Kaikki miehet tuntuu täällä olevan tyytymättömiä sinkuuteensa. Olenko ainoa joka nauttii sinkku elämästä? Siinähän on valtavasti etuja, joita ei ehkä osaa arvostaa ennen kun ne on menetetty.
Kaikki raha jää omaan käyttöön kun ei tarvitse perhettä elättää. Voi ajaa hyvällä autolla ja moottoripyörällä, vaikka on keskituloinen. Juoda muutama kaljan joka ilta elokuvaa katsellessa ilman lapsien kirkumista. Ei tarvitse sietää outoja sukulaisia eikä käyttää viikonloppua muutto talkoissa. Lomilla voi seikkailla New Yorkissa tai Thaimaassa tai tehdä elämällään mitä haluaa. Maksullisissa naisissa voi käydä muutaman kerran vuodessa. Parisuhteista on sen verran kokemusta että tiedän sen olevan suuresti yliarvostettu elämäntapa. Pelkkä jäänne maatalousyhteiskunnasta, jossa oli pakko elää perhekunnissa.
Kaikki raha jää omaan käyttöön kun ei tarvitse perhettä elättää. Voi ajaa hyvällä autolla ja moottoripyörällä, vaikka on keskituloinen. Juoda muutama kaljan joka ilta elokuvaa katsellessa ilman lapsien kirkumista. Ei tarvitse sietää outoja sukulaisia eikä käyttää viikonloppua muutto talkoissa. Lomilla voi seikkailla New Yorkissa tai Thaimaassa tai tehdä elämällään mitä haluaa. Maksullisissa naisissa voi käydä muutaman kerran vuodessa. Parisuhteista on sen verran kokemusta että tiedän sen olevan suuresti yliarvostettu elämäntapa. Pelkkä jäänne maatalousyhteiskunnasta, jossa oli pakko elää perhekunnissa.
Vastaukset 43
Vanhimmat
yksinäinen ja surkea, kun sulla ei ole lapsia, jotka pitäis susta huolta.
Vaikka tekisit viisitoista lasta, et voi olla ollenkaan varma siitä, että kukaan vaivautuu pitämään sinusta huolta. On niitäkin vanhempia, joiden aikuiset lapset käyvät säännöllisesti vetämässä turpiin ja viemässä eläkkeen. Ja lapsenlapset.
Mä vaan uskon ettei näille palstoille kirjoittele mitenkään elämäänsä tyytyväiset ihmiset. Tästä seuraa usein valitusvirsiä sinkkuus asioista joista vois päätellä että parisuhde olisi jotenkin autuaaksi tekeväasia näiden kirjoittajien mielestä. Minä olen kirjoittanut tänne palstalle usein mielipiteitäni naisita sun muusta parisuhdesynty skeidasta mutta ei se tarkoita että olisin valmis parisuhteeseen kenen kanssa vaan mistä hinnasta hyvänsä. Näillä palstoilla kun usein ei vastausta saa kuin kärjistettyyyn tekstiin niin niitä myös yleensä tulee. Olet mielestäni oikeassa sinkkuuden hyvistä puolista. Silloin saa tehdä todellakin mitä huvittaa eikä kukaan arvostele. Olen ollut parisuhteessa niin osaan kyllä arvostaa sinkkuudenkin hyviä puolia. Kuitenkin tunsin itseni onnellisemmaksi parisuhteessa vaikka minulla ei ollutkaan kaikkia näitä vapauksia. Toisekseen kun haluaisi kuitenkin olla parisuhteessa niin ei oikeen koe oikeudekseen esim käydä huorissa kun se kuitenkin vaikuttaisi mahdollisten kumppanien arvostukseen. Asioista ei tietenkään ole pakko kertoa, mutta silloin ei kuitenkaan itse voi keinua kovin turvallisen veneen päällä kun on salattavaa. Parastahan on se kun kumppani rakastaa minua virheineni kaikkineni eikä minun tarvitse salatamitään.
