ollaan oltu yhdessä 20vuotta, siitä naimisissa 18v. nyt alkanut tuntua, ettei meillä ole muuta yhteistä kuin velat ja lapset. Seksi hoituu vähän kuin rutiinilla.
Inhoan työpaikkaani ja ammatiani, mutta vaikea köyhän päästä siitä loukusta pois kun en oikeestaan tiedä miten pääsisin uudelle alalle tai mikä se olisi varmuudella. Vanhemmalla lapsella masennus ongelmaa, pahin ohi tällä kertaa mutta nuo vaivathan yleensä uusii.
Hullua ajatella eroa, meillä kun ei pettämistä - ei oo ukko ainaskaan kiinni jäänyt eikä tapella tms... ...
jos tää onki tällästä 40-kriisiä, joskus iskee olo et sais vaan olla! Mennä nukkuun silloin kun väsyttää, herätä sitte kun ei jaksa maata enää, syödä mitä haluaa ja illoin nälkä iskee. Jotain retriitin kaltasta olen alkanut kaivata, täydellistä hiljaisuutta ja irtiottoa. Tosin sen järjestäminen ei oo mahollista, tuskin ukko edes ymmärtäisi miksi.
ukolle jos yrittää puhua se vaan näkee asian niin et oon kyllästynyt häneen,mutta kun olen kaikkeen kyllästynyt.Ruuan ostamiseen ja laittamiseen, pyykkäämiseen , siivoomiseen, töissä käyntiin - kaikkeen!!
Kun sais edes vuorotteluvapaata otettua,mutta rahat eikä työpaikka anna ottaa.
Inhoan työpaikkaani ja ammatiani, mutta vaikea köyhän päästä siitä loukusta pois kun en oikeestaan tiedä miten pääsisin uudelle alalle tai mikä se olisi varmuudella. Vanhemmalla lapsella masennus ongelmaa, pahin ohi tällä kertaa mutta nuo vaivathan yleensä uusii.
Hullua ajatella eroa, meillä kun ei pettämistä - ei oo ukko ainaskaan kiinni jäänyt eikä tapella tms... ...
jos tää onki tällästä 40-kriisiä, joskus iskee olo et sais vaan olla! Mennä nukkuun silloin kun väsyttää, herätä sitte kun ei jaksa maata enää, syödä mitä haluaa ja illoin nälkä iskee. Jotain retriitin kaltasta olen alkanut kaivata, täydellistä hiljaisuutta ja irtiottoa. Tosin sen järjestäminen ei oo mahollista, tuskin ukko edes ymmärtäisi miksi.
ukolle jos yrittää puhua se vaan näkee asian niin et oon kyllästynyt häneen,mutta kun olen kaikkeen kyllästynyt.Ruuan ostamiseen ja laittamiseen, pyykkäämiseen , siivoomiseen, töissä käyntiin - kaikkeen!!
Kun sais edes vuorotteluvapaata otettua,mutta rahat eikä työpaikka anna ottaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tee jotain repäisevää! Viettele ukkosi, osta sexikkäitä vaatteita, aloita harrastus, käykää matkalla, sisusta tms. Elämäsihän voit elää juuri niin kuin haluat! Ei aina ero tai totaalimuutos ole ratkaisu. Ala vain nähdä elämäsi vähän eri kantilta ja tule "hulluksi" :-) piristää kummasti.
sellaiseen kelan maksamaan kuntoutukseen.vaimoni oli sellaisessa kaksi viikkoa,ja teki hänelle tosi hyvää.
itsestäni en voi sanoa samaa,mutta opetti kunnioittamaan puolisoa aivan uudella tavalla.
ennen hän oli itsestäänselvyys,mutta nuo kaksi viikkoa opetti minulle aika paljon.
työni on vuorotyötä,johon sisältyy joka kolmas viikko 7 päivää vapaata,jolloin minä pidän kodin pystyssä ja siistinä.
näin siis nykyään,mutta ennen vaimon poissaoloa en todellakaan koskenut mihinkään.kaikki jäi vaimon harteille.
tietenkään jos puolisollasi ei pysy imuri ja moppi kädessä,niin silloin tullessasi odottaa kahta kauheampi kaaos.
missään tapauksessa ero ei auta kumpaakaan.
kannattaisiko ottaa yhteyttä lääkäriin?minä olen tietenkin maallikko,enkä voi kenellekkään diagnoosia tehdä,mutta jospa kyse on alkavasta masennuksesta tai loppuunpalamisesta.
mutta tuota kuntoutusta kehotan todella kokeilemaan.
näköalattomuus - jo sekin, ettei mikään jaksa sinua ns. vähempää kiinnostaa, kertoo masennuksesta, joka sinulla on. Jokaiselle meistä voi tulla elämässä tilanteinta, jolloin omat voimat tuntuvat loppuvan.
