Olen lukenut paljon täällä olevia viestejä erosta ja niiden syistä. Useissa suhteissa ongelmina on ollut asioista puhumattomuus, suhteen muuttuminen kaveruudeksi, riidat ja niiden käsittelemättä jättäminen, seksin häviäminen ym. ym.
Itselläni oli tilanne että olimme vaimon kanssa jo eroamassa edelläkin mainituista syistä. Keskustelimme kyllä kaiken maailman asioista ja olimme myös useinmiten niistä samaa mieltä, rakastimme toisiamme ja nauroimme toistemme jutuille ja meillä oli hauskaa yhdessä, mutta olimme ajautuneet kierteeseen johon kuului selvittämättömiä riitoja ja vihapäissään sanottuja loukkauksia, mustasukkaisuutta,lisääntynyt alkoholinkäyttö, seksielämän puuttuminen, vähentynyt yhdessäolo ja harrastaminen erilaisten tekosyiden nojalla, esim. TV:tä katsoen, kirjoja lukemalla, nukkumalla, jatkuvalla puhelimessa puhumisella muiden kanssa ym. Nukkumaan mentiin melkein aina eri aikaan ja jos mentiin yhtä aikaa sänkyyn toinen alkoi vielä lukemaan, olipa kello miten paljon hyvänsä. Tai sitten vain alettin nukkumaan puhumatta mitään. Tuntui pahalta kun toinen käänsi vain selän ja alkoi vaan nukkumaan.
Itse yritin välillä korjata välejämme yrittämällä puhua, tekemällä melkein kaiken mitä toinen pyysi, lahjoilla ja hyväilemällä toista ym. mutta niihin ei tullut vastakaikua.
Sitten eräänä päivänä vaimo kertoi, että haluaa eron, että ei tästä mitään tule, hän haluaa olla yksin, koska tuntee, ettei suhteemme ole mitä sen pitäisi olla. Järkytys oli tietenkin suuri koska tajusin sillä hetkellä että olen menettämässä ihmisen jota rakastan ja jonka kanssa haluan jakaa elämän.
Pienen mietiskelyn ja hiljaisuuden jälkeen aloimme kumminkin rohkeasti puhua asiasta, eihän tässä pitänyt näin käydä, kumpikin rakastaa toista. Puhuimme kaikki asiat mitkä mieltä vaivasivat ja mitä olimme jättäneet puhumatta ja olimme välillä yllättyneitäkin että oli asioita jotka olimme kuvitelleet mielessämme väärin, koska olimme luulleet tietävämme mitä toinen ajattelee. Puhuimme luottamisesta, rehellisyydestä, toisen toiveista miten haluaisi toisen muuttuvan, seksistä, oman ajan tarpeesta, teoista miten haluaisi toisen osoittavansa rakkauttaan, tulevaisuudesta ja elämäntapojen muuttamisesta. Päätimme yrittää vielä ja aloittaa suhteemme tavallaan alusta. Vähensimme alkoholin ottamistaja, aloimme tehdä asioita joita teimme suhteemme alkuaikoina ja osoittamaan sitä hellyyttä, rakkautta ja intohimoa, mitä kumpikin kaipasi. Aloimme kertomaan toisillemme mitä haluaisi toisen tekevän, oli se sitten halaus, hierominen,seksi, kävelylle lähtö, yhteinen suihku tai mikä tahansa mistä toinen tai molemmat pitää ja sitten myös teimme sen.
Tänä päivänä olemme onnellisessa parisuhteessa, jossa olemme rehellisiä toisillemme ja keskustelemme asiat selviksi jos jokin asia painaa mieltä, seksielämämme kukoistaa ja harrastamme yhdessä ja erikseen. Tietenkin meillä on myös riitoja ja erimielisyyksiä niinkuin joka suhteessa, mutta puhumme ne selviksi ja sovimme ne.
Olemme jälkeenpäin puhuneet että olimme pattitilanteessa, rakastimme toisiamme, mutta kumpikaan ei todella avautunut, eikä osannut ryhtyä selvittämään asioita vaikka olisi tehnyt mieli.
