Eli miten te olette puhuneet ja kertoneet, että aiotte lähteä suhteesta, tai miten teille on kerrottu? Miten siis olette aloittaneet keskustelun ja miten se on edennyt siitä? Miksi erositte? Ja miten olette hoitaneet asunto, lapsi yms asiat, oletteko edelleen väleissä?
Ongelmani on, ettemme ole ikinä pahemmin riidelleet ja jos olemme niin jälkipyykkiä emme ole tehneet. Emme siis osaa puhua toisillemme suhteen vaikeista asioista. Nyt on kuitenkin ero suht lähellä, mieskin sen taitaa tietää. En vain osaa hänelle puhua siitä.
Ongelmani on, ettemme ole ikinä pahemmin riidelleet ja jos olemme niin jälkipyykkiä emme ole tehneet. Emme siis osaa puhua toisillemme suhteen vaikeista asioista. Nyt on kuitenkin ero suht lähellä, mieskin sen taitaa tietää. En vain osaa hänelle puhua siitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
alkaisit nyt puhumaan erosta ja sen vaikutuksista puolison kanssa jos ette aikaisemminkaan olleet puhuneet mistään. Lähtekää vaan hissukseen omille teille niin voitte elää siinä luulossa että erositte koska ette osanneet puhua.
En ole eroamassa pelkästään sen takia. Pyydän vaan neuvoja eron kokeneilta, että miten erotilanne on hoidettu. En ihan viitsi lähteä suhteesta sanomatta mitään kun on lapsikin mukana kuvioissa, ei olisi reilua miestäkään kohtaan jos olisin vaan joku päivä kadonnut.
-Sanot sille että tarvitset aikaa miettiä juttuja, ja että muutat vanhempiesi/ystäviesi luokse hetkeksi aikaa.
-Et vastaa puheluihin, ja jos joudutte puhumaan, muutaman sanan vastaus ympäripyöreitä lauseita. MUISTA! EI MITÄÄN KONKREETTISTA, tuumaat vaikka että tarvitset lisää aikaa.
-Kun muutaman viikon päästä näet häntä kaupungilla, kuljet nenä pystyssä ohi uuden kumppanisi kanssa.
-Noin viikko tästä, haet loput tavarasi entisestä kodistanne.
-Ja näin, tilanne ratkaistu.
Ps. Jos satutte olemaan naimisissa, mielellään haet eroa salassa, ja annat postin hoitaa lappujen kuljetuksen.
No joo, ihan noin vittumainen en ajatellu olla. Kuulostat sen verran katkeralle, että sulle varmaan on noin tehtykin, mutta ei kaikki ole tommosia.
no kääses viikonloppu kylpylässä kavereiden kaa miettimässä ja hengittämässä. Ajattele sitte uudelleen onko suhteella enää mitään toivoa. Lapsikin kun on.
Ettei tuu jälkikäteen katumusta kun olisit voinut vielä yrittää sen viimeisen kerran.
Minä en parisuhteisiin sorru, irtosuhteet on ainoa tapa!
Neuvoa kysyit ja sen sait. Tämä on kuulemma hyvä ja helppo tapa.
"Mieskin taitaa sen tietää"
Eli molemmilla saattaa olla jo tunne, että kaikki ei ole ihan niin kuin toivoisi.
Puhuminen on vaikeaa. Onko järkeä jos mietit tapoja jotka ehkä sinua vähiten satuttaisi miehen asemassa jos olisit. Tai voiko esim harjoittaa mitenkään sitä asiaa minkä itsekkin sanoit kovin vaikeaksi sinulle. Lähestyä kipeää paikkaa.
Tai jos annat itsellesi vaan aikaa ja hyväksyt että nyt ei tunnu hyvältä. Alussa sekin on hankalaa vaan olla ja rauhoittua. Tai jos löytyykin sopiva hetki jolloin on turvallista sanoa jotain mikä vaivaa.
Täällä niin helppoa antaa neuvoja et välillä tulee ihan huono omatunto kun itse on epäonnistunut samassa asiassa. Suhteessakin helppo sanoa toiselle, sun pitäis tehdä näin ja näin. Sitten tosi tilanne ei olekkaan enää helppoa kun itse on siinä. Itse koettaisin jotenkin ajatella kaikkien parasta myös itseäni ja toista, mutta etenkin lasta. Satuttaa, vihaa tai kostoa toiselle en haluais mut jos ei muu auttais niin lähtisin vaan pois jos todella kärsisin. sitten kärsisin siitä tilanteesta joka ei mennyt kuten halusin. ehkä se helpottaa myöhemmin. ehkä sitten löytyy kanava ja homma selviää puoleen tai toiseen. Lapsen paras on kyllä se tärkein kuitenkin mielestäni. Lapsi kärsii jos kotona on huono ilmapiiri.
Voisin mennä myös sinne kylpylään miettimään sitä et onko toivoa.
on päällä. Kissa on nostettu pöydälle, mutta kun se kissa ei pysty keskustelemaan asiasta. Hyssyttelee vain ja toivoo että asia unohtuu kun ei suostu keskustelemaan.
Jos suhde ei toimi, se on yleensä vain helpotus kun jompikumpi ottaa asian esille. On turha hukata vuosia vain tuumimalla jospa se tästä. Sitten on vain tilanteita, kuten mulla, että puoliso ei osaa keskustella asiasta..vaan se lakaistaan maton alle ja yritetään olla kuten ennenkin.
Ikävän avioeron kokeneena sanon:
Ole avoin ja rehellinen, kerro puolisolles tunteistas. Päättäkää yhdessä mitä asialle voisi tehdä. Nykyaikana saa apua ongelmiin käymällä perheterapiassa tai jotain. Älä heti luovuta.
Aina pitää olla rehellinen itselle ja toiselle ettei jälkeenpäin tarvi miettiä että miksi ei tehty mitään, miksi vain luovutettiin.
Ei se ota jos ei annakaan.