en tiedä voiko/osaako kukaan tällaseen neuvoa mutta itse vatvonu mielessä enkä osaa päättää mennäkkö vai ei...
eli siis taustatietoa:
viime kesänä tapasin treffi palstalla netissä nuoren naisen joka vaikutti kaikinpuolin täydelliseltä,sitten hänestä ei kuulunutkaan kuukauteen mitään ja selvitin hänen numeronsa joka johti treffeihin ja ne toisiin treffeihin ja kaikki meni mielestäni täydellisesti ja hänkin sano tykkäävänsä minusta ja jopa pussas,viikko toisien treffien jälkeen sainkin kuulla ettei häntä kiinnosta alkaa seurustella vaan haluaa elää villiä sinkku biletys elämää jonka makuun juuri päässy(täyttäny juuri 18) mutta haluaa että oltas kavereita.
olin todella ihastunu häneen ja tietysti petyin pahasti.juteltiin asiasta ja vähän muustakin naamakirjassa sen jälkeen mutta tuntu vaan niin pahalle että poistin hänet kaveri listalta jopa eikä oltu yhteyksissä ennenkö hän ystävänpäivänä lähetti tekstarin ja sen jälkeen muutamat tekstarit vaihdettu,kavereina.
meillä on eräs sama harrastus ja sillon treffeillä suunniteltiin että ens kesänä mentäs yhdessä harrastaan sitä,no nyt satuin kysymään että vieläkö me voitas toteuttaa se suunnitelma ja hän vastas että voitashan me vaan ystävinä mennä ja vaihtaa kuulumisia.
mutta nyt siis se ongelma;
nyt vaan en tiedä haluanko/kannattaako meidän tavata enään.olen niitten treffien jälkeen(melkein ½ vuotta) joka päivä ajatellu häntä vaikkei tietenkään kannattaisi ja jossain mielessäni "salaa" toivon että meistä tulis jotain vaikka tiedän että se on turhaa ja mahdotonta.pelkään että kuinka tavatessa tulee taas kaikki tunteet mieleen mitä sillon oli ja tulee vaan kamalan paha mieli tai mokaan sanomalla tai tekemällä jotain mitä pelkälle ystävälle ei sanota tai tehdä,tai että vaikutan kauheen yksinäiselle ja epätoivoselle takertujalle.
mutta taas toisaalta tekis kovasti mieli tavata kun ei niitä kavereita ja tekemistäkään niin kovasti ole mulla,hänellä kyllä on paljon kavereita ja tekemistäkin.
olisko parempi olla menemättä ja yrittää unohtaa koko ihminen(tuntuu mahdottomalle) vai mennä vaan kävi miten kävi?vai kannattaisko kertoo mitä ajattelen tapaamisesta?
hän kyllä aikoinaan kerto joskus lueskelevansa täällä näitä kirjotuksia,kerro jos luit :)
oliko tääs ees oikee paikka mihin tän kirjotin..
eli siis taustatietoa:
viime kesänä tapasin treffi palstalla netissä nuoren naisen joka vaikutti kaikinpuolin täydelliseltä,sitten hänestä ei kuulunutkaan kuukauteen mitään ja selvitin hänen numeronsa joka johti treffeihin ja ne toisiin treffeihin ja kaikki meni mielestäni täydellisesti ja hänkin sano tykkäävänsä minusta ja jopa pussas,viikko toisien treffien jälkeen sainkin kuulla ettei häntä kiinnosta alkaa seurustella vaan haluaa elää villiä sinkku biletys elämää jonka makuun juuri päässy(täyttäny juuri 18) mutta haluaa että oltas kavereita.
olin todella ihastunu häneen ja tietysti petyin pahasti.juteltiin asiasta ja vähän muustakin naamakirjassa sen jälkeen mutta tuntu vaan niin pahalle että poistin hänet kaveri listalta jopa eikä oltu yhteyksissä ennenkö hän ystävänpäivänä lähetti tekstarin ja sen jälkeen muutamat tekstarit vaihdettu,kavereina.
meillä on eräs sama harrastus ja sillon treffeillä suunniteltiin että ens kesänä mentäs yhdessä harrastaan sitä,no nyt satuin kysymään että vieläkö me voitas toteuttaa se suunnitelma ja hän vastas että voitashan me vaan ystävinä mennä ja vaihtaa kuulumisia.
mutta nyt siis se ongelma;
nyt vaan en tiedä haluanko/kannattaako meidän tavata enään.olen niitten treffien jälkeen(melkein ½ vuotta) joka päivä ajatellu häntä vaikkei tietenkään kannattaisi ja jossain mielessäni "salaa" toivon että meistä tulis jotain vaikka tiedän että se on turhaa ja mahdotonta.pelkään että kuinka tavatessa tulee taas kaikki tunteet mieleen mitä sillon oli ja tulee vaan kamalan paha mieli tai mokaan sanomalla tai tekemällä jotain mitä pelkälle ystävälle ei sanota tai tehdä,tai että vaikutan kauheen yksinäiselle ja epätoivoselle takertujalle.
