En tosiaan ymmärrä, minkä takia niin monen (miehen) mielestä (nais)seuran haku rajoittuu vain baareihin ja yökerhoihin? Jengi on kokemukseni mukaan näissä paikoissa hyvin ylimielistä ja röyhkeää. Lisäksi jos haet sieltä seuraa olet tavallaan kilpailutilanteessa, jossa vain murto-osa menestyy, tämän vuoksi esim. ujojen ei kannattaisi sinne iskutarkoituksesta mennä. Tämä tuli mieleeni siitä kun olen tällä palstalla nähnyt paljon ketjuja joissa kysytään miten iskeä naisia baareissa. Päättelen, että kyseisiä ihmisiä on vaivannut ujous, kun ei kerta ole vielä ymmärtänyt että niille naisille on tarkoitus mennä puhumaan.
No vittuilu nyt sikseen, omasta kokemuksestani arkitilanteissa, esim. kadulla, kaupoissa, jopa julkisessa liikenteessä esim. junat, ratikat, on helpompi lähestyä naisia. Toisin kuin baareissa, julkisilla paikoilla kaikki eivät ole varautneet niinkään näihin "iskuyrityksiin". Näissäkään tilanteissa ei ole mitään stressaamista, koitat vain aloittaa keskustelua sen naisen kanssa jollain tilanteen kannalta järkevällä aiheella, itse olen jopa avannut jutun hyvällä tilanteeseen liittyneellä läpällä. Ymmärrän etteivät kaikki ole verbaaliakrobaatteja, mutta pienellä luovuudella voi saada jo ihmeitä aikaan. Tärkeetä on myös elekieli, esim. hymyily, ei kannata tosin tehdä mitään 15sekunnin Mikko Mallikas hymyä jos ei halua antaa itsestään imbesillin kuvaa :D. Tämänkaltaisella ihan simppelillä kaavalla olen itse pärjännyt vaikka yläaste ikäsenä olin arka nyhverö. En ole nykyäänkään mikään playeri, mutta pärjään naisten kanssa, ja seuraa löytyy kun laittaa vähän yritystä peliin.
Kirjoittelin tänne ajatuksiani, vähän jopa siinä toivossa että saisin tänne vastauksia ja muiden mielipiteitä ajatuksistani ja siitä, miksi tuota baaria niin moni pitää ainoana mahdollisena iskupaikkana? Itse kun olen tuolla ulkona arkitilanteissa löytänyt naiseni. Tiedän myös, että moni menee sinne baareihin hakemaan yhdenillan seuraa, joten älkää siis ymmärtäkö väärin viestiäni, en yritä sanoa että kadulta / kaupasta kannattaisi hakea mielummin yhdenillan seuraa :D, tarkoitin kun ruvetaan etsimään vähän pidempi aikaista seuraa.
Pari pientä huomiota vielä:
1) pitäkää rento ja viileä olemus yhdistettynä tuohon ei-lipevään, mutta hillityn kohteliaaseen käytökseen
2) pitäkää silmät auki mille naisille menette puhumaan. Jos vaikka äkkäätte että nainen työntää lastenrattaita ja hänellä on kilhasormus sormessa kannatanee jättää väliin ;)
Tais nyt tulla vähän huonosti jäsennelty tarina, mutta olkoon omasta puolestani. Hyvät yöt ja tsemppiä jäbille (ja teille naisille tietty ;D)
No vittuilu nyt sikseen, omasta kokemuksestani arkitilanteissa, esim. kadulla, kaupoissa, jopa julkisessa liikenteessä esim. junat, ratikat, on helpompi lähestyä naisia. Toisin kuin baareissa, julkisilla paikoilla kaikki eivät ole varautneet niinkään näihin "iskuyrityksiin". Näissäkään tilanteissa ei ole mitään stressaamista, koitat vain aloittaa keskustelua sen naisen kanssa jollain tilanteen kannalta järkevällä aiheella, itse olen jopa avannut jutun hyvällä tilanteeseen liittyneellä läpällä. Ymmärrän etteivät kaikki ole verbaaliakrobaatteja, mutta pienellä luovuudella voi saada jo ihmeitä aikaan. Tärkeetä on myös elekieli, esim. hymyily, ei kannata tosin tehdä mitään 15sekunnin Mikko Mallikas hymyä jos ei halua antaa itsestään imbesillin kuvaa :D. Tämänkaltaisella ihan simppelillä kaavalla olen itse pärjännyt vaikka yläaste ikäsenä olin arka nyhverö. En ole nykyäänkään mikään playeri, mutta pärjään naisten kanssa, ja seuraa löytyy kun laittaa vähän yritystä peliin.
