Suhde on aina kiinni yksilöistä. Jos toisesta todella pitää, voi kaikkeen sopeutua ja toisaalta, jos suhde on muutenkin heikolla pohjalla, voivat kulttuurierot saada kärjistetyn merkityksen. Ihmiset ovat kuitenkin pohjimmiltaan erittäin kykeneviä sopeutumaan ja toisaalta perustuntemuksiltaan samanlaisia. Ennakkoluuloista on vain päästävä eroon ja nähtävä niiden taakse.
Rasittavaa voi olla ympäristön ennakkoluuloisuus tai halu sanoa mielipiteensä tai ilmaista ahdistuksensa, vaikkei se välttämättä todella asianosaisia kiinnosta pätkän vertaa. Toisaalta toisten mielipiteille ei pitäisi antaa liian suurta arvoa vaan täytyy uskaltaa elää omaa elämäänsä, eikä antaa toisten ohjailla liikaa.
Homogeenisen väestön Suomessa ovat monikulttuuriset suhteet vielä jossain määrin erikoisuus, mutta lisääntymässä. Monesti asiaa tarkastellaan sensaatiohakuisuuden kautta sekä konflikteja korostaen, kun taas parisuhde muodostuu aina monesta tekijästä ja yhdistäviä sekä erottavia tekijöitä on monella eri tasolla, joista kulttuuriset tekijät ovat vain yksi, vaikkakin silmiinpistävä, minkä takia niitä usein alleviivataankin.
Erilaisuus on arkipäivää ja monikulttuurisuus on korkeintaan rikastuttava tekijä suhteessa. Sille ei saa antaa hallitsevaa asemaa, mutta ei sitä sovi kokonaan ylenkatsoakaan.
Rasittavaa voi olla ympäristön ennakkoluuloisuus tai halu sanoa mielipiteensä tai ilmaista ahdistuksensa, vaikkei se välttämättä todella asianosaisia kiinnosta pätkän vertaa. Toisaalta toisten mielipiteille ei pitäisi antaa liian suurta arvoa vaan täytyy uskaltaa elää omaa elämäänsä, eikä antaa toisten ohjailla liikaa.
Homogeenisen väestön Suomessa ovat monikulttuuriset suhteet vielä jossain määrin erikoisuus, mutta lisääntymässä. Monesti asiaa tarkastellaan sensaatiohakuisuuden kautta sekä konflikteja korostaen, kun taas parisuhde muodostuu aina monesta tekijästä ja yhdistäviä sekä erottavia tekijöitä on monella eri tasolla, joista kulttuuriset tekijät ovat vain yksi, vaikkakin silmiinpistävä, minkä takia niitä usein alleviivataankin.
Erilaisuus on arkipäivää ja monikulttuurisuus on korkeintaan rikastuttava tekijä suhteessa. Sille ei saa antaa hallitsevaa asemaa, mutta ei sitä sovi kokonaan ylenkatsoakaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Liitot ulkomaalaisten kanssa ei tahdo kestää. Alku on romanttista ja eksoottista, pian se muuttuu v-mäiseksi kulttuurien yhteentörmäykseksi ja suoranaiseksi sovinismiksi. Itse olen kokenut puolen vuoden seurustelun ja se toden totta kyllä riitti.
Mutta se on koettava varmaan kantapään kautta, että harvoin niistä liitoista kovin onnellisia kuitenkaan tulee.
Olet ihan oikeassa, olen seurustellut romanin kanssa ja kyllä kultturi oli niin erilainen että ei siitä tullut mitään
Väärässä paikassa väärään aikaa - älkäähän yleistäkö! Itsellä on ollut 2 toimivaa suhdetta ulkomaalaisen kanssa. Ero on johtunut ihan jostain muusta kuin kulttuurista.
