörimään riesaksi jalkoihin tai anelemaan höpöhöpö lupauksia. Minähän ei halunnut seurustella. Emme kumpikaan vaatineet toisiltamme mitään, pidimme vain hauskaa keskenämme ja annoimme toisillemme hellyyttä.
"Ylitöitä" tai "kaverin kanssa pelaamassa kössiä", vaimo ei tainnut koskaan edes aavistaa meidän suhdetta. Olipa mies pari kertaa "työmatkallakin", kun vietimme viikonlopun Pariisissa ja Lontoossa.
En myöskään tuntenut katumusta tai huonoa omaatuntoa, mieshän itse valintansa teki. Hän oli naimisissa, minä en tilivelvollinen kenellekään.
moraalikäsitys. Jos ei itse pidä jotain asiaa vääränä, niin miksi kokea syyllisyyttä. Mutta sitten, jos ajatus on, että muille voi tehdä noin, MUTTA EI TIETENKÄÄN MINULLE, niin sitten se onkin aika ilkeää. Eli, jos joku asia on sinusta OK, hyväksy se myös itseesi nähden.
Pointtihan tässä asiassa on se, että mies HALUAA pettää. Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka tämä toinen nainen on tai mikä hänen "moraalinsa taso" on. En minä ainakaan haluaisi ajatella, että mieheni ei petä minua siksi, kun kaikillla naisilla on niin korkea moraali käsitys, että kukaan ei suostu suhteeseen hänen kanssaan. Haluan, että mieheni ei petä minua siksi, koska EI HALUA, eikä koe tarvetta pettää minua.
Ihan turhaa haukkua muita naisia miehen käytöksestä. Mies on omalla tahdolla varustettu pakkaus.
en ymmärrä ajattelutapaa, että jos en minä niin joku muu. Mutta, kun se olet sinä, joka osallistut toisen pettämiseen. Pettämiseen tarvitaan aina kaksi. Toki minustakin mies on vastuussa omista teoista, mutta ei se vähennä sinun vastuutasi taas omista. Toisethan taas eivät halua uskollista parisuhdetta ja ovat enemmän "vapaan suhteen" kannalla. Mutta jos pidät pettämistä vääränä, miten voit olla ukkomiehen kanssa? Olemalla ukkomiehen kanssa annat hyväksynnän asialle (pettämiselle). Et kai muuten sitä tekisi?
Onhan sekin koulukiusaamista, jos tuet ja osallistut, vaikka et olisikaan sitä aloittanut. Tai tietäisit, että kiusaaja kiusaa kuitenkin, niin miksi et menisi mukaan. Mutta sitten, jos sinua kiusattaisiin, kokisit, että se on väärin, niin väärin.
Haluan vielä lisätä, että pettäminen on toisen kiusaamista. Siihen voi osallistua tai olla osallistumatta. Minä
en haluaisi osallistua kenenkään ihmisen pettämiseen. Enkä myöskään haluaisi tulla petetyksi.
Avioliitto on kahden ihmisen yhteinen yritys. Yritystoiminnassa on aina riskejä, toiset riskit ovat yrityksen sisällä ja toiset riskit ulkopuolella.
Riskien välttäminen vaatii yhteistä toimintaa ja mielummin vielä samansuuntaista toimintaa.
Jos puolisot eivät ajattelisikaan vain omaa hyvää ja siis keskittyisi liikaa omaan hyväänsä vaan alettaisi laskemaan yhteisen firman etua eikä sitä julkisuuskuvaa siis miltä naapureiden silmissä näytetään.
Tietysti on firmankin etu näyttää hyvää pintaa ulospäin mutta kuitenkin firman sisäinen tunnelma ja suhteet sisällä on tärkeimmät.
Tavoitteet pitäisi kuitenkin olla yhteiset. Kun suunta on yhteinen voi laskea myöhemmin myös yhteisiä
tuloksia.
toki jokaisen otettava vastuu omista teoistaan. Haiskahtaa vahvasti kaksinaismoralismilta se, että ei pettämistä hyväksytä, mutta pettäis tuo mies sitte jonkun muun kanssa kumminkin... Ei hyvä.
Miehenä voin sanoa, että yhtä lailla minua syyllistettiin ja naureskeltiin, kun vaimo pelehti toisen miehen kanssa. Eiköhän pettäjässä kuitenkin ole se yksi vika kuitenkin enemmän: pettää!