Kirjoittelin tänne ajatuksiani, vähän jopa siinä toivossa että saisin tänne vastauksia ja muiden mielipiteitä ajatuksistani ja siitä, miksi tuota baaria niin moni pitää ainoana mahdollisena iskupaikkana? Itse kun olen tuolla ulkona arkitilanteissa löytänyt naiseni. Tiedän myös, että moni menee sinne baareihin hakemaan yhdenillan seuraa, joten älkää siis ymmärtäkö väärin viestiäni, en yritä sanoa että kadulta / kaupasta kannattaisi hakea mielummin yhdenillan seuraa :D, tarkoitin kun ruvetaan etsimään vähän pidempi aikaista seuraa.
Pari pientä huomiota vielä:
1) pitäkää rento ja viileä olemus yhdistettynä tuohon ei-lipevään, mutta hillityn kohteliaaseen käytökseen
2) pitäkää silmät auki mille naisille menette puhumaan. Jos vaikka äkkäätte että nainen työntää lastenrattaita ja hänellä on kilhasormus sormessa kannatanee jättää väliin ;)
Tais nyt tulla vähän huonosti jäsennelty tarina, mutta olkoon omasta puolestani. Hyvät yöt ja tsemppiä jäbille (ja teille naisille tietty ;D)
Vastaukset 24
Vanhimmat
että baarista haetaan PANOseuraa, ja kirjastoista, kaupoista ynnä muista arkisemmista pakoista vakavempaa suhdetta. Siinä on vissi ero. Baariin mennään pillu mielessä, muualta yritetään iskeä juttuseuraa ja sitä kautta mahdollisesti jotain syvempää.
"En tosiaan ymmärrä, minkä takia niin monen (miehen) mielestä (nais)seuran haku rajoittuu vain baareihin ja yökerhoihin?"
Rehellisesti sanoen? Monella miehellä on ongelmana tietynlainen perspektiivin puute. Monet miehet eivät rehellisyyden nimissä pidä baareista, mutta he menevät niihin, koska olettavat niiden olevan ainoa paikka jossa voit nähdä ja tavata niitä ihania tyttöjä. Tämä on itsessään vähintäänkin hölmö uskomus, koska uskokaa tai älkää, näillä tytöillä on elämä siinä missä muillakin! He opiskelevat. He käyvät kaupassa. He harrastavat asioita. Kuvitella!
Baareissa on hyvät puolensa. Naisia on paljon, he ovat tälläytyneet parhaimmilleen, ja jos hommasi etenee hyvin, energinen ilmapiiri saa hommat liikkumaan nopeammin. Mutta niissä on myös todella huonoja puolia. Ne ovat äänekkäitä. Ne suosivat nuorempia. Kymmenen muuta asiaa taistelee naisen huomiosta. Mutta tärkein on kuitenkin sosiaaliset normit.
Kaikki tietävät että naisen ensireaktio baarissa voi olla hyvinkin negatiivinen. Tämän takia meillä on monia miehiä jotka syyttävät kaikkia naisia nirsoiksi nirppanokiksi, ja tätä kautta sabotoivat kaikki mahdollisuutensa löytää yhtäkään mielenkiintoista naista. Käytännössä naiset ovat kuitenkin käyttäytyvät näin, koska se on yleisesti hyväksytty ja jopa odotettu käyttäytymismalli baareissa mm. kymmenien iskuyritysten takia.
Mutta mitä tapahtuu kun tapaat saman naisen vaikkapa kirjakaupassa? Hyvin suurella todennäköisyydellä paljastuu että nainen on luonteeltaan mukava, ehkäpä jopa erittäin herttainen. Ja kun pääset keskusteluun sisään, ainoa vihollisesi on hänen aikataulunsa. Tämän takia minun on vaikeaa ymmärtää miksi miehet eivät lähesty naisia päivillä? Miksi he eivät mene tilaisuuksiin joissa naisia on? Miksi he haluavat välttämättä paukuttaa päätään baareissa, vaikka eivät pidä niissä olemisesta?
