Olen ollut parisuhteessa lähes 5 vuotta, itseäni saman verran vanhemman miehen kanssa. Miehelläni on ollut seksipartnereita lähemmäs parikymmentä ja itselläni tasan vain se yksi eli hän. Kysymys kuuluukin että pystymmekö perustamaan miehen kanssa perheen ja hankkimaan sen yhteisen asuntolainan, ilman pelkoa siitä että vähäinen kokemukseni koituu vielä kohtaloksi?
Olen hiukan mustasukkaista tyyppiä ja asiaa ei ainakaan auta se, että osa mieheni heilosta on lähiseuduilta ja niihin aina silloin tällöin joutuu törmäämään. Silloin minulle tulee tosi paha mieli ja alan ajatella että mitenköhän ne ja milloin ja missä ja miksi teki sitä. Ja joskus olenkin rohkaistunut ja kysynyt asiaa mutta vastaukset eivät todellakaan ole olleet sitä luokkaa mitä olisin halunnut kuulla. Tässä kohtaa huomasin että tieto lisää tuskaa, niinkuin sanotaankin.
Joskus mietin että minun pitäisi lähteä hakemaan omaa kokemusta, niin olisi edes vähän samanlaiset tilanteet toisen kanssa ja toivon että hänkin joutuisi joskus kokemaan samoja ajatuksia ja mustasukkaisuuden tunteita kun minä joudun... Olen itsestäni tosi ylpeä kun en siihen hommaan nuorempana ryhtynyt, vaikka mahdollisuus olisi ollutkin. En halunnut olla samanlainen halpa hentukka kuin muut. Jonkinlainen omanarvon tunto pitäisi mielestäni jokaisella olla.
Mutta silti kuitenkin mieleeni välillä juolahtaa, että olisiko sittenkin pitänyt? Olisiko sittenkin pitänyt jakaa itseään kaupungilla uusille tuttavuuksille ja vielä kavereiden miehilllekkin, että en olisi nyt tässä tilanteessa kokemattomana kokeneen kanssa. Pääsenkö koskaan yli miehen menneisyydestä ja hyväksymään meidän lähtökohtien erilaisuudet hyvillä mielin vai onko vain jatkettava eri suuntiin eteenpäin, että pääsen itsekkin kiinni nykymaailman nussin kaikkia vain nussimisen ilosta kulttuuriin?
Olen hiukan mustasukkaista tyyppiä ja asiaa ei ainakaan auta se, että osa mieheni heilosta on lähiseuduilta ja niihin aina silloin tällöin joutuu törmäämään. Silloin minulle tulee tosi paha mieli ja alan ajatella että mitenköhän ne ja milloin ja missä ja miksi teki sitä. Ja joskus olenkin rohkaistunut ja kysynyt asiaa mutta vastaukset eivät todellakaan ole olleet sitä luokkaa mitä olisin halunnut kuulla. Tässä kohtaa huomasin että tieto lisää tuskaa, niinkuin sanotaankin.
Joskus mietin että minun pitäisi lähteä hakemaan omaa kokemusta, niin olisi edes vähän samanlaiset tilanteet toisen kanssa ja toivon että hänkin joutuisi joskus kokemaan samoja ajatuksia ja mustasukkaisuuden tunteita kun minä joudun... Olen itsestäni tosi ylpeä kun en siihen hommaan nuorempana ryhtynyt, vaikka mahdollisuus olisi ollutkin. En halunnut olla samanlainen halpa hentukka kuin muut. Jonkinlainen omanarvon tunto pitäisi mielestäni jokaisella olla.
Mutta silti kuitenkin mieleeni välillä juolahtaa, että olisiko sittenkin pitänyt? Olisiko sittenkin pitänyt jakaa itseään kaupungilla uusille tuttavuuksille ja vielä kavereiden miehilllekkin, että en olisi nyt tässä tilanteessa kokemattomana kokeneen kanssa. Pääsenkö koskaan yli miehen menneisyydestä ja hyväksymään meidän lähtökohtien erilaisuudet hyvillä mielin vai onko vain jatkettava eri suuntiin eteenpäin, että pääsen itsekkin kiinni nykymaailman nussin kaikkia vain nussimisen ilosta kulttuuriin?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Harvinaisen typerä.
Onko tosiaan niin, että seksi on ainoa elämänkokemus mittari? Eikö ilman seksikokemuksia voi elää?
Ymmärrän ajatuksiasi, mutta uskallan sanoa, että ne ovat ihan hassuja. Uskallan sentakia sanoa näin, koska itsekin sorruin ihan samanlaiseen ajatteluun ja teen sitä välillä vieläkin.
