HeI!
Olen 35 v nainen. Ja kuulunut Aku Ankan tavoin niihin jotka eivät ole onnellisten tähtien alla syntynyt.:)
Elämässä on ollut helkkarin paljon takaiskuja, siis muitakin kun pelkästään ihmissuhteet.
Jostain ihmeestä olen löytänyt nämä väkivaltaiset tyypit elämääni. Kolmas sellainen oli viisi vuotta sitten.
Joo ja olen kulkenut terapiassa, etsinyt syitä itsestäni että mikä mikä mättää kun aina samantapaisiin ihastun, rakastun. No siis vuosia kulkenut, että asialle olen tehnyt sen mitä voitavissa on.
Käytännössä olen ollut nämä vuodet yksin, joku ei-vakava-seksi-juttu- ollut välissä, ei muuta.
Nyt olen alkanut kaipaamaan ihan oikeata suhdetta.
Mutta, mitäs onkaan tapahtunut..vanhat jutut, siis ne karmeat pahoinpitelyt (on puukolla uhattu, kuristettu, lyöty, potkittu, valehdeltu, petetty..) ovat tulleet uniin. Tässä on viikon ajan nähty vaan kamalia painajaisia.
Mulla on tässä hyvin alussa oleva, voi siis sanoa, ihan vähän orastava suhteen poikanen.
Mutta olen mennyt ihan säppiin, kun tuo menneisyys alkoi taas kummitella.
Pelkään, etten kykene todellakaan enään kenenkään kanssa yhtään mihinkään.
Voisi ajatella, että okei, anti olla. Mutta kun toivon ja haluan ihmisen lähelleni!! Ja toisekseen, nämä kusipää miehet sais "voiton"--tuhosivat tulevaisuutenikin.
Tälle miehelle en ole puhunut mitään noista suhteista. Ehkä joskus, mutta vielä en voi, enkä koe tuntevani häntä niin hyvin, että luottaisin kipeimmät asiani tässä vaiheessa.
Olen varuillani ja olen alkanut kytätä mahdollisia merkkejä väkivaltaisuudesta..mikä toisaalta ihan järkevää ja ymmärrettävää, en ole vapautunut enään koska huomaan miettiväni, millainen mies on kun suuttuu?
Eli mikä neuvoksi? Edetä hitaasti, kertoa hänelle?? Vai unohtaa koko suhdehaaveilu?
Olen 35 v nainen. Ja kuulunut Aku Ankan tavoin niihin jotka eivät ole onnellisten tähtien alla syntynyt.:)
Elämässä on ollut helkkarin paljon takaiskuja, siis muitakin kun pelkästään ihmissuhteet.
Jostain ihmeestä olen löytänyt nämä väkivaltaiset tyypit elämääni. Kolmas sellainen oli viisi vuotta sitten.
Joo ja olen kulkenut terapiassa, etsinyt syitä itsestäni että mikä mikä mättää kun aina samantapaisiin ihastun, rakastun. No siis vuosia kulkenut, että asialle olen tehnyt sen mitä voitavissa on.
Käytännössä olen ollut nämä vuodet yksin, joku ei-vakava-seksi-juttu- ollut välissä, ei muuta.
Nyt olen alkanut kaipaamaan ihan oikeata suhdetta.
Mutta, mitäs onkaan tapahtunut..vanhat jutut, siis ne karmeat pahoinpitelyt (on puukolla uhattu, kuristettu, lyöty, potkittu, valehdeltu, petetty..) ovat tulleet uniin. Tässä on viikon ajan nähty vaan kamalia painajaisia.
Mulla on tässä hyvin alussa oleva, voi siis sanoa, ihan vähän orastava suhteen poikanen.
Mutta olen mennyt ihan säppiin, kun tuo menneisyys alkoi taas kummitella.
Pelkään, etten kykene todellakaan enään kenenkään kanssa yhtään mihinkään.
Voisi ajatella, että okei, anti olla. Mutta kun toivon ja haluan ihmisen lähelleni!! Ja toisekseen, nämä kusipää miehet sais "voiton"--tuhosivat tulevaisuutenikin.
Tälle miehelle en ole puhunut mitään noista suhteista. Ehkä joskus, mutta vielä en voi, enkä koe tuntevani häntä niin hyvin, että luottaisin kipeimmät asiani tässä vaiheessa.
Olen varuillani ja olen alkanut kytätä mahdollisia merkkejä väkivaltaisuudesta..mikä toisaalta ihan järkevää ja ymmärrettävää, en ole vapautunut enään koska huomaan miettiväni, millainen mies on kun suuttuu?
Eli mikä neuvoksi? Edetä hitaasti, kertoa hänelle?? Vai unohtaa koko suhdehaaveilu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerro nyt ihmeessä hänelle. Vaikka oletetaankin, että uusi suhde alkaa ihan puhtaalta pöydältä, niin ei se niin vain mene. Tottakai sä vedät vanhoja muistojas perässäsi. Tuleva kumppanisi varmaan ihmettellee, mistä se ja se johtuu...Mutta, jos tietäisi historiasi, niin voisi suhtautua sinuun aivan uudella tavalla.
