sukulaisten kanssa tulla toimeen? Muistammehan, että lapsetkin ovat hänen sukuaan.
Tarvitseeko kumppanin...
uusi suhde
30171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
mutta tietty se elämää helpottaa. Niinku noin muutenkin ihmisten kanssa toimeen tuleminen helpottaa elämää.
Mutta ihmisiä on erilaisia ja sukujakin erilaisia.
Ja lapset ovat eri asia. Sukulaisten kanssa ei tarvi tulla toimeen. Lasten kanssa taas olisi suotavaa tulla edes jotenkin toimeen, jos ei kuitenkaan yhdessä asuta tms. tai lapset ei enää asu kotona/ovat aikuisia. Jos lapset ovat kotona asuvia niin sitten alkaa jo oleen toimeentuleminen ihan välttämättömyys ja suhteen edellytys.
sukulaiset ja lapset ovat eri asia. Lapset ovat kumppanin sukua eivätkä sinun sukuasi. Nyt vedetään taas niin outoja rajoja, että huh huh...
vähintäänkin suotavaa, tulla toimeen ja hyväksyä myös uuden kumppanin lapset osana perhettä? Itse en ainakaan ymmärrä miestä/naista, jonka uusi kumppani hyljeksisi omia lapsia ja silti suhdetta jatkettaisiin.
Vaan itsellesi.
Lapset ovat lähisukua ja yleensä asuu vanhemman kanssa tai ainakin viettää erittäin paljon vanhemman kanssa. Aikuiset omassa kodissaan asuvat lapset siirtyykin sitten kotona olevien lasten ja sukulaisten puoleen väliin asteikolla, eikä niidenkään pitämisistä enää tarvi kauheasti välittää. Toimeentuleminen on suotavaa muttei se nyt mitään kaada.
Sukulaisia ei näe, jos oikein hyvä tuuri käy, korkeintaan kerran vuodessa, joten niistä tarvi mitenkään välittää mitä mieltä ne on mistäkin.
Kumppanin lapset ja sukulaiset eivät ole mitään sukua minulle. Avioliiton kautta voi nimellisen sukulaisuussuhteen muodostaa mutta oikeita verisukulaisia ei olla eikä tulla. Toimeentuleminen lasten kanssa on kuitenkin kuten omien lasten vs. kumppanin kanssa.
On se suotavaa.
Iso merkitys on sillä minkäikäisiä ne lapset ovat. Jos joku Afrikassa asuva 35v mun poika ei hyväksyisi mun uutta miestä, niin se on voivoi.. en mä nyt sen takia suhdetta päättäis. Jos taas poika olisi 10v ja asuis mun kanssa eikä hyväksy sitä miestä, niin mies ei meille sitten tulisi. Kotona asuvat lapset pystyy määrään ketä meille tulee, mutta ei välttämättä lopettaan suhdetta.
omia lapsellisia rajojasi, joita tuskin kukaan allekirjoittaa. Kumppanisi vanhemmat ovat yhtä paljon sukua kumppanillesi kuin hänen lapsensakin.
Ongelmasi lienee, että pelkäät tulla jyrätyksi kumppanisi vanhempien ja muiden sukulaisten toimesta. Näin ollen pyrit mitätöimään heidän merkityksensä.
lasten hartain toivehan on useimmiten se, että omat vanhemmat vielä jonain päivänä menevät jälleen yhteen. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, eikä pieni - kuten ei vanhempikaan - lapsi voi määrätä aikuisen vanhempansa elämää hallitsevalla tavalla. Lapset, kuten vanhemmatkaan, eivät aina voi tietää, mikä on toinen toisilleen parasta. Itse kuitenkin ajattelisin sillä olevan enemmän merkitystä, miten uusi kummppani kohtelee minun mahdollisia lapsiani ja miten minä taas suhtautuisin uuden kumppanini mahdollisiin lapsiin. Minusta kauheinta (tai yksi kauheimmista asioista), mitä lapselle voi tapahtua on se, että äidin/isän uusi kumppani kohtelee heitä huonosti ja näyttää sen mm. äärimmäisellä mustasukkaisuudella, muistuttaen lapsen vanhempaa siitä, miten hänen oma lapsensa vie esim. heidän yhteistä aikaansa pois. Näitä ajatuksia minulle tuli mieleeni nyt.
