Koiraa vihaava puoliso ?

Sinällään harmittavaa, ettei puolisosi välitä koirista. Koirienhan omistaminenhan vaatii parisuhteessa molemminpuolin vastuuntuntoa, hoitoa, välittämistä. Tätä ei ole siis emännässäsi pienissäkään määrin. Kaikista surullisinta on se, ettet voi pakottaa häntä tekemään jotain sellaista, mistä hän ei välitä pätkääkään.

Miten hoidatte koiria? Lenkkeileekö hän muuten niiden kanssa? Rapsuttaako, leikkiikö ikinä? Jos vastaus on ei näihin kaikkiin, niin voin sanoa ettei tulevaisuus tule olemaan hyvä :( koira kärsii tästä. Ei sen elämä ainakaan ole kovin mukavaa kun toinen on jatkuvasti komentamassa ilman syytä :( ja miten sinäkään saat vapautta ja rauhaa tekemään mitään, kun saat aina miettiä miten koira pärjää kotona tiuskivan puolison kanssa.

Miten teidän suhteessanne muuten menee? Toimiiko kommunikointi, onko teillä hyvä välit? vai tulehtuneet. Joskus koko tilanteen ongelman ei aiheuta koira, vaan joku muu syy. Joskus se johtuu, että suhteestanne puuttuu jotain tai toinen antaa koirille liian paljon aikaa ja huomiota, niin toinen on mustasukkainen tästä. Jos tästä ei ole kysymys, puolisosi ei vain yksinkertaisesti ole koiraihminen. Hänen täytyy sopeutua koirien kanssa ja olla niitä kohtaan kiltimpi, jos hän aikoo olla kanssasi vielä. Jos ei, niin sitten lähtee joko hän, koirat tai sinä ja koirat.

Elämässä joutuu tekemään välillä kipeitäkin ratkaisuja. Koirasi voi päästä onnellisempaan kotiin, kun niiden ei aina tarvitse pelätä milloin taas se tyranni tulee komentamaan. Tiedän, että koira on rakas, mutta onko se ihmistä arvokkaampi? Laita asiat tärkeysjärjestykseen ja mieti, mistä homma kiikastaa. Minun mittakaavassani koira on yksi kukkakedon kukkasista ja puoliso on koko kukkaketo. Koskaan koira ei mene ihmisen edelle, vaikka se onkin aina mukana kaikessa ja katselee sinua ruskeilla nappisilmillään ihmismäisesti. Se ei kuitenkaan ole ihminen, se elää tässä hetkessä. Mieti asiaa.

Koiraihmiset, kissaihmiset, kaikenlaisista eläimistä tykkäävät... Lista on loputon. Parisuhteessa keskenään erilaisten ihmisten pitää joko tehdä kompromissi, toisen tulee taipua tai sitten jos asia on molemmille erittäin tärkeä ei voi muuta kuin erota. Sinä odotat hänen muuttuvan erilaiseksi - ei tule onnistumaan. Et itsekään edes harkitse muuttuvasi. Joko olet tyytyväinen siihen, että hän suostuu koiraa kotonaan katselemaan ja pidät ITSE huolta lemmikistäsi tai kantapäät vastakkain. Kannattiko ylipäätään hankkia huomiota vaativaa lemmikkiä, kun et siitä työsi vuoksi voi pitää huolta?

Postaa tää viesti Koirat-palstan Yleistä koirista-osastoon, saat enemmän vastauksia - siellä kokoontuu enempi koiraihmisiä!

Mun mielestä kannattaa jutella: emäntä rakastaa sinua, joten jos hän todella ymmärtäisi miksi koirakin on tärkeä ja että sinä rakastat koiraakin, ehkä hän osaisi olla armollisempi koiralle? Tietty, sinä et voi ottaa YHTEISEEN kotiin neuvottelematta elukoita, kun sinä olet reissutöissä, emäntäsi on sinun ilmainen koirapiikasi, se voi olla piikki lihassa myös. Nimittäin se koiran hoito on hänen vastuullaan ja hän on sidottuna siihen koiraan, mitä hän ei ole ottanut. Siinä mielessä olet kyllä myös arvostusta ja anteeksipyyntöä hieman velkaa. Itse olet muualla, mutta hänen niskoilleen olet ottanut kyllä kaikenmoista... Oisko nyt ihan reilua? Tottakai se sitten hermostuu koiralle, vaikkei se koira siihen syypää olekaan. Mutta ihminen on sellainen.

Mielestäni voisitte keskustella asista ihan aikuismaisesti ja järkevästi ja sinä voisit huomioida myös emäntäsi tunteita, ehkä olisi siten helpompi löytää se yhteinen sopimus asiaan. Jospa näkisit toistakin näkökantaa, voisi olla helpompi suhtautua koiraankin lempeämmin: kun se ei ole se, joka on etusijalla. Se ykköspaikka kuuluu vaimokkeelle, se kuuluu sille emännälle, ehdottomasti.

Itselläni on koira ja siis tiedän mistä puhun. Ei se aina kivaa ole, menot pitää miettiä sen mukaan, kotiin pitää tulla aina tietyin väliajoin, ruoat, lenkit, hoito, lekuritkin, vastuu... Jos koiran aikoo hoitaa hyvin, siinä on oikeasti hommaa ja pahimmillaan paljonkin hommaa. Mutta väärin se on laumaeläintä kohtaan sekin, että lauma sitten vihaa ja kohtelee huonosti. Siksi pitäisi olla vastuullisuutta jos siinä ottamisvaiheessa: koira kun ei ole ihan edes vuoden sitoumus, vaan vuosien sitoumus. Ei tulisi mieleenkään ottaa neuvottelematta toisen hartelle mitään elävää olentoa, kun sen elämästä on sitten vastuussa (ei lapsille eikä aikuisille), ja itsekin harkitsen tarkkaan, mihin pystyn ja sitoudun.

Sinä ajattelet tässä nyt vain koiraa, ehkä kannattaisi alkaa ajatella myös emäntääsi. Hän ei ole kotipiikasi etkä sinä tosiaan voi ottaa tuosta vaan kotiin enää asioita, se koti kun on nyt yhteinen. Sinä et voi vaatia vaimoasi hoitamaan asioita, tuosta vaan, ja sitten odottaa tyytyväisyyttä. Ei ole enää vain sinun elämääsi, ethän sinä reissutöiltäsi muutenkaan pysty yksin huolehtimaan kodistasi ja elukoistasi. Miksihän se onkin niin helppoa pitää aina sitä toista niin itsestään selvänä ja "orjana" ja nytkin mietit vaan miten koira voi emäntäsi kanssa, mutta makaronit vaan siitä, miten emäntä voi ja miltä hänestä tuntuu.

Sanot näin: "Elämä ilman puolisoa on kuin makroni ilman ketsuppia, mutta elämä ilman koiraa on kuin kattila ilman makaronia. "
Mutta minäpä kysyn, että kuka hoitaa kotiasi, kuka nukkuu vieressäsi ja ketä sinä nait? Koiraasiko? Kuka sinun kanssasi asuu ihmisenä ja ehkä on tuleva vaimo ja lastesi äiti, kuka sinulle lapset synnyttää? Koira?
Kuka on puolisosi ja jos sinä olet kuningas, niin kuka olisi kuningatar? Koira?
Niin, pistäpäs asioita sitten hieman tärkeysjärjestykseen ja mieti, että mikä maailmassa on itsestään selvää. Sinä saat rakastaa koiraasi ja tottahan sinun pitääkin, koska olet niitä ottanut. Sinä saat ja sinun pitää haluta koirallesi hyvää kohtelua ja huolehtimista. Mutta kuka on kukin ja mikä on mikin, ratkaisee varmasti paljon myös sitä, kuinka emäntäsi haluaa asioista huolehtia sinun poissaollessasi.

Se joka saa arvostusta ja rakkautta, osaa sitä myös antaa muille. Se, jota kohdellaan kunnioittavasti ja lempeästi, on sitä myös muita kohtaan. Jopa koiraa kohtaan.

Emäntäsi on varmasti tiennyt, että olet koiraihminen ja sinulla oli koira, kun aloitte seurustella. Ei ole reilua, että hän nyt kieltää tämän sinulta. Jos päädyt elämään tyttösi kanssa niin varaudu siihen, että riitoja koirasi pidosta on rasittamassa suhdettanne tai sitten annat koira pois ja ryhdyt toteuttamaan itseäsi (sisäistä koiraihmistäsi) vasta tienne erottua.

Tyttösi osoittaa aikamoista kypsymättömyyttä uhkaillessaan sinua koiran hävittämisellä. Ei ole koiran vika, että tyttöystäväsi ei jo seurustelunne aluksi ilmoittanut näitä ehtojaan tai kertonut sinulle inhoavansa koiria. Ehkä napakka "Jos koira häviää, niin sinäkin lähdet!" huomautus tyttöystävällesi, kun seuraavan kerran uhkaa tehdä koirallesi jotain? Sitten sanot, että asiasta keskustellaan, kun jättää nämä uhkailut pois ja puhuu asioista kuin aikuiset. Ei varmasti pidä siitä, että kasvatat asiassa selkärangan, mutta jos olet ehdoton asiassasi (haluat pitää koiran ja olla koiranomistaja jatkossakin) niin mitä vaihtoehtoja enää jää jäljelle, kun ei ole oikein, että tyttösi kostaa koiralle vaikka hänen olisi alunpitäen pitänyt sanoa, että koirat inhottavat häntä eikä niitä sinulla silloin saa olla? Voisitko viedä koiran hoitoon matkojesi ajaksi, jolloin tyttösi ei tarvitsisi hoitaa koiraa? Kohtelee luultavasti huonosti myös poissaollessasi, jos jo sinun silmiesi edessä tyrannisoi ja uhkailee koiran hävityksellä.

