Niin siinä kysymys tuli. Kuinka kauan olette jaksaneet yrittää hakea parisuhdetta? Missä vaiheessa olette luovuttanut?
Olen 23 vuotias naikkonen ja usko alkaa miehiin tässä loppua. Pettymyksiä pettymyksien perään, mitään hyvää ei ole koskaan miesjutuistani loppupeleissä seurannut. En sitten varmaan osaa vaan valita "oikein", eli itsessä on sitten vikaa. Vituttaa vaan, vaikka olen aina hyvin vilpitön ja avoin en silti onnistu! Taidan kohta vaihtaa joukkuetta! ;D
Olen 23 vuotias naikkonen ja usko alkaa miehiin tässä loppua. Pettymyksiä pettymyksien perään, mitään hyvää ei ole koskaan miesjutuistani loppupeleissä seurannut. En sitten varmaan osaa vaan valita "oikein", eli itsessä on sitten vikaa. Vituttaa vaan, vaikka olen aina hyvin vilpitön ja avoin en silti onnistu! Taidan kohta vaihtaa joukkuetta! ;D
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tiedä sitten olenko luovuttanut ennakkoon vai mitä
Yritin tosissaan päästä parisuhteeseen naisen kanssa yliopisto-opintojeni alkuaikoina, eli silloin kun olin 19-21, saldo jäi kuitenkin melko olemattomaksi, joten olen vieläkin sinkku. Parin vuoden yrittämisen jälkeen luovutin, sillä naisten metsästys oli erittäin kallista ja aikaa vievää puuhaa. Luovuttamisen jälkeen minulle jäi enemmän aikaa ja rahaa keskittyä opintoihini ja muihin harrasteisiini, joten ainoa huono puoli tässä oli se että nykyään saan seksiä vähemmän. Olen ajatellut jatkaa naisten metsästystä sitten kun valmistumisen jälkeen muutan Helsinkiin töihin. Toivo naisiin ei ole vielä mennyt, mutta turhautuneisuus naisen löytämiseen harmittaa jo nyt, vaikka valmistun vastan joskus jouluna.
Älä tee tuota virhettä! Opintojen aikana on pakko saada vipinää aikaiseksi. Kohta olet Helsingissä ilman töitä tai töissäkin sekä täysin pihalla naisasioista ja niistä piireistä joissa naisia jaetaan.
Hanki kokemusta naisista opintojen aikana tai sitten pysyvämpi tyttöystävä vaikka väkisin!
menee.
Voin sanoa muuttaneeni minulle täysin oudolle Helsingin seudulle opiskeluista ammattiin valmistuttuani. En edes saanut oman alani töitä, vaan pienellä palkalla STV:n vartijana Helsingiun öisiä katuja kuljin. Ei puhettakaan, että sieltä jo aika pitkälle parisuhde/seksi-markkinoilta ja niiden käyttäytymistavoista ja trendeistä syrjäytynyt 26- vuotias mies olisi juuri mitäänkään naisseuraa saanut. Niin vielä siis pienet tulot, yövurotyöt ja helvetin kalliit baarit ja ravintolat joihin yksinäisenä urpona joskus pääset istumaan. Olet jo lähtökohtaisesti leimautunut surkeaksi luuseriksi, ja siksi myös yksin saat pöydässäsi istua. Eikä siinä auta edes hyvä ulkonäkö jos trendeistä ja käyttäytymistavoista olet jäänyt jälkeen.
Se alkaa olla menoa tällainen matkalla pohjoiseen näitä naisasioita ajtellen.
Mulla on muutaman vuoden enemmän ikää kun sulla, mutta miehenä. Samat aatokset tuosta joukkueen vaihdosta vaikkei innostaisi yhtään. Ongelma on enemmän se ettei ole oikeastaan valinnanvaraa ollut naisissa. Melkein on sitä pitänyt ottaa mitä käteen on jäänyt muilta. Sinulla on sentään ollut mahdollisuus valita jostakin. Se on se ero miehen ja naisen välillä. Te naiset teette omat virheenne, me miehet kärsimme teidän virheistä. Olen aika lähellä luovuttamista ellen ole jo luovuttanut. Lähinnä mennään sillä periaatteella että jos lottovoitto sattuu eteen niin sitten hyvä muttei jaksa enää niitä naisia jotka ovat jääneet muilta jäljelle ja ovat kiinnostuneet vain sen takia koska kukaan muu ei heistä kiinnostu. Siinä ei paljon rakkaudella silloin juhlita.
"Sinulla on sentään ollut mahdollisuus valita jostakin. Se on se ero miehen ja naisen välillä. Te naiset teette omat virheenne, me miehet kärsimme teidän virheistä. Olen aika lähellä luovuttamista ellen ole jo luovuttanut."
Joo naisilla on paljon suurempi mahdollisuus itse vaikuttaa näihin asioihin omilla valinnoillaan.
"Lähinnä mennään sillä periaatteella että jos lottovoitto sattuu eteen niin sitten hyvä muttei jaksa enää niitä naisia jotka ovat jääneet muilta jäljelle ja ovat kiinnostuneet vain sen takia koska kukaan muu ei heistä kiinnostu. Siinä ei paljon rakkaudella silloin juhlita."
Just tämä vaihe siinä alkaa painaa päälle vääjäämättä ja se vaan pahenee ja pahenee mitä enemmän yli 20 olet.
