kellä menee hyvinrakkauselämässä

ei lapsia, omaa tilaa tarpeeksi, yhdessä ei harrasteta, ei nipoteta, ei valiteta, annetaan toisen olla juuri sitä mitä on, kotityöt jaetaan, seksin määrä vaihtelee- joskus pari viikkoakin ilman, sitten taas päivittäin

toista huomiodaan kesken töiden tekstarilla tai pikasella puhelulla

mitään erityistä ei tarvitse kehitellä, ei kukkia, ei viinin maisteluja, ei kynttilöitä

ollaan vaan, yrittämättä olla mitään muuta

kun ihmisen on hyvä olla itsensä kanssa, se pakostakin heijastuu koko parisuhteeseen

No, kerrotaan nyt...
25 v naimisissa, 3 lasta, ensimmäinen kierros molemmilla.
Kerran viikossa kai keskimäärin. Valot pois, vaatteet pois (kumpikin ottaa omansa) ja siitä sitten. Harrastamme pitkää kyhnytystä sisäkkäin, joskus jopa nuorena oltiin 3 tuntia. Nykyisin jotain 40 min. Ei tarvitse uskoa, tosi on. Vissiin ollaan vähän itämaisia. Ei mitään esikommervenkkejä. Pientä halimista, jotta huomataan, että tästä nyt sitten kumpikin tykkäisi jatkaa. Joskus pitempään taukoa, jos ollaan unisia. Esim jotain 3 viikkoa voi olla taukoa eikä haittaa mitään.
Jutellaan usein ja paljon. Ei setvitä keskinäistä suhdettamme mitenkään, menee mukavasti omalla painollaan. Hyvä ilmapiiri. Nuorena oli kaikenlaista vaatetta ja koristusta. Nykyään vähän unohtunut, tarttisi vissiin laittaa uuteen hakuun ne vaatteet yms. Iltarukous vedetään rennosti aina yhdessä köhnimisen päätteeksi.
Ei viinaa, ei alatyylin sanoja, ei epäkohteliasta puhetta koskaan kotona. Riita rassaa molempia kovasti ja yritetään aina saada jotenkin se äkkiä pois päiviltä. Rauhallista pientä taloudellista kerrostaloelämää, palkka on molemmilla hyvä, mutta ei haluta velkaantua. Tekee rennoksi. Kämppä taatusti sekaisempi kuin monella! Ei ole hyvä eikä leuhkailun aihe.
Jotain tällaista.

Toimiva molempia osapuolia tyydyttävä rakkauselämä perustuu rakkauspankki-ajatteluun. Vain harvat toimivat tiedostamattaan sen mukaan. Suurin osa meistä joutuu laskemaan ja pitämään kirjaa kuin pankkitilistään konsanaan.

Yksinkertaista: jokaisella meistä on emotionaaliset tarpeemme, jotka täyttyessään antavat meille tyytyväisyyden tunteen elämään. Nämä tarpeet vaihtelevat ja ovat ihan omat ja erilaiset kullakin ihmisellä. Kun tarpeet täyttyvät rakkauspankkiin tallentuu rakkausrahaa. Tarpeen tärkeydestä riippuu se, paljonko rahaa tallentuu ja tarpeiden kurssithan vaihtelevat kausittain kuten valuutankin.

Esimerkki yksilöstä X tänään:
- Halaus (100 RR)
- Pusu (200 RR)
- Kahvi sänkyyn (400 RR)
- Puhelimeen puhuminen kesken yhteisen aamiaisen (- 50 RR)
- Aamuäreä puoliso (- 100RR)
- Puoliso jo viikon putkeen ylitöissä eikä tule tänäänkään ennen yömyöhää kotiin (-500 RR)

Ja niin edelleen.

Tehokkaasti rakkauspankki menee plussalle, kun puoliso täyttää ne tarpeet, jotka antavat eniten rahaa rakkauspankkiin ja jättää tekemättä sen, mikä verottaa pankkitiliä eniten. Yllä olevassa esimerkissä siis puoliso voisi huomioida romanttisesti puolisoaan enemmän ja viettää enemmän aikaa kotona iltaisin.

En ole itse tätä tietenkään keksinyt.

Lisää tietoa
http://www.marriagebuilders.com

ja myös suomeksi on kirja
http://www.kristillisdemokraatit.fi/KD/weblehti/fi/juttuarkisto/artikkelit.php?we_objectID=5147

yli miljoona avioparia ja vain yhdellä menee suhtkot hyvin ;) pitäis kehittää avioliiton tilalle jotain...

Tämä perustyytyväisyys ja hyvä olo perustuu suurimmaksi osaksi siihet, että haluamme olla yhdessaä. Meillä on ollut huonoja aikoja, vastoinkäymisiä jne. mutta pohjalla on halu olla yhdessä ja elää yhdessä koko elämä; kai olemme sitoutuneet tähän suhteeseen.

Yhteisiä vuosia on takana hieman päälle 30; olimme siis tosi nuoria kun tapasimme. Meillä on aina kemiat pelanneet ja intohimoa riittänyt, joten se on myös pitänyt meidän tiukasti yhdessaä. Rakkaudessa on olut hiljaisempia ja inhimottomampia vuosia, varsinkin silloin kun lapset (3) olivat pieniä mutta näinhän se elämässä on. Erilaisia vaiheita riittää pitkässä parisuhteessa mutta ne myös liimaavat kummasti toisia yhteen.

Meillä on aina myös toistemme lisäksi ollut ns. oma elämä, jota olemme voineet suht vapaasti toteuttaa. Minä tykkään naistenilloista hyvine ruokineen ja juomiseen, mies taas on urheiluhullu harrastaa itse ja seuraa lähes kaikkea urheilua. Tosin näistä asioista ollaan myös käyty rajuimmat tappelut ja nämä asiat ovat hiertäneet suhdettamme paljon. Mutta nyt keski-ikäisenä pariskuntana kunnioitamma ja luotamme toisiimme, joten melkeimpä kannustamme toisiamme elämään ja kokeilemaan uusia asioita.

Seksiä on vaihtelevasti, emme koskaan mieti kertoja, sillä siitäkin saa aikaan oikein "mukavan tappelun tai inttämisen". Ollaan kun siltä tuntuu ja joskus myös (minä) kun ei tunnu mutta mies on halukas. Ehkä kerran viikossa voisi olla sellainen keskiarvo. Lapsia on kolme, joista kaikki jo maailmalla.

Yhä edelleen on erimielisyyksiä mutta se ei vaikuta perustunteisiin. Itse asiassa erimielisyydet kuuluvatkin asiaan, näinhän sitä opitaan tuntemaan toista ja myös hieman hiomaan omaa käyttäytymistä.

Seksiä yhdestä kymmeneen kertaan viikossa, mielialasta ja molempien sijainnista riippuen. Lapsia on yksi plus kolme. Suhde perustuu hyvään tutustumiseen, yhteisiin kiinnostuksenaiheisiin ja riittävän yhtenäiseen tapaan suhtautua elämään.

Olemme molemmat eronneet emmekä ole naimisissa. Minusta sillä sinänsä ei ole mitään tekemistä rakkauselämän hyvyyden tai huonouden kanssa. Ainoastaan sillä on, että ottaa toisen huomioon ja pyrkii siihen että sekä itsellä, toisella että molempien lapsilla on hyvä olla.

Avainsanoja ovat puhuminen, arjen töiden jakaminen ja oman ajan varaaminen.