Löytyykö täältä henkilöitä joilla on ongelmia x-siipasta joka ei noudata käräjäoikeuden vahvistamaa lasten tapaamisoikeutta. Tilanne on nyt miesnäkökulmasta katsottuna (tapaaja).
Tapaamispäivinä lapset on viety johonkin muualle eli tarkoituksellisesti x-siippa yrittää estää isän ja lasten tapaamiset.
Linkistä http://www.eroperhe.net/?core=tapaamisongelmat voi todeta seuraavaa:
"Jos vanhemmilla on sosiaalitoimessa tai tuomioistuimessa vahvistettu tapaamissopimus, voi tapaajavanhempi hakea tälle sopimukselle täytäntöönpanoa tuomioistuimesta ellei se toteudu. Täytäntöönpanoprosessissa suoritetaan sovittelu ja sosiaaliviranomaiset selvittävät lapsen olosuhteet. Tuomioistuin voi määrätä lapsen luovutettavaksi tapaamisiin sakon uhalla ja äärimmäisessä tilanteessa lapsi voidaan jopa noutaa tapaamisiin."
Tekstissä mainitaan myös "Kunnilla on myös lakisääteiset perheasiain sovittelijat, jotka ovat erikoistuneet tällaisten ongelmien selvittelyyn. Heiltä saa apua maksutta ilman tuomioistuimen määräystäkin."
Kunnilla on siis lainnojalla pakko tehdä asian eteen myös jotain. Kuitenkin esim. lastenvalvojan kanssa keskusteltaessa näkee selvästi sen, että miehiin kohdistuu erittäin voimakasta SYRJINTÄÄ!
Asian vieminen käräjäoikeuteen on tietysti se voimakkain keino, mutta jos edellä mainittu lause pitää paikkansa niin kunnillakin on omat velvollisuutensa. Miksi he yrittävät luistaa asioista?
Odotan kommentteja niiltä henkilöiltä joilla on asiasta omakohtaista kokemusta, en muilta.
Tapaamispäivinä lapset on viety johonkin muualle eli tarkoituksellisesti x-siippa yrittää estää isän ja lasten tapaamiset.
Linkistä http://www.eroperhe.net/?core=tapaamisongelmat voi todeta seuraavaa:
"Jos vanhemmilla on sosiaalitoimessa tai tuomioistuimessa vahvistettu tapaamissopimus, voi tapaajavanhempi hakea tälle sopimukselle täytäntöönpanoa tuomioistuimesta ellei se toteudu. Täytäntöönpanoprosessissa suoritetaan sovittelu ja sosiaaliviranomaiset selvittävät lapsen olosuhteet. Tuomioistuin voi määrätä lapsen luovutettavaksi tapaamisiin sakon uhalla ja äärimmäisessä tilanteessa lapsi voidaan jopa noutaa tapaamisiin."
Tekstissä mainitaan myös "Kunnilla on myös lakisääteiset perheasiain sovittelijat, jotka ovat erikoistuneet tällaisten ongelmien selvittelyyn. Heiltä saa apua maksutta ilman tuomioistuimen määräystäkin."
Kunnilla on siis lainnojalla pakko tehdä asian eteen myös jotain. Kuitenkin esim. lastenvalvojan kanssa keskusteltaessa näkee selvästi sen, että miehiin kohdistuu erittäin voimakasta SYRJINTÄÄ!
Asian vieminen käräjäoikeuteen on tietysti se voimakkain keino, mutta jos edellä mainittu lause pitää paikkansa niin kunnillakin on omat velvollisuutensa. Miksi he yrittävät luistaa asioista?
Odotan kommentteja niiltä henkilöiltä joilla on asiasta omakohtaista kokemusta, en muilta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itselläni (mies olen minäkin) on samantyyppinen tilanne, eli käräjäoikeuden päätös tapaamisoikeudesta. Omassa tapauksessani exälleni langetettiin huomattava uhkasakko mikäli hän ei noudata hänen itsenä aikanaan vaatimaa tapaamisoikeussopimusta (kyseessä paljon muutakin kuin pelkästään tapaamisoikeus...). Kunnat/kaupunkien tantat eivät juuri asioissa auta vaikka kuinka yrittäisi. Eli ei muuta kuin oikeuteen - tämä on minun vinkkini. Asiaa käsittelevä lastenvalvoja edellisessä asuinkunnassani on mies mutta kuten "tapoihin kuuluu" hänkin pesi kätensä asian vaikeuduttua ja ohjasi minut ottamaan asianajajan kautta asia käsittelyyn käräjäoikeudessa. Sosiaaliviranomaisilla ei ole juuri sanottavaa mikäli vastapuoli ei ole yhteistyöhalukas ja tätä esim allekirjoittaneen tapauksessa ei ollut.
