Hei,
Tämän palstan lukeminen auttaa minua paljon. Niin nyt kuin aiemmin kriisitilanteissa. Kiitos teille kirjoittajille kaikista ajatuksistanne ja mietteistänne. Vaikka ei tieetenkään ole mukava lukea ihmisten tuskista ja pahasta olosta, on helpottavaaa kuulla, että ei ole yksin omien ajatustensa ja tuntemustensa kanssa. Nyt minäkin rohkaistun liityä tähän keskusteluun.
Olen ollut mieheni kanssa kuusi vuotta ja hänellä on lapsi aiemmasta suhteesta jota rakastan kuin omaa lastani. N. 3 viikkoa sitten mieheni ilmoitti minulle riidan päättteeksi, että hän ei usko, että suhteeellamme on enää tulevaisuutta, että ei ole enää ‘meitä. Tämä tuli minulle täytenä shokkina. Olin toki tietoinen, että suhteessamme on ongelmia, mutta ainakin minulle parempia päiviä on huomattavasti enemmän kuin niitä huonoja. Ja olin silti onnellinen suhteessamme ja rakastan miestäni suunnattomasti. Takanamme on todella vaikea 1,5 vuotta. Mieheni sairastaa kroonista masennusta ja on välillä parempi ja välillä on todella huonoja kausia. 1,5 vuotta sitten hän teki sen pahimman mahdollisimman asian eli petti minua baari illan päätteeksi ja oli yhteydessä tähän naiseen puhelimitse etc. kolmisen viikkoa ennen kuin päätti kaiken. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut sen ensimmäisen ja ainoan kerran jälkeen. Heti tämän jälkeen mieheni sairastuo todella vaikeaan sairauteen jonka lääkitys kesti reilun vuoden ja hän oli sen aikana kuin syöpäpotilas. Väsynyt, ei jaksanut mitään, paino putosi jne. Mutta pääsimme kaiken tämän ylitse. Mieheni parani, vaikka ei edelleenkään ole täysin palautunut aiempaan fyysiseen kuntoonsa. Minä henkilökohtaisesti työstin ja pääsin yli pettämisestä ja lopulta pitkän pähkäilyn jälkeen annoin anteeksi miehelleni ja halusin jatkaa suhdettamme. Rakastin kuitenkin miestani niin paljon, että se antoi voimaa pasta kaiken ylitse. Mutta se, että paääsin asiasta ylitse vei reilun vuoden. Mieheni lääkitys loppui pari kuukautta sitten ja hän on pikku hiljaa paranemassa. Olen niin odottanut tätä hetkeä kun mieheni paranee ja itse olen päässyt pettämisestä ylitse. Että pääsemme palaamaan tavalliseen elämään, nauttimaan siitä, olemaan taas onnellisia. Nyt tunnen oloni todella petetyksi. Mieheni haluaa lopettaa suhteemme. Kaikki se tuska ja murhe jonka kävin läpi pettämisen jälkeen, kun päädyin jäämään suhteeseemme tuntuu avian turhalta. Olisin säästynyt niin paljolta, jos olisin silloin tiennyt, että suhteemme päättyy joka tapauksessa. En olisi laittanut itseäni läpi sen kaiken tuskan. Ja nyt se kaikki on avian turhaa. Tuntuu, kuin minua olisi huijattu perusteellisesti. Mieheni on nyt terve ja valmis uuteen elämään ilman minua. Piti minua rinnallaaan sairauden ajan ja sitten päätti jättää. Hän harrastaa teatteria ja oli juuri mukanaaa teatteria ja oli juuri mukana näytelmässä jonka aikana ihastui vastanäyttelijäänsä. Mitään ei ole tapahtunut, mutta he tulevat todella hyvin keskenään ja tuntevat voivansa olla muutakin kuin ystäviä. Mieheni on naiselle kertonut, että hän ei ole vapaa ja vaikka olisikin, ei ole valmis suhteeseen tällä hetkellä. Nainen on kuitenkin tunnustanut toivovansa, että mieheni muuttaa viela jossain vaiheessa mielensä. Hän oli mieheni mukaan ehdottanut, että hän ei olisi enää yhteydessä mieheeni johon mieheni oli vastannut, että naisen tulisi tehdä miten parhaaksi näkee. No, nainen ei tietenkään lopettanut yhteydenpitoa vaan tekstailee jatkuvasti, tapaa chatissa jne. He myös tapasivat kaupungissa muutama päivä sitten ja nainen sopivasti toimi kuuntelijana mieheni suhdemurheille. Luotan mieheeni. Hän ei enää pettäisi minua ja arvostan hänen rehellisyyttään ja sitä, että hän on kertonut avoimesti tilanteesta. Mutta en luota tippaakaan tähän naiseen. Hän on selvästi ilmoittanut, että haluaa mieheni, mutta samalla pelaa juonekasta peliä osoittamalla miehelleni kärsivänsä huonosta omasta tunnosta, kyselemällä kuinka mina voin jne. Jos hän todella välittäisi, hän jättäisi mieheni rauhaan tällä hetkellä. Antaisi hänelle aikaa miettiä asioita rauhassa ja ilman hormonien jylläämistä. Jos mieheni tämänkin jalkeen on sitä mieletä, että suhteemme on ohi, he voivat olla niin paljon yhteydessa kuin haluavat. Mutta nyt minun mielesta se oikea teko häneltä olisi jättää mieheni rauhaan ja antaa selvittää päänsä. Ja tama pätee myös minuun. Olen tarjoutunut muuttamaan pois, kunnes mieheni on saannut päänsä selväksi. Tällä hetkellä hän ei enää halua olla suhteessame, mutta on luvannut miettiä pystyisikö hän vielä tosisaan yrittämään viimeisen kerran. Molemmat olemme sitä mieletä, että hänen täytyisi olla mukana koko sydämestään, muuten ei ole järkeä enää yrittää. Ja mina en aio olla toiseksi paras vaihtoehto. Mutta nyt en voi kun odottaa. Olen niin surullinen ja välillä täysin raivoissani siitä, että mieheni lopettaisi suhteemme nyt kaiken kokemamme jälkeen ja toisaalta todella vihainen tälle naiselle, jota mieheni tietenkin puolustaa.