Tietenkin joku alkaa selittää minulle että lähestyminen päivällä ei ole soveliasta, mutta kuka näin sanoo? Sinä? Edesmennyt äitisi? Miksi sinun pitäisi rajoittaa elämääsi keinotekoisesti tämänkaltaisten uskomusten avulla? Tietenkin voit tehdä näin, mutta kun heti kun lopettat ajattelemisen tällä tavalla, tulet huomaamaan kuinka paljon enemmän mahdollisuuksia sinulla on. Voin myös taata kaksi muuta asiaa. Näistä ensimmäinen on se, että päivällä riskisi joutua suoraan torjutuksi on merkittävästi pienempi kuin baareissa. Toinen on se, että yksikään nainen, etenkään sinkku, ei mene ulos ajatellen että "Vittu, toivottavasti en tapaisi ihanaa miestä joka vetäisi minulta jalat alta".
Naisena olen huomannut, että miehet eivät tosiaan lähesty arkisissa tilanteissa, vain humalassa ja baarissa. Baarissa tulee joka kerta paljon miehiä juttelemaan ja viereeni tanssimaan, mutta arkisin saa vain pitkiä hymyjä ja tuijotusta osakseen. Ehkä miehet eivät tiedä, miten lähestyä selvinpäin esim. bussissa tai kaupassa? En minäkään tiedä. :)
Jep. Kova pala absolutisteille.
Asiahan on niin, että miehet eivät uskalla lähestyä naisia, koska kokevat naiset niin ylihysteerisiksi vähänkään seksuaalisten lähestymisten suhteen. Kuinka monta kertaa itse olenkaan kokenut sen, että olen joskus vain hymyillyt naiselle josta olen ollut hiukan kiinnostunut, ja sen jälkeen pannut merkille naisen vaivautuneen ja välttelevän käytöksen. Tai jopa sen, että olen ollut vain kohtelias, vaikkapa jollekulle vanhalle kurpalle josta en ole tippaakaan kiinnostunut, ja nainen on käyttänyt tilaisuuden hyväkseen päästäkseen tylyttämään. Naisilla kun on aina vain se seksi mielessä (tosin naiset ovat onnistuneet luomaan kuvan että se onkin mies jolla on seksi enemmän mielessä, paskapuhetta sanon minä). Näissä oloissa jo se hymyily on helvetin iso askel mieheltä, se on koepallo joka heitetään katsoakseen miten naiset reakoi.
mä lähestyin nuorempana naisia ihan
arkisissa tilanteissa ja pieleen meni siltikin joka
kerta..
"Asiahan on niin, että miehet eivät uskalla lähestyä naisia, koska kokevat naiset niin ylihysteerisiksi vähänkään seksuaalisten lähestymisten suhteen."
Suurin ja yleisin syy sille, että miehet eivät lähesty naisia on se, että he eivät kestä torjutuksi tulemista. Kun heidät "torjutaan", he alkavat lähes systemaattisesti miettiä onko jokin heissä vialla, ihan kuin heidän miehisyytensä olisi jotenkin rikki tai vinossa. Vielä typerämmäksi tilanteen tekee se, että miehet uskovat että kun heidät torjutaan, nainen lähettää ympäriinsä telepaattista signaalia joka takaa sen, että kaikki muutkin naiset tästä eteenpäin "torjuvat" hänet.
Itselläni ei ole mitään ongelmia lähestyä naista arkitilanteissa ja saada jotain keskusteluita yms. aikaiseksi. Ongelma tulee siinä vaiheessa jos haluan OIKEASTI tehdä aloitteen esim. kutsumalla syömään, kahville, leffaan.. Viimeistään tässä vaiheessa taas tajuan et naiset tykkäävät juuri niistä narsistisista egopelleistä jotka kaatavat baareissa/bileissä huvikseen.
En ole susiruma. Urheilua harrastan enemmän kuin moni kerkiää ja työurakin on keskimääräistä parempi. Luonne hyvä.. Ja silti mättää...