Kirjoitin tämän koska liian monet eroavat turhaan, sillä ero ole välttämättä se oikea ratkaisu, se on helppo pakotie tilanteesta jota on vaikea alkaa käsittelemään ja ratkaisemaan ongelmia. Parisuhde muuttuu aina ajan kuluessa, se ei ole sitä alkurakastumisen huumaa jossa kipinät sinkoilevat koko ajan. Se on syvää rakkautta jossa kumppani on sekä rakastaja, että ystävä. Rakkaus on toisen huomioon ottamista ja kuuntelemista sekä iloissa että suruissa.
Toivon, että tästä on jollekulle apua ja että edes joku parisuhde pelastuu.
Itselläni oli tilanne että olimme vaimon kanssa jo eroamassa edelläkin mainituista syistä. Keskustelimme kyllä kaiken maailman asioista ja olimme myös useinmiten niistä samaa mieltä, rakastimme toisiamme ja nauroimme toistemme jutuille ja meillä oli hauskaa yhdessä, mutta olimme ajautuneet kierteeseen johon kuului selvittämättömiä riitoja ja vihapäissään sanottuja loukkauksia, mustasukkaisuutta,lisääntynyt alkoholinkäyttö, seksielämän puuttuminen, vähentynyt yhdessäolo ja harrastaminen erilaisten tekosyiden nojalla, esim. TV:tä katsoen, kirjoja lukemalla, nukkumalla, jatkuvalla puhelimessa puhumisella muiden kanssa ym. Nukkumaan mentiin melkein aina eri aikaan ja jos mentiin yhtä aikaa sänkyyn toinen alkoi vielä lukemaan, olipa kello miten paljon hyvänsä. Tai sitten vain alettin nukkumaan puhumatta mitään. Tuntui pahalta kun toinen käänsi vain selän ja alkoi vaan nukkumaan.
Itse yritin välillä korjata välejämme yrittämällä puhua, tekemällä melkein kaiken mitä toinen pyysi, lahjoilla ja hyväilemällä toista ym. mutta niihin ei tullut vastakaikua.
Sitten eräänä päivänä vaimo kertoi, että haluaa eron, että ei tästä mitään tule, hän haluaa olla yksin, koska tuntee, ettei suhteemme ole mitä sen pitäisi olla. Järkytys oli tietenkin suuri koska tajusin sillä hetkellä että olen menettämässä ihmisen jota rakastan ja jonka kanssa haluan jakaa elämän.
Pienen mietiskelyn ja hiljaisuuden jälkeen aloimme kumminkin rohkeasti puhua asiasta, eihän tässä pitänyt näin käydä, kumpikin rakastaa toista. Puhuimme kaikki asiat mitkä mieltä vaivasivat ja mitä olimme jättäneet puhumatta ja olimme välillä yllättyneitäkin että oli asioita jotka olimme kuvitelleet mielessämme väärin, koska olimme luulleet tietävämme mitä toinen ajattelee. Puhuimme luottamisesta, rehellisyydestä, toisen toiveista miten haluaisi toisen muuttuvan, seksistä, oman ajan tarpeesta, teoista miten haluaisi toisen osoittavansa rakkauttaan, tulevaisuudesta ja elämäntapojen muuttamisesta. Päätimme yrittää vielä ja aloittaa suhteemme tavallaan alusta. Vähensimme alkoholin ottamistaja, aloimme tehdä asioita joita teimme suhteemme alkuaikoina ja osoittamaan sitä hellyyttä, rakkautta ja intohimoa, mitä kumpikin kaipasi. Aloimme kertomaan toisillemme mitä haluaisi toisen tekevän, oli se sitten halaus, hierominen,seksi, kävelylle lähtö, yhteinen suihku tai mikä tahansa mistä toinen tai molemmat pitää ja sitten myös teimme sen.
