Olen seurustellut saman naisen kanssa noin 7 vuotta. Itse olin seurustelun alkaessa 26 vuotta ja tyttö täytti seurustelun alkamisvuonna 19 vuotta. Hän oli ikäistään kypsempi, ainutlaatuinen, kaunis. Tosin olin sitten hänen ensimmäinen, itsellänikään ei ollut ennen häntä kunnollista suhdetta ei edes seksisuhdetta Hän on luonteeltaan hyvin tempperamenttinen, eli rakastaa täysillä, mutta suuttuu usein. Pientä naljailua puolin ja toisin on aika usein, mutta myös äärimmäisen paljon hyviä hetkiä, upeita kokemuksia yhdessä. Olen ollut uskollinen koko 7v seurustelun ajan ja uskon näin myös hänestä. Hän ei ole erityisen seksuaalinen, minä taas olen. Mutta seksiä on ja nautimme siitä ja minulle riittää vähempikin.
Työskentelen itse alalla jossa olen erittäin paljon poissa kotoa,ns unelma-ammatissani, olen kiinnostunut työstäni. Työhön on erittäin arvostettua. Tyttöystävällä on myös omia projekteja, joten olemme myös aika paljon erillään mutta se on sopinut meille. -emme ns. makaa toistemme päällä, mustasukkaisuus ei ole minulle ongelma. Hän saa käydä baareissa ystävien kanssa enkä ole asiasta huolissani. Hän ei käytä paljon alkoholia, vaan tanssii baareissa selvinpäin.
Minä käytän alkoholia 1 kerta ehkä kuussa, keskiarvosesti ehkä 2-3 olutta kuukaudessa. Joskus kuitenkin 3-4 kertaa vuodessa vähän reilummin hyvässä seurassa. Minulla on läheiset välit vanhempiin ja sisaruksiin, eikä heistä ole mitään pahaa sanottavaa, mutta kouluaika oli vaikea. Ala ja varsinkin yläaste ja lukio olivat erittäin vaikeita. Olen mielestäni ollut koulukiusattu jollain asteella koko ala ja yläasteen, lukio oli saman koulun yhteydessä joten osittain meininki jatkui siellä. Sulkeuduin, en alkanut käydä baareissa kun joskus 22 vuotiaana ja tämä nykyinen tyttöystävä oli ensimmäinen oikea ihmissuhde. Kaunis nainen! Ja hän kysyi minua treffeille!? Ikinähän en itse uskaltanut tehdä aloitetta naisten suuntaan. Olen yli 190cm ja sopusuhtainen itsestäni huoltapitävä mies. Mutta naisia en ole uskaltanut lähestyä, pelkään niitä pakkeja. Tai näin ainakin ennen, nyt uskon että asiat olisivat toisin
En ilmeisesti ole erityisen sosiaalinen ihminen, kavereita joita näkisin edes viikottain ei ole tällä hetkellä yhtään, kaikki ovat kadonneet jonnekin matkan varrelle tyttöystävällä taas on vilkas sosiaalinen piiri, mutta ei sekään haittaa.
Ongelma onkin, että tilanne on viime lokakuusta lähtien alkanut kiristyä, tyttöystävän vanhemmat sotkeutuvat mielellään asiaan kuin asiaan ja aina kun meillä on vakava riita niin hän soittaa vanhemmilleen ja parhaille ystävilleen ja laulaa kaiken ja kaikki ovat tietysti hänen puolellaan ja varmaan osin syystäkin. Meillä on ollut vakavia riitoja jotka minun puoleltani menevät ikävä kyllä jopa nimittelyksi, uhkaavaksi käytökseksi ja "silmissä mustenee", tämä ongelma on alkanut kesän jälkeen. En ole ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta henkisesti kyllä.