"Toisekseen kun haluaisi kuitenkin olla parisuhteessa niin ei oikeen koe oikeudekseen esim käydä huorissa kun se kuitenkin vaikuttaisi mahdollisten kumppanien arvostukseen."
Käy rauhassa. Mulla on ollut pari kolme poikakaveria jotka kertoi käyneensä eikä hetkauttanu mun suhtautumista mihinkään. Ehkä jopa kiihotti... ;-)
En käy huorissa koska se ei lähtökohtaisesti ole seksiä mitä haluan. Minä pidän toiselle nautinnon tuottamisesta. Huorissa käynti on lähinnä yksipuolistatouhua eikä siinä voi kuvitellakkaan tuottavansa nautintoa. Viimeisimmässä suhteessa minä olin se joka pihtasin koska en kokenut tuottavani tarpeeksi nautintoa kumppanilleni ja tämä assosioitui seksiin jolloin en halunnut saada huonoja fiboja taas harrastamalla seksiä.
huolisi miestä, joka on käynyt huorissa, vaikka olisi muuten kuinka hyvä mies.
pinpan arvoa jos mies käy horoissa eikä vonkaa sulta? ;D
alentaa miehen arvoa.
Sama täällä. Ei kiitos huoraajaa minullekaan. Eikä muutakaan joka puolelle nussinutta.
Olen valinnut sinkku elämäntyylin, koska en ole koskaan tuntenut mitään suurempaa ketään kohtaan. Oma ihanteeni taas olisi hankkia perhe, mutta tunnevammaisena ihmisenä en kykene tuntemaan aitoa rakkautta toista kohtaan. Onhan tämä elämäntyyli aika huoletonta ja rahaa jää taskuun ihan mukavasti, mutta... Pidemmän päälle tämä ottaa pattiin. Toivoisin vain löytäväni jonkun, joka saisi minut tuntemaan aitoa rakkautta. Jonkun jonka kanssa perustaa perheen ja kuunnella sitten sitä inhottavaa lasten kiljuntaa illasta toiseen :).
Jos olet tosissasi, niin todella kunnioitettava asenne. Minua inhottaa miehissä se, että he huijaavat naisen olemaan kanssaan valehtelemalla tunteista joita ei oikeasti ole.
Et kyllä kauhean tunnevammaiselta kuulosta, kun tuollaista haaveilet, pikemminkin päinvastoin:) Eli tsemppiä!
Hei! uteliaana kysyisin oletko viettänyt aikaa naisten kanssa? rakkaushan tulee yhdessä tekemisen kautta..
Nämä pojat kuvittelee, että koska he ovat niin täydellisiä loistoyksilöitä, niin jos vain joku nainen heidät älyäisi huolia, niin se nainen viettäisi elämänsä kuuliaisesti ja nöyrästi palvellen heidän jokaista pikkuistakin toivettaan. Ei heillä ole kyse sinkkuudesta, vaan harhaisesta itsetunnosta.
Ainakin naisissa löytyy paljon niitä, jotka nauttii sinkkuna olosta ja uskon, että miehistäkin, täällä vain on todella kummallinen otos miehiä kirjoittamassa. Minä ainakin olen täysin tyytyväinen sinkku. :)
Sinä saat vonkaavilta miehiltä ihailua. Sinä saat vonkaavilta miehiltä huomiota, oikeastaan tällaista hiukan vähemmän seksuaalista huomiota saat suunnilleen kaikilta miehiltä. Sinä saat halutessasi seksiä. Sinä saat halutessasi läheisyyttä.
Suurin osa sinkkumiehistä ei saa.
(arvioni: n. 80% sinkkumiehistä ei saa näitä)
En saa halutessani seksiä enkä läheisyyttä, en ole koskaan saanut kumpaakaan. Itse asiassa minua ei ole koskaan elämässäni yrittänyt kukaan mies edes kaatokännissä iskeä ja muistaakseni olen viimeksi puhunut miehen kanssa vuosi sitten keväällä(siitä onko yhden tentin aikaa siirretty). Mutta juu, kyllä tällä huomiolla jo elää...