Tänä päivänä olemme onnellisessa parisuhteessa, jossa olemme rehellisiä toisillemme ja keskustelemme asiat selviksi jos jokin asia painaa mieltä, seksielämämme kukoistaa ja harrastamme yhdessä ja erikseen. Tietenkin meillä on myös riitoja ja erimielisyyksiä niinkuin joka suhteessa, mutta puhumme ne selviksi ja sovimme ne.
Olemme jälkeenpäin puhuneet että olimme pattitilanteessa, rakastimme toisiamme, mutta kumpikaan ei todella avautunut, eikä osannut ryhtyä selvittämään asioita vaikka olisi tehnyt mieli.
Kirjoitin tämän koska liian monet eroavat turhaan, sillä ero ole välttämättä se oikea ratkaisu, se on helppo pakotie tilanteesta jota on vaikea alkaa käsittelemään ja ratkaisemaan ongelmia. Parisuhde muuttuu aina ajan kuluessa, se ei ole sitä alkurakastumisen huumaa jossa kipinät sinkoilevat koko ajan. Se on syvää rakkautta jossa kumppani on sekä rakastaja, että ystävä. Rakkaus on toisen huomioon ottamista ja kuuntelemista sekä iloissa että suruissa.
Toivon, että tästä on jollekulle apua ja että edes joku parisuhde pelastuu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Heippa!!
Tuli melkeinpä tippa linssiin-niin hienosti kirjoitit ja pystyn sieluni silmin näkemään nuo tilanteet ja Teidät tällä hetkellä, uudelleen toisensa löytäneinä!
Olet NIIN oikeassa..ihmiset eroavat monta kertaa turhaan, koska eivät osaa/jaksa/uskalla ratkaista ongelmiaan. Sitä pitäisi harjoitella ja aina myös muistaa että se rakastettu on myös ystävä..siinä ei ole mitään pahaa-päinvastoin. Ihmiset luovuttaa vaan niin helpolla..toivon että en omassa suhteessani koskaan niin tee..vaan että jaksan/jaksamme taistella ja uskaltaa..olen itse kovin avoin ja haluan pysyäkin sellaisena..joudun vaan välillä 'opettamaan' toista siihen että asiat pitää selvittää eikä lakaista maton alle..meille kaikille se vaan ei ole yhtä 'helppoa'. Moni asia lähtee myös kotoa..eli jos lapsuuden kodissa totuttiin siihen ettei osattu ongelmia ratkoa..on helppo vajota itse siihen sudenkuoppaan..
Mutta enivei, HIENOA! Onneksi olkoon teille, ja kaikkea hyvää kevääseenne=) !!
t.Jansku
Viestisi alku oli aivan kuin omasta suhteestani. Rakastan miestäni niin, että kipeää tekee, mutta kaikki ongelmat, kaikki hoitamattomat haavat, syvälle sydämeen painuneet loukkaukset..
Kuljen vihan ja halveksunnan, rakkauden ja kaipuun ristiaallokossa.
En tiedä mitä tehdä, en tiedä mitä ylipäätään VOISI tehdä. En luota, en kestä läheisyyttä, harvat rakkauden sanat saavat katkeruuteni pintaan.
Silti pohjalla on kiihkeä ja vahva rakkaus häneen. Emme vain enää tunnu löytävän tietä takaisin kotiin.
Ehkäpä pyydän häntä lukemaan kirjoituksesi. Jospa hän näkisi ja ymmärtäisi, että rohkeutta ei vaadita vain minulta, vaan myös häneltä. Ja vain siten voi vielä elää. Yhdessä.
pamppaillen luin kirjoitustasi,uskomatonta että olet löytänyt kaiken tuon vielä. Tuota haluaisin minäkin,ne pattitilanteet selviksi ja aloittaa alusta. Mutta jos toinen ei ole valmis siihen samaan,olen aika yksin. Mun on jotenkin turha käydä puhumassa ulkopuoliselle koska asia ei siitä muutu.
Mun sydän murtuu joka kerta kun katson Rakastani ja sitä että kohta Meitä ei enää ole. Toivon että mieheni näkisi myös tämän kirjoituksen...