Käy lääkärissä ja kerro tilanteestasi. Tilapäisenä apuna voivat olla mielialaa kohottavat lääkkeet, jotka kylläkin on tarkoitettu auttamaan pahimman yli, kunnes oma mieliala alkaa tuntua paremmalta, mutta jos voisit itsekin tehdä jotain elämällesi. Aloittaa jonkin uuden harrastuksen, joka ei maksa mitään. Esim. alkaisit käydä kävelylenkillä raittiissa ilmassa ja antaisit ajatusten tulla ja mennä...ja tuo edellisen kirjoittajan ehdotus, Kelan tukemasta kuntolomasta on tosi hyvä ajatus. Siitäkin voisit keskustella lääkärin kanssa. Tarvitse nyt joka tapauksessa apua tilanteeseesi. Ja keskustella miehesi kanssa aivan avoimesti asioista. Saatko arkeen apua mieheltäsi vai oletko se vain sinä, joka sitä arkea joudut pyörittämään??
Tsemppiä sinulle - hae apu ajoissa, ettei masennuksesi pääse pahenemaan.
se sun ns elämäsi, joka kyllästyttää, ei varsinaisesti avioliitto?
Muuttuisiko työ avioeron jälkeen mielekkäämmäksi? Jos lapset jäisivät sinulle, tulisiko vähemmän siivottavaa ja pyykättävää?
Se on arjen harmaus joka on hiipinyt elämään. Sitten tietenkin intohimo on hiipunut suhteesta.
Ennemmin tai myöhemmin jompi-kumpi pettää ja sitten sitä yritetään siitä selvitä tai sitten erotaan.
Olen 4kymppinen miekkonen ja tiedän kokemuksesta että näin saattaa käydä. Itse arvostin vaimoani eli
olin huomaavainen ,laitoin ruokaa,siivoilin, tenavien kanssa puuhailin, tietenkin tein miesten juttujakin eli rassasin prätkää, autoa,erävehkeitäjne.. Niin käytiin että jotenkin ajauduttiin erilleen ja vaimo petti.
Avioterapiat käyty läpi. Vaimo rakastaa mua....niin ainakin päivittäin väittää. Itse en tiedä oikein mitään muuta kun että jokin meni sisälläni rikki. Tässä sitä nyt vaan yritän olla. Ehdotan että etsitte YHTEISEN HARRASTUKSEN josta molemmat pidätte se voi olla avain moneen ;) Niin olisi itse pitänyt toimia
niin nyt ei olisi ehkä niin rikki.
Mulla oli vähän samaa vikaa ja ylipainoo...tunsin itseni lähinnä rumaksi keski-ikäiseksi siaksi.
Aloitin kunnon hoitamisen ja laihdutuksen ja jäin koukkuun liikuntaan!
3 kuukautta oli semmoista pakkopullaa ja väkisin yrittämistä, mutta sen jälkeen on ollut pakko päästä joka päivä kuntoileen!! Käyn salilla ja juoksen nykyään pitkiä lenkkejä!
Paino on lähtenyt 15 kiloa ja lihaksista löytyy! Olen piristynyt mielettömästi ja isännänkin oon saanu meneen ukkojumppaan ja uimaan!
Kokeileppa sinäkin ihan itsesi tsemppaamista liikuntaan! Houkuttele se lapsikin liikunnan pariin, jää se masennuskin taka-alalle!
Se nyt vaan on niin että se liikunta on sitä parasta huumetta!
ongelmistanne miehellesi. Vai naisellisesti kierrellen ja kaarrellen, jolloin kukaan ei ota selvää mitä puhut.
Puhetta ilmoille vaan. Kyllä se siitä.
suoraan, koska ongelmaa ei ole. Ei voi sanoa, että avioliittomme on päätymäisillään eroon , koska en saanut sinulta hellää aamusuukkoa, koska et hymyillyt minulle kertaakaan tänä aamuna, koska minua tympii taas mennä ruokakauppaan,... eihän se edes ole niin. On kenties lukuisia pieniä "ongelmia", mutta kun elämä menee tasaisen harmaalla nollatasolla.