Sinä itse päätät sen, onko rakkautesi mieheesi sen verran vahva, että tulevaisuudessa kestät houkutukset toisen petiin hyppäämisestä.
Eikä sitä voi olla mustis toisen eletystä elämästä. Sinun kannattaa yrittää ajatella asiaa niin, että onneksi miehesi on ollut muiden kanssa ennen sinua. Silloin hän, viisaana miehenä, tietää senkin, että kyllä se paneskelu melko samanlaista on muidenkin kanssa, eikä hän jätä sinua pelkästään sentakia, että nyt pitäis panna.
Voisit ajatella vaikka niinkin, että miehesi pitäisi olla varpaillaan sinusta, koska sinulle voi tulla mieliteko nähdä muutakin.
jos seksi on hyvää, miksi pilata nykyistä juttua. voihan asian kääntää niinkin päin että ukkos joutu koluamaan 20 läpi ennenkuin löysi hyvän. ja seksihän on vain osa suhdetta, tärkeä tosin.
Siis ihan oikeastiko väität, että jos nainen on ollut muutamankin miehen kanssa, niin on heti halpa hentukka joka panee jokaista kaksilahkeista, myös kavereiden miehiä? Huh, mikä ajatusmaailma.. Ei voi ymmärtää tollasta ahdasmielisyyttä.
Ymmärrän hyvin, itsestäni tuntuu samalta nykyisessä suhteessani. Mies minua muutaman vuoden vanhempi, eikä ikäeromme ole koskaan minua haitannut, päinvastoin. Valitettavasti satun itse olemaan ikäisekseni melko kokematon.. miehellä taas tiedän olleen lähes sata naista ennen minua!
Aikaisemmin en paljon ajatellut asiaa, mutta viime aikoina se on alkanut vaivaamaan. Tunnen itseni liian kokemattomaksi hänelle.. Olen itsekin hiukan mustasukkaista tyyppiä, ja heikkoina hetkinäni sorrun vertailemaan itseäni hänen entisiinsä.. lisäksi tuntuu inhottavalta arvailla, keiden kaikkien tuntemieni tyttöjen kanssa hän on mahdollisesti ollut. (tiedän kuulostavani hullulta.. en voi itselleni mitään)
Ongelma ei kai sinänsä ole aikaisempien kumppanien määrässä, vaan siitä, että kaikkea mahdollista on jo tullut kokeiltua. Miestä ei tunnu seksi edes kauheasti enää kiinnostavan, ehkä juuri mainitsemastani syystä.. keskittyy lähinnä harrastuksiinsa ja painottaa puheissaan sitoutumisen ja kumppanuuden tärkeyttä, mikä puolestaan on ajaa minut epätoivoon. Suhteessamme tietysti ollut paljon hyvää, mutta tietoisen sitoutumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisäksi kaipaan myös intohimoa.
Oma kokemattomuuteni johtuu myös pitkälti siitä, että nuorempana olin aika ujo ja epävarma itsestäni, enkä siksi ollut valmis seksiin ihan kenen tahansa kanssa. Suhteissani ollut huonojakin kokemuksia, enkä ole osannut arvostaa itseäni tarpeeksi.
Seksi ollut suhteessamme hyvää, mutta tuottanut ajoittain ongelmia, joiden takia olen miettinyt eroamistakin.. ja pikkuhiljaa alkanut tuntua siltä, että olen vielä liian nuori sitoutumaan loppuelämäkseni.
Ehkä löysimme toisemme liian aikaisin? Mies on halunnut löytää elämänkumppanin, ollut väsynyt irtosuhteisiin, mutta valinnut väärin valittuaan minut.. liian kokemattoman ja ehkä henkisesti liian nuoren.
Nimimerkki "Oikein elänyt?", toivottavasti tilanteesi selkiytyy, ja löydät oikealta tuntuvan ratkaisun ongelmaasi.. Älä syyllistä itseäsi - jokaisella on oikeus ratkaisuihin, jotka tuntuvat itsestä oikeilta - kunhan ei loukkaa kenenkään tunteita. Osa kirjoitustasi kommentoineista, ei selvästikään ymmärrä näkökulmaasi..
Kirjoitin nimimerkillä huh, ja on pakko sanoa tähän, että ymmärrän aloittajan näkökulman, mutta antaako se hänelle oikeuden "haukkua" niitä halvoista hentukoiksi jotka ovat olleet useamman kuin yhden kanssa? Puhua voi omasta itsestään ja verratakin muihin, mutta se tulisi tehdä myös muiden näkökulmia ja tekoja kunnioittaen.