Itseäni harmittaa suunnattomasti, että edellinen mieheni ei puhunut aikaisemmasta suhteestaan juurikaan mitään. Olisin voinut oppia siitä ja käyttäytyä ihan erilailla, ja olisimme voineet pysyäkkin yhdessä. Näin jälkikäteen harmittaa todella paljon. Muuten niin hyvä suhde kaatui puhumattomuuteen;( Ehkä mä toistin sitä vanhaa kaavaa, mutta kun en tiennyt, niin en osannut muuttuakkaan.)
Josko nyt kuitenkin juttelisit asioistasi hänelle, sittenhän näät onko suhteella jatkuvuutta. Toivotan kaikkea hyvää ja etenkin lämmintä kesää:D
Puhumattomuus ei ole koskaan hyvä ratkaisu ja sillä voi tuhota tahattomasti hyvänkin suhteen.Ymmärrystä voi saada osakseen vain, jos sitä osaa pyytää.
mielestäni on tosi outoa jos sulle on sattunut tällaisia tyyppejä. haetko ne jostain tietyn tyyppisistä paikoista vai sytyttääkö sua heput jotka jotenkin tuntuu vaaralliselta ? Joku juttu tässä on, mutta on mielestäni hyvä juttu että olet itse hieman varpaillaan, ettei nyt enää toistu. Voisi olla ihan hyvä ajatus kertoa kaverille taustastasi sopivassa vaiheessa.
Hakeudu hoitoon.
Loppujen lopuksi väkivaltaisia miehiä on 1 sadasta. Ja sä löytänyt jo 3...
"että mikä mikä mättää kun aina samantapaisiin ihastun"...
Hakeudu hoitoon.
Tuttu tunne, samoja juttuja minullakin taustalla. Ihan viisaasti teet kun olet varovainen uuden miehen kanssa. Kannattaa todellakin olla. Niin teen minäkin.
Neuvoni: Etene hitaasti ja mahdollisimman pian kerro hänelle lyhyesti, mitä sinulla on taustalla ja miten se sinuun vaikuttaa suhteessa häneen. Esim. "pelkään jos mies alkaa huutamaan tai tekee äkkinäisiä liikkeitä/menen ihan lukkoon ja äärimmäisen valppaaksi ja jännittyneeksi jos aistin, että mies on vittuuntunut." Kerro jos jokin mitä hän tekee tai miten hän toimii tuntuu sinusta epämiellyttävältä, ts. mitä traumaa se sinussa koskettaa.
Tutustu myös tähän, saatat saada merkittävää apua tästä: www.eft.fi
tuttua myös minull ja varmasti kuule monelle muullekkin. Uskon et kyse normaaleista peloista ja tunteista joita väistämättä ihmisille tulee.
Varovainen on hyvä olla, niin voi mieskin olla. Voihan hänelläkin olla vastaavia tunteita mistä kärsii. Jos mies on samaa ikäluokkaa tai sinne päin edes niin hyvinkin voitte painia samojen asioiden parissa yksinänne. Takaiskuja on kaikilla jotka on joskus eronnu ja mokannut.
Suhde haaveilua ei kannata lopettaa. Se kumppanin löytäminen on just tätä. Jos eteen tulee asia mikä osoittaa suhteen vähän epärealistiseksi niin sehän on vastaus johonkin kysymykseen, mutta se ei selviä ennenkuin varovasti ottaa selvää. Siis tutustuu toiseen. Niin täytyy toisenkin tehdä.
Mielestäni on hyvä neuvo edellisessä viestissä kertoa miten esim se huutamis juttu vaikuttaa. Kertoa ja tiedostaa omia negatiivisia tunteita mistä kärsii ja mitkä on niitä kulmakiviä.
Väkivalta ei kuulu terveelliseen hyvinvoivaan ihmiseen. Suuttumus on mielestäni asia joka kaikilla on ja johon jokaisen on kasvettava oikein sitä hallitsemaan. Suuttuva ihminen ei vielä voi hyvin, mutta kun sen on tiedostanut voi asiaa muuttaa ratkaisevasti kun harkintakykyä vastuuta ja malttia on kertynyt riittävästi :) Mielestäni sellaista voi verrata lapsen käytökseen kun ei vielä ole riittäviä eväitä kohdata pahaa oloa niin purkaa sen väkivallalla. Tai voi olla muita pahoja ongelmia joista ei pääse irti ja pilaa muiden eloa niill.
Koettaisit kertoa vaan jotenkin asian vaikka lyhyesti. Ei se sido teitä mihinkään vielä. Voi olla jos molemmilla halu tavata uusiks tai enemmän jotta tutustuu niin ystävistäkin voi löytyä tukea turvaksi joka luo turvallisuutta selvittää mahdollisen suhteen sopivuutta. Voittehan te tutustua ihan vaan kavereina ja välttää liikoja paineita. Kaikki mistä on apua kannattaa ottaa huomioon
Älä unohda suhdehaaveilua jos tunnet kiinnostusta. Kaikilla on kummituksia ja ne on meidän kohtalomme ne voittaa. Ne asiat ei ole helppoja, mutta ne kuuluu eämään. Niiden kautta voi löytää vaikka mitä, näin itse uskon.