mutta taas toisaalta tekis kovasti mieli tavata kun ei niitä kavereita ja tekemistäkään niin kovasti ole mulla,hänellä kyllä on paljon kavereita ja tekemistäkin.
olisko parempi olla menemättä ja yrittää unohtaa koko ihminen(tuntuu mahdottomalle) vai mennä vaan kävi miten kävi?vai kannattaisko kertoo mitä ajattelen tapaamisesta?
hän kyllä aikoinaan kerto joskus lueskelevansa täällä näitä kirjotuksia,kerro jos luit :)
oliko tääs ees oikee paikka mihin tän kirjotin..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Se on vähän susta itsestä kiinni, että osaatko käyttäytyä niin ku kaverin kuuluu vai meneekö flirtin puolelle.
Nainen kyllä varmasti vaistoaa, jos sun käyttäytymisessä on muutakin, kuin kaveri-meininkiä. Vähän kyllä kuulostaa siltä, että sulla todella ON tunteet pelissä ja voi olla että säännöllinen näkeminen vaan ruokkii sun tunteitas entisestään. Itse ehkä suosittelisin välimatkan pitämistä. Sitä saattaa helposti alkaa kuvittelemaan ja näkemään toisessa asioita, mitkä ei vastaa todellisuutta. Itellä ainakin ihastuksesta ylipääsemisessä toimii parhaiten se, että ei näe ihastuksen kohdetta ollenkaan tai näkee hyvin harvoin. Toisaalta ne tunteetkin voi jossain vaiheessa alkaa arkipäiväistymään näkemisten myötä, kun tajuaa että toinenkin on vain ihminen. Ja eihän sitä kostaan voi tietää, vaikka joku päivä päätyisittekin yhteen. Juuri nyt hän haluaa elää villiä sinkku-elämää, mutta vuoden parin päästä tilanne voikin jo olla toinen.
Kaikkein vaikeinta on sanoa itselleen ei, jos mieli kuitenkin on jo menossa. Sen takia kannattaa mennä, koska todennäköisesti sinua jäisi asia vaivaamaan ja vaikka pelkäätkin mokaavasi, niin yleensä pelko mokaamisesta on suurempi kuin mitä oikeasti tulee tapahtumaan.
Kaverisi tuntuu muuttavan mieltään aika ripeään tahtiin ja näin ikäloppuna ihmisenä arvelen, että niin pitää ollakin ennen kuin kypsyy, kasvaa ja alkaa olemaan varmempi, mitä tahtoo ja miten elää. Sinun temperamenttisi on harkitsevampi, mitä kirjoituksestasi sain käsityksen, ja olittepa millaisessa suhteessa tahansa joudutte ihan varmasti tekemään töitä löytääksenne toisenne ihmisinä.
Onnea matkaan! Aina kannattaa ottaa elämässä haasteita vastaan :)
siinäpä se kun järki sanoo ettei meistä ikänä tuu muuta kuin kavereita mutta taas alitajunnassa kuvittelee ja haaveilee että jos se myöhemmin kyllästyy bilettämiseen ja sinkkuiluun ja sillon mun pitäs olla lähettyvillä...
tiedän että hänellä mieli muuttuu eikä aina itekkään tiedä mitä haluaa ja ehkä se ruokkii haaveitani..
tiedän että jos jätän menemättä niin kadun,mutta kadunko jos menen?
ja voisinhan mennä ihan kaverinakin ettei yksin tartteis aina harrastaa mutta osaanko olla vain ystävä,jos ajatuksissani "automaattisesti" sanon jotain tai kosketan tai jotain... sen tiedän ettei hän suuttuis sellasesta mutta tulis vaan noloja tilanteita kun/jos hän joutuu huomauttaan asiasta.
ehkä se vaivan näkö(hänen seuraan hakeutuminen) vois olla hänestä mukavaa/imartelevaa kun tykkäs ennen treffejäkin kun näin vaivaa tavataksemme(odottelin viestiä kun se ei kerenny vastaan välillä pitkään aikaan,etsin puhelinnumeron numerotiedustelusta jne.) mutta missä menee raja etten ole epätoivoinen takertuja/roikkuja?
Älä piinaa itteäs, ellet ole paksunahkainen. Melkein jättäisin menemättä.
Meressähän riittää kaloja.
kyllä roskakaloja riittää mutta vapaat jalokalat harvassa ;)
Niin no eik se sunki kannata heittää roskakala yli laidan ja eikun uutta matoo koukkuun.
