Sanokaapas miespuoliset henkilöt, että onko se kovinkin suuri turn-off naisessa, että hänellä on varsin epänaisellinen luonne.
Siis epänaisellisuudella tarkoitan sitä, että nainen ei oikein sovi luonteeltaan tähän stereotyyppiseen naisen rooliin. Ei ole esimerkiksi äidillinen ja huolehtivainen. Tai että ei ole erityisen tunteellinen ja esimerkiksi ei ole kiinnostunut jatkuvasti keskustelemaan parisuhteessa tunneasioista ja parisuhteen tilasta miehen kanssa yms. Myöskään juoruilu ja(muiden ihmisten) ihmissuhdeasiat eivät kauheasti kiinnosta.
Minä itse olen tuon kuvauksen mukainen nainen. Ja olen ollut huomaavinani, että vaikka miehet valittavatkin naisten tietyistä piirteistä (esimerkiksi tuosta parisuhteen vatvomisesta), niin kuitenkin vaikuttaa siltä, että sitä tietyllä tapaa kuitenkin odotetaan naiselta.
Siis epänaisellisuudella tarkoitan sitä, että nainen ei oikein sovi luonteeltaan tähän stereotyyppiseen naisen rooliin. Ei ole esimerkiksi äidillinen ja huolehtivainen. Tai että ei ole erityisen tunteellinen ja esimerkiksi ei ole kiinnostunut jatkuvasti keskustelemaan parisuhteessa tunneasioista ja parisuhteen tilasta miehen kanssa yms. Myöskään juoruilu ja(muiden ihmisten) ihmissuhdeasiat eivät kauheasti kiinnosta.
Minä itse olen tuon kuvauksen mukainen nainen. Ja olen ollut huomaavinani, että vaikka miehet valittavatkin naisten tietyistä piirteistä (esimerkiksi tuosta parisuhteen vatvomisesta), niin kuitenkin vaikuttaa siltä, että sitä tietyllä tapaa kuitenkin odotetaan naiselta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Epänaisellisesta luonteesta ei tule ensimmäisenä mieleen nuo luetelemasi asiat, vaikka joillakin naisilla on liikaa parisuhteiden vatvomista ja se on ärsyttävää.
Epänaiselliselle luonteelle on tyypillistä, ettei välitä miltä näyttää ja miten käyttätyy, räkii kadulla, on olevinaan kova äijä, ronskit jutut, haluaa pukeutua miesmäisesti ja vetää jotakin lättyyn, eipä kiinnosta tuollainen naistyyppi.
"Epänaisellisesta luonteesta ei tule ensimmäisenä mieleen nuo luetelemasi asiat, vaikka joillakin naisilla on liikaa parisuhteiden vatvomista ja se on ärsyttävää.
Epänaiselliselle luonteelle on tyypillistä, ettei välitä miltä näyttää ja miten käyttätyy, räkii kadulla, on olevinaan kova äijä, ronskit jutut, haluaa pukeutua miesmäisesti ja vetää jotakin lättyyn, eipä kiinnosta tuollainen naistyyppi."
Siis tuota hieman mietinkin, että onko se "epänaisellinen" tässä tapauksessa oikea termi, koska siitä monelle tulee mieleen juurikin tuollainen "yrittää olla kovempi kuin miehet"-naistyyppi. En kuitenkaan keksinyt sitten parempaakaan sanaa.
Tunnekylmä ihminen ei nyt vain ole kovin kiinnostava. Samoin epäempaattisuus on karkottava piirre.
Jos on "ihan sama" ja "hällä väliä", "mä haluun nyt munaa" mentaliteetti parisuhteessa niin se on omiaan ajamaan miehiä pois.
Mieleen tulee eräs nainen joka oli hieman kuvailemasi kaltainen. Hänen ongelmansa oli itsekkyys ja tuli mieleen että osaakohan hän rakastaa ollenkaan toista vai tunteeko hän vain rakkautta kun sopiva ihminen häntä ihailee ja panee.
Onneksi en jättänyt ottamaan selvää.
"Tunnekylmä ihminen ei nyt vain ole kovin kiinnostava. Samoin epäempaattisuus on karkottava piirre.
Jos on "ihan sama" ja "hällä väliä", "mä haluun nyt munaa" mentaliteetti parisuhteessa niin se on omiaan ajamaan miehiä pois."
En osaa sanoa, että olenko tunnekylmä. Mielestäni en, aika pidättyväinen kuitenkin, eli en näytä tunteitani kovin avoimesti. (Tähän on luultavasti syynä saamani kaasvatus; vanhempani olivat sitä mieltä, että aikuisen ihmisen pitää osata hillitä itsensä, ja ylenpalttinen tunteellisuus ja tunteiden näyttäminen ei ole kovinkaan hyvä asia. Ja lisäksi että järkeään pitää käyttää, eikä olla tunteidensa vietävänä)
Jos välität toisesta ihmisestä ja osaat sen joskus edes näyttää niin hyvä. Se riittää.