Jos sinulla on asia, joka on tärkeä ja määrittelet itseäsi (koiraihminen) sen kautta (KOIRA mies) niin silloin se on myös väkisin aina osa sinua, joten vaihtoehtoinasi taitaa olla: joko toteutat itseäsi (toisen koiraihmisen kanssa) vasta tämän tytön vaihdettua maisemaa tai sitten varaudut jatkuviin riitoihin asiasta, mikäli molemmat olette ehdottomasti omissa bunkereissanne tai sitten sanot, että sinä ja koirat olette paketti ja toista ei saa ilman toista, joten neiti on hyvä ja valitsee. Elämä on valintoja. Olet nuori ja ihmissuhteita tulee ja menee. Jos haluat viettää tämän tytön kanssa lopun elämää niin hyväksyisitkö hänen ehtonsa: Elämä ilman koiraa?

mustasukkaista sorttia tuo emäntä ja johtuu siitä että annat koiralle liikaa huomiota?:D

Tarvitset koiraa enemmän kuin puolisoa,joten eikö asia ole ilmiselvää? Henkisellä tasolla olet siis päätöksesi tehnyt,älä siis pitkitä tämän enempää. Se ei ole kenenkään etu. Itse laitoin eukon kiertoon, koska hän ei sietänyt silmissään koirankarvoja nurkissa.
Olen onnellinen tätä nykyä eikä koirankaan tarvitse pelätä ja luikkia häntä koipien välissä.

vaan mieleen, että tiedätkö miten koirasi kohtelee emäntääsi poissa ollessasi. Meinaan kun kerran katselin näitä koiran koulutus ohjelmia. Siinä oli isomman puoleinen koira, joka aina isännän lähdettyä kotoa alkoi näykkiä ja käymään emännän päälle. Nainen inhosi tuota koiraa, eikä isäntä uskonut mitä koira emännälle tekee, ennen kuin hänelle näytettiin video mitä tapahtuu kun hän poistuu ympäristöstä. Koiraa koulutettiin ja se siitä. Jos omalle kohdalleni katsotaan, niin minä en pidä esim. siitä, että sellainen pystykorvan kokoinen koira on sisällä. Lisäksi koirillakin on erilaisia luonteita ja kaikki eivät ole mukavia. Voisiko syy olla tässä, että naisesi ei pidä siitä, että jonkun tietyn kokoinen koira on sisällä tai että luonteet eivät vain passaa. Et kertonut sitä, että kuinka iso koira teillä on sisällä, ulkonahan oli jonkinsortin ajokoira. Mietein vaan, että eikö sitä ajokoiraa olisi voinut pitää leikkikaverina? Jotenkin minusta tuntuu, ettei se metsästyskoira siitä taida pilalle mennä vaikka se on ns. seura/hyötykoira samaa aikaa. Mutta sen tiedän, ettei emäntäsi tule koirasta pitämään.

Jos jo suhteen alkumetreillä on suuria mieltymyseroja, kannattaisi mielestäni pistää suhde tauolle. Miettiä rauhassa mitkä asiat ovat tärkeitä, mitkä eivät. Sinulla olisi ikäsikin puolesta vielä aikaa miettiä mitä elämältä oiekin haluat. Jos ei pidä koirista, niistä ei pidä. Sinun on kunnioitettava sitäkin ominaisuutta suhteessasi, jos taas et oikeasti pysty ajattelemaan tai ymmärtämään sitä, on molempien kannalta ehkä aika ajatella asioita uudelleen.
Muuten ajattelen että aina ihmiset menevät eläinten edelle, mutta mieltymykset ovat iso osa ihmisen persoonaa, ja persoonansa muuttaminen vain toisen tähden ei yleensä pitkälle kanna.

minunkin ex emännällä oli koira jota minä inhosin.se vikisi kokoajan ja haisi märäntyneelle. joten kysy kumppanilta suoraan mikä mättää. monesti olen vaan huomannu et niillä joilla on koiria koko helkatin elämä pyörii niiden koirien ympärillä. esim lähteminenkin johonkin on kauhean rumban takana juuri noiden koirien takia. ja jo yksikin koira saa isonkin omakotitalon haisemaan ulolle\kun navetalle.
minä olisin aikoinaan halunnut kalustaa silloita kotiamme siistimmäksi mutta jokainen koiraton joka kävi kylässä sanoi et teillä haisee kauhealle,,,ei millään pahalla. joten päätin unohtaa koko homman.
nykyään asun emäntäni kanssa yhdessä eikä koiria ole.me kumpikaan ei haluta koiria.
itse asiassa en koskaan enää vieraile kenenkään kaverin tai tutun luona joilla on koiria koska minua inhottaa se saakelin nuuhkimis sirkus.eikä se räkänen kuono työnnettynä millon mihinkin tunnu kaikista mukavalta.
eli kysy kumppaniltasi suoraan.eläkä tee sitä mitä suurinosa koiran omistajista tekee eli ne ei kuuntele\ymmärrä puhetta.

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat makaroni-vertauksella :) Eläimet on elämäntapa.

Mutta mutta.. Mitä mieltä puolisosi oli koiran ottamisesta? Juttelitteko siitä? Jos ette, voi olla, että hän ei ole koiraihminen ollenkaan. Koira, jota ei tarvitse hoitaa eikä katsella kun siitä irtoilee koirankarvoja sisälle, on varmasti Ok, mutta koira joka on sisällä..

Minulla on ollut koira aina. Erään kerran seurustellessani vein koiran "vierailupäivälle". Poikaystäväni oli niin luonnoton koiran kanssa ja huusi kun koira halusi mennä nuolemaan kasvoja. Mitä lie pelkäsi, mutta kun sieltä lähdettiin niin en enää mennyt enää yksinkään. Mitä teen miehellä, joka ei osaa olla koiran kanssa, kun minulla tulee niitä kuitenkin aina olemaan vähintään yksi (ja tarkennan nyt vielä, että koirisa siis, jotta vältytään lisäkommenteilta)?

Nyt olen avoliitossa miehen kanssa jo kuudetta vuotta, joka on enemmän kissatyyppiä, koska kissat on passiivisia. Makoilevat yms. Ja minä taas päinvastoin. Tulee hyvin toimeen myös koirani kanssa, lenkkeilyttääkin sitä toisinaan. Pääasiassa minä kuitenkin hoidan koiraa, mutta teen kolmivuorotyötä, jolloin esim. iltavuorossa ollessani nämä kaksi on kahteelleen kotona. Kyselin tässä taannoin, miten olisi, jos hankkisin pennun. Ilmoitti ettei hän halua, koska ei viitsi hoitaa sitä minun poissaollessani. Pennuthan pissailee yms.. Sanoi, että se on minun asiani sitten otanko, mutta häntä ottaa päähän kun on "pakko hoitaa". Olen jättänyt pentuhaaveilut vielä hetkeksi syrjään tämän kommentin takia.. Vaikka tiedän, että hän ihastuisi pentuun yhtälailla kun minä, niin en silti voi tehdä päätöstä toisen koiran ottamisesta yksin. Haluan, että minulla on koira, mutta haluan että minulla on juuri tämä mieskin. Siinä vaiheessa kun nykyisestä koirasta aika jättää, niin tulen sen pennun ottamaan. Hän tietää, että minun elinikäni aikana minulla on aina ollut koiraseuraa, enkä osaa olla ilman.

Oletko ajatellut, miten koirasi on naisesi seurassa? Pelkääkö, alistuuko, vai luikkiiko pitkin seiniä? Vai onko rentona? Näistä voit päätellä paljonkin, miten he ovat keskenänsä. Mielestäni teidän pitäisi kuitenkin puhua tästä asiasta keskenään. Mitä hän tuntee, mitä sinä tunnet? Parisuhteessa tulee aina ottaa toinen huomioon. Jos häntä inhottaa koiran hoitaminen silloin kun sinä olet pois, onko sinulla paikkaa mihin viedä koira hoitoon? Itselläni pelaa hyvin tämä koiranhoito, kun vien koiran äidilleni :) Voit myös puhua siitä, miltä sinusta tuntuu, kun hän komentaa koiraasi vain makoilemaan. Oma mieheni ärsyyntyy siitä, kun hän kokkailee ja koira pyörii jaloissa. Olenkin sanonut, että TOTTAKAI se pyörii. Ruokaa tipahtelee lattialle joka kerran ja pitäähän sitä olla mukana siellä, missä on tekemistä. Olenkin todennut, että hyvää harjoitusta vaan sille, kun tulkevaisuudessa ne on lapset mitkä siellä jaloissa pyörii ja on mukana tekemässä :D

tämä juttu jo haisee jos yhes oltu ku koirat otettu. ei kai ilman keskustelua ja yhteistä päätöstä koiria tai kissoja otettaiskaa ja jos omapäisesti ottanut niin ymmärrän hyvin miks vihaa..täää ny haiskahtaa etusivun juttuna koko homma:)

Niin, koira on kumminkin ELÄIN. Jos sinä oikeasti haluat sivistävää seuraa jonka kanssa keskustella ja jakaa asioita tarvitset ihmisen rinnallesi. Luulisi silloin olevan ihan itsestään selvää kumman valitsee: eläimen vai ihmisen.

Itse en ole tippaakaan eläin ihminen. Suorastaan en voi sietää niitä. Ja ymmärrän näin emäntäsi tunteet kun hän joutuu reissujesi aikana paimentamaan elukoita, joita ei ehkä itse olisi ottanut. EIhän se tietenkään ole koiran vika ei, mutta koiralle on helppo ns. kiukutella kun sinä et näytä välittävän puolisosi mielipiteestä ja oman ajan tarpeesta, vaan pistät hänet hoitamaan rakkejasi? Sanoit että kun aloitte seurustella sinulla oli yksi koira. Se ehkä oli naisellesi ok, koska se on metsastyskoira ja viihtyy pihalla omineen. On aivan eri asia kun omassa kodissa on likainen ja karvanen otus joka nuolee ja jättää karvoja joka paikkaan, ja jonka jäljet pitää siivota kun ei se itse sitä osaa, varsinkaan jos ei itse ole saanut olla mukana päätöksen teossa hankitaanko tämä otus vai ei?

Koittaisit asettua puolisosi tilanteeseen. Jos hän ei ole koira ihminen, miksi pakotat hänet hoitamaan koiriasi? Ihmettelen myös suuresti miksi ihminen joka reissaa paljon edes ottaa koiran, jollei itse pysty sitä hoitamaan? Voisit viiä koirasi kenneliin matkojen ajaksi, jotta naisesi ei tarvitse niitä hoitaa. Mielestäni naisesi on liianki hyvä ihminen kun suostuu hoitamaan koiraasi matkojesi aikana, jos ei siitä välitä. Itse en sellaista nimittäin tekisi. Olisin joko käskenyt ukkoa viemään koiran hoitoon muualle tai jos ei tämä suostuisi se elukka saisi tulla toimeen omillaan. (niin ja tästähän eivät nämä rakki-ihmiset taas tykkää, mutta heidänkin kun pitää ottaa huomioon että toiset eivät vain tykkää eläimistä. Mielipiteitä saa olla.)

LIV kanavalta tulee erilaisia loistavia koiraohjelmia mm. Isäntä ja koirakoulu ja Koirakuiskaaja. Yleisesti niissä opetetaan miten koirien kanssa toimia kun niillä on huonoa käytöstä tms. mutta paneuduttu välillä myös siihen, kuinka saa toiset perheestä arvostamaan ja välittämään koirasta. Suosittelen lämpimästi! Koira on älykäs eläin, siitä kannattaa pitää hyvää huolta ja arvostaa sitä! Tehkää te kolme yhdessä mukavia lenkkejä yms. Ehkä hän lähentyisi koiran kanssa? Vai kokeeko hän, että koira on tärkeämpi kuin hän ja sen takia syrjii sitä...