Sitä paitsi nuo asiat, jotka mainitsit, on asioita, joita miehet haluaisivat naiselta, nainen haluaisi mieheltä ihan muita asioita ja ihan yhtä lailla jää niistä paitsi kuin atm:n jää paitsi seksistä. Mutta älä turhaan sitä mieti, eihän naista kannata ihmisenä nähdä, vai mitä? Kunhan sinun naisvihasi saa todisteita kaikista niistä asioista, joita sinä "tiedät" naisista.
Ei C-hepatiittia, Ei HIV:tä, ei absolutisti, mielellään pitää urheilusta edes jonkin verran. Lisäksi mainittankoon että itsenäisyyttä arvostetaan.
Ainakin tässä on yksi, samanlainen.
Huorissa en käy, elämänpiiri on pienempi, mutta suurin syy sinkkuudelle tosiaan taitaa olla oma valinta.
Kun on vähän kokemusta niin ei tyydy mihin tahansa ja toisaalta kun on nähnyt jo perheellisten kavereiden taaperrusta päivästä toiseen niin onhan se täysin eri meininki kun saa tehdä mitä huvittaa.
Valitettavasti epänalkuttavia naisia on aika vähän maailmassa, jotka olisivat vielä sopivia muuten pitempiaikaiseen suhteeseen.
Ymmärrän toisaalta niiltä jotka kaipaavat parisuhdetta sekä sen läheisyyttä, seksiä ja välittämistä.
Kuitenkin kaikille annan ohjeen että nauttikaa elämästänne ja laittakaa se kuntoon. Voitte tietysti miettiä että miten suhteuttaisitte mahdollisen naisen ja parisuhteen osaksi sitä mutta tärkeintä on elää NYT ja ottaa siitä se irti minkä saa.
Olipas piristävää luettavaa toi sun teksti.
Välillä, sitä miettii, että onpas yksinäistä ym, mutta sitten, kun katselee kavereitten touhuja kun nyhvätään himassa ja ei saa lähteä mihinkään tuntia pidemmälle, alkaa miettiä, että kyl tää vapaus on sittenkin aika jees.
Sitä vetää kypärän päähän ja lähtee testailee mutkateitä prätkällä, tai baariin pitää hauskaa, ihan mitä vaan.
on toki etuja. Voi paneskellakin ympäriinsä ja päissänsä mielinmäärin.
Eräille miehille se paneskeleminen ei vain ole niin yksioikoista, saati edes oikoista.
Nauti siinä sitten.
Olen kyllä suurimmaksi osaksi tyytyväinen sinkkuuteeni, paljolti niistä syistä jotka mainitsetkin. On vapautta, kompromissit rajoittuvat työelämän ja vapaa-ajan sovittamiseen, rahat voi käyttää siten kuin parhaiten näkee kysymättä keltään, lomakohteet voi valita itse ja lomallekin voi lähteä aina kun vain voi pitää lomia, eikä tarvitse odottaa että kumppanilla ja mahdollisilla lapsillakin olisi lomaa.
En nyt tiedä kuitenkaan, ovatko parisuhteet suuresti yliarvostettu. Miehen sinkkuelämä lähinnä on aliarvostettu (naisen sinkkuelämähän on shoppailua ja tyttöjen iltoja, siis jonkinlaista glamour-elämää lyhyissä parisuhteiden väleissä). Välillä vaan sitä kaipaisi sellaista läheisyyttä, jota voi tarjota vain aivan erityinen nainen, "se oikea". Olisi mukava, jos merkitsisi jollekin jotakin, jos voisi jakaa ilot jonkun kanssa. En panisi pahakseni hyvää parisuhdetta.
Toisin kuin kuitenkin eräät palstalaiset inttävät, huono parisuhde ei kuitenkaan millään voita sinkkuelämää.
"Toisin kuin kuitenkin eräät palstalaiset inttävät, huono parisuhde ei kuitenkaan millään voita sinkkuelämää."