Siis periatteessa kirjoitat mukavasti.
Mutta mitä sinä kirjoitat ???
Oletko jossakin suoritusten suhteessa. Niilläkö toisen arvo punnitaan.
Koitahan saattaa arvot hiukan kohdilleen.
Löydä ensin oma sydämesi ja mieti sen jälkeen, onko kaverillakaan sydäntä lainkaan.
Menehän peilin eteen ja kysy, vaatiiko ne tunteet tosiaankin monen vuoden harjoittelua .. huhuh ja hehheh.
Käy äkkiä nussimassa ainakin kymmentä miestä, niin sitten saattaa onnistua!
Ajattelen samoin. Et siis ole ainut.. :) Olen/ja olen aina ollut seksiasioissa hirmuisen ujo ja ne on ollut mulle aina suuren askeleen päässä. Nykyisen poikaystävän kanssa oikeastaan kunnolla olen avautunut seksiin niin, että sitä oikeastaan seksiksi voi kutsua. Poikaystävä on mua vanhempi ja siksi ehtinytkin kokeilemaan enemmän hänellä on unelma kroppa, joten taatusti kynnys ottaa vaatteet pois on pienempi. Siksi mulla oli alussa törkeästi paineita, koska olin tottunut lähinnä peiton alla pimeässä säheltämiseen ja siihen, että joku ns. hoitaa homman.
Mulla on hirveät ulkonäköpaineet, koska tiedän olevani ns. tavallisen näköinen ja tuntuu pahalta pelkästään se, että poikaystävällä on taustakuvana joku nätti julkkisnainen. En voi sille mitään. Myös esim. jos saan tietää, että hän on joskus harrastanut seksiä henkilön x kanssa, alan heti vertaamaan ja tuntuu, että olen noin sata kertaa huonompi kaikin mahdollisin tavoin. Myös poikaystävän kavereiden tyttöystävät tuntuu kaikki olevan niin kauniita ja sosiaalisia ja sekin harmittaa.
En ole koskaan sanonut, että otatko noi taustakuvat pois ja, että tunnen itseni huonoksi, koska se olisi ruikuttamista. Mulla on ns. reipas ja sosiaalinen rooli, jota osaan vetää myös porukassa, jossa en ole kotonani. Seksissäkin oppii uskaltamaan. En näet usko, että mun ongelma parantuisi lopettamalla seurustelu, koska sitten en rohkenisi ikinä harrastaa seksiä eli en ikinä saisi kokemusta tai mitään muutakaan - tai ainakaan itseluottamusta, mitä tarvisin. Tosin en ole vielä ihan varma, lisääkö tämä itseluottamusta tai mistä sitä saisi? Kertokaa joku?!
Olisi oikea otsikko. Ei tuolla asialla ole teidän "kokemuserojen" kanssa mitään tekemistä, sinä olet tehnyt elämässäsi sinulle sopivat valinnat ja mies hänelle. Mutta ei seksin harrastaminen tai harrastamatta jättäminen (kumpaankin on aikuisella yhtälainen oikeus!) tee ihmisestä suoraan huonompaa tai parempaa. Puhut mustasukkaisesti, eli koet alemmuutta ja sitten kuitenkin ylimielisesti kun muut ovat "halpoja hentukoita". Ehkä kannattaisi jättää muut tuomitsematta ja elää omaa elämäänsä omilla säännöillään ihan rehellisesti, niin ei tarvitsisi itseäänkään tuomita ja mustiksena pelätä?
Kyllä, sinulle se on ollut oikea ratkaisu ja on hienoa, että olet tehnyt oman itsesi mukaan seksielämän, etkä väkisin liesunnut ympäriinsä: mutta se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille.
Voithan sä hankkia omaakin kokemusta, jos sulle elämän kokemus on todella noin suppea alue, että seksi on kokemusta, niin sä kyllä olet sen verran lapsellinen, että ehkä sun pitää mennä todella kokeilemaan. Mutta sittenhän sä menetät miehesi: tosin kaikkihan maksaa, eikö niin? Sittenhän sä voisit kuitenkin "olla tasoissa" vai mitä? Sittenhän säkin olisit "kokenut", koska parisuhteessahan sitä seksikokemusta ei kerry, vaan se riippuu munan määrästä, montako on ollut? Ja elämän kokemusthan on nimenomaan se seksin määrä... Joopa joo. Et taida kovin vanha olla kuitenkaan?
"Kysymys kuuluukin että pystymmekö perustamaan miehen kanssa perheen ja hankkimaan sen yhteisen asuntolainan, ilman pelkoa siitä että vähäinen kokemukseni koituu vielä kohtaloksi?"