Mustankipeyttä, ei mitään muuta! Kun aina paapot elukkaa ja kehut jne, kokee muikkis jäävänsä toiseksi. Mustankipeyttään sitten "kostaa" koiralle, kun ei itte ole siinä paapottavana ja passattavana. Se (muikki) ei ole kasvanut viel poiees kapaloistaan. Saattaa olla, etteri ikuna kasvakaan, vaan jämähtää paikoilleen. Taikka on jo jämähtänyt.

Ei auta maamme-laulukaan, jos / kun tilanne on tämä. Okke ajatellen: Sie pelität koiran kaa ja se on hyva. Kissi ei ou mittään. Muikki pelittää kissin kaa ja se on hyvä. Koiruus ei oo mittään! Oliskohan "terapeuttisille keskusteluille" paikka? Kahden kesken taitaa asiat olla sillai solmussa, ettei niitä nyti saa auki. Tarttettais joku kolmas osapuoli, joka sais sanaiset hanat auki.

Ratkaisuna ei ole, että lahdataan koiruus ja laitetaan mirri multiin. Jotain muuta tarttettaisiin.. Ookkonä kysyny, haluisko muikki enämpi naimista? Ihan pastorskan luvalla? Vaiko ihan suvullista jakautumista? Vois olla, että niistäkin saattaa sillä kalossi olla tiukka. Sit korvikkeena "kostetaan" koiruuen kautta ja paapotaan mirriä.

Rohkee rokan syä!

Koira on eläin siinä kun kissakin. Naurattaa nää ihmiset jotka vielä elukastaan sanoo "hän".

Ihminen on sentään ihminen laita asiat tärkeysjärjestykseen. Jos minulla olisi nainen joka asettaa koiran minun yläpuolelleni lähtisin heti lipettiin ja antaisin naisen sitten viettää aikaansa sen hurtan kanssa.

Ymmärrän sua. Ittellä oli vähä sama meininki. Entistä koiraani vaimo "rakasti" kun se oli jo aika vanha ja käyttäytyi hyvin ja kaikkea. Nyt sit muutaman vuoden jälkeen otin uuden koiran, kun olen kanssa aina ollut koira ihminen ja koira ollut. Nyt ei sitten ollenkaan hyväksynyt koiraani. Poissa ollessani laittoi koirani pieneen ulkoeteiseen päiväksi ja kaikkea. Oli et ei saanu edes kävelläkään missään.
Itse en sitä hyväksyny ja nyt olemme eronneet. Ok, olihan sitä muutakin, mutta tuo asia oli sit viimeinen niitti. Jos vaimo/tyttö ystävä rakastaa sua ja koira kuuluu suhun te olette se paketti joka pitää hyväksyä ja rakastaa. Vanha sanonta " on niitä muitakin kaloja meressä" pitää kyllä paikkansa. Kyllä niitä kumppaneita löytyy, jotka hyväksyvät kummatkin. Sinut itse ja koirasi.
Jos koirastasi tuut luopumaan, se tulee kalvamaan sua pitkään ja ei varmasti parannakaan suhdettanne. Tiedän kokemuksella senkin.

Ymmärrän sinua hyvin.. Oma koirani oli 1,5v kun tutustuin mieheeni. Jos mies olisi alussa ilmoittanut ettei ole koiraihmisiä, olisi seurustelumme varmaankin tyssännyt jo alkuunsa. Ei mies koirastani samalla tavalla tykännyt kuin minä - manasi usein kun sateella piti ulos lähteä tai kun karvaa oli jokapaikassa - mutta niin paljon tykkäsi kuitenkin, että yhdessä itkettiin kun jouduimme karvakuononi lopettamaan jokin aika sitten.
Olen aina, aina, rakastanut koiria enkä voisi kuvitella elämääni ilman niitä. Tosin toki rakastan miestänikin, ja jos hän nyt ilmoittaisi ettei pidä koirista - jos olisin uutta hankkimassa - niin toki miettisin asiaa uudelleen. Tuo on kuitenkin niin osa minua, etten usko että voisin olla miehen kanssa joka ei kiintymystäni hurttaani ymmärtäisi.

Toisaalta - itse en pidä kissoista (en yhtään), enkä koskaan voisi aloittaa seurustelua miehen kanssa jolla on kissoja, niin paljon niitä inhoan.. Eli ymmärrän kyllä molempia osapuolia. Puolisosi on jokatapauksessa tiennyt, millaiseen suhteeseen lähtee kun yksi koira sinulta jo löytyi, joten tässä vaiheessa on täysin väärin alkaa uhkailemaan koiran hävittämisellä.

Itselläni sinänsä hyvä tilanne, puolisoni tulee loistavasti toimeen eläintarhani( kaksi koiraa ja kaksi kissaa, kaikki sisällä) kanssa, kissat tosin aiheuttavat joskus eripuraa. Tein jo suhteen alussa selväksi, että minä ja eläimeni tulevat pakettina, meitä ei voi toisistaan kukaan ihminen erottaa, jos ei miellytä niin tie on vapaa. Asioihin täytyy oppia suhtautumaan, kerro emännällesi, että vaikka koirasi on sinulle hyvin rakas, ei hän silti ole se kakkonen, sillä tuo käytöshän vaikuttaa (sairaalta) mustasukkaisuudelta. Oppikaa elämään kaikki saman katon alla, kun eläimiin suhtautuu oikein, ne rikastuttavat, myös tämä hyljeksitty koira, myös eukkosi elämää :)!

kaltaisesi miehen? Rakastan koiria, kissoja, hevosia ja kaikkia maailman eläimiä yli kaiken, mutta harvoin tapaan samanhenkisen miehen. Ja jos tapaankin, niin tuollainen kultakimpale on jo varattu! Oma ex-mieheni oli kyllä koira- ja eläinrakas, mutta suhteemme päättyi kun en halunnut perinteistä perhettä ihmislapsineen.
Olen varmaan sinkku, koska en löydä sielunkumppania näissä asioissa. Ei se niin kauheaa lopulta ole, koska koirat ja niiden kanssa harrastaminen antaa niin paljon. Toivon että saatte suhteenne kuntoon, mutta jos se tuntuu toivottomalle, niin silloin on parasta kohdata totuus ja erota. Ei ihmistä voi muuttaa vaikka niin toivoisimme. Tsemppiä!

..nainen pellolle kissoineen ja luovu koiristasi, ne kun liikaa määräävät elämäsi suuntaa.
Ilmoittaudu äidinkielenkurssille perehtyen oikeinkirjoitukseen.
Lopuksi, lopeta tällainen typerä kyseleminen liittyen asioihin, joita ei oikeasti edes ole.
Todennäköisesti olet nainen ja keksinyt tämän jutun tänne sivun täytteeksi.

keskustella "emäntäsi" kanssa aiheesta ennen kuin otit uuden koiran? Olis vissiin tarvinnut päättää asiasta ihan yksissätuumin! Yhteinen koti on yhteinen koti! Jos koet toisen vain "emäntänä" niin tokihan maksat hänelle palkkaa myös koiriesi hoidosta ja näin ollen hänellä tuskin olisi palkollisena mitään äyskittävää.
Mutta, jos ja kun kotinne on yhteinen, sinun olisi ehkä pitänyt ottaa hänetkin päätösten tekoon mukaan (onhan hän nyt kuitenkin se jonka pitäisi huolehtia ja vastata koiristakin silloin kun sinä "itse isäntä" olet jossain muualla kuin koiriesi parissa).

Haluatko vastauksia ainoastaan ns.koiraihmisiltä. Itse olen varmaan samantyyppinen kuin puolisosi. Minun mieheni pitää myös koirista ja metsäkoiran olen hyväksynyt jos pystyy itse siitä huolehtimaan kouluttamaan ym. Minä en sellaiseen alkaisi. Sisäkoira on taas useimmiten juuri naisihmistä työllistävä jos hän on enemmän siinä kotona. En missään tapauksessa suostuisi sellaista laittamaan. Silti pidän kyllä koirasta mutta pidän myös siististä kodista ja riippumattomuudesta. En haluaisi että eläin joutuisi kärsimään siitä että myös minulla on omat mielenkiintoni muihin asioihin ja haluan että myös minulla on oltava paikka omassa kodissani. Koiran opettamiseen tarvitaan paljon työtä että se oppii paikkansa kodissa. Toivottavasti löydätte molempia tyydyttävän ratkaisun asiaan.

mielestäni o mustasukkainen...jos oot kerran paljon poissa kotoakin...ja tietää että sisäkoiranne o sinulle rakas.....kohteletkos kenties premmin ja huomioivammin koiraasi kun oot kotosalla kun kumppanias.....?

Omalla kohdallani hieman samoja fiiliksiä. Omistan kaksi koiraa joista on alkanut nousemaan vitutusta rakkaalle vaimolleni. Koirat ovat olleet pidemmän aikaa elämässäni kuin hän.
Jos tulee tilanne että kahden välillä pitää valita. Joko hän lähtee tai koirat piikille. Hyvää matkaa vaimokulta minne sitten ikinä menetkin

Menisin perheneuvontaan keskustelemaan avoimesti asiasta. Siksi perheneuvontaan, kun siellä on ulkopuolinen asiantuntija ohjaamassa keskustelua. Miksi ei pidä koirasta? Mustasukkainen? Pitäisikö hänen saada oma koira? Koira ei ole lelu, jota vain kierrätetään. Meillä on kaksi koiraa ja heidän mukaansa päiväohjelmat hoidetaan. Jos toisella on menoa, toinen ulkoiluttaa. Tämä jälkimmäinen koira tuli perheestä, jossa se yhtä-äkkiän oli liikaa. Ei oltu ajateltu asioita loppuun asti. Meidän onni!

ei kaikki ole koiraihmisiä joo, mutta itse tutustuin hetkiä monia sitten erääseen miekkoseen.. Olen ajatellut aina että otan itsellenikin koiran joskus kun on oma talo ja näin kun haluan niin isoja koiria :) En ole ajatellut hommaavani koiraa saatika näin nuorena tai edes kerrostaloon. Joka tapauksessa olen siis ollut aina kissaihminen ja niitähän minulla on kaksi.. Itse olen jopa ollut joskus ihan koiravihaaja sillä on lapsuudesta huonoja muistoja.. Nyt sitten kuitenkin olen asunut jo pitkään samassa taloudessa mieheni ja hänen koiransa kanssa ja ihan hyvin on mennyt.. alkuun vain vähän oli ongelma, kun koira ei ollut tottunut kerrostalon meteliin.. Mutta ajan kanssa.. Ensin olin vähän niin ja näin tämän koiran kanssa, mutta kun ajattelin että tuo koira on kaikki kaikessa minun miehelleni niin olihan se oikeasti jopa pakko hyväksyä.. Nykyäänhän tuo koira onkin ihan mammanpoika :D

Sun pitäis ihan rohkeesti puhua sun tytöllesi tuosta. Kerrot et se on sulle tärkeä, kyllä puolison pitäisi edes jotenkin arvostaa sitä mikä on puolisolle hyvin tärkeää. Jos hänellä on "salaisia" lemmikkihaaveita niin miettikää voisiko niitä toteuttaa? Jos koiralla on inhottavia tapoja kuten haukkuminen (minulla kesti tottua) voi kokeilla ihan turvallisia haukunestopantoja.. PItää sanoa tässä vaiheessa, että enemmän minäkin tuohon ihastuin kun se vähän rauhottui =)

Tee ajatuksesi selväksi hänelle. Ja tee myös se selväksi että myös hän on sinulle tärkeä. Naiset ku tuppaa vetää jotai herneitä nenää joka asiasta :D

tosiaan tajua, ettei kaikki ihmiset yksinkertaisesti tykkää elukoista kotonaan? Haisevat ja karvaavat, joutuu viemään ulos säällä kuin säällä, mihinkään et pääse kun ei ole hoitajaa elukalle. Ulkokoira ehkä vielä kohdallani menettelisi, mutta ei sisälle haisevaa karvakasaa.
Ymmärrän hyvin puolisoasi. Hän koirasta joutuu huolehtimaan kun olet paljon poissa. En usko, että huonosti kohtelee sitä sinun poissaolosi aikana.
Puhukaa asiasta. Jos koira on sinulle tärkeämpi kuin ihmissuhde, niin mitä tuossa enää kyselet neuvoja. En hlökohtaisesti ymmärrä, miten koira voi mennä ihmisen edelle, sehän on eläin.