Vaikutusta on varmasti silläkin, kuinka erilaisista kulttuureista on kyse. Minullakin päättyi juuri vajaan vuoden mittainen suhde ulkomaalaiseen. Siitä suurin osa oli taistelua sekä itseni että toisen osapuolen kanssa. Eikä sellaista ikuista taistelua jaksa! Suomalainen kulttuuri oli melkeinpä päinvastainen hänen kulttuuriinsa nähden, kuten esim. naisen ja miehen roolit ja naisten asema, päivärytmi, ruoka, kulttuurin korostama yksilöllisyys versus yhteisöllisyys, suvun ja ystävien kanssa toimiminen.. kaikki nämä ja monet muut asiat toivat ongelmia suhteeseemme.
Katsoimme parhaaksi erota, koska elämäntapamme eivät sopineet yhteen. Oli meidänkin suhteemme alku kuin taivaasta, mutta siihen se sitten jäikin.
En sano että kaikki ongelmat johtuisivat vain kulttuurieroista, sillä onhan luonteellakin paljon osuutta asiaan. Mutta luonteeseenkin vaikuttaa niin paljon se kultuuri missä elää.
Ja emme olleet ainoita kaveripiirissämme, joilla oli vaikeuksia suhteen toimimisen kanssa. Taisteluksi se näyttää menevän muillakin suomalais-ulkomaalais pareilla. Joten pakko kai kulttuurillakin on olla vaikutusta asiaan.
Varmasti kulttuurierot toivat myös rikkautta suhteeseemme, mutta se tuo myös paljon vaikeuksia. Ja kuten nimim. rautanyrkki totesi pohjimmiltaan kaikki ihmiset ovat perustuntemuksiltaan samanlaisia. Alussa minäkin epäilin ryhtyä tähän suhteeseen, koska ajattelin että ajatusmaailmamme ovat kuitenkin niin erilaisia. Mutta pian huomasin että hän ymmärsi minua ehkä jopa paremmin kuin kukaan muu tähän asti. Ja että samanlaisia ajatuksia ja samanlaista suhtautumista erilaisiin kysymyksiin löytyi kummaltakin.
Jään todella kaipaamaan suhteemme hyviä hetkiä. Mutta en todellakaan niitä huonoja, joita todellakin riitti. Rakastan häntä edelleen ja hän minua, mutta rakkaus ei aina vaan riitä. Emme halua satuttaa toisiamme, mikä väistämättä tapahtuisi kun olisimme yhdessä. Yritimme jatkaa suhdettamme niin monta kertaa, ettei voi sanoa että olisimme luovuttaneet helpolla. Ja toista ei pysty muuttamaan, jos hän ei itse sitä halua. Olisin toivonut että mekin olisimme päässeet johonkin kompromissiin, mutta jos toinen ei ole valmis muuttumaan pätkääkään, enhän voi itsekään loputtomiín joustaa.
Masentaa, että tässä piti käydä näin...:(
Juu, sama juttu meilläkin. Olisin jo kauan aikaa sitten lopettanut suhteen, jos ei olisi lasta.
Tai itseasiassa meillä EI ole suhdetta enää, asumme vain yhdessä. Ja se on pelkkää helvettiä, tai olisi jos jaksaisin välittää, elän vain päivän kerrallaan.
Mies jaksaa jokapäivä jankata että "kulttuuriero kulttuuriero" ja "se on sinun työ, sinä nainen".
En suoraansanoen ymmärrä, mitä nuo ulkomaalaiset tekevät tässä näin pahassa maassa, lähtisivät vain kotiinsa ja jättäisivät meidät suomalaiset rauhaan.
En ole samaa mieltä tässä asiassa. Eikös sellainen huuma-huuhaa ole muutenkin aika naurettavaa yli 20-vuotiaille. Suhtaudun kai itse liian järkevästi avioliittoon (ja noihin asioihin) ja tärkeämpää minulle on ollut suhteessani pakistanilaisen kanssa kumppanuus kuin eksoottisuus/huuma. Tärkeämpää on se mitä on korvien välissä ja kuinka hyvin keskusteluyhteys toimii. Jos ei toimi, niin out vaan suhteesta! Eikö toisen luonteen muuttaminen ole aika yleinen ongelma suhteessa?