Olin itse parikymmentä vuotta naimisissa ja meidän liitto pysyi niin kauan, kun teimme yhdessä, kahdestaan, muutaman kerran vuodessa, jotain mistä molemmat erityisesti pidimme. No heh-heh, se ei ollut seksiä, sitä oli useammin. Sitten kun käytännön syistä emme enää päässeet kahdestaan mihinkään, alkoi yhteenkuuluvuus rakoilla.
Tehkää siis yhdessä jotain salaa/kiellettyä/laitonta/tosi tyhmää/kakaramaista/mitä tahansa... olkaa yksi viikonloppu aviopuolisoiden sijasta toistenne kavereita tai villejä rakastajia. Vaikka se tuntuisi varta vasten järjestetyltä, siitä voi olla hyötyä. Älkääkä erotko turhaan niinkuin me teimme.
Ollaan mekin kokeiltu yhdessä jotain tehdä..
Marjastettaan...no sitten huomaan olevani koiran kanssa kaksin, isäntä on painellu omia reittejään, ilman koiraa mua pelottaisi oudossa metsässä...
Pyöräilty on...isäntä menee kilometrikaupalla edessäpäin kuin kilpa-ajossa..
Uitu on...En pysy perässä, en millään..
Remonttiakin on yritelty yhdessä...ei yhtään poikkipuolista sanaa kestä, heti menee naama vinoon...
Autolla ajeluakin on...sanaakaan ei vaihdeta...20 vuotta olen yritellyt jostain keskustelua viritellä, ei vastausta kuulu...
Kyllä minä ainakin meillä teen kaikkia juttuja paljon mieluummin yksin, kuin isännän kanssa!
Lapset on kohta isoja, joten se ainoa keskustelun aihekkin loppuu, mutta en ole onneksi masentunut,onneksi olen oppinut nauttimaan omasta seurastani! :)
sujunut hyvin mikään tavallinen tekeminen. Autolla ajo toimi, kun ajettiin keskellä yötä pitkää matkaa. Tavalliset juhlat toimi, kun välillä luikahti kahdestaan naistenhuoneeseen. Mutta pitää tehdä jotain, mitä ei yleensä tee. tavanomaisen kotiruoan sijaan ostetaan jotain grillistä ja nautitaan puistossa pussikaljan kanssa tai vahtoehtoisesti jotain todella hyvää hyvin lavastettuna. Tai sitten koko viikonlopuksi jonnekin kahdestaan, mutta ei minnekään missä on oltu ennenkin. Jos on tapana käydä teatterissa, pitää mennä elokuviin ja elokuvien jälkeen yhdessä jonnekin lasilliselle. Jos yleensä kuuntelee klassista, pitää mennä jazz-klubille. Jos yleensä marjastaa yhdessä, pitää hakea kaupan pakastealtaasta mansikoita ja syödä ne toisen vatsan päältä.
...ehkäpä sitten uuden kanssa...
Puistatus tuli, kun aattelin nykyisen mahan päältä jotain syöväni...mutta ehkä se kertookin jotain meidän suhteen tilasta :(
en tosiaankaan oo sitä mieltä ,että alkaisin ettiä säpinää vieraista ei vaan sovi mulle! Siihen olis ollut mahdollisuus, mutta kait sitä olen niin vanhanaikanen et en halua edes koittaa. Em halua sillä pilata liittoamme! Arvostan miestäni kuitenkin enemmän. Kait se on tuon tyttären masennuksen yms.. ja työpaikka missä en viihdy suurin syy! Mies kyllä hoitaa kotia niin kuin minäkin, mutta meillä naisilla on paha vika kaikki pitäis tapahtua heti!Ja mieluiten ilman että joudun sanoon, mutta kun miehet ovat paljon suuripiirteisempiä hommisaan. Me naiset ollaan vähän liian pikku tarkkoja!
Ja juu kai mulla on sitä vikaa kuin monessa naisessa, että luullaan miehen huomaavan kaiken äänensävyissä ja katseissa, tai pienissä huomautuksissa vähän sinne päin... okei kyllä kolahti aika kovasti!