Mulla on kolme koiraa ja mies ei oo koskaan tykännyt että hankin niitä lisää, saati että aloin kasvattamaan niitä. Kyllä se niitä silittelee ja leikkii, mutta ei se tykkää niiden karvoista ja ei koskaan lenkkeile mun kanssa.

No me ollaan nyt erottu. Tarvitsen tosiaan miehen joka tukee harrastustani ja elämäntapaani, ravaan paljon näyttelyissä ja niihin olisin halunnut hänen osallistuvat esim. avuksi.

Ei kannata koskaan ainakaan luopua lemmikistä puolison vuoksi, eroatte joka tapauksessa joskus.. En voisi edes sietää ihmistä joka ei siedä mun rakkaita. Nämä on ne jotka mut pitää täysjärkisenä. Nytkin eron kynnyksellä otin uuden pennun ja nautin tästä laumasta ja miehettömyydestä.

Olisi ihanaa löytää mies joka on yhtä koirafanaatikki kuin minä. :) Toimisi varmasti.

valitse puoliso , hurtta hevonkuuseen

Nainen on seurustelun alettua tiennyt, että sulla on koira ja olet koiraihmisiä. Ettikööt jonkun toisen jos ei pysty elämään asian mukaisesti. Kotieläimellä on oikeus turvalliseen elinympäristöön, akkasi ei ilmeisesti sellaista pysty luomaan jos kerran uhkaa hävittää koiran.. Todella lapsellista ja säälitävää. Heitä pihalle tuollanen ämmä! Ja eti kunnon nainen, joka kunnioittaa sinulle tärkeitä asioita

kunhan et luovu koirastasi moisen takia!

eukko hevonkuuseen.Ihninen joka ei pidä eläimistä on muutenkin outo.eukko ymmärtää miksi heivaat sen,koira ei ymmärrä jos annat sen jollekin muulle ja ikävöis sinua.:D

..eipä muuta, kuin että laitappas se eukkos' 'ulkoruokintaan'..;);)

Asutte ilmeisesti yhdessä ja asuitte jo silloin, kun otit tämän "uuden" koiran kotiinne? Varmasti keskustelitte yhdessä tai ainakin kysyit hänen mielipidettään asiasta, ennen kuin sellaisen kotiinne toit? Omalla kohdallani se olisi ensisijaisen tärkeää, jos yhdessä eletään. Tuollaiset päätökset kun eivät koske pelkästään sinua, vaan myös emäntääsi, etenkin kun teet reissuhommia (jos siis asutte ja elätte yhdessä). Mutta jos naisesi on täysin myöntynyt jne ajatukseesi alunperin, käytös kuulostaa harmilliselta ja ehkä myös epäoikeudenmukaiselta. Tilanne (naisesi kannalta) jokseenkin tuttu, tosin minulla on/oli aikaa ja mahdollisuus esittää kantani asiaan, teidän tilanteesta en tiedä. Jos mieheni toisi kotiin koiran tai minkä tahansa, mikä edellyttää vastuunkantamista, jota olen "vastustanut" tai ollut tiedoton, ei minua pikkukummassa saisi siitä pitämään.

... miehen paras ystävä on koira. Toisilla tuon tajuaminen kestää kauemmin kuin toisilla :-)
Tuon mukaan sitten prioriteetit...

mutta eihän sitä ketsuppia ikinä sinne kattilaan laiteta, vasta kun makaroonit otetaan kattilasta pois :D

Vaihda hyvä ihminen ajoissa puolisoa! Makaroni ilman ketsuppia on paljon parempaa. Makaroni maistuu oikealta makaronilta!
Koira on maailman paras ystävä. Se ei nipota kun tulet myöhään kotiin tai lähdet kapakkaan. Koira odottaa ja osoittaa rakkauttaan mitä kauemmin olet poissa. Koira ei ei lyö kaulimella eikä vaadi pitkiä turhauttavia selityksiä vaan tulee kainaloon lohduttamaan.
"Koiramies aina"

Meillä kävi vähän sama juttu. Seurusteluaikana minulla oli koira, eikä kumppani koskaan mussuttanut koirastani mitään. Hän suhtautui siihen neutraalisti, ja koska koira on minulle tärkeä ja tulee olemaan osa minua ja elämäntapaani, selvästi kerroin tämän ja halusin keskustella sietääkö hän koiria sivutuitteena, koska hän saa koko paketin. Juu, hänelle se on ihan OK, hän tykkää koirista. Ja kas, meni kaksi vuotta ja koira jouduttiin lopettamaan. Mies huokaisi helpotuksesta ja tokaisi, hyvä että siitä päästiin, sellainen riesa. Totesin, että aion ottaa uuden pennun. Siihen hän ei sanonut taaskaan mitään. Kun koira sitten tuli, häntä alkoi rassata todella. Koira kilpaili huomiosta hänen kanssaan, hän sanoi. Suhteemme kariutui KOIRAAN. Ei voi mitään, hän itse valitisi minut, ja tiesi, miten tärkeä koira on minulle ja hän silti valitsi minut. Hän eron hetkellä sanoi, että hän otti minut koska ajatteli että hän saa minut luopumaan koirasta, ei hän minun koiristani ole koskaan pitänyt. P***kle että vedin herneen nenääni.

Jos et halua koiraa, älä ota puolisoa joka on selvästikin koiraihminen (elämäntapa) ja luota siihen, että se suhteen kuluessa saat muutettua sen koiraihmisen haluamasi kaltaiseksi, eli koirattomaksi. Ei ihmisuhdetta saa näin pelata ja käyttää ihmistä pelinappulana. Ota puoliso, joka ei halua koiraa, jos sinäkään et halua.

EMÄNTÄ VAIHOOON JA ÄKKIÄ.

Tietenkin ihmiset ovat tärkeämpiä, mutta eläimet on selvästi iso osa elämääsi, jota puolisosi ei tunnu ymmärtävän. Ainakin rakastavan ihmisen pitäisi tajuta kunnioittaa toisen toiveita eikä puhua esim koirien hävittämisestä. Taidat olla samassa tilanteessa monen tytön kanssa, se lienee se yleisempi asetelma. Koirista pitävän tytön löytämisen luulisi siis olevan helppoa Suomessa :-). Huonossa suhteessa ei kannata pitkään kituuttaa, se on tullut kantapään kautta opittua.

Emäntä pihalle, ja nopeesti.

ei ole oikein puolisoa kohtaan hankkia koiria vain lisää ja lisää jos hän ei niitä halua. Jos kerran on semmoinen koirafriikki niin sitten saa asua niitten hurttiensa kanssa ilman puolisoa. Jos kerran koirat menevät ihmisen edelle.

Mä en pystyisi olemaan ihmisen kanssa joka vihaa lemmikkiäni. Muo ärsyttäis liikaa se miten tuollainen kumppani kohtelee lemmikkiäni en pystyisi luottamaan tuollaiseen että miten asiat on kun en ole itse paikalla.
Olen kerran erään pitkän suhteen päättänytkin siihen että kumppani ilmoitti ettei tähän taloon tule enää yhtään eläintä ( eläimiä oli silloin 0).
Tuollaiselle eläinrakkaalle miehelle löytyy varmasti sopivampiakin kumppaneita :)

Suosittelisin melkeimpä puhumaan emännälle tästä asiasta ja ottamaan selvää miksi hän koiraa niin inhoaa ja voisitte pyrkiä saamaan jonkinlaisen yhteisymmärryksen asiaan. Emmeme kumminkaan puolisosi ajatuksia tiedä että inhoaako hän koiraa syystä vai inhoaako vain periaatteesta että se on koira. Minusta, tekstin perusteella vain, puolisosi tuntuu enemmänkin lapselliselta. Ennen kuin koiraa oltaisiin mihinkään hävittämässä kuuluisi minusta puolison edes yrittää tulla koiran kanssa toimeen, jos siis hänen koirainhonsa johtuu vain periaatteesta.

Mutta on pakko kysyä että miten tuo toinen koira ylipäätään päätyi teille? Että asuitteko jo yhdessä emännän kanssa vai erillään? Itse ainakin katsoisin että jos tuo toinenkoira on ollu itselläni ennen kuin puoliso olisi muuttanut luokseni niin en silloin sietäisi tuota käytöstä, sillä puolison olisi pitänyt tietää muuttaessaan että että ketkä perheeseen kuuluu. Mutta jos koira on jälkikäteen hommattu niin, olitko yhtään ottanut huomioon emännän mielipidettä asiaan? Tuntuu oudolta että ei kysytä kumppanilta tällasita asiaa vaan lähetään noin vain hakemaan koira, silloin voisinkin ymmärtää puolisosi katkeruutta hiukan.

vaihtoon ja heti!!

Silmiini kalskahti tuo, kun kerroit, että puolisosi komentaa koiraa silloinkin kun koira on vaan. Tuohan on sadismia ja ihan selvästi kyseisellä ihmisellä on alistamisen tarve. Mietippä tätä puolisoasi muuten, haluatko sellaisen naisen lastesi äidiksi joka jo syytöntä eläintä haluaa kohdella noin? Vaikkei jostain eläimestä pitäisi, niin silloin voisi vain olla huomioimatta sitä, mutta tuollainen käytös kalskahtaa ja kovaa. Mahdollisesti puolisosi on mustasukkainen koirallesi antamasta huomiosta ja kostaa tämän koiralle, koska sinulle kostamalla voisi olla mahdollisuus menettää sinut. Nythän hän yrittää saada sinut luopumaan koirasta. Älä vaan tee sitä, vaan mietippä OIKEASTI emännän vaihtoa. Tässähän ei ole siis kyse koirasta vaan puolisosi huonosta itsetunnosta. Ja mahtaako hänellä olla muitakin ongelmia.
Itselläni on omakohtaista kokemusta tällaisestä käytöksestä ja laitoin puolison vaihtoon ja sen jälkeen huomasin kuinka ongelmainen ex-puolisoni oikeasti oli huonon itsetuntonsa kanssa. Puolisosi ei tule muuttumaan!