Teidän puolesta olen Todella Onnellinen.
Aurinkoista kesän odotusta t: KattiN
Onnea teille ja isot halaukset! Olette onnekkaita. Mikään ei ole itsestään selvää parisuhteessa.
Puhumiseen tarvitaan kaksi. Monesti mies ei ole valmis puhumaan. Sitä pitää monesti odottaa vuosia. Siihen väliin pääsee helposti joku kolmas, jonka kanssa pystyy puhumaan ja saa sitä läheisyyttä, mitä on kaivannut.
Miten pystyit avautumaan?
On totta, että erotaan monesti suotta. Ajan kanssa kasvaa ja puhuminenkin helpottaa. Jos on akuuttikriisi ja väsyminen, monesti parempi ratkaisu on asua jonkin aikaa eri osoitteessa ja antaa siten aikalisä suhteeseen. Kasvaminen tapahtuu usein eri vaiheessa.
Rehellisyys on perusasia kaikissa suhteissa. Siinä myös luottamus kasvaa.
Miehenä voisit kertoa omasta prosessista toisille miehille.
Yllätti kyllä miten juttu oli aivan kuin omasta elämästä!
Kaksi vuotta sitten olimme jo mieheni kanssa eroamassa mutta onneksi aloimme keskustelemaan asioista. Meillä oli ongelmana myös se, että olimme aina yhdessä jonka minä aloin kokemaan ajan kuluessa ahdistavana. Ajattelin että rakkautemme on muuttunut kaveruussuhteeksi koska olin jonkinlaisessa lukkotilassa enkä yrittänytkään haluta seksiä. Mieheni taas oli hyvin mustasukkainen ja varsinkin humalassa sai raivareita. Myöhemmin hän kertoi sen johtuneen siitä että hän tunsi etten rakastanut häntä ja epäily tunteistani häntä kohtaan kasvoi ajan.Minä taasen en hänen muutamista yrityksistään osoittaa hellyttä lämmennyt yhtään vaan olin niinkuin en olisi huomannutkaan tai joskus tokaisin että älä nyt kehtaa. Tuntui niin vaikealta ajatukselta aueta toiselle vaikka mieli olisi tehnytkin.Olimme olleet vasta neljä vuotta yhdessä ja kasvattaneet muuria koko ajan toistemme väliin. Olimme ilmeisesti kumpikin niin jääräpäisiä ja ylpeitä ettei kumpikaan ottanut ongelmia tosissaan puheeksi. eräänä päivänä päätin että muutan pois ja ajattelin että ei tämä voi olla se oikea suhde ja että jostain löydän sen paremman. Muutin kotoamme pois ja aluksi olo tuntuikin hyvältä kahden viikon ajan, mutta sitten jotenkin pysähdyin ajattelemaan suhdettamme ja totesin että meillä on niin paljon yhteistä ja rakastamme kumminkin toisiamme, ettei tämä voi näin päättyä. Otin itseäni niskasta kiinni ja menin mieheni luokse ja sanoin että nyt jutellaan vakavasti ja asiat halki. Ja niin teimme ja olemme tänä päivänä onnellisesti yhdessä. Mielestämme aina kannattaa keskustella asiat selviksi mieluummin kuin tehdä se helppo päätös ja lähteä.
jos puhumattomuus ja kylmyys on jatkunut liian kauan, ei enää ole voimia ja haluakaan jatkaa. Vaikka rakastaisikin toista yhä.
Näin kävi meille..
Ehkä joskus aloitamme uudestaan, mutta nyt on rauhoituttava ja selvitettävä ajatuksia, mitä ei voinut tehdä kun toinen oli jatkuvasti läsnä..
Tuntuu kyllä hullulta erota kun rakastaa toista, mutta meidän tapauksessa muuta vaihtoehtoa ei ollut.
Hieno homma! Mun ja mieheni juttu on mennyt melkein kuin teillä, nyt olisi meilläkin aika nostaa taas kissa pöydälle ja puhua. Mies on vain huono puhumaan tunteistaan.. Onnea teille!
