Kun muistelen lapsuuttani, muistan ainaisen väkivallan pelon. Väkivalta kohdistui myös minuun. Olen jo aikuinen ihminen, mutta traumaattinen lapsuus on vahingoittanut minua. En luota keneenkään. En pysty rakastamaan ketään. Kärsin ja olen yksin. Minulla on pelkotiloja ja paniikkikohtauksia.
Haluan vain sanoa Teille Vanhemmat että älkää antako Lapsenne altistua väkivallalle. Siitä voi pahimmillaan seurata lapsellenne/lapsillenne pahaa.
Haluan vain sanoa Teille Vanhemmat että älkää antako Lapsenne altistua väkivallalle. Siitä voi pahimmillaan seurata lapsellenne/lapsillenne pahaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voit saada traumaterapiasta apua itsellesi. Itse olen kokenut väkivaltaisen lapsuuden ja olin naimisissa väkivaltaisen miehen kanssa. Nyt eron jälkeen olen vuoden käynyt traumahoidossa, ja monet pelkotilani ovat helpottaneet. Kärsin useammasta traumasta traumanjälkeisestä stressistä. Stressiä on saatu poistettua ja nyt tilalle on tullut iloa ja pärjäämisen tunnetta. Kaikkea en pois saa, mutta olen oppinut elämään itseni kanssa paremmin. Ja olen jopa alkanut luottaa muihin, kun olen alkanut luottaa omaan pärjäämiseeni itseni kanssa. Siitähän se lähtee: ei voi luottaa muihin jos ei luota itseensä.
Väkivalta vahingoittaa aina, ja on rikollista. Varsinkin jos kyseessä on lapsi, joka on puolustuskyvytön ja vasta muovautumassa, tuho on paha ;( Silti, itseään voi hoitaa! Toivoa ja hyviä hetkiä sinulle, lämmöllä!
Olen todella pettynyt siihen, että maailmassa on sellaisia ihmisiä jotka lyövät lapsia.. Hento ja hauras lapsi jolla ei ole voimaa puolustautua...
Itse olen jo aikuinen, mutta aina tietyissä tilanteissa lapsuus ajan väkivalta muistuu mieleen.
Ajattelen aina, kun näen siskoni 1,5 vuotiaan lapsen, että minä olin juuri saman ikäinen silloin, kun se väkivalta alkoi..isäpuoleni halusi varmaan jollain lailla näyttää, että ei välittänyt minusta, koska en ollut hänen oma lapsi... väkivaltaa kesti 9-vuotta kunnes äitini päätti lähteä neljän lapsen kanssa turvakotiin.. Mieti, että miksi se ei tehnyt sitä jo aikaisemmin.. mutta tajusin sen itse sitten, kun aloin seurusteleen sellaisen miehen kanssa, johon ripustauduin ja jäin roikkumaan.. 16 vuotiaana aloin seurustelemaan ja se aika jolloin aloin seurustelemaan ei ollut mitään mukavaa aikaa.. äidin itsemuha yritykset ja perhekoti.. ripustauduin poikaystävääni enkä huomannut, että hänellä alkoi tulla omistavia/ määräileviä piirteitä.. ajattelin vain, että kunhan minun ei tarvitse olla yksin niin kaikki on hyvin.. ja kestin ne monet lyönnit ja halveksunnat, etten ollut mitään.. enkä ikinä saavutakkaan mitään.. aina joku oli minua kauniimpi tai laihempi.. Olin hänelle vain sellainen lihava tyttö, joka vain haaveili... :( Sitten, kun sain voimaa erota hänestä niin olen paljon onnellisempi.. kukaan ei hauku minua eikä lyö.. saan vihdoin olla rauhassa olen nyt 19 vuotias ja pelottaa ajatella, että millainen mies sieltä seuraavaksi tulee..? hylkääkö joku minut niin kuin isäni hylkäsi minut 1 vuotiaana ja en ole nähnyt häntä ikinä.. vai lyökö hän minua niin kuin isäpuoleni ja entinen poikaystäväni..Tai sitten ripustaudun johonkin ihmiseen taas ja loukkaan taas itseäni.. ;( Joten oikeassa olet.. väkivaltä jättää pysyvät arvet.. voimia kanssasiskot me naiset olemme vahvoja mieleltä emme ruumiin voimilta niin kuin miehet, mutta koitamme parhaamme tässä maailmassa ja suurin haaveeni on ettei kukaan enää satua minua..
Mitä oletkaan joutunut kestämään... :( En tiedä miksi käyn täällä lukemassa näitä juttuja kun aina koskettaa yhtä kovasti. Itselläni perusonnellinen lapsuus pienine kommervinkkeineen (eronneet vanhemmat, ihana ja kiltti äiti, etäinen suhde isään, lievää koulukiusaamista) joten mitään traumoja mulla ei ole, silti tuntuu että voisin jotenkin samaistua näihin tarinoihin. Tekisi mieli poimia syliini se pieni tyttö, joka sinäkin olit, halata ja olla turvana, antaa vähän uskoa siihen, että olet hyvä noin eikä mikään siitä sotkusta ole sinun syytäsi.
Olet ihan oikeassa - sinä olet vahva. Sinulla on karmeita kokemuksia joita yhdenkään ihmisen ei tulisi kestää, ja sinä olet niistä selvinnyt. Opettele oma arvosi, se on VALTAVA! Älä tyydy vähään, sinä ansaitset parasta.
Halaus ja kovasti onnea tulevaan!