"Kumppanisi vanhemmat ovat yhtä paljon sukua kumppanillesi kuin hänen lapsensakin."
On sukua joo, mutta painoarvo vaihtelee. Lapset ovat oikein vierilähisukua, ja vanhemmat ei enää kuulu saman tuvan piiriin, joten painoarvo vähenee.
Ei toi kyllä kuulosta yhtään multa. Mä en vaan välitä vieraista ihmisistä joiden kanssa mä en seurustele tms.
Tämä siis koskee kumminkin päin, ei pelkästeen puolison sukua vaan myös puoliso vs. mun suku eli lasteni kanssa toimeentuleminen suotavaa-- muista sukulaisista ei tarvi välittää. Tulee toimeen jos tulee, jos ei tule, niin ei väliä.
Onneksi tuo ei ole kuulunut mun ongelmiini, ja muutenkin mulla on lapset etusijalla. Eivät he mun elämääni mitenkään määrää vaikka kieltävät jonkun tulemisen meille. Se on heidän oikeus jonka suon heille ilomielin. Se heidän koti josta ne ei pakoon pääse, joten mun velvollisuus on pitää huolta että niillä on turvallinen koti ja jossa sellaisia ihmisiä joista he pitävät eikä pelätä tarvi.
Olen aina sanonut että yksikin lapsi kun sanoo kerrankin ettei halua että joku on meillä, niin se ei sitten enää tule heidän aikanaan meille.
Ei kaikki seurustelusuhteekaan sitä vaadi että pitää yhdessä asua ja olla 24/7 yhdessä.
kuitenkin hyvä tuuri ja saavat uudeksi kumppanikseen ihmisen, jotka pitävät toisen lapsia, kuin omiaan ja ovat heille hyviä ja luotettavia aikuisia, sekä myös jonkinlaisia kasvattajiakin, jos lapsen toinen vanhempi ei oikein hommaa handlaa.
Lapset ovat 1000 kertaa tärkeämpiä kuin omat tai kumppanin vanhemmat. Jos saat lapsia, huomaat kyllä sen. Se ei tarkoita etteivätkö vanhemmatkin olisi tärkeitä sukulaisia, mutta lapset ovat ihan omassa kastissaan tärkeydessä.
*egyptiläinen ja venäläinen isoäiti*
Olkaamme me täällä Suomessa vain kaukana omista vanhemmistamme.
Onhan noitakin, mutta se onkin sitten jo toinen juttu että mahtaako just ite löytää ja kuinka monta hakkaajaisäpuolta tarvis päästää lapsia hakkaan, ennekuin se helmi sieltä löytyis :/
Noh, onneksi mulla ei ole mitään vimmaa noihin juttuihin, joten pystyn rauhassa harkitteen ja katteleen miltä näyttää ilman että lasten tarvii kärsiä yhtään mun "pakkosaadamies" -ongelmistani.
avata asiaa itsetutkiskelun kautta, miettiä, miksi vedät puoleesi vääränlaisia miehiä ja voisiko sitä mahdolisesti muuttaa millä tavoin.
ps. Ei sitten ollut vittuilua, eikä erityistä neuvomistakaan. Toteamus ennemminkin.
aikuiset lapset ovat sitten vieraita ihmisiä, joiden kanssa et vaivaudu seurustelemaan enää joka toinen viikonloppu?
Sitä minään vittuiluna ottanut eikä ole mitään aihetta itsetutkiskeluun tms. kun en mä kisko minkäänlaisia miehiä puoleeni.