Asia on juuri tasan tarkkaan näin. On kyllä tullut vähän yritettyä hengailla naisen kanssa joka ei oikeasti ole kiinnostanut muuta kuin lähinnä vain meno/baari-kaverina. Jos jonkun tällaisen naisen kanssa alkaisi vakinaisesti asua samassa huushollissa niin ei siitä ainakaan mitään tulisi.
Ainoa asia minkä vuoksi ehkä kannattaisi hegailla jonkun vähemmän itseään viehettävän naisen kanssa on se, että se voisi ehkäistä parisuhde/seksi-markkinoilta syrjäytymistä. Mikä asia kyllä vääjäämättä sinkkumiehelle tapahtuu sinkkuuden riittävän ptkään kestettyä ja iän myötä.
Vapaus nyt on kuitenkin illuusio. Niin kauan kun aivotoimintaa löytyy, luulisi ajatusten olevan vapaita. Hoh, ehkä olen väärässä ;)
Raha on vain rahaa. Todella. Sitä ei tarvitse perustella, luulemma. En pystyisi kuvittelemaan olevani tyytyväinen siihen, että voisin omaa elämääni nähdä käytetyn/tienatun rahan määrällä.
Kokemukset parisuhteesta ovat kuitenkin opettaneet yhtä sun toista. Esimerkiksi hyvästä suhteesta ja siitä mitä se voisi parhaimmillaan sisältää (molemmille osapuolille). Tottakai sitä mielummin on sinkku kuin huonossa parisuhteessa, mutta ei kai siinä ole mitään ylpeilyn aihetta...
Joillakin poikamiehillä on vielä tällainen äiti -poika syndrooma.
Asuneet ikänsä kotona ja äiti laittaa ja passaa ruuat nokan eteen .
Äiti on niin erinoimainen ja vaativa ettei sitten äidin pikku pojalle
baarissa käyvät naiset kelpaakaan .
Ja kun vielä tämä pikku kullannuppu ei tohdi vierä näyttille edes naistuttaviaan.
Kamalaa jos ei aikamiespoika kykene kotoaan irrottautumaan.
Usein ollaan 50 vuoiaaksi kodin turvallisessa ilmapiirissä ja itsenäistytään
vasta kun vanhemmat ovat kuolleet ja niin on jo peli menetetty !
Ihan piisalle asti näkee näitä ylilellittyjä aikamiespoikia jotka nirsoavat
ja lopulta joutuvat tyytymään yksinäiseen kohtaloonsa.
Joka löytää itsessään tällaisia piirteitä ..?
No kyllä ne pojat jotka oikeasti mammanpoikia ovat pääsääntöisesti ihan aikanaa itselleen sopivan naisenkin löytävät ja elämä heillä lähtee koulutuksen/työurankin suhteen hyvin alkuun. Se näiden elämän perusasioiden alkuun saaminen onkin se kaikkein tärkein asia elämässä onnistumista ajatellen. Kun on vaan alkuun saanut nämä perusasiat, niin sen jälkeen se on sitten jo paljolti omassa hallinnassa se miten sitä menestyy jatkossa.
Tulee tässä mieleeni eräs sanonta jonka englanninkielisenä olen jostain lukenut. Se meni jotenkin näin:
If there is anyone whome I feel sorry for, he is the one who grows up and who has to find his place and position without any invisible means of support.
Huomaa tuo san invisible=näkymätön/huomaamaton, ja miten se määrittää tämän lauseen merkitystä.
Minä muuten olen itse joutunut täysin omilleni ja myös jättämään kaiken entisen taakseni tasan 20 täytettyäni. En myöskään kuulunut mihinkään sellaiseen viiteryhmään joka olisi kantanut tuolle uudelle paikkakunnalle uusiin oloihin, jonne siis jouduin lähtemään ja siellä aloittamaan elämäni.
En ollut myöskään palvottu mammanpoika teini-iässänikään vaan se oli ihan jotain muuta, lapsuudestani nyt puhumattakaan.