Tosin varmasti on surullisiakin kohtaloita. Ja naisia jotka eivät koskaan olisi voineet uskoa että näin käy...
No sitä tietenkin, ettei missään muussa maassa ole niin hölmöjä naisia että ottavat miehet elättääkseen ilman mitään vastavelvoitetteita.
Kyllä kun tätäkin palstaa lukee niin tulee mieli mustaksi. Miten suomalaiset naiset voivat vieläkin olla yhtä sinisilmäisiä kuin 50-luvulla? Eikö nykyisenä globalisaation aikakautena saa käyttää omaa järkeä?
Meillä ei ole muuta ongelmaa kuin ukon mustasukkaisuus. Vituttaa se kyttääminen ja siihenhän tää kaatuu. Muuten on kyllä tosi suomalainen, tiskaa ja siivoo kiltisti jne. Eli ilman sitä toimis hyvin. Toisaalta on niitä mustiksia könsikkäitä suomalaisissakin. Kyllä varmasti toimimismahdollisuudet on ihan hyvät monikulttuurisessakin liitossa...
Olen seurustellut puoli vuotta latinomiehen kanssa ja ainakin toistaiseksi kaikki on taivaallista. Kulttuurieroihin olemme törmänneet tietysti muutamaankin kertaan,mutta asioista on selvitty puhumalla. Toistaiseksi nämä erot eivät haittaa pitkälti ehkä siksi, että asioista on puhuttu ja molemmat kunnioittavat toisten "tapoja" ja toiveita. Saa nähdä mitä tapahtuu kun/jos menemme kihloihin/saamme lapsia nimittäin niin paljon on kuullut tapauksia, että perheen perustamisen jälkeen sanan varsinaisessa merkityksessä, latinomiehet alkavat kulkea omia polkujaan ja nainen saa jäädä kotiin lasten kanssa. Tällä hetkellä eniten suhdettamme tai oikeastaan minua rasittaa muiden ennakkoluuloisuus.
Aika näyttää. Aika paljon riippuu myös siitä, missä maassa asutte ja kuka tuo rahan pöytään... Myös latinokulttuurien välillä on eroja.
"Ennakkoluuloista on vain päästävä eroon ja nähtävä niiden taakse."
Ei onnistu useinkaan ulkomaalaisilta, ja nyt tarkoitan lähinnä muslimeita/kurdeja. Kuka joutuu joustamaan? Suomalainen nainen.
"Rasittavaa voi olla ympäristön ennakkoluuloisuus" Ja kyllä sitä ennakkoluuloisuutta on ihan aiheesta. Ei savua ilman tulta. :)
"Toisaalta toisten mielipiteille ei pitäisi antaa liian suurta arvoa vaan täytyy uskaltaa elää omaa elämäänsä, eikä antaa toisten ohjailla liikaa."
Miksi pitää aina tuijotella vain niitä omia pilvilinnojaan ja elää niinku ite tykkää ajattelematta päivää pitemmälle, ajattelematta muita, kuuntelematta vanhoja ja viisaita, joilla on kokemusta asioista, esim suhteesta muslimin/kurdin kanssa? Jos muutama nainen olisi kuunnellut muutamaa viisasta, niin olisivat monelta säästyneet. Esim. mustasukkaisuudelta, vainoamiselta, häiriköinniltä, lyömiseltä, mitätöimiseltä, tapolta.
"Erilaisuus on arkipäivää ja monikulttuurisuus on korkeintaan rikastuttava tekijä suhteessa"
Eipä nuo naistenvihaaja- somalit ja kurdit oikein ymmärrä näitä asioita, vaan yrittävät muuttaa naiset mieleisekseen...