Pidättyväisyys tarkoittaa että pidät tunteet itselläsi kun taas tunnekylmä ei tunne oikeasti toista kohtaan mitään.
Minusta se, mitä kerrot aloitusviestissäsi naisista, jotka vatvovat ehkä dramaattisesti ihmissuhdetta, on tunteilua. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä empatian, eli myötätunnon tuntemisen kanssa.
Tällainen vatvoja usein esittää omat ongelmansa suurina ja hakee muilta empatiaa, muttei välttämättä itse edes ole empaattinen. Tunteilu on minusta myös sitä, että ei osa suhtautua järjellä mihinkään ongelmaan, vaan kokee aina, että muut tahallaan ovat loukkaamassa juuri minua. Eli syvät loukkaantumiset, välirikot, mykkäkoulut ym. ovat tunteilua.
Pidättyväinen ihminen voi olla syvästi empaattinen. Empaattisuus edellyttää eläytymiskykyä ja halua ymmärtää. Siksi se vaatii myös hitusen älyä.
Olen itse ns. järkityyppi-nainen. En kuitenkaan pidä itseäni tämän takia epänaisellisena. Olen ymärtäväinen ihminen, ja olen usein kuunteleva osapuoli.
Minusta epänaisellisuus liittyy olemukseen, kuten joku jo sanoikin: Räävitön käytös esim. jossain juottolassa, josta naisen viinabassoinen räyhääminen kuuluu kilometrin päähän... tällaisen naisen olemus on usein vielä jätkämäinen ja aggressiivinen. Alkoholiongelmat näkyvät usein olemuksessa epänaisellisuutena. Alkoholismihan vaikuttaa naisen hormoneihin, joten ei ihme.
saakka ihan ok, mutta kyllä naisen pitää silti olla selvästi nainen. Mut ihan hyvin voi olla vaikka jotain miehekkäämpiä harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita. Esim. joskus oon seukannu naisen kanssa joka harrasti autojen tuunaamista ja ties varmasti autoista enemmän kuin moni mies. Ei toi mua haitannu ollenkaan ja juttua riitti kyllä siitäkin vaikken samaa tietomäärää aiheesta omannutkaan. Niin ja tuskin sekään mikään suuri menetys monelle miehelle on, jos ei tarvi koko ajan olla keskustelemassa tunneasioista tai ihmissuhteista. Yleensä tollasilla naisilla on aika paljon miehiä kavereina ja oon ollut huomaavinani, että ainakin itellä menee homma seurusteluksi helpoiten just tollasten naisen kanssa.
niistä puhuminen tai puhumattomuus ole niin tärkeitä, vaikka tietenkin yleensä tyhmät höpinät kuuluvat naisellsiuuteen nekin.
Tärkeintä on kuitenkin huolehtia ulkonäöstään ja pukeutua naisellisesti ja seksikkäästi.
Kyllä miehet yleensä pitää niistä höpöttelevistä naisista enemmän kuin kaltaisistamme. Tosin, onhan miehissäkin juoru-ukkoja ja niitä jotka kateuksissaan haukkuvat kaikki ja kyräilevät sen kun ehtivät, sellaista en huolisi itsekään. Piilov*ttuilua ei vain jaksa kauaa kuunnella, sitä tulee sanottua takaisin hyvinkin nopeaa, siitäkös mies pillittää.
Nojoo, mutta edellinen kirjoittaja allekirjoittaa taas kaiken. Sillä selvä, eipä tästä sen enempää.
että nainen on tunteellisempi kuin minä. Parisuhteen tilasta ei tarvitse keskustella todellakaan, ellei siinä ole jotain aidosti vialla. Juoruilemattomuus on mahtava piirre naisessa.
Liiallinen viileys ja jäyhyys on jonkin verran turn-off, jos puhutaan yleensä naisellisuudesta. Naiselliset eleet tekevät usein erittäin naisellisen vaikutelman, mutta ei siinäkään tarvitse mennä liian pitkälle. Suomalaiset naiset ovat keskimäärin ehkä aika vakavaa ja pidättyväistä porukkaa verrattuna muunmaalaisiin.
Pikemminkin tuntuvat kylmiltä ja kovilta suurimman osan ajasta kuin äidillisiltä ja huolehtivaisilta. Vanhemmissa naisissa tuota herkkyyttä taitaa enemmän olla.
Miten määrittelet tunteellisuuden?