Minä voin sanoa lopullisesti luovuttaneeni naisen itselleni yrittämisen(ainakin siis sellaisen asiallisen naisen jonka kanssa mahdollisesti lapsiakin olisi voinut hankkia) joskus siinä 34 vuotiaana, jolloin lähinnä viikonloppuseurakseni oli päätynyt sellainen nainen josta ei juuri muuksi ollut kuin ryyppyseuraksi.
"Sinulla on sentään ollut mahdollisuus valita jostakin. Se on se ero miehen ja naisen välillä."
ja sitten..
"muttei jaksa enää niitä naisia jotka ovat jääneet muilta jäljelle ja ovat kiinnostuneet vain sen takia koska kukaan muu ei heistä kiinnostu. Siinä ei paljon rakkaudella silloin juhlita."
Ja johtopäätöksenä voitanee todeta, että kummallakin on ollut valinnanvaraa, mutta valikoima mahdollisista kumppaneista vaan kummallakin on niin huono.. (miten ihmeessä ne kaikki muut sinkut onkin niin huonoja, mutta sinä kuitenkin ansaitsisit niin paljon parempaa, huoh...)
ei ole sitä naista saanut itselleen siinä johonkin 20 vuotiaaksi mennessä alkaa hän helposti syrjäytyä parisuhde/seksi-markkinoilta. Nainen sitä vastoin ei tuossa iässä(eikä missään muussakaan iässä johonkin 40 vuotiaaksi asti jos vain vähänkin säällisen näköisenä pysyy) ala syrjäytyä näiltä markkinoilta vaikka sitä kaveria ei vielä olisikaan löytynyt. Nainen voi vaikka vetäytyä näiltä markkinoilta ja palata helposti takaisin valitsemaan niistä miehistä jotka häntä piirittävät, ja jos rohkeutta riittää niin vaikka niistä miehistä jotka eivät piiritä. Miehestä sitävastoin tulee paljon ja helposti nussimaseuraa saavien naisten(ja tätä seuraa myös lähes pokkeuksetta ottavien) silmissä pian ja helposti looseri, joka imago on näillä parisuhde/seksi-markkinoilla itse itseään ruokkiva ajan saatossa. Pidemmän päälle kaikki naiset ja ne miehetkin jotka paljon naisia nussivat alkavat vielä kehitellä tarinoita siitä miten nämä parisuhde/seksi-markkinoilta syrjäytyneet miehet ovat ties mitä seksuaaliperverssejä, ja joka suhteessakin hulluja ja kelvottomia miehiä joita pitää karttaa. kuin ruttoa.
"Ja johtopäätöksenä voitanee todeta, että kummallakin on ollut valinnanvaraa, mutta valikoima mahdollisista kumppaneista vaan kummallakin on niin huono.. (miten ihmeessä ne kaikki muut sinkut onkin niin huonoja, mutta sinä kuitenkin ansaitsisit niin paljon parempaa, huoh...)"
Huonoudella ajoin takaa sitä että hädin tuskin on mitään yhteistä.
Ei puheenaiheita, ei harrastuksia, ei mitään.
Naista ei kiinnosta mikään ja on ehkä ylensyönyt, hän haaveilee kivannäköisistä tai pahoista pojista mutta sitten ottaa "no jaa" asenteella sitten esimerkiksi minut.
Näillä naisilla on ENNEMMIN ollut valinnan varaa mutta ovat jättäytyneet pois markkinoilta koska eivät ole saaneet sitä parasta. Osa on antanut lukuisia pakkeja tai ovat niin passsiivisia että kukaan ei ole tajunnut että he voisivat olla heteroja.
Se on aika suuri ero siihen jos miehenä olen ollut aktiivinen ja yrittänyt hyvinkin erilaisia ja erinäköisiä naisia muttei heidän kiinnostus ole herännyt. Etsinyt jotakuta joka olisi samankaltainen ja jonka kanssa jotenkin luistaisi.
Ei minulla ole ollut käytännössä mitään valinnanvaraa vaikka olen yrittänyt, mutta näillä naisilla on ollut. He vain ovat usein käsittäneet suuremman joukon miehistä "huonoina" ja nyt sitten valitsevat ehkä kaltaisiani joita aiemmin pitivät "huonoina" koska ei ole enää muita mahdollisuutta koska itse ovat päättäneet jäädä yksin aiemmin.
Noin 22-vuotiaana aloin kiinnostua seurustelusta (olen vain tosi hidas) ja 25-vuotiaana olen viimeksi jaksanut yrittää. Olen kyllä kiitollinen kaikista niistä vähäisistä kokemuksista mitä sain, mutta nää kuviot ei kai vaan sovi mulle.
Oon 35 vuotias nainen. Ollut aina aika realisti ja ottanut vastaan mitä elämä tuo ja nauttinut siitä. Vielä ois pieni toivo että vastaan tulis joku jonka kanssa vois mennä sukelluskurssille kirkkaille vesille, ajaa autolla Amerikan halki, tanssia sambaa Brasiliassa. Ei ole vielä tullut. Pari kertaa luulin jo että tärppäs, mutta aina oli joku este heillä heittäytyä mukaan. En siis edes odota ikuista yhdessä oloa vaan sellaista että haluais täysillä elää edes lyhyemmän suhteen.
kiitos asiallisista ja ajatuksia herättävistä vastauksista! :)