Kato ku hopeinen se on se särjenki kylki, mut liha ei vastaa taimenta.
mää mieluummin laitan tarpeeksi ison koukun ja oikeanlaisen syötin niin ei tartte liata käsiään turhaan niiden roskakalojen takia :D
Sulla on oikeestaan vain yksi vaihtoehto. Selvittää itsellesi, että nainen ei ole kiinnostunut sinusta kuin kaverina, selvittää se niin pohjamutia myöten, että todella uskot sen ja sitten mennä ja pitää hauska harrastuspäivä, jonka päätteeksi kohteliaasti kiität ja lähdet selkä suorana sen kummemmin tunteitasi näyttämättä.
Tämä toimii kenties monessakin mielessä loppupeleissä. 1) Päivä tulee olemaan teille molemmille iloinen, ilman ylimääräistä närää 2) Tulet näkemään naisen suoremmin ja ilman pintakiiltoa, koska et haikaile koko ajan ja huokaile mielessäsi 3) Nainen näkee sut realistisemmin, kun et norkoile ja 5) jota sulle ei tietenkään vielä pitäisi kertoa, mutta sanotaan nyt kuitenkin eli: kun et vaikuta nöösöltä yli-inokkaalta kalamieheltä niin nuori nainen saattaa jopa yrittää iskeä sut (mihin tietenkin käyttäydyt viileästi, koska olette vain kavereita, eikös niin?).
Suunnitelman huono puoli on se, ettet sä tod. näk. pysty vakuuttamaan tunteitasi pelkästä kaveruudesta ja yrität keplotella kohtaan 5) mikä taas tietenkään ei toimi, joten tod. näk. käy kuten pelkäät ja olet kuin kala kuivalla maalla naisen seurassa.
Se, ettet menisi on mahdoton vaihtoehto, koska tiedät jo itsekin, että tulet menemään vaikka kuuhun, jotta näkisit tytön.
En näköjään osaa laskea viiteen, joten lisätään vielä kohta 4) eli: saatat aikuisten oikeesti saada hänestä harrastuskaverin, mikä ei koskaan oo elämässä huono juttu.
noinhan se on kuin kirjotit... todennäkösesti en pysty selvittään ittelleni ettei hän oo kiinnostunu muuta ku kaveruudesta,vaikka hän kaverinakin on vähän sellanen..flirttaileva.
mutta pakkohan se kai on mennä kattoon miten äijän käy :D
Joo...
Sinkkuilumenossa olevat naiset flirttailee vähän kaikille...joten vaikka hän sitä tekeekin niin sen syvempää se ei tarkoita -valitan. Pidätuo mielessä ja jos oikeesti olisit kiinnostunut hänestä syvemmin ja tunteet on pelissä niin sun ainoa vaihtoehto on pysytellä coolina tuossa tilanteessa. Semmoisiakin tyttöjä on, jotka ei oo niin kovalla menovaihteella, onneksi.
Pidä itses miehenä!
niinhän ne flirttailee tiedän...
mistäs niitä sellasia tyttöjä löytää?
netin treffi palstoilla ei taho olla kuin masentuneita ja uskovaisia ja niitä bileseuran etsijöitä,baaristakaan niitä tuskin löytää.
harrastus on vähän sellanen ettei siinä juuri tapaa ketään muullon ku kaupan hyllyllä tarvikkeita ostamassa ja nekin suurin osa miehiä...enkä nää järkeä aloittaa uutta harrastusta tavatakseni jonkun koska en sitä enää harrastaisi sen jälkeen.
kesällä perinteisiin lavatansseihin pongaileen letti päistä kukkamekko neitoa? :D
tuntuu hölmölle sinnekään mennä ku ei osaa tanssia eikä nii kauheesti huvittaiskaan vaikka musiikki maku on sen suuntanen...
kerrit löytäneesi tuon naisen. Ei siis mahdottomuus löytää toista.
Huono puoli on siinä, että elät yksipuolisessa rakkaussuhteessa ky. naisen kanssa.
Sinä toivot rakkaussuhdettä, hän ystävyyssuhdetta.
Ky. nainen on ilmaissut, ettei hän halua sinulta ystävyyttä enempää. Toki mieli voi muuttua vuoden biletyksen jälkeen. Mitä hän sitten bilettämisellä tarkoittikaan.
Moi. Tää voi olla jo vähän myöhässä.Nuorena tunteet käy vähän ylikierroksilla,tulee mustasukkaisuutta ja ties mitä.Mutta.Kun lähtee liikenteeseen ja menee sen "ystävän" kanssa
harrastamaan,voi bongata sivussa ja yllättäin paremman.Eikä niitä kukkamekkoja kannata ylenkatsoa
missään nimessä,niistä se tosi kumppani löytyy.Kuteet on vain sen hetkistä rekvisiittaa.
Kannattaa pysyä coolina ja nahoissaan,pää kylmänä.Yritä pitää ajatukset navan yläpuolella...