Kumpa ongelmat olisivatkin aina ns. tavallisia parisuhteen ongelmia... läheisyyden puuttuminen, arjen tulo seksielämään, keskusteluyhteyden katoaminen jne.
Mutta kun mukaan tulee kolmansia osapuolia alkavat nämä joka parisuhteessa enemmän tai vähemmän ongelmana olevat asiat tuntumaan ihan mitättömiltä...
Uskottomuudestakin voi selvitä, mutta toinen kerta tuntuu jo ylitsepääsemättömältä, ja jo itsesuojeluvaistokin sanoo ettei voi enää altistaa omaa mielenterveyttään sille... ja vaikka 3. kertaa ei tulisikaan... Mistä sen tietää? ja tuntuu että painolastissa on jo niinpaljon loukkauksia -puolin ja toisin, että voiko niitä mitenkään unohtaa tai edes antaa anteeksi...
T:Surullinen
Olimme seurustelleet kahdeksan vuotta.Kaksi vuotta sitten mieheni halusi erota,ja erottiinkin,olimme erossa noin kuukauden kun hän
tuli itkien luokseni takas ja oli täynnä rakkautta ja halusi jatkaa.Meillä on yhteinen tytär ja ajattelin lapsenkin parasta ja otin hänet takaisin vaikka olin juuri selvinnyt eron tuskista kuiville.Olimme haaveilleet yhteisestä asunnosta ja ostimmekin sitten oman kodin ja kaikki tuntui unelman täyttymiseltä.Kunnes nyt mieheni taas ilmoitti paperilapulla tekstillä että se on loppu ilman minkäänlaista syytä.Soitin heti hänelle viestin luettuani että mikä on loppu ja miksi.Mutta hän vaan sanoi että ei täs oo mitään järkee,kysyin että onko hänellä toinen tai oliko hän pettänyt minua mutta kuulemma ei tai ei vaan halunnut myöntää ,häpeääkö hän tunnustaa,kun tää tapahtuu taas.On olo kuin olis matto vedetty alta tai lämästy ovi nenän edestä kiinni.Vituttaa tämmönen epätietoisuus nyt on sitten asunnon myynti ja kaik myllerrys eessä.Ei tällästä sais tehdä pitkäaikaselle kumppanille hetken mielijohteesta siinä sen näkee miehet ei osaa puhua ongelmista, erolla niistä vissiin selviää.
Enää en ota häntä takaisin sydän ei kestä tämmöstä painetta toistamiseen.Olisin itse halunnut selvittää asiaa kunnolla puhumalla vaikka ammattiauttajien avulla,mut ei se yksin onnistu.Olen itse 32vuotta ja mieheni 27v.Oliko tää kaikki sille niin iso juttu kun on nuorempi
kumma juttu.Mitäs ootte mieltä.Kertokaa...
Viestisi on melkein kuin omasta elämästäni. Meillä tilanteen kuitenkin laukaisi vasta mieheni suhde toiseen naiseen. Olin sitä ennen jopa sanonut, että hän voi hankkia itselleen toisen, en välitä...Käsittämättömän lapsellisesti ja tyhmästi sanottu näin jälkeenpäin ajatellen!
Mustasukkaisuuteni (jota en edes tiennyt osaavani tuntea) avasi patoutumat ja sai meidät molemmat huomaamaan, mikä on tärkeää elämässämme. Mieheni oli luullut, etten enää rakasta häntä! En silti suosittele pettämistä kenellekään, niin paljon se loukkaa toisen tunteita ja aiheuttaa epävarmuutta.
On hienoa, että te saitte suhteenne kuntoon ajoissa! Uskon todella, että suhde voi parantua, jos edes vähän on vielä rakkautta jäljellä ja molemmilla halu yrittää. Meillä on suhde tällä hetkellä todella vankalla pohjalla. Luotan täysin mieheeni, koska olemme puhuneet asiat läpi kunnolla. Seksi on ihanaa (ja paljon ;-) ja rakkautta näytetään enemmän kuin koskaan ennen.