Joissain tutkimuksissa suuressa maailmassa on todettu, että useampi kuin joka kymmenes lapsi saa kasvatuksen mieheltä, joka luulee olevansa tämän lapsen biologinen isä vaikka ei sitä ole.
Pitäisikö säätää laki joka tekisi isyystestin pakolliseksi myös niissä tapauksissa joissa se on "selvä".
Kyllä vai Ei
Pitäisikö säätää laki joka tekisi isyystestin pakolliseksi myös niissä tapauksissa joissa se on "selvä".
Kyllä vai Ei
Vastaukset 45
Vanhimmat
ja ei. Mikäs siinä, jos ei aikuiset ihmiset halua itse selvittää isyyttään. Siis eihän se vaikeeta ole selville saada. Ite aattelisin et ilmanmuuta mies saa semmosta isyystestiä haluta ja jopa vaatia, niin tahtoessaan. Luottamuspula lienee silloin, jos semmosia tarttetaan. Toki käsittääkseni semmonen tarttetaan myös, jos aviottomalle lapselle halutaan antaa isän sukunimi? Olenko väärässä? Ei minusta pakolliseksi.
Joo ja sen takia miehet ei sitä tasan voi vaatia kun se tarkoittaa että epäilee. Tämä poistaisi sen ongelman. Olisi paljon helpompi luottaa ja parisuhteet olisivat onnellisempia.
eikö isällä ole oikeutta vaatia isyystestiä? Oikeesti? Noh minusta kaikilla iseillä pitäs olla oikeus vaatia se, niin halutessaan. Mutta ei pakollista. Minusta kaikki pakko on aina vähintäänkin epäilyttävää. Kenen etuja pakko yleensä palvelee? Aina yleensä jonkun. Hmm. Kyllä minusta se luottamuskin tarttis saada aikaan ilman pakkoa. Mut toki ite en kieltäytys, jos näin olis et ois muksu ja muksun isä testiä tahtois. Ois niin helppoa tietää vastaus, kun ittensä tuntee. :)
Oikeus on vaatia. Johan tossa todettiin, että sen vaatiminen tarkoittaa epäilyä ja kohta jo erotaan...
kait parisuhteesta ja kuinka asioihin suhtautuu. Tässäkin kohdassa taas se asenne ratkaisee. Tottakait se voi vähän kirpaista, jos mies epäilee lapsen olevan jonkun toisen ja tiedät, ettei se ole. Mutta vaikka joskus kirpaiseekin, niin emmä näe mitään syytä, muu kuin periaate vastustamisen taikka uskottomuuden syiksi kieltäytyä siitä testistä.
Niin että sinä olisit asian kanssa ihan ok, etkä löisi sillä miestä joka tappelun kohdalla tai kävisi nussimassa naapurin penaa kun nyt sulla on oikeutus. Onnittelut kuulunet todella pieneen vähemmistöön.
ei tossa minusta ole ongelmaa. Kuten aikasemmin sanoin. . Mut toki ite en kieltäytys, jos näin olis et ois muksu ja muksun isä testiä tahtois. Ois niin helppoa tietää vastaus, kun ittensä tuntee. :)
Ei olis pelkoa siitä, että se muksu olis kenekään muun. Olisin ok. Isälläkin on minusta oikeutensa. Ei ne lapset ole vain äidin. Ellei ne sitten ole. ;)
*sniff* *sniff* Täällä haisee dalai-lama tason tekopyhyys. Ei muka ottas päähän että miehes kehtais?
Riittää kun mies tunnustaa isyyden. Ei siinä mitään testejä tehdä.
ottas. Voisin jopa ite ehdottaa, että eiköhän oteta. Saisinpahan olla reteenä, kun olen sentään luottamuksen arvoinen. x') Jos se noin haluaa kääntää. Miks kaikesta tarttee aina tehdä niin vaikeeta? Eihän se loppuviimeks ole kuin testi ja mä varmaan tahtosin jopa lapselle isän nimen. Eli eiks se sillon hoitus siinäki? Mä nyt olen kummallinen muutenki. x')
olen taas viisaampi. :)
Ja sen vaatimuksen jälkeen ei tarvi enää lapsen äidille morjesta sanoa. Mistään muusta puhumattakaan :)
Moni ei kehtaa sitä vaatia, koska pettäväkin muija voi saada itkuraivarin, joka ei pääty ikinä. Valitettavasti ko. kaltaista lakia ei säädetä, koska oikeita isiä eivät naisetkaan muistaisi tai tunnustaisi ja yhteiskunta joutuisi maksamaan elatusavut. Naisille ja valtiolle on edullisempaa, että miehiä huijataan tässä(kin) asiassa.
Mukavaa kuin peräruiske tää elämä.
että lapselle parasta on kuitenkin se, että saa elää normaalissa perheessä ilman mitään isompia konflikteja vanhempien välillä. Ja riippumatta siitä ketkä niitä biologisia vanhempia on. En kannata pakollista isyystestiä.
Vanhemmat ("aikuiset")on vaan niin vitun itsekkäitä.