Nyt viime sunnutaina tuli taas riita, sillä tyttöystävä oli mennyt paljastamaan erään salaisuuden perheelleen koskien tulevia työtehtäviäni, vaikka en halunnut että niistä vielä puhutaan. Tilanne äityi ja ovia tuli paiskittua ja uhiteltua raskaasti, mutta ei edelleenkään fyysistä väkivaltaa. Häivyin paikalta ja 3 päivään ei kuultu toisistamme. Nyt tyttöystävä sitten haluaa eron, koska pelkää minua. Minä en haluaisi. Haluaisin vielä taistella koska meillä on esim. mennyt 6kk ilman mitään vakavaa riitaa, olen varma että en lyö häntä, mutta tiedän että uhkaava käytös on myös perheväkivaltaa/parisuhdeväkivaltaa
Olen selannut nettisivuja aiheesta väkivalta suhteessa, mutta aika moni on keskittynyt lyömiseen yms. ja minulla ei ole mikään tarve lyödä edes pahimman suuttumuksen hetkellä. Minulla ei ole mitään hajua mistä lähtisin etsimään apua pk-seudulta tai varsinaissuomikin menee. Hinnalla ei ole väliä, mutta haluaisin pitää tyttöystäväni. Tapaamme seuraavan kerran maanantaina, en tiedä onko hän jo tehnyt päätöksensä vai olisko minulla vielä mahdollisuus. Tyttöystävä soittelee normaalisti useasti päivän aikana, nyt mennyt ilman mitään ja se on huono merkki. Olen luvannut hänelle, että etsin asiaan ratkaisun, mutta hän vain vihoittelee tietysti ihan minun omasta syystäni. Vihanprkaukset ja tyttöystävän tekemät virheet eivät paini ollenkaan samassa sarjassa.
Muussa tapauksessa eihän tässä sitten ole muuta vaihtoehtoa kuin se, että minua ei ole rakennettu naisia varten. Olen surullinen ja epätoivonen.
Työskentelen itse alalla jossa olen erittäin paljon poissa kotoa,ns unelma-ammatissani, olen kiinnostunut työstäni. Työhön on erittäin arvostettua. Tyttöystävällä on myös omia projekteja, joten olemme myös aika paljon erillään mutta se on sopinut meille. -emme ns. makaa toistemme päällä, mustasukkaisuus ei ole minulle ongelma. Hän saa käydä baareissa ystävien kanssa enkä ole asiasta huolissani. Hän ei käytä paljon alkoholia, vaan tanssii baareissa selvinpäin.
Minä käytän alkoholia 1 kerta ehkä kuussa, keskiarvosesti ehkä 2-3 olutta kuukaudessa. Joskus kuitenkin 3-4 kertaa vuodessa vähän reilummin hyvässä seurassa. Minulla on läheiset välit vanhempiin ja sisaruksiin, eikä heistä ole mitään pahaa sanottavaa, mutta kouluaika oli vaikea. Ala ja varsinkin yläaste ja lukio olivat erittäin vaikeita. Olen mielestäni ollut koulukiusattu jollain asteella koko ala ja yläasteen, lukio oli saman koulun yhteydessä joten osittain meininki jatkui siellä. Sulkeuduin, en alkanut käydä baareissa kun joskus 22 vuotiaana ja tämä nykyinen tyttöystävä oli ensimmäinen oikea ihmissuhde. Kaunis nainen! Ja hän kysyi minua treffeille!? Ikinähän en itse uskaltanut tehdä aloitetta naisten suuntaan. Olen yli 190cm ja sopusuhtainen itsestäni huoltapitävä mies. Mutta naisia en ole uskaltanut lähestyä, pelkään niitä pakkeja. Tai näin ainakin ennen, nyt uskon että asiat olisivat toisin
En ilmeisesti ole erityisen sosiaalinen ihminen, kavereita joita näkisin edes viikottain ei ole tällä hetkellä yhtään, kaikki ovat kadonneet jonnekin matkan varrelle tyttöystävällä taas on vilkas sosiaalinen piiri, mutta ei sekään haittaa.
