Niin se on. Äkäiset naiset kelpaa kumppaneiksi parhaiten. Rauhallisen luonteiset nähdään pelkkinä p*lluina (ajatellaan kenties helppoina), tai heissä ei nähdä yhtään mitään.
Mulla on sitä äkäisyyttä ja saatan suuttua todella pahastikin, mutta en ole jatkuvasti näyttämässä ärsytystäni ja komentelemassa, enkä ole epäystävällisen oloinen.
Miehet ihastuu juuri niihin naisiin, jotka huutavat minulle töissä "EIJEIJEIJEI EI NOIN!!", tönivät selkään, tiuskivat, eivät vastaa kun kysyn jne. sekä entisiin koulukiusaajiini tai sen tyylisiin.
Ei väliä onko nainen kaunis tai nätti, kunhan se osaa talloa muut.
Mulla on sitä äkäisyyttä ja saatan suuttua todella pahastikin, mutta en ole jatkuvasti näyttämässä ärsytystäni ja komentelemassa, enkä ole epäystävällisen oloinen.
Miehet ihastuu juuri niihin naisiin, jotka huutavat minulle töissä "EIJEIJEIJEI EI NOIN!!", tönivät selkään, tiuskivat, eivät vastaa kun kysyn jne. sekä entisiin koulukiusaajiini tai sen tyylisiin.
Ei väliä onko nainen kaunis tai nätti, kunhan se osaa talloa muut.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tämä on kyllä niin totta!
Ja sitten kun tarkastelee kavereita, niin niillä tasaisemman ja kiltimmän oloisilla naispuolisilla kavereilla on aina huonompi miesonni. Sellaiset tiuskijat jotka on tottuneet ettei saa tulla mitään kritiikkiä itsestä tai omista tekemisistä kerää miehet..
ATM:ät jättää kommentoimatta.
Ehkä tämäkin on jokin evoluutioon ja selviytymiskamppailuun liittyvä juttu. Vittumainen ämmä saa todennäköisemmin hankittua pennuille ruokaa, koska hän talloo kiltimmät emot jalkoihinsa mennen tullen. Urokset parittelevat mieluummin kiukkuisten akkojen kanssa, että ei mene spermat hukkaan.
Sanotaan myös, että mies valitsee äitinsä kaltaisen naisen. Tiedän muutaman tapauksen, että poika on siirtynyt hirmuisen äitinsä tossun alta v-mäisen vaimon tossun alle. Kaikki nämä miehet ovat erittäin pehmeäluonteisia itse. Ehkä kiukkuinen vaimo toimii heidän selkärankanaan tai jotain.
Eikö kukaan yliopistotutkija ole tehnyt tästä tutkimusta?! Ilmiö on selkeästi havaittavissa, mutta toisaalta tuntuu epäloogiselta. Ennen vanhojenpiikojen väitettiin olevan naimattomia juuri hankalan luonteensa vuoksi, kun taas vaimoihmisten säyseinä kujertavan "tyytyväisyyttään". Nykyään sinkkunaiset ovat paljon rennompia kuin perheenäidit, että jotainhan tässä on muuttunut.
Minulla on senverran kokemusta äkäisistä naisista, että kierrän heidät kaukaa!! . . . Naisen pitää olla lempeä, hellä ja suloinen. Ja miehen on kohdeltava naistaan kunnioittavasti, hellästi ja kaikinpuolin hyvin. . . . Äkäinen nainen ei käytöksellään ansaitse hyvää kohtelua ja huomioimista.
On kyllä "hankalia", mutta ei aggressiivisella ja kiukkuisella tavalla. Vanhatpiiat ovat joko vapaasta tahdostaan ilman kumppania tai heidän päänsä muokkaa aina parisuhteen alkaessa jonkin ongelman, eivätkä pysty sitoutumaan tms.. Eli ovat omalla tavallaan hankalia.
Ne kiukkupussit jotka pyörittelee miehiä ja saa kenet haluaa on asia erikseen.
Hankalia hekin, mutta ehkä heistä löytyy jotain sähäkkyyttä ja haastetta.
Tempperamenttisena luonteena voin vain ihmetellä, kuinka totta ap:n kirjoitus on :)
Edelleenkin ihastuksia riittää, vaikka luonteeni ei ole "helppo" ja ikääkin ihan kohtalaisesti.
Itse olen aina ajatellut, että mies kyllä pääsis säyseemmän emännän kanssa paljon paljon helpommalla.
Onneksi ikä karistaa pahimmat kiukkuilut ja kun asian tiedostaa, niin voi yrittää oottaa rennommin..
Olen miehenä huomannut saman toisinpäin: sopivan mulkkumaiset päällepäsmärit vie naiset. Itse olen harvinaisen miehekkään näköinen ja kokoinen (olen tästä sen verran varma että uskallan näin sanoa itsestäni) mutta koska olen luonteeltani hyvin lempeä, rauhallinen, harkitsevainen ja jopa hieman feminiininen niin en kelpaa.
tuohon ilmiöön mahtaakaan sisältyä? Jospa päällepäsmäri antaa ikään kuin helpon, valmiin roolin, johon vastapuoli voi kuvitella ujuttautuvansa ja suhteen menevän sitten tutun kaavan mukaan elämän loppuun asti? Itse ei tarvitse miettiä kaiken tarkoitusta, kun toinen näyttää sen niin ilmiselvästi tietävän (itsevarmuushan sen kertoo...). Lisäksi tuntuu, että kun suomalaiset on aika ny... arkoja, niin toisesta toivotaan jotain kilpeä tai panssarivaunua, joka hoitelee hankalat tilanteet ja ihmiset, kun itsellä menee jauhot ja tutti suuhun. Ollaan ikään kuin omatekoinen alfapariskunta ilman muuta näyttöä kuin terävä kieli.
Minun on kyllä aika vaikea uskoa tällaista. Saattaahan se tietysti pitää paikkansa, mutta henkilökohtaisesti en jaksaisi kovin pitkään sellaista naista, joka stilisoi pahapäisyytensä tai lapsellisen oikkuilunsa "temperamentiksi" - tuttavissa ja tuttavien tuttavissa sellaisia naisia on, ja he ovat juuri niitä, joille en edes itse haluaisi olla muuta kuin "vaan kaveri".
Toisekseen minusta rauhalliset naiset vaikuttaisivat olevan juuri niitä vaikeimpia. Muutamaan rauhallisehkoon joskus nuorempana, silloin kuin uskalsin erittäin pitkän harkinnan jälkeen hetkellisessä tyhmyydenpuuskassa lähestyä joitain erittäin harvoja naisia, ihastuneena löin aina pääni puuhun, koska he olivat aina "juuri nyt solmussa itsensä kanssa", tai sitten muuten vain antoivat jossain mielessä kylmän vaikutelman, ainakin näiden lähestymisyritysten jälkeen.
Lisäksi kuvittelisin, että rauhallisemmat naiset nimenomaan nähdään "vaimoina", kun taas muka-sähäkät, impulsiiviset naiset mahdollisina seikkailuina. En tietysti voi muiden miesten puolesta puhua.
Naisessa pitää olla vähän haastetta. Itse en ainakaan kestä mitään seinäruusua.
vähän enemmän silmää sille, onko itsevarmuus aitoa vai pelkkää feikkiä kovaäänisine kälätyksineen ja pomaskointeineen. Ei taida moni erottaa näitä toisistaan.