Kylläpä kuulostaa niin tutulle aivan kuin omaa tarinaa lukisi. Minulla on vain yksi koira ja yksi kissa, joita mieheni jonka kanssa 4-vuotta yhdessä oltu alussa vain koiran kanssa siis. Nyt elämä on urautunut varmaankin, sillä miehelläni menee hermot kun koira iloisesti ottaa vastaan haukkumalla tms. Tai jos hankkimamme kissa naukuu ja naukuu. On tullut sanonta; "Älä hauku sisällä, perkele", ja Mitä sitä sinä olet vailla? . Noh, minäpä käännän asian toisinpäin miestäni kohtaan; jos korottaa itse ääntä tms. Jotenkin tämä on niin huvittavaa, kun aikuinen ihminen ei vieläkään ole tutustunut kotilemmikkeihin, tietäisi mitä he ovat vailla tms. Mutta kai lopulta kyse on siitä että nämä eläinten vihaajat ja tiuskijat ovat MUSTASUKKAISIA. Ja mitenkäs se mustasukkaisuus kitketään, se on sitten eri juttu. Minä koiraihminen jatkan puolisoni letkauksiin huumorilla ja näpäytän tilaisuuden tullen.

Vanha kulunut vitsi sopii tilanteeseen : puoliso tuli allergiseksi koiralle ja piti luopua - puolisosta !

kysellä aina puolisonkin mielipidettä ennenkuin hommaa lisää lemmikkejä ja tekee muita isompia päätöksiä, jotka vaikuttavat hänenkin elämäänsä. Ottaa sekin varmaan sitä pannuun, jos et vaivautunut hänen kanssaan ensin keskustelemaan ja nyt se koira kävelee siellä siitä elävänä muistutuksena 10 vuotta. Eihän se tietenkään eläimen vika ole.

ota hyvä ihminen se koira sinne reissuun mukaan kun se niin rakas on, eipä tarvitse emännän sitä hoidella eikä toisaalta emäntä jää toiseksi tervetulohyväilyissä kotiin palatessasi

...sisätiloihin!
- eikä autoon sisälle.
Muistan, kun joku autokauppa on kaatunut siihen, kun olen tajunnut, että koiran persettä on pidetty takapenkillä! Se on auto välittömästi pilalla, jos siellä on kuljettu noita elukoita!

Hei! OLen jo vanha akka sinuun verrattuna mutta samanlainen tilanne oli itselläni vielä viime kesänä.
Tilanne vain pahenee koska luultavasti puolisosi vain ei voi sietää sitä että välität koirastasi.Itse erosin 15 vuotta kestäneestä liitostani. Menetin kaiken paitsi tätä viimeistä koiraani.Luovuin pennuista ja en pitänyt edes sitä viimeistä josta oli tarkoitus tulla jatkaja tämän hetkiselle nartulleni.
Että näin! Vaihda emäntä älä luovu koirastasi.

No ei ihme. Mäkin hermostus kun puolisi laittaa mun pakaroiden väliin koiran keksejä. Aamulla sitten vetää multa peiton pois ja naureskelee kun musti tulee aamupalalle...

En voi muuta sanoa kuin itse erittäin eläinrakkaana ihmisenä (koira ja kaksi kissaa)meikeläisellä ei kaltaisenne suhde toimisi. En hyväksyisi vastaavaa käytöstä mitä puolisosi harjoittaa. Miltä kuullostaisi samanlainen "nalkutus" ihmiselle, hyväksyisitkö itse moisen alistamisen?
Eroa!

Laita emäntä ulkoruokintaan ja pyydä siinä miettimään, mistä suuntaan lähtee rakentamaan mieleistään elämää. Lemmikki on perheenjäsen ja laumassa ihmistä alempana, joten viisaan ihmisen tehtävä on
pitää huolta lemmikistään.
Ja jos sinä et pitäisi huolta emännästäsi, rakastaisi..hän osaisi valittaa sanoin ja kenties häipyä pois.
Itse en alkaisi seurustella ihmisen kanssa, joka ei hyväksyisi perheenjäseniäni. Ongelmia tulisi.

Miettisit joskus vähän sen palkattoman piikasi elämää ja myös koiriasi. Miksi sinulla yleensä on sen enempää piikaa kuin koiriakaan, jos et itse ole niistä (kumpaisistakaan) huolehtimassa. Koirien vuoksiko sinä sen "emännän" otit? Pidä itse piskeistäsi huoli, äläkä niitä muiden kontolle hylkää!

Mitä siinä kitiset, anna emännälle kenkää jos et ilman koiraa voi olla. Varsinkin jos on olemassa edes epäilys ettei koiria kohdella kunnolla poissaollessasi!!!

Jos joku akka tulisi minulle sanomaan että "hävitä tuo koirasi" niin hävittäisin akan ja vaihtaisin parempaan.

Jos ette pääse yhteisymmärrykseen, niin sun ei parane kuin panna emäntä kiertoon. Jos taas olet ottanut sen toisen koiran kysymättä mielipidettä, niin silloin ei kannata kun kattoo peiliin ja kärsiä, mutta samalla huolehtia ettei se kärsi.

Herääpä vaan kysymys että: Missä se sinun pihakoirasi ja kaikki kissasi olivat silloin kun tätä nykyistä "emäntää" ei ollut? Jätitkö sinä lemmikkisi oman onnensa nojaan, kun lähdit keikkahommiisi. Kissat jäivät sisälle ja koira yksinään narun nokkaan ulos??? Vai lähtikö edellinen "emäntä" litomaan sinun omavaltaisen ja mistään piittaamattoman käytöksesi vuoksi? Vai pistitkö sinä itse jo hänetkin pellolle, kun ei hänkään suostunut sinun eläintesi yksinhuoltajaksi?

Jättäisin kyllä tuollaisen "kumppanin",oon nimittäin aina ollut henkeen ja vereen erittäin eläinrakas.mulla itsellä on koira ja jos mun äijä ei sitä hyväksyis niin sais painua v.....un.meän rakas koiruli on täys perheen jäsen ja rakastan mun vauva karvapalloa yhtä paljon kuin omia lapsiani.ihmiset jotka ei tykkää eläimistä niin mun mielestä niillä on jotain pahasti pielessä.eläimet ei koskaan petä sun luottamusta niinkuin ihmiset.ite kysyn heti ekaks kun tutustun uuteen ihmiseen että tykkääkö eläimistä.jos ei tykkää niin en välitä koko tyypistä ,että sellaista.ihminen joka ei tykkää viattomista luontokappaleista ei omaa empatiakykyä.tämä on mun vahva mielipide enkä jousta siitä yhtään.

Minulla on ollut samanlainen tilanne, ja sanoin jo suhteen alussa että koira pysyy ! Jos tuntuu siltä ettet kestä niin tiedät missä ovi on. Ja jos lyö koiraa, niin lyön takaisin. Jonkin aikaa meni että puoliso yritti kärkkyä asemaansa. Mutta tein pelisäännöt selviksi koska asunto on minun. Jos koira on sohvalla, niin häntä ei saa ajaa pois, vaan sitten on lattialla, sohvia on kaksi. Kuka viimeisenä on sohvalle tulossa niin jää lattialle istumaan. Sängyssä koira nukkuu välissä jos niin haluaa. Jos koira ei saa sänkyyn tulla, niin edelleen tietää missä suunnassa ovi on. Rakastan puolisoani, mutta en niin paljon että muuttaisin oman elämäni sen vuoksi. Koiralla on vapaus kulkea niin kuin haluaa asunnossa. Pistä ihmeessä pelisäännöt selviksi, jos muija ei muutu, niin näytä tosiaan oven paikka.

Teoreettinen kysymys: Jos jätät puolison, niin pystytkö pitämään koirasi reissutyösi takia? Jos pystyt, jätä puoliso (ehkä keskustelu aiheesta olisi toki paikallaan). Jos et pysty, niin mahdatko olla lainkaan reilu puolisoasi kohtaan. Kertomuksesi kuulostaa siltä, että sinä olet ottanut itsellesi omapäisesti leikkikaverin kysymättä puolisosi mielipidettä ja vain odotat automaattisesti, että hän hoitaa koiraasi kuin itse sitä hoitaisit silloin kun olet poissa.

Jos puolisosi ei kohtele koiraa esimerkiksi väkivaltaisesti, kaikki on hyvin siltä osin. Ei jokaisen perheenjäsenen tarvitse olla koko ajan puhumassa tai leikkimässä koiran kanssa. Koiran ei myöskään tarvitse välttämättä "käyskennellä" koko huoneistossa. Sopikaa säännöt siitä, kuka hoitaa koiraa ja milloin ja miten koiraa pitää kohdella. Sovi emännälle koiravapaa alue kotona, mihin koiralla ei ole mitään asiaa. Itse olen koiraihminen henkeen ja vereen, mutta en silti tykkää siitä, että koira on jaloissa pyörimässä koko ajan. Niinpä komennan koiran pois jaloista ja se tottelee. Eikä kukaan koe siinä mitään ongelmaa. Minä luulen, että sinä vaikeutat tilannetta vaatimalla emäntääsi käyttäytymään eri tavalla ollessasi paikalla ja samalla osoittamalla koirallenne, että emäntä on sinun määräysvallan alaisena ja arvoasteikolla alempana. Sopikaa yhteiset säännöt yhdessä ja lopeta sooloilu parisuhteessa.

Saattaa muuten olla, että kohta makarooneillasi ei ole kattilaa eikä ketsuppia, kun et voi sitä koiraa pitää ilman koirapiikaa.

Mietin tässä vaan itsekin perheellisenä ja koiranomistajana, että onko tässä teidän sisäkoirassa jotain esim. käytöksessä joka poikkeaa perheenne muista lemmikeistä? Eli lähinnä siis onko koiralla esim. epämiellyttäviä tapoja joita et ole onnistunut kitkemään pois ja joille olet kovin sinisilmäinen koska selkeästi pistät koiran parisuhteen edelle. Hyvin yksinkertainen syy kumppanin käytökselle voi olla myöskin se että hän on mustasukkainen koska koira on sinulle tärkeämpi kuin kumppanisi. Ei se loppujen lopuksi sen kummempaa psykologiaa vaadi...

"Minä otin"!!! Siis sinä otit toisen koiran neuvottelematta asiasta ensin kumppanisi kanssa. Sinun syysi, olisit kysynyt sopiiko se! Sääli koiraa jos hän ei halua sitä hoitaa kun olet reissuillasi.