Ongelma onkin, että tilanne on viime lokakuusta lähtien alkanut kiristyä, tyttöystävän vanhemmat sotkeutuvat mielellään asiaan kuin asiaan ja aina kun meillä on vakava riita niin hän soittaa vanhemmilleen ja parhaille ystävilleen ja laulaa kaiken ja kaikki ovat tietysti hänen puolellaan ja varmaan osin syystäkin. Meillä on ollut vakavia riitoja jotka minun puoleltani menevät ikävä kyllä jopa nimittelyksi, uhkaavaksi käytökseksi ja "silmissä mustenee", tämä ongelma on alkanut kesän jälkeen. En ole ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta henkisesti kyllä.
Nyt viime sunnutaina tuli taas riita, sillä tyttöystävä oli mennyt paljastamaan erään salaisuuden perheelleen koskien tulevia työtehtäviäni, vaikka en halunnut että niistä vielä puhutaan. Tilanne äityi ja ovia tuli paiskittua ja uhiteltua raskaasti, mutta ei edelleenkään fyysistä väkivaltaa. Häivyin paikalta ja 3 päivään ei kuultu toisistamme. Nyt tyttöystävä sitten haluaa eron, koska pelkää minua. Minä en haluaisi. Haluaisin vielä taistella koska meillä on esim. mennyt 6kk ilman mitään vakavaa riitaa, olen varma että en lyö häntä, mutta tiedän että uhkaava käytös on myös perheväkivaltaa/parisuhdeväkivaltaa
Olen selannut nettisivuja aiheesta väkivalta suhteessa, mutta aika moni on keskittynyt lyömiseen yms. ja minulla ei ole mikään tarve lyödä edes pahimman suuttumuksen hetkellä. Minulla ei ole mitään hajua mistä lähtisin etsimään apua pk-seudulta tai varsinaissuomikin menee. Hinnalla ei ole väliä, mutta haluaisin pitää tyttöystäväni. Tapaamme seuraavan kerran maanantaina, en tiedä onko hän jo tehnyt päätöksensä vai olisko minulla vielä mahdollisuus. Tyttöystävä soittelee normaalisti useasti päivän aikana, nyt mennyt ilman mitään ja se on huono merkki. Olen luvannut hänelle, että etsin asiaan ratkaisun, mutta hän vain vihoittelee tietysti ihan minun omasta syystäni. Vihanprkaukset ja tyttöystävän tekemät virheet eivät paini ollenkaan samassa sarjassa.
Muussa tapauksessa eihän tässä sitten ole muuta vaihtoehtoa kuin se, että minua ei ole rakennettu naisia varten. Olen surullinen ja epätoivonen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
lähimpään turvakotiin, sieltä neuvotaan apua väkivaltaiseen käyttäytymiseen, niin henkiseen kuin fyysiseen. Siellä on erilaisia ryhmäterapiaa (mm. jussityö), yksilöterapiaa ym. saatavilla. Hienoa, että olet tunnistanut avuntarpeesi!
Jo tuo uhkava käytöksesi saa aikaan tyttöystävässäsi pelon tunten ja silloin on kyse väkivaltaisesta käyttäytymisestä sinun puoleltasi. Myös tyttöystäväsi tarvitsee tuke, mutta eri ryhmässä, sillä sinä olet tekijä ja hän uhri, teillä on erilaiset avuntarpeet.
Lisäksi veikkaan, että mahdollisuudet ovat huonot, koska tyttöystävä ei ole seurustellut muiden miesten kanssa, joten ehkä ajattelee että ei enempää menetä nuoruuttaan tällaisen hirviön kanssa. Menetti ikävuodet 18-26 minun kanssani
väärään sunntaaan, jos teet tämän kaiken vain tyttöystäväsi takassaamiseksi. Sinun pitää tehdä tuo itsesi takia. Joko saaat rinnallesi takas tämän kyseisen tytön tai sitten peli on jo menetetty hänen kohdallaan, mutta sulla on vielä tulevaisuus edessä! Haluatko todella elää yksin loppuelämäsi? Nyt vaan lähet sitä apua hakemaan omaan käytökseesi.