Luovuttajaksi minusta ei ole vaan jatkan tätä selvinpäin seuranhakua. Ikää on vasta 30 joten ei pitäisi olla hätää..
Jos näet minut baarissa, olen siellä seuran vuoksi - en iskuretkellä. Saat silti kysyä puhelinnumeroa. Mitä et tule tekemään.
"En ole susiruma. Urheilua harrastan enemmän kuin moni kerkiää ja työurakin on keskimääräistä parempi. Luonne hyvä.. Ja silti mättää..."
Kun mies alkaa vakuutella minulle tällä tavalla omaa erinomaisuuttaan, yleensä kyseessä on henkilö joka kärsii ainakin johonkin asteeseen asti "kiva kundi" syndromaasta:
---
Vastoin kuin yleisesti käsitetään, kivan kundin ongelma ei ole se, että hän on mukava tai ystävällinen. Hänen ongelmansa on se, että hän on mukava tai ystävällinen saadakseen muiden hyväksynnän. Kiva kundi ei ole varma siitä mitä hän on. Hän tekee parhaansa peittääkseen omat heikkoutensa, ja yrittää muuttua siksi mitä hän olettaa muiden ihmisten haluavan häneltä.
Äidin ympärillä hän esittää äidin omaa pientä, pehmoista kullanmurua. Isän kanssa hän juttelee jääkiekosta, vaikka koko laji ei kiinnosta häntä lainkaan. Työkavereiden kanssa hän kiroilee ja uhoaa, ja puhuu ”miesten” asioista. Tyttöystävän kanssa hän puhuu siitä, minkä hän uskoo tekevän tämän iloiseksi.
Kiva kundi uskoo, että jos hän tekee kaiken tämän, häntä tullaan rakastamaan, hänen tarpeensa tyydytetään, ja hänen elämänsä tulee olemaan täysin ongelmista vapaa onnela. Yrittäessään miellyttää kaikkia, kiva kundi ei kuitenkaan miellytä ketään.
Kivat kundit eivät tiedä tai usko mikä muu heissä voisi miellyttää tai viehättää toisia ihmisiä. He oikeasti luulevat että heidän pyrkimyksensä olla ”hyviä” ihmisiä tekee heistä arvokkaita ihmisolentoja.
MUIDEN TARPEET OMIEN EDELLE
Kiva kundi huolehtii muiden tarpeista. He uskovat että muista huolehtiminen tekee heistä hyviä ihmisiä. Todellisuudessa kivan kundin huolehtimisella ei ole mitään tekemistä hyvyyden tai rakkauden kanssa. Se on vain lapsellinen ja epäsuora tapa saada kivan kundin omat tarpeet tyydytettyä.
Keskittymällä toisen ongelmiin kiva kundi tuntee itsensä arvokkaaksi, luulee saavansa omat tarpeensa tyydytettyä, ja pystyvänsä peittämään omat ongelmansa tai tunteensa. Ja kun tämä osoittautuu tehottomaksi, kiva kundi näkee itsensä uhrina. Koska kiva kundi ei saa suuttua, tämä turhautuminen ja katkeruus kasaantuvat sisään kunnes ne purkautuvat raivokohtauksina, passiivisesti aggressiivisena käytöksenä, syyttelynä, ja eristäytymisenä.
---
Kun selittelet omaavasi hienon luonteen, hyvän työpaikan ja urheilevasi, yrität käytännössä vakuuttaa maailmalle olevasi kiva kundi. Naisissa on luonnollisesti kaikki pielessä, koska he kiinnostuvat "narsistisista egopelleistä", ei kaltaisestasi kivasta kundista.
iiiiina20.4.2010 11:04: Naisena olen huomannut, että miehet eivät tosiaan lähesty arkisissa tilanteissa, vain humalassa ja baarissa. Baarissa tulee joka kerta paljon miehiä juttelemaan ja viereeni tanssimaan, mutta arkisin saa vain pitkiä hymyjä ja tuijotusta osakseen. Ehkä miehet eivät tiedä, miten lähestyä selvinpäin esim. bussissa tai kaupassa? En minäkään tiedä. :)
No, miehen näkökulma. Hymyilen useille naisille päivittäin työmatkalla, kadulla, kaupassa, harrastuksissa jne, mutta en saa vastakaikua. Suonmessa sekä miehet että naiset ovat apaattisen tai stressaantuneen oloisia ja tuijottelevat lattiaan varsinkin talvisin.
