Hullua sanoa noin, kuitenkin aiemmin itse koin asian ed. mainitulla tavalla..tosin muutaman kuukauden jälkeen erosta!
Paljon meni...mutt nyt olen saanut enemmän, kuin koskaan...ei maallinen, voi koskaan syrjäyttää tunnetta, jonka joku saa aikaan!
Ken on tuntenut samoin..kertokoon??
Paljon meni...mutt nyt olen saanut enemmän, kuin koskaan...ei maallinen, voi koskaan syrjäyttää tunnetta, jonka joku saa aikaan!
Ken on tuntenut samoin..kertokoon??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Erosin itse ajat sitten ja käteeni ei jäänyt mammonaa yhtään. Tarkoittaen juuri sitä. Aloitin kaiken tyhjästä, vieläpä 35 vuotiaana yksin kahden lapsen kanssa. Viimeiset vuodet ovat ollet elämäni parhaimpia, olen tehnyt asioita joita en olisi ikinä uskonut tekeväni. Myöskin näin yli 40v. tavannut elämäni miehen. Onnea jota en uskonut olevan olemassakaan.
sinulle ja kait minullekin.....elämäähän tämä vain on! Ja vahvat "nousee aina"..uuteen elämään!
Eikus pilkettä silmäkulmaan ja elämisenarvoista kevättä, kuin kesääkin teille!
Vaikka tuli jätetyksi erossa. Osituksen jälkeen sain hieman rahaa ja ostin oman asunnon. Tunne on valtavan ihana uudesta Omasta elämästäni. Kaikki on minun, ei tarvitse riidellä enään kenenkään kanssa jne. tuntuu upealta vaikka olen yksin uskon sen oikean tulevan vastaan kun sen aika on. Nautin elämästäni kestkityn työhön ja harrastuksiin vapaa-aikana voin tehdä juuri itselleni tärkeitä asioita. Paistaa se aurinko risukasaankin! Hyvää kevättä kaikille erosta toipuvilla.
Kun exäni halusi erota, se oli minulle shokki, mutta jo muutaman päivän päästä tajusin, että minä todella saan uuden ikioman elämän (en siis ollut minäkään kovinkaan tyytyväinen liittoomme). Olen ollut tyytyväinen elämääni eron jälkeen, vaikka lainaa on mieletön määrä, mutta nythän saan tehdä talossani lapsieni kanssa ihan sitä, mitä kulloinkin haluamme. Tämä tuntuu vapaudelta...erosta on nyt kaksi vuotta.
Harkinta-aika vasta alkamassa ja henkisesti olen rikki.On lohduttavaa huomata, että tästä voi vielä silti toipua. Olen ollut 24 vuotta naimisissa narsistisen miehen kanssa, minuuteni on lyöty kasaan tunnen olevani täysin alistettu. Käyn terapiassa ja toivon vielä jonain päivänä voivani sanoa olevani onnellinen tai ainakin tyytyväinen elämään.
Hei!Olen suunnilleen samassa tilanteessa,avioliittovuosia 21v, itsetuntoni lyötynä alas.Eroni tuli voimaan 2 viikkoa sitten. Yritän kasata itseäni itsenäiseen elämään.Välillä tulee epätoivo.Kai tästä selviää, onhan meitä monta kohtalotoveria, jotka ovat selvinneet. Aika on hyvä parantaja.Toivon,että jonakin päivänä olet onnellinen ja tätä kokemusta rikkaampi.
ja se elämä on luotu teille! Monet asiat vaivaavat, valvottavat...mutt elämä on edessä, ei menneisyydessä!
Muistakaa, jokainen tietää elämänsä ja se elämä on liian kallis "murehdittavaksi"!
Joten älkää jääkö miettimään mennyttä, ei noiden kirjoituksien perusteella vika ollut teissä..joku meni vikaan (jokainen meistä tietää sen, itse parhaiten)!
Mä itse kirjoittelen kaverin koneell, kaik myyty..asunnot..ja niin eespäin! Ja odottelen asioiden varmistumista..siis muuttoa ulkomaille, pojan kanssa..en pakoon..vaan lopultakin "unelman" toteutumista!
Muistakaa..kaikki kääntyy aina auringon puolelle...vaikka aikaa saattaa kulua, kui kyyneleitä, epätoivoisia ajatuksia....silti sinun elämä on tässä ja nyt! Eikä sitä voi muuttaa murehtiminen, muistot, eikä muukaan...joku toinen halus eroa, miksi, miksi...sinä jäisit murehtimaan hänen ratkaisuaan!
Teillä jokaisella on elämää elämättä...kuin saapuu kevät, niin saapuu tulevaisuuskin! =))))
Onnea ja voimia.....se kannattaa aina, uusi, arvoituksellinen elämä..täynnä haasteita...!!
Tällä hetkellä kaikki on sekaisin, mistään ei saa otetta. Mies on jättänyt asioiden hoidon kokonaan mulle, omaisuutta ei ole(velkainen omakotitalo). Tiedän että johonkin pitäisi ryhtyä, en vaan kykene aloittamaan. Meillä on vanhat kissa ja koira, joudun nähtävästi viemään ne piikille. Mielutien veisin sinne kuitenkin tämän ex-ukon. Nämä karvaiset kaverit on viimeiset 12 vuotta olleet ainoat ystäväni, tuntuu todella pahalta niiden kohtalo. Mieleen hiipii väkisnkin välillä ajatus periksi antamisesta, tuntuu kuin elämän etsintäkin olisi hakusessa.
antaa periksi...ei koskaan! Elämä sinulla on edessä...kaunis sellainen, toivottavasti!