Kyllä munkin exä menetti pelin mun kanssa, mutta haki apua omaan käytökseensä, ja seuraavissa suhteissa hänellä on edes mahdollisuuksia saada ne toimimaan, ilman väkivaltaa.
Kirjoitit hyvin ja kattavasti tilanteestanne, teillä on tyttöystäväsi kanssa selvästikin hyvä parisuhde. Siksi en ymmärräkään, miten nykyinen tilanne voisi olla kokonaan sinun syytäsi?! Tyttöystäväsi meni kertomaan eteenpäin asioita, joita ei olisi pitänyt ja sinä hiillyit - käsittääkseni normaalia käytöstä. Kyllä itse ainakin vetäisin herneen to-del-la syvälle nenään, jos mieheni menisi kertomaan esim äidilleen minun työkuvioistani ennen kuin annan siihen luvan! En halua vähätellä tyttöystäväsi fiiliksiä - mutta väkisin tulee mieleen, että hän tekee kärpäsestä härkäsen sanomalla pelkäävänsä sinua. Tyttö ei ole selvästikään sinut maailman kylmyyden kanssa, kun on elänyt hyvässä parisuhteessa kanssasi kaikki nämä vuodet. Se, että menetät malttisi sinulle tärkeässä asiassa ei tee sinusta väkivaltaista - ei henkisesti sen enempää kuin fyysisestikään, koska et ole kättäsi tyttöystävääsi vastaan nostanut. Reaktio on normaali - on se nyt piru, ettei toinen osaa pitää suutansa kiinni tuollaisessa asiassa! Parisuhteessa kumppanin pitäisi olla se Ykkönen, jonka edelle ei mene kukaan muu ja jonka sana painaa oman mielipiteen jälkeen eniten. Osoittaa kypsymättömyyttä tyttöystävältäsi, että hänen pitää vasikoida asiat eteenpäin ja kysyä neuvoja ja tukea vanhemmiltaan ja kavereiltaan - sinun kanssasihan hän on parisuhteessa!
Karu totuus on se, että et sinä yksin pysty ratkaisua tilanteeseen löytämään. Tytön tulisi ymmärtää se, että sinun ja teidän asianne ovat teidän välinen juttu, ei koko tyttöystävän lähipiirin! Itselläni on pari hyvää kaveria, joiden kanssa jaa asioita, mutta pääasiassa kaikki tärkeimmät jutut jaan vain mieheni kanssa. Kokisin olevani hirveän epälojaali, jos sen sijaa, että haluaisin ratkaista mahdolliset ongelmat hänen kanssaan, menisinkin juoruamaan ne kavereilleni ja "yhtenä rintamana" olisimme miestäni vastaan. Elämä on täynnä kompromisseja, sinä olet selvästi kantanut kortesi kekoon, joten laitapa tyttöystäväsikin vaihteen vuoksi vastuuseen tekemisistään!
tyttöystävä teki myös väärin, mutta se ei oikeuta vähättelemään hänen pelkoaan. Eipä mieskään ole kantanut (vielä) korteaan kekoon, jos ei tee mitään omalle uhkaavalle käytökselleen.
Olet hyvä mies!
Siksi, että myönnät ettei kaikki ole kunnossa uhkaavan käytöksesi takia ja haluat etsiä apua. Saman tekevää melkein hankitko apua itsesi vai tyttösi takaisin saannin takia, koska sekin että saat tyttösi takasin on yhtä kuin itsesi takia.