Toisaalta vkl-iltana baarissa nämä samat Irmat ovat ottaneet pientä rohkaisua ja flirttailevat hyvinkin avoimesti. Ongelma on mielestäni kulttuuri joka ei salli lähestymistä romanttisessa mielessä muuten kuin humalassa.
Tuo on kyllä totta. Suurin osa suomalaisista kulkee arkisin katse maassa ja aika moni myös näyttää happaman sitruunan nielleiltä.
Omasta mielestäni pieni flirtti voi pelastaa päivän, vaikka vain katsekontakti ja hymy esim. bussissa. Se tunne, mikä siitä tulee, on aivan ihana. Vaikkei edes vaihtaisi sanaakaan tämän miehen kanssa, se ei haittaa. Kyllä mun katseeni ainakin harhailee mieluummin ihmisissä kuin maassa. :)
tunnen itseni pitkälti tästä kuvailusta. tosin syitä siihen on useita. en ole koskaan elänyt normalia elämää. olen ollut fyysisesti sairas jo lapsesta, joten kaikki murrosiän uhmat ja muutkin jäi väliin. paljon on jäänyt kokematta. vanhemmatkin suojeli ja paapo aivan liikaa. nyt olen aikuinen mies. olen opettelemalla opetellut kertomaan tunteistani, varsinkin negatiivisuus on ollut vaikeaa, mutta nyt olen tullut ¨'kaapista' ulos. olen pystynyt elämään ulkoisesti melkein normaalia elämää, eikä sairaudestani tiedä kuin lähipiiri. valitettavasti se on tehnyt minusta hyvin epävarman lähestymään naisia ja sitten joskus kun ihastuksissani jotain töksäytän, on lopputulos nolo. Kyllä se vain niin on, että me kaikki saadaan ihan erilaiset lähtökuopat elämälle lapsuudessa ja nuoruudessa ja siltä pohjalta tehdään parhaamme. ehkä sille tavallisen oloiselle, kivalle kundillekin voisi antaa mahdollisuuden, eikä tyrmätä suoralta kädeltä ?
Itselläni on aika päinvastaisia kokemuksia. olen aika avoin ja juttelen ja hymyilen ja se selvästi vaikuttaa positiivisesti. jopa pientä flirttiä on tullut takas. toisaalta en tee sitä iskutarkoituksessa, vaan ihan vain siksi että musta on kiva jutskata myös ventovieraiden kanssa. sitten kun olin vähän aikaa sitten tekemisissä ihastukseni kanssa, menin miltei kipsiin. että tällein. mä taidan olla niitä ihmisiä jotka aloittaa suhteet kaveripohjalta ja silloin kaikista kiinnostavimmat tapaukset jää väliin.
"Kyllä se vain niin on, että me kaikki saadaan ihan erilaiset lähtökuopat elämälle lapsuudessa ja nuoruudessa ja siltä pohjalta tehdään parhaamme. "
Niinhän se on, mutta älä koskaan aliarvioi kykyäsi muuttua. Minä tulen itsekin todella, todella surkeasta elinympäristöstä, mutta muutos on mahdollinen jos oikeasti uskot itseesi ja olet valmis tekemään töitä.
"ehkä sille tavallisen oloiselle, kivalle kundillekin voisi antaa mahdollisuuden, eikä tyrmätä suoralta kädeltä ? "
Tiedän että tämä kuulostaa oudolta, mutta sinun pitää ymmärtää että sinua ei koskaan torjuta. Ihmiset torjuvat vain lähestymisesi, ja esille laittamasi idean, ei sinua. Kyse ei ole mistään muusta kuin heidän elämänkokemuksistaan, asenteistaan, ja siitä miten he näkevät ympärillään olevan. Kyse on pelkästään heidän ajatuksistaan. Ja sinä et ole vastuussa näistä.
Kun joku tylyttää sinulle, sinä voit antaa sen helposti heille anteeksi, koska he eivät tiedä todellista sinua. He eivät tunne sinua, eivätkä he voi tietää todellisia arvojasi.