Tarvis alkaa eka kiskoon, jotta näkis onko ne vääränlaisia ja sitten aloittaa se itsetutkiskelu :/
Hmmm..
yleinen mielipide näyttää kulkevan tuon esimerkin valossa siten, että isovanhemmilla ON suuri merkitys.
lapsille isovanhemmat ovat rikkaus ja mikäpä joku vanhemman uusi kumppani on sitä rikkomaan omalla ylimielisyydellään. Estäisikö isovanhempia kyläilemästä lastenlasten luona...?
pääsisi vain vähemmällä, kun olisi jo "ennaltaehkäisevästi" sinut itsensä kanssa ja rakastaisi itseään sellaisena, kuin on. Se näkyy ulospäin tiettynä itsevarmuutena, joka karkoittaa tietynlaiset tyypit aika kauas itsestä :). Mutta joo, jokainen taaplaa eteenpäin tyylillään.
Mähän olen jo tommonen, joten ei tässä sitten mitään hätää ole :)
No ne lapset on sukua, mutta erityisasemassa, siinä vaiheessa kun homma on ... seurustelu asteella. Jos yhteen muuttaa, niin ne on myös omaa perhettä. Näin mä sen näen.
Ja ei suvun kanssa ole välttämätöntä toimeen tulla. Tosin katson tätä nyt ihmisen vinkkelistä, jolla on tosi etäinen suku.
Alussa tutustutaan lapsiin ja muihin sukulaisiin sillain rauhallisesti ja avoimesti. Ja jos jostain sukulaisesta ei tykkää tai pidä ei sille mitään voi, ei sellasesta saa loukkaantua. Kotona asuvat lapset on eri juttu. Välien pitää olla vähintäänkin asialliset tai ei kuiteskaan, vaan kyllä pitää vähintään pitää kumppaninsa lapsista, muuten ei pitemmän päälle tuu mitään, näin on. Ei sais myöskään muodostua sellasta sun lapset-mun lapset...
Ei tarvitse jos niistä on vain haittaa lapselle.
Minä olen katkaissut kaikki välini exän-vanhempiin ei mitään asiaa enään.....meidän elämäämme.
karanneen ämmän mielipide
Onkin joka asettaa rajat jopa isovanhemmille, ja minulla on TOSIPAINAVAT SYYT.
Lasten edun takia, ja olen siitä joskus ollut hyvin surullinen mutta ei voi mitään heillä on niin vakava päihdeongelma.
En voi päästää heitä kotiini ja heillä ei ole edes omaa kotia missä asuu, jos päästäisin heidät kotiini tänne tulisi koko lauma spurguja.
...
Kun lapset oli pieniä katselin kuinka joku mummi ja pappa ylpeänä kuljetti omaa lapsenlastaan tai istui hiekkalaatikolla katselemassa leikkejä.
Kun oli lasten syntymäpäivät ei ollut osoitetta enään minne lähettää kutsun ja aina oli tyhjä ns. tyhjät tuolit.
Täsät kaikesta vei voiton kuningas alkoholi ja olisi ihana asia joa kaikilla lapsilla olisi isovanhemmat se on hyvin tärkeä asia sen ymmärtää vasta sitten kun heitä ei ole mukana.
Toki itse olen käynyt katsomassa kerran pari jossakin parantolassa mutta ei sinne lapsia voi viedä mukana.
Olisi ihana jos kaikilla lapsilla olisi isovanhemmat he ovat arvokkaita.
Itselläni on äiti joka on se pullantuoksuinen mummi ja hänestä on ollut suuri apu minulle.
No välttämättä niiden kanssa ei tarvitse tulla toimeen jotka ovat vittumoisia. Sellaiset ihmiset voi dissata ihan kybällä tuntematta mitään pistoa sydämessään. Esim. pienet lapset kaipaavat suvusta vain sellaisia ihmisiä kuin isoäiti tai isoisä, jokin lemmikki tai häkkilintu.
nou panic