Mietippä kohdallasi; Otitko toisen koiran vain itsesi takia? Joutuuko puolisosi hoitamaan koiraasi sinun poissaollessasi. Mikä teitä yhdistää? Kuinka tärkeä naisystäväsi on sinulle. Oletko itsekäs ja vaadit muilta, mutta et itse tule vastaan? Onko monen koiran pitäminen järkevää, jos aika niiden kanssa on rajallista. Jos tilanne olisi päinvastoin (sinä et tykkäisi koirista), miten toimisit tai toivoisit toisen toimivan. Näihin kun vastaat, siellä se vastaus piilee.

Akka pihalle :D Ite muija jolla 2 koiraa ja jos joku äijä ei niitä hyväksy ei tartte muhun pitää yhteyttä.
Kukaan ei tule koskaan pääsemään samalle tasolle koirieni kanssa. Mulle on koirat aina ekoja, sitten se mies. Koirat kun eivät ole koskaan mulle pahaa tehneet toisin kuin ihmiset.
Rakastan koiria enemmän kuin pidän ihmisistä.

Vastaavassa tilanteessa itse vaihtaisin sen puolison ja koira jäisi! Naisia ja miehiä on maailma täynnä ja varmasti paljon sellaisia, mitkä tykkää koirista, kissoista ja vielä *isännästäkin* ...ettei tarvitsisi surra, mikä on koiran kohtalo sillä aikaa, kun ei itse ole paikalla. Jollei koiralla ole hyvä silloin, kun sinä olet siellä, mitenkäs luulet sen tilanteen olevan, kun et ole kotona... ei vaikuta kovin hyvältä ei!
Loppu diagnoosi: *Akka vaihtoon*!

Eli 5v vuotta sitten nykyinen mieheni pyysi hänen tykö asumaan tietäen koirastani... No se oli sitä että kiireinen elämäntilanne, muutokset ja kaikki niin koira käskettiin vain omalle paikalleen koko ajan... Huomasin, että hän pelkäsi jollain tapaa koiraani joten ei pystynyt elämään normaalisti omassa kodissaan... lisäksi hän oli siisti ja koko aika meni siivoamiseen koirankarvoista ja naarmujen varomiseen... Parisuhteemme kärsi aivan todella paljon... Hän halusi minut luokseen asumaan muttei ajatellut koiraani... Se meni siihen (muitakin syitä) masennuin ja aloin pelätä että koirani tekisi jotain hänen kodilleen... Loppuen lopuksi hän joutui käyttämään koiraani pääosin ulkona ja huolehtimaan ruuasta ja muusta... Koskaan ei pyytänyt kuitenkaan luopumaan... Stressiä oli niin paljon et huuettiin vain toisille ja luottamusta ei ollut... näin kuitenkin jatkui 4vuotta sitten muutot ja lapsien tulo (allergisuuskin) sai minut luopumaan koirastani... Luopuminen oli kauheaa mutta hyvällä tuurilla sai hyvän kodin ja näen koirani halutessani... En ollut älynnyt kuinka koira oli meitä kuormittanut... nyt suhteemme on ihana, mieheni arvostaa minua ja huolehtii minusta ja hymyilee kuten ennen muuttoa yhteen... Miettikää kumpi on tärkeämpi mutta mun tapaukses tein oikean ratkasun vaikka en sitä sillä hetkellä tajunnut... Koira vai rakastamansa ihminen... ei mun mielestä mietittävää paitsi jos kumppania ei rakasta...

No jos minun mieheni ottaisi kotiimme (kysymättä edes mielipidettäni, "koska meillä on aina ollut koiria.."..??!!) sisäkoiran karvomaan , kuolaamaan, haisemaan ja minulle muutoinkin hoidettavaksi, niin pakkaisin kassini ja jättäisin paikan seuraavalle piialle.

Keskustele vakavasti puolisosi kanssa.Luotto täytyy olla tallella.en luottaisi koiraani vaimosi hoteisiin.Kerro hänelle että koirasi on sinulle tärkeitä.Aika näytää uskooko hän sen ,älä odota kauan Näytä ovea akkoja tulee ja menee koirasi ei häneltä mitään muuta pyydä, kuin hyvää hoitoa eläimemme on meidän armoilla hoidetaan ne hyvin.toivon sinulle kaikkea hyvää ja näyttäisin HETI ovea puolisolle joka kohtelee koiraani/kissaani huonosti

Kuulostaa tutulle paitsi että täällä on kans emäntä mikä vihaa koiraa,vaikka koira onki ulkokoira mettäreissuja varten. Alussa meni kaikki iha ok,tykkää koirista ja rapsutin ja lässytin koiralle mut tuo isäntä kulta tekee reissuja sinne tänne myös ni koira sitte päättää aina räkyttää suunnilleen sen ajan ku isäntä on pois.. vaikka menis töihin ni rakki räkyttää ja räkyttää vaikka muuten on ihan hiljaa.. Taitaa koiralla ja emännällä olla tunne molemmin puolinen..

Pistä se akka pihalle ulkoruokintaan sillä sipuli, itse nostaisin helvetinmoisen haloon jos sellasta huomaisin koska itselläkin koira. Kissat ja akka pihlle ilman mitään selityksiä noin se menee.

Hyvin usein oikea ratkaisu on hankkiutua emännästä eroon, löydät helposti uuden sen perusteella mitä olen sinusta lukenut. Toki on näitä niksejä joilla emäntää ja koiraa voi koittaa lähentää, mutta kaikille ne eivät toimi. Kun en tarkemmin tiedä, niin periaatteessa oikea ratkaisu voi olla kumpi tahansa. Mutta aika hyvä on se että heität emännän pellolle, koska varmasti saat uuden joka hyväksyy lemmikkisi ja sinut. Sehän on kuitenkin kannaltasi tärkeintä. http://mattiviikate.newsvine.com/

Tilanteessa kärsii ihmisten lisäksi myös koira, johdonmukaista käytöstä kun puolisoltasi tuskin voi odottaa koiraa kohtaa. Mielestäni puolisosi ei kunniota sinulle tärkeää asiaa, joten ei myöskään sinua. Itse olen surutta lempannut sellaiset ukonkutaleet, jotka eivät välitä koiristani. Tässä vaiheessa voin sanoa tänne kirjoittaneille urpoille, että en ole mennyt naimisiin koirieni kanssa, vaan ne ovat minulle tärkeitä ystäviä ja harrastuskavereita. Siten en arvosta pätkän vertaa ihmisiä, jotka eivät kunnioita valintaani ja suksikoon siis luoliinsa, mistä tulivatkin. Enhän itsekään kieltäisi poikaystävääni esim. pelaamasta jääkiekkoa tai sahaisi hänen mailaansa poikki.

Tilanne on siis verrattavissa siihen, jos kumppanisi kieltäisi sinua viettämästä aikaa sinulle tärkeiden ihmisten kanssa. Tottelisitko? Niin hallitsevaksi kokisin tilanteen itse. Mutta jos puolisosi on sinulle koiraa tärkeämpi, ehdottaisin koirasta luopumista. Koira tarvitsee johdonmukaista koulutusta, eikä syyttä tiuskiminen ole sitä. Joku toinen voisi varmasti tarjota koirallesi paremman kodin. Voit esimerkiksi pyytää kasvattajalta apua koiran sijoittamiseen. Toivon, että pystyt ajattelemaan pikaisesti eläimen parasta, oli päätöksesi mikä hyvänsä. Koira on tilanteessä täysin syyntakeeton, eikä ymmärrä miksi hänen laumanjäsenensä on hänelle vihainen.

Minusta on aina jännää huomata, kuinka moni ihminen pistää lemmikkinsä puolisonsa edelle. Eikö se ole jo ilmi selvä merkki siitä, että puolisona on väärä ihminen??????? Minun mielestä eläintä ja ihmistä ei edes voisi verrata toisiinsa. Monesti on tapana myös pitää eläimiä parempina kuin ihmisiä, mutta sekin voi monesti johtua ihan siitä, että tiedänmme ihmisistä paljon ennemmän kuin eläimistä. Tiedämme kuinka sairaita ihmiset voivat olla ja mitä monesti ihmisten päässä liikkuu, mutta mistä ihmeestä voimme tietää eläimistä niinkään paljon?? Emme nyky teknologialla ainakaan kovinkaan paljon, ainakaan siitä, mitä he oikeasti esimerkiksi ajattelisivat. Eläimet voisivat erittäin hyvinkin olla paljon kehuttynbeempiä, mitä annamme heille arvoa ja sitä mukaan olla myös jopa kierompia kuin ihmiset. Hölmöä pistää eläintä ja ihmistä samalle viivalle. Se on fakta, että hyvä kumppani on se ykkönen, joka meinaa myös sitä, että hyvä kumppani myös arvostaisi sinun kiintymystä lemmikkeihin vaikka ei itse niistä kovin piittäisikaan. Hänen ei koirasta tarvitse pitää, mutta hänen tarvitsisi kunnioittaa koiraasi, koska tämä on sinulle tärkee. Ja jos sinun kumppanisi tulisi järkiinsä ja kohetlisi koiraasi kunnioittavasti sinun pitäisi myös kunnioittaa sitä, että hän ei välttämättä pidä koirastasi yhtä paljon kuin sinä, mutta se ei tee hänestä yhtään sen alempi arvoista.

Kaikkea hyvää ja parasta sinne, toivottavasti asiaan tulee selkoa ja ymmärrystä molemmin puolin. Oikein mukavaa kesää myöskin! :)

P.S Tämä oli vain minun mielipiteeni ja sitähän tänne tultiin myös hakemaankin.Anteeksi myös siitä, jos tekstini ei ole kaikin puolin kirjoitettu oikealla äidinkielellä. (Tämä viestinä heille, joilla olisi jotain sanomista.)

Huomaa että olet jälkeenjäänyt tollo etkä tee eukolla mitään. Anna se eukkosi jollekkin sellaiselle koka osaa arvostaa naista ja jolle hän on tärkeä.

Koiramies on yhdyssana joka kirjoitetaan yhteen eikä erilleen.

joo...mulla on kokemuksia "eläinrakkaista" ihmisistä...oon kauhuissani miten ne kaks siä kotona pärjää...voi koira parka...olen ite erittäin eläinrakas ja koirat on mulle ku omia lapsia..joten suora vastaus...eukko ulos! Muuta vaihtoehtoa sulla ei oo...olen yhden miehen heittäny pihalle kun se inhos mun koiria vaikka oli niin eläinrakas ja toinen oli samanlainen. Mä en näe täs mitään muuta vaihtoehtoa..koira kärsii varmasti tilanteesta.