Mutta ajattele sitä konfliktia joka tulee, jos se jonain päivänä selviääkin kersan ollessa vaikka 7-vuotias.
Kun se olisi automaattinen rutiinitoimenpide, niin ei tarvitsisi käydä uskottomuusepäilyskeskusteluja kenenkään ennen testiä.
Jep. Toi olisi se pointti siinä nimenomaan.
sitä mieltä, ettei biologisella vanhemmuudella ole niin suurta merkitystä kuin läsnäolevalla vanhemmuudella. Erilaisissa tutkimuksissa on tullut ilmi 75-92% lapsi muistuttaa kasvattajaa kuin poissa olevaa biologista vanhempaa.
Se on totta että kasvattajalla on paljon merkitystä. Mutta sillä biologialla on sille kasvattajalle ihan pikku pikku riikkisen merkitystä aika usein.
testeihin, niin toki niistä voisi tulla rutiinitoimenpiteitä, niin ei tarvitse alkaa naisten kuuntelemaan miesten itkupotkuraivareita onko lapsi biologisesti hänen, koska se ei ole lapsen kasvullekaan eduksi.
siksikin, että ei biologinenkin kasvattaja voi olla miljoona kertaa parempi vanhempi lapselle, kun se biologinen. Se just et on läsnä ja kantaa vanhemman vastuunsa, on oleellisinta lapsen kannalta. Ei se biologisuus, ellei ole sairauksiakin mitkä saattaa selvitä biologisuuden selvittämisen myötä. Tai voidaan tarvittaessa poissulkea niitä, jos tiedetään vaikka biologisella isällä olevan ehkäpä perinnöllisiä sairauksia mihin tulis kiinnittää huomiota. :)
tässä hetken asiaa maisteltuani alankin kallistua rutiini testin puoleen. Samalla voitas kehittää vanhemmaksi soveltuvuustestit! :D
asteen kauniimmassa maailmassa vanhemmuus/kasvattajuus, biologinen tai ei, tulisi perustua ns. vapaaehtoiseen valintaan, ei sille että toinen vanhempi (nainen) huijaa mieleisen ukon äpäräänsä kasvattamaan.
Sivuhuomautus.
eiks huijaaminen ole muuteki perseestä? Tottakait vapaaehtoiseen valintaan, mutta ei kaikista ole vanhemmiksi.
mieltä. Samalla kyseenalaistan miesten itsetunnon jotka eivät kykene täyspainoisesti hyväksymään puolison aikaisempia lapsia.
samalla kyseenalaistat niiden naisten itsetunnon, jotka eivät kykene täyspainoisesti hyväksymään puolison aikaisempia lapsia.
Joo aivan sama asia kuin aikaisempien lasten hyväksyntä...
puolin ja toisin. Helvetin surullista vain että niin moni lapsi elää uusioperheessä joissa toinen ei voi sietää puolison vierailevia lapsia.
Aikamoisen raivarin otin tässä muutama viikko sitten, päiväkodin kahvihuoneessa naispuolinen työkaveri avautui aiheesta, hänen uusi mieskaveri on juuri oikea hänelle, mutta miinuksena hän joutuu sietämään miehen lasta.
Jos se olisi rutiinimainen toimenpide jokaisen kersan kohdalla, niin eihän asiassa pitäisi olla mitään ylimääräistä ongelmaa. Nykyään moinen taidetaan katsoa epäluottamuslauseeksi tmv.
Kyllä.
Mun mielestä sen kuuluisi olla automaattinen juttu. Verikoe lapsesta jo laitoksella, ja mahdollisen isukin ilmaantuessa näkyviin, myös siltä. Ei jää mitään jossiteltavaa eikä hyväuskoisia voida käyttää hyväksi.
Tuohon liittyen tuli mieleen ex-appiukko jonka lempi"vitsi" oli kännissä aina hokea kuinka tunnustaa ekan lapsen mutta ei kahta muuta. Syy, eka oli vaalea kuten isukki ja seuraavat tummia kuten äitinsä. On ne kaikki samasta isästä eikä ex-appi oikeasti niin kuvitellut, kuhan vaan vitsaili hassunhauskasti. Hauska vitsi jätti sitten jälkensä näihin joita ei tunnustettu.. joka viikonloppu. Mun ex (toinen niistä ei-tunnustetuista lapsista) yritti kanssa aloittaa samaa vitsiä meillä, mutta lopetti kun sanoin että meillä ei tota vitsiä kuunnella, ja vielä kerran kun sanot, niin poliisit hakee sut verikokeisiin niin että heilahtaa. Se loppu siihen.
lainsäätäjien ja lakeja hamuskelevien junttien olisi edes ajatustasolla ottaa huomioon lapsen etu.
Nainen ja äiti, joka antaa lapsen kasvaa valheessa tulisi saattaa edesvastuuseen, mutta kuka lasta suojelee? Pisteitä kinkkisestä kysymyksestä.
Mutta eikö tälläinen olisi myös lapsen etu. Vai niin sä meinaat että lapsen edun nimissä ok elää valheessa. Hmm...