Jaksamisia teille kaikille!
Tämän palstan lukeminen auttaa minua paljon. Niin nyt kuin aiemmin kriisitilanteissa. Kiitos teille kirjoittajille kaikista ajatuksistanne ja mietteistänne. Vaikka ei tieetenkään ole mukava lukea ihmisten tuskista ja pahasta olosta, on helpottavaaa kuulla, että ei ole yksin omien ajatustensa ja tuntemustensa kanssa. Nyt minäkin rohkaistun liityä tähän keskusteluun.
Olen ollut mieheni kanssa kuusi vuotta ja hänellä on lapsi aiemmasta suhteesta jota rakastan kuin omaa lastani. N. 3 viikkoa sitten mieheni ilmoitti minulle riidan päättteeksi, että hän ei usko, että suhteeellamme on enää tulevaisuutta, että ei ole enää ‘meitä. Tämä tuli minulle täytenä shokkina. Olin toki tietoinen, että suhteessamme on ongelmia, mutta ainakin minulle parempia päiviä on huomattavasti enemmän kuin niitä huonoja. Ja olin silti onnellinen suhteessamme ja rakastan miestäni suunnattomasti. Takanamme on todella vaikea 1,5 vuotta. Mieheni sairastaa kroonista masennusta ja on välillä parempi ja välillä on todella huonoja kausia. 1,5 vuotta sitten hän teki sen pahimman mahdollisimman asian eli petti minua baari illan päätteeksi ja oli yhteydessä tähän naiseen puhelimitse etc. kolmisen viikkoa ennen kuin päätti kaiken. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut sen ensimmäisen ja ainoan kerran jälkeen. Heti tämän jälkeen mieheni sairastuo todella vaikeaan sairauteen jonka lääkitys kesti reilun vuoden ja hän oli sen aikana kuin syöpäpotilas. Väsynyt, ei jaksanut mitään, paino putosi jne. Mutta pääsimme kaiken tämän ylitse. Mieheni parani, vaikka ei edelleenkään ole täysin palautunut aiempaan fyysiseen kuntoonsa. Minä henkilökohtaisesti työstin ja pääsin yli pettämisestä ja lopulta pitkän pähkäilyn jälkeen annoin anteeksi miehelleni ja halusin jatkaa suhdettamme. Rakastin kuitenkin miestani niin paljon, että se antoi voimaa pasta kaiken ylitse. Mutta se, että paääsin asiasta ylitse vei reilun vuoden. Mieheni lääkitys loppui pari kuukautta sitten ja hän on pikku hiljaa paranemassa. Olen niin odottanut tätä hetkeä kun mieheni paranee ja itse olen päässyt pettämisestä ylitse. Että pääsemme palaamaan tavalliseen elämään, nauttimaan siitä, olemaan taas onnellisia. Nyt tunnen oloni todella petetyksi. Mieheni haluaa lopettaa suhteemme. Kaikki se tuska ja murhe jonka kävin läpi pettämisen jälkeen, kun päädyin jäämään suhteeseemme tuntuu avian turhalta. Olisin säästynyt niin paljolta, jos olisin silloin tiennyt, että suhteemme päättyy joka tapauksessa. En olisi laittanut itseäni läpi sen kaiken tuskan. Ja nyt se kaikki on avian turhaa. Tuntuu, kuin minua olisi huijattu perusteellisesti. Mieheni on nyt terve ja valmis uuteen elämään ilman minua. Piti minua rinnallaaan sairauden ajan ja sitten päätti jättää. Hän harrastaa teatteria ja oli juuri mukanaaa teatteria ja oli juuri mukana näytelmässä jonka aikana ihastui vastanäyttelijäänsä. Mitään ei ole tapahtunut, mutta he tulevat todella hyvin keskenään ja tuntevat voivansa olla muutakin kuin ystäviä. Mieheni on naiselle kertonut, että hän ei ole vapaa ja vaikka olisikin, ei ole valmis suhteeseen tällä hetkellä. Nainen on kuitenkin tunnustanut toivovansa, että mieheni muuttaa viela jossain vaiheessa mielensä. Hän oli mieheni mukaan ehdottanut, että hän ei olisi enää yhteydessä mieheeni johon mieheni oli vastannut, että naisen tulisi tehdä miten parhaaksi näkee. No, nainen ei tietenkään lopettanut yhteydenpitoa vaan tekstailee jatkuvasti, tapaa chatissa jne. He myös tapasivat kaupungissa muutama