Juuri nämä mammaspojat jotka jäävät kotia norkoileen 20-50 vuotiaksi .
Usein vielä työttömiä ja alkoholisoituneet pikkuhiljaa siinä sivussa.
Mutta kun sen mammanpojan naisen pitää olla kuin mamma - eikä näille baarissa
silloin tällöin käyvät naiset riitä .Äiti passaa laitta ruuan kumma kun ei syötä aikamieslastaan
ja pyykit pestään .Nämä isot lapset sitten jäävät peräkammariin kotiin iäkkäiden vanhempien vaivoiksi.
Liika huolenpito ja suojelu on tämän tyypin poikamiesnatusten suurin ongelma.
Eikä sieltä kotoa uskalleta lähteä omaan elämään kun joutuu pian maksamaan
omat elinkustannukset KUN kerran kotona on tarjolla halpaa täysihoitoa niin nämä
luuserit käyttävät jopa iäkkäitä vanhempia hyödykseen kun on autoakin saatavilla ja
vanhemmat ovat petaneet kaiken valmiiksi .
Toista on poikamiehet jotka ovat jo irronneet napanuorastaan ja hankkineet oman elämän.
No mistasit tietenkin tuon mitä tuossa tarkoitin.
Eihän ne sinun mammasi okein osaaakkaan poikiaan pitää, eikä heillä siihen taida niin resurssejakaan olla. Tarkoitinkin mammoja jotka osaavat tämän poikien käsittelyn ja joilla niitä resurssejakin on enemmän.
Harva se joka sanoo kokonaan ilman vanhempiensa tukea puskeneensa vaikkapa 20 ikävuodesta eteenpäin on todella tehnyt niin. Jo se on iso asia jos saa käydä vanhempiensa luona vapaa-aikoinaan, ja vielä enemmän niin jos saa käydä lapsuuden maisemissaan ja ympäristössään.
Minä en ymmärrä mikä motiivi on tietyillä ihmisillä herjata jotain 'peräkamarin' poikia muu kuin se, että he katsovat tällaisten poikien olevan sen verran heikoilla, että heistä on näiden poikien herjaajiksi(ja tällä herjaamisella he terapoivat itseään). Niin tai sitten nämä tyypit ovat sosialidemokraatteja myyttisine puheineen peräkamarin pojista, joita juttuja he käyttävät polittisiin tarkoitusperiinsä.
Tuo on kyllä iso harhaluulo, että mies saisi parisuhteessa sitä läheisyyttä ja hellyyttä.. seksistä nyt puhumattakaan.. naiset jaksavat tehdä töitä parisuhteen eteen tasan siihen papin aameneen asti ja jo häämatkalla alkaa miehen tossuttaminen ja jos mies ei tossun alle alistu, niin sitten alkaa piuhtaus.. sinkkuna saa seksiä aina kun viitsii ravintolaan mennä, naimisissa se on pikkasen vaikeampaa kun on akka kotona, eikä sitä oikein julkisestikaan hyväksytä (kaikkihan sitä kuitenkin esim. firman pikkujouluissa harrastaa).
Milloin totuus on muutunut herjaksi sama asia naisilla jotka aikuisiässä käyttävät
iäkkäitä vanhempiaan hyväksi hyödyntämälla vanhempia jotka ovat passaneet lapsensa
kyvyttömiksi lentämään pesästä silloin kun sen aika on.
Eikö sinustakin kuulu työttömän aikamiespojan tai naisen laittaa ruokaa vanhemmilleen
jotka ovat jo kahdekasankympin rajamailla eikä päinvastoin odottaa peräkammarissa
kutsua kun mamma huutaa syömään .Tarkoitan näitä luuserpoikia ja joskus harvemmin
naisia jotka ovat yhä äidin helmas roikkumassa .
Kuinka moni nainen huolii miehen joka makaa päivät pitkät vanhempien suojassa.
Eri asia jos tämä aikamieslapsi on henkisesti sairas tai muuten vajavainen huolehtimaan
itsestään.