Kuullut vaan niitä joitain kamalia tarinoita, joissa mies on saanut tietää jossain vaiheessa. En voi sanoa että edes lapsen etu oikeuttaisi...
Itseasiassa juntittelisin ihmistä joka jotenkin sellaisen kohtelun voi oikeuttaa...
niin ajatellut, se on sun tulkintasi. Lapsen etu on turvallinen kiintymyssuhde, ja sitä kautta kaikki ne ilmiöt, jotka liittyvät sellaisen syntymiseen.
on junttia lähestyä oikeita asioita lainsäädännön keinoin, kun ei muutakaan keinoa enää ole...
Vastaus löytyisi jostain ihmisyyden ja omien tunteiden väliltä, mutta aina tarvitaan pykälää joka sen kaiken oikeuttaa.
Lapsen etu on turvallinen kiintymyssuhde... No niin on.
Ja mitä tekemistä sillä on tämän asian kanssa.
että tapellessaan oikeuksistaan ihminen kadottaa aina väistämättä, jotakin olennaista.
Mutta mitä ihmeen oikeuksista tappelua... Joo mä olen samaa mieltä, mutta taas toi ei liity hirveän tiukasti tähän.
Kyllä esim. avioeroriita voi vaikuttaa lapseen. Ja avioero voi seurata jos testinäyttää että ei ole isä. Mutta isällä on yhtälailla oikeus isyyteen, kuin myös olemaan olematta isä jonkun muun lapsille. Vai mitä mieltä sä olisit jos sut voitas pakottaa äidiksi vieraalle lapselle? Vai pitäskö sun miettiä että sen lapsen olisi hyvä kiintyä suhun, sen sijaan että sä alat tappelemaan sun oikeudestasi.
Jotain olennaista puuttuu nyt todellakin... Sano vaan että mä kärjistän, mutta mä en sentään puhu puutaheinää.
Niin tätä on täällä tuonut pari esiin perusteluna sille, että miksi ei.
Voisiko joku vähän avata asiaa, kun en nyt todellakaan ymmärrä.
Ei se ole oikeasti lapsen etu ettei tiedä isäänsä.
Kysymys on sen eukon edusta joka petti. Sehän jäisi kiinni ja se ei ole pettäjien mielestä kivaa. Tuossa vaiheessa on sitten aika äkkiä huutaa ja höpöttää lapsen edusta vaikka oikeastihan lapsen etu on se ettei tarvi valheessa elää jne.
Se ettei tarkisteta automaattisesti isyttä, suojelee äitä ja on lapsen ja isän edun vastaista.
No näinhän se on, mutta olisi mukava kuulla näiltä ihmisiltä jotka kutsuvat sitä lapsen eduksi. Miten he sen perustelevat?
Tuskin ihan samoin muotoilisivat... :D Pienten viattomien ihmisten parasta ajatellessaan...
Vaikea juttu tuo koko homma, itselläni on rankka tausta tuosta asiasta.
Synnytin lapseni ja exäni tuli laitokselle kerjäämään etten kertoisi isyyttä kellekkään koska, muuten hänen suhteensä naiseen kaatuisi ja samalla kertoi että on jo muuttanut pois kodistamme joka oli yhteinen.
Ja asia tuli mulle täytenä yllärinä makasin naistenklinikalla 2.kuukautta ennen synnytystä koska olin riskiäiti seurannassa.
En tiennyt toisesta naisesta mitään.
Järkytyin siitä todella vastasynnyttäneenä, kerroin kaiken sosiaalihoitajalle sairaalassa ja isästä otetiin se isyystesti minun vaatimuksestani, koska jokaisella lapsella on oikeus omiin biologisiin juuriinsa sentään ja varsinkin kun lapsi oli suunniteltu asia ja avioliitossa syntynyt.
Eli kyllä mä olen sitä mieltä että joissakin tapauksissa isyystesti pakolliseksi, ei tule myöhemmin sanomisia tai epäilyksiä.
Toki jälkeenpäin olen ajatellut että ei sen miehen olisi pitänyt edes saada papereihin merkintää jälkeläisistään, kun ei ole osannut isä koskaan.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei missään nimessä, koska onhan se lapsen etu, että hänellä on hyvät vanhemmat, vaikka toinen heistä ei olisikaan hänen biologinen vanhempansa. - Mutta sitten tuli se "entä jos"... - Jos jossakin vaiheessa tulee esille, veriryhmän tms. ihan viattoman asian perusteella, että isä ei voi olla tämän lapsen biologinen vanhempi, niin siinä tapauksessa hyvä juttu kääntyykin itseään vastaan. - Tulee riitoja, avioero, syyttelyä ja lapsen itsesyytökset tilanteen takia sekä epävarmuus omasta identiteetistä "kuka minun isäni sitten on ?" -kysymyksineen. Joo, itse asiassa toi olisi tosi hyvä juttu, että isyystesti tehtäisiin rutiininomaisesti heti synnytyssairaalassa. - Kannatan.
vanhempiin, mutta vain biologisiin tai vapaaehtoisiin.