Suurin syy voi olla toi työpaikka, olen ollut samassa paikassa yli 10vuotta. viimmeset 4 on ollut tosi raskaita,paikka muutunut ja työ pakko tahtista. Juoruilua, ymss selän takana. Sellanen syö työmoraalia tosi paljon, ja kun hommat tosi mahdottomia ettei kukaan tahdo jaksaa.Eikä pomo ole parhaimmasta päästä! Olen miettinyt paikan vaihtoa viimmeset 3vuotta todella paljon, kai mieli alkaa väsyä tähän vatvomiseen. Oon tosi huono tekeen päätöksiä tälläsissä asioissa, kun pitäis uskaltaa repästä meikä vetää takasin päin ja ajattelee et ootetaan nyt josko kaikki muuttuis... Itte se muutos on tehtävä, asetettava se viimmenen takaraja muuten pää sekoo! Kait se pomokin uskoo jos tarpeeksi moni vaan lähtee pois töistä.
Köyhän on vaan varmistettava selustansa, töitä pitää löytää ennen kuin vetää ne viimmeset kortit pöytään!
Mä sain töistä tehtaassa tarpeekseni ja otin lopputilin!
Vähemmälläkin pärjää ja joistakin asioista voi todellakin luopua!
Nyt kurssitan itseäni kouluavustajaksi, kun pidän lapsista ja vaikka palkka on huono,pärjätään!
Elämänlaatu on parantunut ja työympäristö on mukava!
Uskalla vain hypätä oravanpyörästä pois!
kait mä sitten oon masentunut kun en pääse edes pois tuolta hullujenhuoneelta!!!!!!!!!!
töitä varmaan sais muualtakin jos vaan vaatis,mutta en jaksa.
tarkemmin kun ajattelen mikään lomakaan ei ole enää auttanut minua, vois vaan nukkua ja nukkua...............
Oot masentunut, raukka!
oisitpa mun ystävä, mentäs pitään vähän hauskaa yöhön!!
oot sen tarpeessa!
Eikö MIKÄÄN piristä??
tällä hetkellä ei piristä niin mikään, ainut mikä piristäis ei oo mahollista eli saisin jäädä kotiin ja istua ulkona ja vaan nauttia luonnosta.Mutta köyhän tilille ei lantteja siitä tipu!Ja kynnys mennä työterveyteen sanomaan, että peli on nyt seis en jaksa on toooosi korkea.
En tiedä sitten kauanko näin jaksaa! kesälomaankin on vielä 2kk reilusti!
Meet nyt hakeen vaan sairaslomaa! Ilman lääkäriäkin huomaa, et loman tarpeessa oot!!
Sen jälkeen jäät sitten vielä kesälomalle, niin on aikaa miettiä asioita kunnolla..
Tilaappa se aika nyt!!
viestistäsi päätellen sinulla on menossa henkilökohtainen kriisi, joka ei ratkea avioerolla. Toki se avioliittonkin vaikuttaa. Muutos lähtee kuitenkin itsestäsi. Olen itse läpikäynyt vastaavaa prosessia ja avioliittokin ajautui kriisiin väärinkäsitysten vuoksi. Sain kuitenkin ison oivalluksen ja laitoin asiat tärkeysjärjestykseen. Puolisoni on nyt elämässäni ykkönen, sen jälkeen tulee jo aikuiset lapset. Sitten tulee työ ja muut ihmiset. Tärkeää on pitää itsestään huolta ja ottaa tilaa itselleen ja antaa sitä myös toiselle. Aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi halataan, suukko poskella erotaan ja syliin palataan.
Sinun on heti tartuttava tuumasta toimeen. Masennusta aiheuttaa juuri se, että kokee itsensä voimattomaksi omassa elämässään. Siksi aloita yhdellä askeleella, yhdellä asialla. Yksi askel toisin on jo muutos. Esimerkiksi, päätä että käyt uimahallissa kaksi kertaa viikossa toukokuun ajan. Päätät etukäteen ajakohdan jolloin menet. Älä välitä siitä, että vaikka et aikaisemmin oilis paljon uinut. Jos olet uimari, joka hulluu jos menee veden varaan, niin ainoastaan siinä tapauksessa valitse esimerkiksi uimahallin yilalle kirjasto.
Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, ja ehkä ajatelit että aloittaisit muutoksen Pariisin matkasta. Ja koska se ei onnistu, niin olet masennuksen ja uupumuksen loukussa. Ilouutinen! Useammalle meistä Pariisin matka ei onnistu. Muutoksen salaisuus piilee juuri siinä, että se alkaa yksinkertaisesta ja pienestä asiasta, askel kerrallaan. Et ole yksin!