Mun mies ei katsonut lastaan kuin eka vuonna eron jälkeen 3 kertaa. Ikkunassa odoteltiin kassi pakattuna lukemattomat kerrat, ei vaan tullut hakeen, eikä vaivautunut mitään ilmoittaan.
meilläki on suurin piirtein pitäny haastaa isä käräjille, että on suostunu joskus lapsiaan tapaamaan. Että onhan niitä tommosiaki isiä. Enkä ite voi käsittää naisia, jotka eivät anna lasten tavata isäänsä. Mikä hiton järki siinä on?
Kovistelisin kyllä viranomaisia hoitamaan velvollisuutensa, että lapset saavat tavata isäänsä. Lastenvalvojatkin ovat vain ihmisiä, ja olen huomannut et huonoa vanhempaa tahdotaan jotenkin ihmeesti puolustaa. Käy kaikki kunnan last. valvojat läpi, heidän esimiehet jne. Pakkohan heidän on tilanteeseen puuttua! Älä anna periksi!
Soitin jo vuosi sitten kun tapaamissopimusta ei noudatettu Vantaan alueen lastenvalvojalle.
Kun esitin asiani lastenvalvoja niin puhelimesta kuului ensin kahvin ryystäystä ja sitten alkoi tulla tarinaa malliin "ei me oikeastaan hoideta tälläsiä juttuja".
Ihmetys oli suuri ja varsinkin kun sain kolleegalta tuon linkin jossa todetaan kuntien velvollisuudet tapaamissopimusten rikkomuksissa.
Olen ollut jo kaksi kertaa käräjäoikeudessa lasteni äidin kanssa (tapaamiset/elatusvelvollisuus, ositus). Molempiin oli pakko hakea päätös oikeudesta kun hommasta ei olisi tullut mitään (kesti muuten sekin prosessi yli 3 vuotta). Mutta... kai se on mentävä taas kolmannen kerran käräjille.
Ajatusmaailmani on muuttunut aivan valtavasti näitä asioita kelatessa. Onko todellakin niin että miehellä ei ole osaa isänä ainakaan tässä yhteiskunnassa? Olemme siis tarpeettomia? Onko todellakin parempi lähteä ja aloittaa kaikki uudestaan muualla? Se on vaikea päätös tehtäväksi. Vaikea jatkaa elämää jos ei enää näe lapsia.
Ei tietenkään voi sellaista vaatia! Lapselles oot yhtä tärkeä kuin äitikin!
Taistele muksuistas! Ne tarvii suakin.
Pysy rauhallisena ja asiallisena...kummasti mieheltä vaaditaan niitä taitoja enempi kuin äidiltä..?
Suomessa äideillä on 1000% yhteiskunnan tuki mitä tulee eroihin liittyviin asioihin.
Miehet on tulkittu Suomessa täysiksi sioiksi näissä asioissa. Ja mitä enemmän "edes yrittää" olla kunnon isä sekavassa tilanteessa sitä suuremman trouble makerin kuvan saat otsaasi. Psykologit, psykiatrit tiedostavat sen tilanteen että lapsella pitäisi olla myös isä.
Viranomaiset vastaavasti elävät yhä 50-60-lukua nykypäivän Suomessa.
Ei ole toiminut eivätkä tule toimimaan asiat tältä pohjalta.
Jollei lapsen toiveita oteta huomioon, siitä tulee mielenterveysongelmia, ja lisää laskua yhteiskunnalle.
Voimakas, määräilevä vanhempi jää lopulta yksin, lapset valitsevat syrjityn osapuolen.
Täälläpäin koko suku panttasi, et ikinä näe lastasi, joku keksi, eikö hän ole jo siinä iässä, että voi itse päättää, voi mielipahaa ettei voida olla ilkeitä.
Kyllä he välit onnistuivat sotkemaan, sanoin etten mitään hävinnyt, oma elämä olkoon tärkein, kallisarvoinen oppi läheisriippuvaisille. Nyt he vasta hoksasivat, rahaa on palanut, en pysty maksamaan takaisin, se on vähän noloa.