Suosittelen, että pistät emännän menemään. Tottakai voi olla hankalaa, jos sinulla on reissuhommia ja olen kauankin poissa, niin jonkun täytyisi käydä eläimiä hoitamassa, mutta! Sinulla itselläsi on paljon levollisempi mieli, kun tiedät että koirat ovat hyvissä käsissä. Kaikki eivät vain ole koiraihmisiä. Itse olen, mutta siltikin jätin edellisen miesystäväni, koska hänen rakkautensa koiria kohtaan oli pahasti liioiteltua. Sohvalle ei saanut istua jos koirat nukkuivat siinä (ettei koirien unta vain olisi häiritty) ja sängyssä piti nukkua jalkopäässä pienellä kerällä jos koirat olivat valloittaneet isomman osan sängystä. Muutenkin koirat saivat tehdä aivan mitä halusivat, koska hänestä ne olivat mm. silloin onnellisia, kun ne hyppivät ja kaatoivat ihmisiä tai kun ne pureskelivat naapurin koiraa yms. kivaa...

Ennen suhdetta tapahtuviin asioihin ei voi vaikutta,miut olisko ollu asiallista kysyä puolison mielipidettä enneku hankkii sen sisä koiran josta toinen ei pidä ??? Sit jos puoliso päättä hankkiutua raskaaks sinulta kysymättä ni varmaan olisit aika kiukkunen ?!?!? Nää nyt on kumminki asioita joista yleensä neuvotellaan,eikä toimita ilman lupaa !!! Ja jos eläin on tärkeempi ku parisuhde ni sit ehkä kannattas erota ja mennä vaik sen koiran kanssa naimisiin,se ei kato tuomitse ja saat tehä ihan mitä vaan.

hei haloo.ei tollaista puolisoa tartte kattella.mitäs jos sä rupeisit sen kissoja kohtaan samanlaiseksi.jos sun koiras merkitsee sulle paljon niin muija kuriin tai vaihtoon,mieti kuinka se kohtelee koiraas kun et oo paikalla tosi kaltoin,kuinka pystyt edes jättään sitä puolisos hoitoon mä en jättäis hetkeksikään laitas koira asias kuntoon.

...naissuhteeseen. Vapauta orjuudessa elävä naisparka ja päästä hänet sieltä hellan, nyrkin ja koiran leukojen välistä ihmisten ilmoille! Sitten elelet vielä 20 vuotta koiriesi kanssa ja jätät ne reissujesi ajaksi koirahotelliin saamaan hyvää hoitoa. Jos huomaat jossain elämäsi vaiheessa naisen koiraa tärkeämmäksi, niin silloin alat kypsyä naissuhdetta varten :)

Nyt vaan annat emännän nopeasti hyvään kotiin. Itse aikoinani kun sanoin poikaystävälleni että aion ottaa koiran, hän sanoi että joko hän tai koira. Valitsin koiran, ja kuinka ollakaan, poikaystävä oli mukana valitsemassa pentua. Aikanaan avioiduimme, ja meillä oli tahdostani kaikkiaan kolme koiraa, ja mies pysyi kun pysyikin matkassa. Jos olisi silloin lähtenyt, olisi saanutkin mennä. Eli osoita naisellesi ovea hyvin vaan, ei se kuitenkaan mihinkään lähde jos sinua oikeasti rakastaa.

Jätä se nainen. Lemmikeistä ei voi luopua toisen vuoksi, ehkä joku todella hankala sairaus, johon lemmikki altistaa, voisi olla syy luopua niistä. Olethan ne vastuullesi ottanut, ne luottavat sinuun ja nainen tietää sen. Jos sinulla olisi lapsia ja nainen vaatisi luopumaan heistä, mitä tekisit? Miten muuten tulet toimeen ihmisen kanssa, joka ei ole eläinrakas. Sanotaanhan, että miten ihminen kohtelee lemmikkejään, siten hän kohtelee läheisiään ja paikkaansa tuntuu pitävän. Mitä sitten, kun hän vaatii sinua luopumaan seuraavasta sinulle tärkeästä asiasta? Uskallatko jättää koiran naisen kanssa, kun olet reissuhommissa, eikö ole vaihtoehtoja? Tsemppiä ja kyllä se oikea ihminen sinullekin vielä kohdalle sattuu.

onko totta että mies? on noin kiinni koirissa?jos on niin pistä eukko pihalle ja elä koiries kanssa!!sulla ei ole munaa mies jos olet edes semmonen!!olet aikas säälittävä tapaus!!mutta älä tommosia pikku asioita ruikuta täällä on isompiakin murheita ihmisillä kun sinun koira ja kissaja morsiin ongelmasi!! miehisty!!

Älä luovu koirastasi! Sinun ei tarvitse tanssia puolisosi pillin mukaan. Koira on perheenjäsen siinä missä muutkin, ja sillä on oikeus elää rauhallisesti kodissaan.

Mitenköhän tosiaan naisesi kohtelee koiraasi kun olet poissa. :( Ihan suretti kun luin miten eukkosi komentelee sitä syyttä suotta. Koiraparka! Ei kai emäntäsi voisi satuttaa koiraasi? Jos hän niin tekee niin emäntä vaihtoon!

Kokemuksesta voin sanoa ettei puolisosi koskaan tule hyväksymään koiraa, kitka vaan kasvaa vuosien myötä. Ajattelen todella pelolla mitä rouvasi tekee koiralle kun olet pitempiä aikoja poissa.....koira raukkaa. Nakkaa akka pihalle ja etsi sellainen jolla on samanlaiset ajatukset koirista ja yleensä eläimistä kuin itselläsi. Minä heivasin äijän kartanolle, koska suhtautuminen koiraani ja kissaani oli aivan sairasta, KYLLÄ ELÄIN AINA IHMISEN VOITTAA, ON USKOLLINEN JA RAKASTAA PYYTETTÖMÄSTI SINUA. Pidäpä huoli ettei akkasi tee jotain todella pahaa ihmisen parhaalle ystävälle, eli koirallesi. Minä en uskaltaisi eläintäni jättää tuollaisen naisen armoille.

Helppo ratkaisu. Luovu puolisosta. Minä lähtisin kyllä itse tuosta taloudesta, koska melkoisella varmuudella koira nukuu teidän sängyssä. Jos suhdetta harkitessa skippaisin mitään sisällä pidettäviä kotieläimiä omistavat.
Eläimet kuuluu luontoon (lue: kehä 3 ulkopuolelle).

emäntä, ei siitä muuten mitään tule.
Kohta voi alkaa syöttämään koirallesi vaikka rotanmyrkkyä kun reissussa olet.
Kun nakkaat emännän kartanolle siinä kärsii vain yksi mutta tässä tilanteessa
kärsii kaksi, sinä ja koira. Etsi sellainen nainen, joka rakastaa koiria. Tsemppiä.

Tietenkin ihan ominpäin. Etkä ole aina puolustamassa sitä? Kyllä koiraihmisillä viiraa jossakin.

...sellaista, että asuitteko jo yhdessäkun otit toisen, tämän sisäkoiran ? Kun olisi hyvä yhdessä päättää/puhua tällaisista, koska kerran toinen joutuu koirasta huolehtimaan sinun poissa ollessasi.
Jos hän ei ole niin koiraihminen, voi todellakin ahdistaa jos toinen hommaa sen enempiä kysymättä sisäkoiran, jonka ulkoilutus ja ruokkiminen jää hänen vastuulleen "koiranomistajan? reissaillessa.
Mikäli koira oli talossa puolisosi sinne muuttaessa, oliko silloin puhetta kuinka koiranhoidon kanssa toimitaan?
Ei pidä koskaan olettaa, joten olisi kenties hyvä, että ottaisitte asian keskusteltavaksi, että kumpikin saisi kertoa kantansa, ja voisitte miettiä toimivaa tapaa hoitaa tämä ongelma. Tsemppiä jatkoon ! :)

Olisiko aika keskustella asiasta ja kunnolla?? Kaikki asiat ratkeavat kun niistä puhutaan. Taitaa olla suhteessa muutakin vikaa kuin koiranvihaaja emäntä? Turha arvuutella mistä mikäkin johtuu ja mitä pitäisi tehdä, ellette itse kykene aikuismaiseen keskusteluun asiasta. Selvitä miksi eukko ei tykkää koirasta. Kun niitä kissoja niin rakastaa, niin kissaihmiseltä kuulostaa ja semmoset ei nyt koirista kovin piittaa. Ei koiraa saa käskyttää aina nurkkaan ja paikalleen, se on perheenjäsen! Pelkääkö hän sitä koiraa, onko hän naiivin mustasukkainen koiralle, mistä viha johtuu? Minä valitsisin aina koirani kumppanin sijaan. Koiran kouluttamista (jos se jostain semmosesta johtuisi) ja muuta voi toki harkita ennen eukosta luopumista, mutta ekana selvittäkää nyt herran jestas mistä on kyse! Jos ette voi asiasta puhua niin ero samantien! Ja vielä kerran, koira on perheenjäsen, jota ei saa kohdella miten sattuu. Akka ei taida tajuta, että kohtelee samalla sua päin persettä kun kohtelee sun rakastamaa perheenjäsentä huonosti.

Kyse ei ole mistään tärkeysjärjestyksestä että sinun tarvitsisi luopua koirasta jossa ei ole mitään vikaa. Vika on tämän toisen ihmisen mielessä minkä koira ei ole aiheuttanut. Aina on jokin syy ettei tykkää joistain eläimistä, tässä tapauksessa koirista/koirasta. Syy voi olla jokin traumaattinen tai ikävä kokemus. Tuon tekstin kohdalla tulee lähinnä mieleen mustasukkaisuus. Kumppanisi voi olla mahdollisesti mustasukkainen? Entä olisko tämä jollain lailla uhkaava kumppanisi kissoille? Vaiko lähinnä sen mielestä uhkaava niille vaikka ei koira tekisi mitään pahaa kisuille? Oletko ikinä kysynyt suoraan miksi hän käyttäytyy koiraa kohtaa miten käyttäytyy?

Tuollaiset uhkailut ja huono käytös koiraa kohtaan ei vain ole tervettä myös sen naisen itsensä kannalta. Mistään ei tarvitse tykätä jos ei halua mutta sen sun kannattaa ottaa selville miksi näin on. Kysy suoraan ja nostakaa se kissa pöydälle kuvainnollisesti ja puhukaa asia läpi.

Jos kyse on siitä että huomioit enemmän koiraa kun kumppaniasi, anna sen osallistua yhteiseen koiran hoitamiseen mutta jos kyse on muusta, silloin vika on ihmisessä itsessään minkä voi setviä pois jos niin haluaa.

Ehei. Tulet huomaamaan että kuulet pajunköyttä siitä kuinka koira pääsi livahtamaan ulos ja jäi auton alle tms. Mutta mikä selitys lieneekin, niin todellinen syy on koiran hävittäminen.

En tiedä jos joku on jo tällaisen viestin laittanut, ko en jaksa lähtee lukemaan ihan kaikkia viestejä tästä keskustelusta..