Peräkammaripojissakin on eroa .Mies joka jää huolehtimaan maataloudesta ja hoitamaan
vanhentuneita vanhempiaan ovat taasen ,mielestäni ihan kykeneviä siirtyviä omaan elämään ja
pariutumaan kun se aika koittaa.
Mies jokoa jää 20 v. väliin töissä käyden kottiin vanhempiensa huollettavaksi ei
haluakkaan ottaa vastuuta omasta elämästä ja kun tätä jatkuu 50 vuotiaaksi asti niin
on aika selvää ettei kovin moni sinkkunainen jolla on jo oma itsenäinen elämä ole kovinkaan
kiinnostunut jakamaan elämäänsä tällaisen mamma-luusermiehen kanssa.
Ei vieläkään sinulla sitten yhtään mitään ymmärrystä siitä mitä tuossa aiemmin yritin selittää.
Tämä on juuri sitä.
Aivan toivotonta lie yrittää selittää jotain sellaista asiaa joka ei selitettävälle aukene luonnostaan hänen taustansa ja elämän kokemuksensa kautta, tai jota asiaa hän ei halua ymmärtää.
Tietysti molemmissa, mutta eipä itselle tuottaisi mitään vaikeuksia valita hyvän parisuhteen ja "vapauden" väliltä. Ajatukset tietysti ovat muuttuneet ajan myötä ja mahdollisesti vapauden tarvekin on vähentynyt tai ainakaan vääjäämättömät kompromissit eivät ahdista.
Onhan meitä muitakin! Itse olen tyytyväinen lähinnä siitä syystä, että haluan, että minulla on mahdollisuus olla yksin silloin, kun niin haluan. En mitenkään periaatteellisesti vastusta parisuhdetta, mutta ainakin tällä hetkellä viihdyn paremmin ilman sellaista. Ja mitä tulee tuossa jonkun mainitsemaan yksinäiseen vanhuuteen, niin lapsettomallakin voi olla ihmisiä, jotka hänestä välittävät, toisaalta lapsellisella välttämättä ei ole. Tai sitten voi olla sinkku ja silti lapsellinen, kuten itse olen. Tuo parisuhde pakko ajattelu on vain kulttuurimme tuotos, kaiken mitä parisuhteessa saa, voi saada myös ilman sitä ja ei tarvitse luopua mistään. Eli saa olla aika ihmeellinen nainen, joka minut saa nykyisestä elämästäni luopumaan:)
Vaikkei olekaan moottoripyörää, autoa tai edes sitä palkkaa ellei ansiosidonnaista lasketa. Voi urheilla ja käyttää mitä tahansa psykoaktiivista substanssia tahansa, mihin kuhunkin sattuu olemaan varaa.
Olen tyytyväinen sinkkuuteeni. Käyn huorissa säännöllisesti. Nautin elämästä tässä ja nyt- Suomalainen nainen aiheuttaa minussä lähinnä henkistä pahoinvointia. En arvosta feministikulttuuria millään tasolla. Mielestäni mies hakkii elannon ja nainen hoitaa kodin ja lapset. Jos näin ei ole, ei tarvitse kolkuttaa. Olen henkeen ja vereen anti-feminsti.
alistuva pikkuvaimo kotona sua passaamassa ja hyyssäämässä kävisit silti huorissa, sä oot just niitä kaksinaismoralistisia sovinistipellejä joita maailmassa on aivan liikaa. Mies rakastaa vain itseään.
Ei se, että hankkii lapsia ja saa lapsen lapsia välttämättä auta vanhuudessa paljon mitään. Itse kävin mummoani katsomassa vanhainkodissa AINA kerran viikossa. KAIKKI muut sukulaiset(serkut yms.) korkeintaan kerran vuodessa. Perinnön jakoon kyllä tulivat. Monet vanhukset ovat käytännössä täysin yksin. Parempi kuolla noin 70v eikä jäädä kitumaan. Ei vittu, syödä kaura velliä, katsoa Falcon Crestiä koko päivä ja paskantaa housuun.
lapsista vanhuutensa varalle kannata tuolla tavalla ajatellakkaan.