Aikaisemmassa parisuhteessa mieheni sai raivareita, särki paikkoja, muttei koskaan ollut väkivaltainen minua kohtaan, mutta muistan sen pelon tunteen vaikkei oman terveyden puolesta tarvinnutkaan pelätä(ei ollut eron syy sitten myöhemmin kuitenkaan). Mutta ymmärräthän, että naisesi pelkää oikeasti, ja varmaan miettii, että mihin kaikki voi päätyä.
Kerrothan naisellesi, että hankit apua, ja tee se viimestään ma siis kertominen ja avun hankinta. Apua saanee soittamalla vaikka terveyskeskukseen ja sieltä osaavat kyllä neuvoa, ja muista vaatia äläkä vähättele ongelmaasi. Uhkaava käytös voi olla peruja koulukiusaamis ajasta ym ym. ihan mistä vaan, ihmis mieli on sellainen, että oireilla voi millätävällä vain mistä asioista vain, ettei voi itse edes yhdistää.. sitä varten on ammattiauttaja. Pyydä naisesi vaikka mukaan.
Jos ainoa syy haluta erota on tuo sinun käytöksesi riitojen aikana, pitäisi naisesi antaa teille vielä mahdollisuus sen jälkeen, kun todella hankit apua tai kun alat sitä nyt hankkimaan. Se on suuri ele sinulta, ja peli ei ole vielä menetetty, ja olennaista on ettet kuitenkaan ole lyönyt häntä. Toivon, että hän luottaa avun hakemiseesi ja ymmärtää, että niin paljon sinä hänestä välität, että ymmärrät että uhkaavan käytöksen riitatilanteissa on loputtava. Kerrothan mitä maanantai tuo tullessaan!
Kiitos asiallisista vastauksista, olivat ne sitten puolesta tai vastaan. Aamupäivän kirjoitukseni aikana huomasin, että puhelin oli jäänyt autolleni yöksi ja huomasin, että tyttöystävältä oli tullut 4 puhelua illan ja aamun aikana. Soitin takaisin ja keskustelu oli lupauksia herättävä. Hän ilmiselvästi yllättyi kun sanoin, että olen ottanut selvää tilanteen ratkaisemiseen. Ilmeisesti käytän ensimmäisen vastaajan suosittelemia vaihtoehtoja. Haluaisin vaan, että minua ei leimattaisi tämän takia. Työskentelen tällä hetkellä ammatissa jossa vastuullani on kymmenien ihmisten jopa satojen ihmisten elämä, mutta en nyt välttämättä haluaisi työnantajan tietävän että heillä on "hullu" töissä; onko se sitten kenenkään etu.
Tarkennan vielä, että luokittelen itse käytökseni uhkaavaksi, tulen lähelle, osoitan sormella ja huutoa, mutta riski fyysiseen väkivaltaan on mielestäni olematon.
Lisäyksenä myös, että tyttöystäväni turvautuu myös oikeasti fyysiseen vräkivaltaan välillä, siis tönimiseen yms. Hänellä sitä on mielestäni ollut perheessä, että on ruumiillisesti rangaistu. Minä en kuitenkaan koe sitä uhkaavana ja siinähän se ero on. Pahinta hommassa on, että nimenomaan minä olin erotuomarina/selvittelijänä joskus 6 sitten, kun hänen yksi veljistään läpsi häntä (asuivat tuolloin vielä saman katon alla). Nyt minä olen sitten itse syytetyn penkillä. Tyttöystävä ei tod.näk suostu niihin tapaamisiin esim. turvakotien yms. jussityö yksilötyöskentelyyn. Minä olen nyt hänen vanhempien silmissä sitten roisto joten kivat perhepäivälliset tiedossa.