Miksi naiset eivät tule juttelemaan minulle kun minä olen selvinpäin? Baarissa kyllä tullaan juttelemaan.
Missäs muuallakaan noita naisia näkee kuin baareis? Työpaikal ei ole kuin kikkeleitä, kaupoissa mummeleita, harrastuksissa pelkkiä miehiä ja kotona odottaa vain yksinäisyys.
En nyt uskalla jutella naisen kanssa kännissäkään, pelkään loukkaavani heitä tai ahdistelevani heitä. Olen kai joku Super Femakko.
koska suomalaisessa kulttuurissa ei ole korrektia mennä häiritsemään tuntemattomia yleisissä paikoissa
jos on susiruma? Baarissa ja klubeilla on sen sijaan pimeetä ja naisetkin on vähän huppelissa, milloin susiruma naama saa arkitilanteisiin nähden pienen etulyöntiaseman.
itse en ole rumakaan ja olin silloin 28v pubissa selvinpäin..enää sunn.iltana meitä kaksi minä ja yksin istuva nainen hän ei ollut mikään missi mut aioin pyytää hänet istuun samaan pöytään,ja sanoin anteeksi mut vastaus tuli heti mene hoitoon,,näin toimitaan kyläpahasessa nimeltä joensuu,ja tää ei ollut ainoo kerta siinä kylässä,tääl lahdessa onneksi saa lauseen sanottua loppuun ennenkun lähetetään hoitoon,suomen naisilla huono itsetunto,sit pitää nakella niskojaan ollakseen jotain.
"En tosiaan ymmärrä, minkä takia niin monen (miehen) mielestä (nais)seuran haku rajoittuu vain baareihin ja yökerhoihin?"
koska kulttuuri suomessa ei oikein salli normaaleissa tilanteissa juttelemaan menoa
Kesät ne mukavampia aikoja päivällä.
Tytsit kulkee pienissä kireissä shortseissa kaduilla ja isot hitsauslasit päässään.
Omalla kohdalla jos edes vilkaisen heitä pienen hymyni keran (jospa en osaakkaan hymyillä), ne kääntävät katseen pois hyvä etteivät satuta niskojaan.
Eipä se nyt mitään mutta huvittaa kun ei edes suurta osaa naisen kasvoja näe taikka niitä silmuja, kääntävät pään refleksis omaisesti.
Eli kiltti mies on aina todellisuudessa itsekäs huomion kipeä lapsi.
Itsevarma pelimies on aina ideaalisen ihmisen perikuva, joka ei missään tapauksessa voi olla todellisuudessa itsekäs. Hän on aina oma itsensä. Tämä piirrekö ei voi mitenkään liittyä itsekkyyteen???
Just joo. Pelimies vetää sitä omaa rooliaan itsekkäistä syistä. Samoista syistä kiltti mieskin voi toki esittää omaa rooliaan. Mikä tekee pelimiehestä siis paremman? No ainoastaan naisen biologiset heikkoudet heitä kohtaan.
Olisi mahtavaa jos vieras mies uskaltaisi selvinpäin arjessa katsoa silmiin ystävällisesti hymyillen.
Edellisen kerran kun katsoin, niin vihamielinen kommentti oli: ÄLÄ EDES YRITÄ !
En oikein viitsi katsella naisia enää, etteivät lataa turpaan.
Eilen kaupassa näytti niinkuin naisella ois ollu joku hätä. Käveli hitaasti takaa ohitseni ja jäi kaupanhyllyn taakse jotain kuin odottamaan kun puolestani kävelin hänen ohitse. no en aatellu siitä oikee mitää,mut kun lähin kassalle niin oli tämä nainen just tullu siihen ja hymyili nätisti katsoessaan. Meinasin sanoa,että paljonpa siihen kauppakoriin mahtuukin tavaraa,hänen latoessaan niitä hihnalle kun tuntui että se ei olisi siitä ainakaan pahastunut,kun oli hymyileväinen ja vähän noin sanoakseni jotakin. Itellä oli sillä kertaa vaan lonkeroa ja pyykkipulveria,tuulipuku ja pipo päässä ja tietty hölmö ilme. Kunnon junttihan kun oon. Nainen oikein nätti minusta ja hyvin pukeutunut. Sellainen pirtsakka ilmestys.