Minä näen asian kuitenkin niin että on se sittenkin mukavampi jos on joku lapsi vaikka se ei katsomassa kävisikään.On siinä sitten perillinenkin. Se että lapsi ei käy katsomassa jotain vanhempaansa kertoo usein myös siitä, että lapsella menee elämässään aika hyvin ja se taas on vanhempienkin mieleen.
Mutta jos nyt ei ajatella tuota ihan vanhusikää vaan sellaista vaihetta kun lapsi on vielä nuori ja hakee paikkaansa elämässä, niin kyllä hän vnhempiansaki katsomassa ainakin silloin käy jos hänellä menee huonosti.
en jaksanut lukea koko ketjua. On meitä sinkkuuteen tyytyväisiä. Tärkein syy omaan sinkkuutteeni on ollut se etten ole koskaan ollut mitenkään suosittu naisten keskuudessa. Päinvastoin: huomaamaton turn-off. Kaverina olin kyllä ok mutta siihen se jäi. Tämä on varmaan suurimmalla osalla sinkkumiehistä syy sinkkuuteen. Alussa se suoraan sanoen vitutti ja masensi. Mutta aika muuttaa kaiken.
Nyt jo lähes nelikymppisenä ihan tyytyväinen. Parisuhde on kyllä aika yliarvostettua ainakin tällä sinkkupalstalla. Tullut sitäkin kokeiltua. En kyllä oikeastaan haluakaan enää mitään suhdetta.
Nuorempana oli kyllä hankalampaa koska ympäristö suhtautui aika nuivasti sinkkuuteen. Kaiken aikaa sai vihjeitä siitä että on jollakin tapaa epäonnistunut kun ei perhettä ollut. Nyt vanhempana aika harvaa enää kiinnostaa.
Ja vanhemmiten on se hyvä puoli että seksikään ei enää tunnu niin tärkeältä kuin joskus parikymppisenä. Jos pitää valita niin ennemmin on ilman kuin ottaa huonon panon. Suhtautuminen naisiinkin on muuttunut. Nykyisin todella harvan naisen kokee mitenkään seksuaalisesti puoleensavetävänä.
huomannut, että tuossa mitä kommentoit oli vielä sinuakin vanhemman viisikymmentä jo täyttäneen miehen mietteitä. Jotain vähän samaan tyyliin tuo asia minunkin osaltani meni sen jälkeen kun luovuin kokonaan naisia yrittämästäkin joskus 34 vuotiaana. Totesin tulloin että ei juurikaan ole enää saatavissa itselle sen sortin naisia joiden kanssa lapsiakin olisi vielä voinut hankkia. Päätin tulloin, että en törsää enää rahojani ravintoloissa istumiseen, kun se ei kuitenkaan tuota tulosta asiallisen naisen saamiseksi.
Menihän tässä näin parikymmentä vuotta keski-iästä niin että ei paljon naisia edes tullut ajateltua, mutta nyt sitten on alkanut sellainen asia kuin lapsettomuus kummitella mielessä. Tämä johtuu siitäkin kun ei nyt enää jaksisi niihin niin vaativiin harrastuksiinkaan keskittyä kuin mitä tuossa viimeiset parikymmentä vuotta olen keskittynyt. Tässä nimittän alkaa vähitellen huomata sen, että sitä alkaa ihan oikeasti vanheta.
Jos tietäisin olevani sellainen mies jonka lapsi voi periä minusta jotain ulkonäöllisesti/terveydellisesti kielteistä niin ei tämä asia sitten niin rassaisi mieltä. Ei tämä asia myöskään silloin rassaisi jos olisin aivan varaton tai sitten monimiiljonääri. Edellisessä tapauksessa ei olis mitään perittäväkään jäämään(eikä juuri mahdollisuutta kustantaa mitään muuta kuin oma elämänsä) ja jälkimmäisessä tapuksessa taas voisi ilman muuta halutesssan hommata jostain itäeuroopan puolelta jonkun eronneen jotain nelikymppisen riittävän tasokkaan naisen ja tehdä hänen kanssaan oma lapsi(tai tytär sillä en poikaa haluaisikaan).