Jos teet reissuhommia, niin onko koira mukanasi vai naisesi vahdittavana, lenkitettävä ja hoidettavana tuon ajan? Mielestäni jokaisella saa olla eläimiä niin paljon kuin tykkää, kun vaan hoitaa itse ellei toinen halua osallistua (eikä siis ota lemmikkejäkään). Kuitenkin epäreilua ottaa eläin ja jättää (vaikka vaan joskus) toisen hoidettavaksi eikä sillä tapaa saa ainakaan koiranvihaaja haukuista innostumaan. Mielestäni jokainen voi muuttua, teidän pitää vaan puhua asiasta: mikä naista ärsyttää koirassa ja mikä sua naisen käytöksessä koiraa kohtaan, voiko tilannetta muuttaa kaikille paremmaksi ja miten.. Itse seurustelin koiranvihaajamiehen kanssa kolme vuotta, kunnes häivyin kun en voinut katsella sitä miten kohteli koiraani. Nykyisen mieheni kanssa olen ollut vuosia, meillä on pari yhteistä lasta, kolme koiraa, neljä kissaa, kaneja ja pari hevosta. Hevoset ja kanit hoidan pääasiassa yksin, mutta muiden hoitoon mies osallistuu ja haaveileepi vielä yhdestä koirasta... :)

Tässä taas huomataan, miten koiran pillin mukaan aina mennään. Ei ihme, että maailmassa on paljon huonokäytöksisiä, pilallehemmoteltuja piskejä kun niitä paasataan ja suunnilleen tarjotaan lammasta kultatarjottimelta.

Varmaan 90% ihmisistä sanoo, että akka vaihtoon. Eikös se ole melkoisen epäinhimillistä tuota ihmistä kohtaan? Mitäs sitten, kun koira jää ja puoliso lähtee. Onko sitten hyvä? Jää kaipaamaan yhteisiä hetkiä, kun ei elämä hänen kanssaan aina mitään hirveää ole ollut. Olisi ollut se oikea ihminen, kenenkä kanssa viettää loppuelämän, vaikka tuo koirasia ei mennyt yksiin. Ei ihmiskontaktia, koiraa vain hoidetaan suurimmaksi osan elämästä vähintään 10 vuoden ajan.

hyvin puolisoasi.

En minäkään haluaisi asua koiran kanssa.
Enkä enää minkään eläimen, vaikka kovasti pidänkin eläimistä.
Aikaisemmin meillä on aina ollut kissa.
Viimeisin kissa jouduttiin lopettamaan kolmisen vuotta sitten 14 vuotiaana kun sairastui pahasti.

Silloin päätin etten enää ota mitään eläintä itselleni, eläin sitoo aivan liikaa.
Nyt kun ei ole enää pieniä lapsia, voin huoletta jäädä töiden jälkeen kaupungille, matkustella, nukkua pitkään, nauttia siististä kodista, kutsua kylään myös allergisia ystäviäni, ym, ym...

Päätökseni loppuelämäni lemmikittömyydestä vain vahvistui kun tyttäreni otti koiran.
Koira on reilut 11 viikkoa ja ollut meillä kohta kolme viikkoa.
Tilanne on väliaikainen, tytär on muuttamassa kotoa lähiaikoina ja sillä annoin luvan koiran asua hetken täällä.

Koira on tosi suloinen ja kiva, odotan jo kuitenkin kiihkeästi tyttären löytävän sopivan asunnon.
Vaikka minä en menojani koiran takia järjestelekään, on siitä oma vaivansa.
Jos tytär on töissä, käytän koiraa ulkona ja annan ruokaa, leikin sen kanssa.
Minua ei kuitenkaan kiinnosta lähteä lenkille sen kanssa, lenkkeilen mielummin yksin tai ihmisseurassa silloin kun itse haluan.
Koska koira on vielä pentu, se ei osaa vielä kaikkia asioita ja saattaa helposti karata naapurin pihaan jos on vapaana.
Esim. eilen kun pesin terassia, oli minun teljettävä koira tyttären huoneeseen ettei se pääse avoimesta takaovesta ulos, siellä se ulvoi pari tuntia. Ei kiva.
Ja kesällä hyvällä säällä meillä on aina ovet auki.
Samoin se ei vielä ole täysin sisäsiisti, joten jälkien siivous on päivittäistä, ei kiva sekään.
Tytär toki siivoaa, mutta jos hän ei ole kotona, en voi odotella kakkakikkareiden seassa hänen paluutaan, siivottava on. EI kiva.
Samoin koira tietysti haluaa huomiota ja seuraa, ja siten pyörii jatkuvasti jaloissa, välillä tosi ärsyttävää kun yrittää keskittyä johonkin muuhun.

Minua ei häiritse jos toisen tyttären aikuinen hyvin käyttäytyvä koira on mukana heidän vieraillessaan täällä ja käy meillä muitakin koiravieraita, ihan ok.
Mutta vieraat lähtevät kotiin ja koira myös, ja mikä parasta; minulla ei ole pakkoa hoitaa/ruokkia/lenkittää/siivota jälkiä/leikkiä/korvata mahdollisia tuhoja, vaan voin keskittyä siihen mitä minä haluan tehdä!

Hei et ole ensimäinen joka ihmettelee asiaa tai kysyy siitä.
Sinun kannattaa ottaa asia puheeksi puolisosi kanssa, voi olla että hän ei tiedä koirista mitään ja käyttäytyy sen takia noin.
tai sitten alku huumassa ei ole välittänyt asiasta kun ei ole sua halunnut menettää ja kun aikaa meni otit toisen koiran. Voi olla että se oli liikaa hänelle. Mutta en voi sanoa puolisosi puolesta voin ainoastaan neuvoa sua keskustelemaan asiasta. Älä pistä valitsemaan että joko hyväksyy tai häipyy sillä silloin siitä jää vaan paskamaku suuhun. Koira on kuitenkin perheenjäsen mutta niin on myös puolisosi.

Koira on IHMISEN paras ystävä, ei emäntä ;-)

Laitappa kaikki muut lemmikit (paitsi vaimoke) hoitopaikkaan yhdeksi illaksi ja yöksi ja kohdista kaikenlainen huomio silittelyineen ja rapsutteluineen vaimokkeeseen. Hänen ei tarvitsisi kilpailla huomiostasi lemmikkilaumassasi ihan niin paljon kuin nyt. En tiiä onnistuuko mutta saattaapi olla että toimii.

Rakasta koiraasi kaikesta huolimatta, sitä et tule katumaan!!!
Sitä kylläkin, jos luovut rakkaudestasi ja uskollisuudestasi sitä kohtaan!!!

veikkaan että sä elät elämääs ennenpitkää ilman sitä mainitsemaasi ketsuppia...

Sun kannattisi selittää emännälle miksi koiras on sulle tärkeä. Jos ei vieläkää usko ni heitä eukko pihalle. No ei vaiskaan, Itselläni on myös koiria vihaava emäntä, mutta selitin hänelle koirani taustoja ja miksi se on minulle hiivatin tärkeä. Eukko alkoi suhtautua koiraan myönteisemmin, kokeile samaa.

puheestas päätellen koira on sulle tärkeempi ku emäntä? oisit es neuvotellu koiran hankkimisesta jos kerran tiesit ettei emäntäs oikeen koirista välitä. sun koiras se on,ei emäntäs.

trallalaa

laitahan eukko kiertoon ja käske ostaa omat kissansa ettei vie sinun elukoitasi mukanaa!

Avokkisi on mustasukkainen tälle sisäkoiralle. Niin hassulta kuin kuulostaa, mutta näin on.

Pistä ämmä pihalle!
Jos minun pitäisi valita koiran ja isännän välillä niin kyllä se olisi isäntä joka lähtee huolimatta siitä että olemme olleet yhdessä kohta 5 vuotta.

Ihminen on todella itsekäs jos pistää toisen ihmisen pihalle sen takia, että saa pitää koiransa. Jokainen ihminen joka valitsee koiran/eläimen ihmisen sijasta, on mielestäni sairas.

Itse en halua ikinä kumppaniksi sellaista jolla on koiria. Otukset haisevat, hallitsevat elämää liikaa, todella ahdistavaa!

Hirveen outoa tuo että KOIRASTA KÄYTETÄÄN SANAA HÄN!!!??? JA IHMISESTÄ SE??? väärin päin ja huomioikoon ne jotka sanoo pelastavansa eläimen ennen ihmistä ELÄIN SITTEN SIIHEN PELASTETAAN JA SINUA ITSEÄSI JOKA SANOIT PELASTAVASI ELÄIMEN ENNEN IHMISTÄ EI SIIS PELASTETA PUHUIT SIIS ITSESI PUSSIIIN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

http://www.youtube.com/watch?v=23VSoQc8oaI

Hmmh aika vanha jo mutta kommentoin silti sinun on valittava koira vai nainen sinuna kyl naisen valitsisin mutta hei jos oikeesti jonku rakin annat pilata elämäs ni siitä vaan heippa

Ihan pakko tähän väliin aiheuttaa riittaa, itsehän en ymärrä pätkääkään tätä että koira on millään tavalla ihmistä arvokkaampi? Omien kokemuksien mukaan koira on enemmänkin kaveri, mutta sitten sen huolenpidon määrä minkä se vaatti tekee siitä minulle täyden kysymysmerkin... Kuin ihmislapsi ilman niitä parhaita puolia?

Uhkailee hävittää koiran? Tuo on jo emotionaalista väkivaltaa. Ihmisen pitäisi ymmärtää että kumppanin a/ äidistä ja b/ lemmikistä ei *koskaan* vittuilla. Pistä tuo emäntä pihalle. Vaikka joissakin tilanteissa (jos laiva uppoaisi tai ruoka loppuisi tai jtsp) voisikin olla moraalisesti pakollista asettaa eläimet ihmisten edelle, niin julma käytös eläimiä kohtaan pelkän oman laiskuuden takia ainakin omasta mielestäni kertoo persoonasta jota en haluaisi lasteni lähelle myöskään.

Mulla taas mies joka aluksi tuntui tulevan juttuun koiran kanssa ja otin uuden pennun, ongelmaksi muodostuu kans se isäntä joka ei myöskään ole koskaan taluttanut koiraa, ei puhu sille ystävällisesti, tosiaan vaan sillon ku pitää kieltää, eikä tunnu ymmärtävän kun sanon kuinka koiraa tulee kohdella ym .. Suoraan sanoen ärsyttää... Edes yhdeksässä vuodessa ei ole oppinut tulemaan koiran kanssa juttuun, eikä varmaan opi.. Ratkaisin asian sillä että asun omassa kodissa koiran kanssa ja mies omassaan ja kyläillään toistemme luona... Tsemppiä sulle...

kuule jos sulla on vaimo joka on niin kakka niin ota vaikka ero:)

Voi kun pian jo vois virallistaa parisuhteen koiran kans. Mä ainaki menisin heti. Koirulit nii uskollisia, kiitollisia, luotettavia, rehellisiä, tottelevia. En mee koskaan naimisii ihmis miehen kaa.