Hyvä kysymys, tällä hetkellä nimittäin vähäinen elämän kokemuksesi, lapsellisuutesi ja mustasukkaisuutesi todella koituu suhteen kohtaloksi. En missään tapauksessa suosittele hankkimaan perhettä, kun pyörittelet entisiä tyttöystäviä päässäsi (MIKSI IHMEESSÄ??? miksi sä haluat kuvitella ne sänkyyn? Onko tervettä???) etkä pysty hyväksymään toista ihmistä sellaisena kun hän on. Tällä hetkellä "vähäinen kokemuksesi" on pelkoa aiheuttavaa ja tulee koitumaan suhteenne kohtaloksi, mutta... Jos et ala näkemään, että myös sinussa on virheesi, ja epätäydellisyytesi ja että joku muu sietää niitä, joten ehkä sinäkin voit sietää muitten epätäydellisyyttä, ja jatkat tuota arvottamislinjaa "muut sitä, minä tätä", niin huonosti käy.
Ei ne seksiä harrastaneet ole mitään halpoja hentukoita, sori vaan. Ne on ihan yhtä arvokkaita ihmisiä, kun sinäkin. Etkä sinä ole jäänyt mistään paitsi, kaiken voi kokea yhdessäkin suhteessa, aivan hyvin. Ei teidän ongelmanne ole kokemusero, vaan itsetunto. Suhteessa tulee isojakin kriisejä pahimmillaan, ja ne ovat paljon suurempia kun tuo, kun on se oma talo, lapset ja asuntolaina. Mieti siis itse.
Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi. Ei ole sinun asiasi moralisoida muitten ihmisten "nussimisia". ÄLÄ vertaile itseäsi muihin. Usko pois, ne auttaa: kun et tuomitse ja arvostele muita, et arvostele itseäsikään ja kun et vertaa, et välitä eroista.
saatanan seksi, pitääkö sitä helevettiä joka paikkaan tunkea!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
PERKELE!!!!!!!!!
Ukkos lähtee meneen, jos tollasia tolloja pyörittelet mielessäsi..
Sinähän se huoralta vaikutat, jos suunnittelet nyt suhteessa ollessasi meneväsi vieraisiin kokemuksia saadaksesi???
Siinähän nyt mietit, kannattiko nuoruus kulkea jalat ristissä ja siveänä :D
Saat tällaiselta kokeneelta pimatsulta nyt ilmaisen neuvon! Kaiva illalla se ukkos molo sieltä housuista esiin ja nuole ja ime ja ime ja ime niin kauan, että ukkos laukee sun suuhun...osaat ainakin jotain perusjuttuja sitten!
Hölömöä! Eiköhäm jokainen tee itse päätöksensä. Mitä sitä toisilta kyselemään tuollaisia? Olette kaksi eri ihmistä. Miksi teillä pitäisi olla samanlaiset kokemukset?
Mun näkökulma on aika yksipuolinen, koska olen itse valinnut toisen noista vaihtoehdoista. Valitsin sen, että jään suhteeseen. Itse asiassa en koskaan sitä tosissaan edes kyseenalaistanut, mutta kun ulkomaailma toitotti minulle taukoamatta että "joskus se tulee se tarve saada niitä (seksi)kokemuksia!" niin tottahan minä joskus hetken mietin, että onko todella noin. Eipä ollut. Ei ole ainakaan vielä tullut eteen päivää, että seksi kenenkään muun kanssa olisi kiehtonut oikeasti edes ajatuksen tasolla.
Haluatko olla useamman miehen kanssa, vai haluatko olla kokeneempi? Ne on kaksi eri asiaa.
Kokemusta voi ja ehkä jopa kannattaakin hankkia sen oman kumppanin kanssa. Lyhyet suhteet kun harvoin pääsee sille tasolle, mitä seksi pitkässä suhteessa on.
Kyllä siihen hyvään seksiin tarvitaan muutakin, ku tsiljoona mennyttä seksikumppania.
Joko sinä olet uskomattoman tyhmä tai sitten kirjoituksesi on todella mauton vitsi!
Kenenkään ehdotta tai edes ajatella että huorat menevät itseään ja kehoaan kunnioittavan ja arvostavan ihmisen edelle... täytyy olla jotain vikaa korvien välissä.
Sinähän olet halpa hentukka.
Makaat miehen kanssa joka on nussinut/nussii kymmenien naisten kanssa.
Olet vain se jota todennäköisesti viilataan silmään joko jo nyt tai myöhemmin.