Niin että näin jälkikäteen ajatellen vähän itsensä pettämiseltäkin tämä tuossa vaiheesa naisten yrittämisestä tykkänään luopuminen vaikuttaa.
Olet oikeassa. On huvittavaa, että ihmiset kuvittelevat lasten ja lastenlasten automaattisesti auttavan sitten kun on vanha, ja perustavat perheen tästä syystä. Useimmilla perheettömyys merkitsee pelkoa yksinjäämisestä vanhana. Kysymys on aina se sama: Mutta entä kun olet vanha...?
Totuus on kuitenkin se, että emme voi kukaan tietää missä, milloin ja miten kuolemme. Olosuhteet voivat olla kauheat, ja siinä ei välttämättä auta edes se, että joku käy katsomassa. Kuoleman hetkellä olemme kaikki yksin joka tapauksessa. Pahinta on kuvitella, että sairastuu altzheimeriin ja kituu kymmenen vuotta kuihtuen pois; tällaista ei ole sukulaisten kiva katsoa. Olisi parempi kuolla vaikkapa lento-onnettomuudessa suhteellisen nuorena, ehkäpä elämänsä onnellisimpana hetkenä. Tämä olisi ainakin onnekas poistuminen täältä - ilman kitumista, yhdessä tai yksin.
Toisaalta moni ihminen on perustanut sen perheen, mutta he eivät välitä hoitaa ihmissuhteitaan ollenkaan, vaan ovat riidoissa omaistenkin kanssa. He eivät tajua, että heitä ei kukaan käy katsomassa, jos välit menevät poikki. Sitten on ihmisiä, joilla ei ole yhtään sukulaista, ja jotka hoitavat hienosti muita ihmissuhteitaan. He ymmärtävät, miten arvokasta on, jos on joku joka ylipäänsä välittää.
mikään hengenhätä ole, mutta mieluummin olisin kuitenkin ihan vakaassa parisuhteessa. Sinkkuudessa on toki puolensa, mutta ei sellaista lopunikää jaksa. Moni asia on niin paljon mukavampaa, kun sen voi jakaa jonkun kanssa. Eikä hyvä suhde ole mikään pallo jalassa, vaikka toki asioita pitää ajatella me hengessä ja tehdä kompromisseja.
Omasta mielestäni sinkkuna paljon kivempaa, tykkään olla oman elämäni herra. Takana on nyt muutamia seurusteluja, mutta nyt on vähän sellanen fiilis tullu niiden jälkeen että ei oikein meikäläiselle sovi (perheen perustamisesta puhumattakaan). Jo melko lyhyen ajan yhteiselon jälkeen naisesta on aina tullut hirveä riesa; nalkuttaa jatkuvasti turhista, pienistä asioista, kuten vaikkapa tiskeistä (jep, sanonkin että tiskaan sitten illalla kaikki yhellä kertaa, kuka nyt viitsi aina yksittäisen astian erikseen jynssätä?), tai siitä että katson sen kolme timmaa futista la / su telkkarista, tai siitä että käyn joskus kamujen kanssa ulkona (ehkä turhan omistushaluista?) kerran parissa viikossa (sanonut että aika tulee pitkäks yksin himassa, johon olenkin sanonut että lähde nyt sitten mukaan, mutta ei halua).
Omalla kohdallani avoimemmat suhteet ovat osoittautuneet toimivimmiksi, joten tyytyväisiä ollaan. Ei se sinkkuus tarkoita sitä että joutuisi yksin selibaatissa elämään (moni tuntuu sen käsittävän näin).
kyllä se vaan ikävä kyllä monelle sinkkuus
käytännössä tarkoittaa nyrkkikyllikkiin tyytymistä