Minun huono puoleni on, että otan asiat liian vakavasti ja olen helposti takajaloillani jos minua "uhataan" tai kustannuksellani tehdään pilaa. Muuten uskon, että olen erittäin hyvä mies. Itse luulen, että tämä johtuu niistä kouluasioista se oli sen verran traumaattista aikaa. En usko esim. huonoon isä-poika suhteeseen, joka kuulemma on yleinen syy. Ongelmia on ollut, mutta en koe mitään kaunoja. Ulkonäössäni ei ollut/ole mitään vikaa ja olen itseeni tyytyväinen, mutta olin hiljainen enkä turhia puhellut joten olin hyvä uhri porukalle. Tänä päivänä sitä on kouluissa paljon ja nuo asiat eivät minua enää vaivaa, työssäni menestyn hyvin.
Soitan maanantaina eteenpäin ja katson mihin tämä johtaa. Uskon, että pystyn muuttumaan esim siten, että on vain hyväksyttävä että tyttöystävä on lörppö joka todellakin kertoo kaiken, niin hyvät/iloiset kuin pahat asiat. Toki hän tekee sen vain yhdelle-kahdelle parhaalle ystävälle sekä tietenkin vanhemmilleen. Tästä lähin kerron asiat jotka haluan menevän eteenpäin.
olet jutellut asiasta tyttöystäväsi kanssa. Älä jätä asiaa juttelun tasolle, vaan todellakin haet apua. Jussityö on tarkoitettu miehille, jotka käytäytyvät väkivaltaisesti. Väkivaltaa kokeneet, eli uhrit, ovat oma ryhmänsä. Tarkoitan tällä viesitilläni siis sitä, että sinun ja tyttöystäväsi avunhakemiset ja apukeinot ovat erilaiset eivätkä liity toisiinsa eli vaikka tyttöystäväsi ei haluaisikaan apua omaan tilanteeseensa, niin se ei ole este sinun avunhakemiselle.
Jos koet, että riittävä muuttuminen on se, että kerrot vain ne asiat tyttöystävällesi, mitkä haluat kertoa eteenpäin, niin et ole ymmärtänyt asian ydintä. Sinun pitää myös uskoa, että omaan käytökseesi pitää myös tulla muutos, jotta tyttöystäväsi voi luottavasesti olla seurassasi.
Tyttöystäväsi on jo joutunut kokemaan sen, että uhkaavat tilanteet voi ryöstäytyä käsistä. On vaikea mennä sanoman, että missä tilanteissa ne tönimiset sitten ovat sattuneet, onko pelkoa sinua kohtaan ollut jo silloin olemassa? Ja toisaalta, kerrot, että se ei ole sinussa aiheuttanut mitään reaktiota pelkoon. Kerrot myös, että olet itse tietoinen omasta uhkavasta käytöksestä. En ymmärrä, että miksi olet mennyt noin pitkälle uhkailuilla, kun tiedät, mitä tyttöystäväsi on joutunut kokemaan. En ymmärrä, että miksi olet halunnut pelotella häntä.
Minäkin olin koulukiusattu samanlaisista syistä. Hyvin ymmärrän mitä tarkoitat kun sanot että otat asiat liian vakavasti ja olet takajaloillasi jos tulee sellainen olo että sinua arvostellaan tai sinusta tehdään pilkaa. Minusta on epäreilua että naisesi jatkaa 'juoruilua' jos olet sanonut että et pidä siitä.
Meillä päin paikallinen kriisikeskus tarjoaa apua tilanteessasi oleville ihmisille, suhteen molemmille osapuolille erikseen ja/tai yhdessä. On teilläkin päin varmaan sellainen.
En kirjoittele pitkästi, koska aiemmat sanoivat jo oleelliset: olet hyvä mies, vika ei ole yksi sinun, hienoa että tunnistat tilanteen ja haet apua, mutta tee se itsesikin vuoksi. Myös tyttöystävälläsi on petrattavaa, hänen tulee kunnioittaa sinua ja sinun yksityisyyttäsi. Kokemuksen puute ei ole mikään este suhteen kestämiselle, itse näkisin jopa päin vastoin - jokaiseen tärkeään suhteeseen ihminen jättää palan sydäntään, te ette ole ripotelleen itseänne matkan varrelle :)