päivä sitten ja nainen sopivasti toimi kuuntelijana mieheni suhdemurheille. Luotan mieheeni. Hän ei enää pettäisi minua ja arvostan hänen rehellisyyttään ja sitä, että hän on kertonut avoimesti tilanteesta. Mutta en luota tippaakaan tähän naiseen. Hän on selvästi ilmoittanut, että haluaa mieheni, mutta samalla pelaa juonekasta peliä osoittamalla miehelleni kärsivänsä huonosta omasta tunnosta, kyselemällä kuinka mina voin jne. Jos hän todella välittäisi, hän jättäisi mieheni rauhaan tällä hetkellä. Antaisi hänelle aikaa miettiä asioita rauhassa ja ilman hormonien jylläämistä. Jos mieheni tämänkin jalkeen on sitä mieletä, että suhteemme on ohi, he voivat olla niin paljon yhteydessa kuin haluavat. Mutta nyt minun mielesta se oikea teko häneltä olisi jättää mieheni rauhaan ja antaa selvittää päänsä. Ja tama pätee myös minuun. Olen tarjoutunut muuttamaan pois, kunnes mieheni on saannut päänsä selväksi. Tällä hetkellä hän ei enää halua olla suhteessame, mutta on luvannut miettiä pystyisikö hän vielä tosisaan yrittämään viimeisen kerran. Molemmat olemme sitä mieletä, että hänen täytyisi olla mukana koko sydämestään, muuten ei ole järkeä enää yrittää. Ja mina en aio olla toiseksi paras vaihtoehto. Mutta nyt en voi kun odottaa. Olen niin surullinen ja välillä täysin raivoissani siitä, että mieheni lopettaisi suhteemme nyt kaiken kokemamme jälkeen ja toisaalta todella vihainen tälle naiselle, jota mieheni tietenkin puolustaa.
Jaksamisia teille kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
tilanteelta. Sinuna lähtisin menemään ja nopeasti. Jos kerran mies on pettänyt ja sanonut, ettei "teitä" enää ole, niin tuskin tulette olemaan onnellisia. Sanon tämän suoraan, koska ulkopuolinen näkee tilanteen selkeämmin. Helppoa lähteminen ei ole, eli helpommin sanottu, kuin tehty. Mutta Sinä ansaitset parempaa. Rakasta ja arvosta itseäsi, äläkä jää odottamaan, että miehesi jättää sinut kokonaan.
Ja mieti, mitä tahdot suhteelta. Oletko onnellinen tämän miehen kanssa? Onko hän sinulle hellä, rakastava ja arvostaako hän sinua? Mitä sisimpäsi sanoo? Tunnetko jatkuvaa ahdistusta kun ajattelet suhdettanne? Onko sinulla hyvä olla? Yleensä ihmisen sisäinen viesti kertoo, mitä pitäisi tehdä, mutta välillä sen yrittää vaientaa, eikä tajua omaa parasta.
Tiedän, sekä tiedät itsekin, että jossain on jotain paljon parempaa odottamassa. Et tule olemaan koskaan onnellinen nykyisen miehesi kanssa. Ja mitä pikemmin lähdet suhteesta, sitä nopeammin voit löytää uuden rakkauden sekä onnen. Tajuat ratkaisusi omaksi parhaaksesi viimeistään siinä vaiheessa, kun ole päässyt hänestä yli.
Helppo se on neuvoa, mutta usko vaan, näin ulkopuolisena tilanteen näkee niin paljon selkeämmin.
Minulla on myös eroprosessi meneillään ex-kihlattuni kanssa. Rakastan häntä hyvin paljon. Ja hän väittää rakastavansa minua, mutta ainoa ratkaisu on ero. On hyvin vaikeaa jättää ihminen, jota rakastaa, mutta tiedän, että hajoisin henkisesti, jos jäisin tähän suhteeseen.
Tsemppiä Sinulle! Muista, elämä voittaa ja tulet olemaan vielä onnellinen ja erittäin tyytyväinen, että heivasit sen ketkun pois elämästäsi. Olet jo uhrannut liikkaa elämästäsi hänelle. Hän EI ansaitse sinua ja sinä ansaitset miehen, joka rakastaa aidosti, eikä sinulla ole paha olla hänen kanssaan, vaan voit olla varma hänen rakkaudestaan
Kannattaisko kääntyä perheasiain neuvottelukeskuksen tai jonkun vastaavan pariterapiasysteemin puoleen? Kuulemani mukaan siitä on vähintäänkin sen verran apua että jos eroatte, eroatte sovussa.