Tapasin reilu vuosi sitten netissä itseäni vuoden nuoremman tytön. Aloimme keskustelemaan ja viettämään paljon aikaa yhdessä (koneen ääressä siis, välimatkaa meillä on lähes 400km). Ihastuin kyseiseen tyttöön todella nopeasti ja meillä oli paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita; hän oli lähes kuin minä.
Kesä -> Syksy -> Talvi -> Kevät. Aika on hurahtanut todella nopeasti hänen kanssaan, ja olemme tavanneet kasvotustenkin kaksi kertaa. Välimatka on sen verran pitkä, että tapaamisen järjestäminen ei ole mikään pikkujuttu.
Nyt minusta on kuitenkin alkanut tuntua oudolta. Tykkään hänestä aivan käsittämättömän paljon ja ajattelen häntä liiankin usein, mutta samalla mietin, miten joku voi olla yhtäaikaa niin ihana ja kaunis, mutta tulinen ja epäluuloinen.
Hän ei tunnu uskovan miten paljon pidän hänestä ja mitä tunnen. Jos kerron näistä tunteista, hän on aivan otettu ja ihanan oloinen, mutta viimeistään seuraavana päivänä hän on epäluuloinen tunteistani. Olen monesti saanut kuulla, kuinka hän on minulle "vain dataa tietokoneen ruudulla". Se sattuu todella paljon, kun toinen ei luota sinuun yhtä päivää pidempään.
Lisäksi hän osaa muuttua silmänräpäyksessä. Hän saattaa olla todella ihana ja puhua ja nauraa kanssani, mutta sitten minuutin kuluttua mököttää minulle ja pitää mykkäkoulua/antaa ainoastaan tylyjä vastauksia. Yleensä aivan mitättömistä syistä tai kokonaan ilman syytä. Esimerkiksi joskus kun olen keskiyöllä sanonut, että minua alkaa väsyttää ja voisimme mennä nukkumaan hän suuttuu ja töksäyttää, että minun olisi pitänyt sanoa aikaisemmin että tahdon hänestä eroon (tätä ennen olemme istuneet koneidemme ääressä 8 tuntia viettäen aikaa toistemme seurassa). Tämän jälkeen tulee 10 minuutin avautuminen siitä, miten hän ei halua olla tiellä elämälleni ja se on hänelle "aivan sama" olenko hänen seurassaan vai en. (Tiedän tuon valheeksi).
Vietän lähes kaiken vapaa-aikani hänen seurassaan. Työpäivä ja pitkät työmatkat vievät suuren osan arkipäivästäni, ja ehdin viettää vapaa-aikaa noin 3 tuntia iltaisin. Tuosta ajasta olen koneella hänen seurassaan n. 2,5 tuntia. Välillä minusta tuntuu, että haluaisin joskus tehdä muutakin vapaa-ajallani. Lähteä pyöräilemään, tavata kavereita tai pelata heidän kanssaan, lukea, maalata, jotain. Toisaalta taas en halua olla erossa hänestä. Lisäksi jos mainitsisin edes jotain sen suuntaista, että haluan tehdä jotain muuta kuin keskustella hänen kanssaan koneella, hän suuttuisi aivan taatusti! Siitä seuraisi viikon mökötys :(
Kaikesta tästä huolimatta pidän hänestä aivan VALTAVASTI. Hän on ensimmäinen nainen johon olen oikeasti rakastunut, enkä haluaisi väliemme katkeavankaan :(
Asumme 400km päässä toisistamme, joten tapaaminen on vaikeaa ja se harmittaa meitä molempia. (molemmilla tapaamiskerroilla olen matkustanut hänen kotipaikkakunnalleen). Välimatka ahdistaa minua :s
Kaiken lisäksi olen nyt muutaman kuukauden ajan sairastanut ahmimishäiriötä ja se on vienyt voimiani aivan käsittämättömän paljon. Hän ei tästä teidä, sillä en ole halunnut kasata taakkaa muiden harteille.
En tiedä onko minulla voimia tällaiseen suhteeseen? Välimatka rasittaa minua paljon ja olen muutenkin henkisesti hajalla syömishäiriöni takia. Sitten kun hän vielä on epäluuloinen minua kohtaan ja suuttuu olemattomista asioista... Myöskään minulle ei jää aikaa millekään muulle kuin hänelle. Välillä tuntuu että minun pitäisi vain kadota.
Tiedän kuitenkin, että hän käytöksestään huolimatta välittää minusta aivan valtavan paljon. Suoraan sanottuna hän taitaa olla sekaisin minusta. Olen monesti kuullut yhteisten ystäviemme valittavan, kuinka hän ei muusta osaa puhuakaan kuin minusta jos en satu olemaan paikalla.
En tiedä mitä tehdä :( en haluaisi menettää häntä, mutta en jaksa tätäkään tilannetta enää kovin pitkään.
Kesä -> Syksy -> Talvi -> Kevät. Aika on hurahtanut todella nopeasti hänen kanssaan, ja olemme tavanneet kasvotustenkin kaksi kertaa. Välimatka on sen verran pitkä, että tapaamisen järjestäminen ei ole mikään pikkujuttu.
Nyt minusta on kuitenkin alkanut tuntua oudolta. Tykkään hänestä aivan käsittämättömän paljon ja ajattelen häntä liiankin usein, mutta samalla mietin, miten joku voi olla yhtäaikaa niin ihana ja kaunis, mutta tulinen ja epäluuloinen.
Hän ei tunnu uskovan miten paljon pidän hänestä ja mitä tunnen. Jos kerron näistä tunteista, hän on aivan otettu ja ihanan oloinen, mutta viimeistään seuraavana päivänä hän on epäluuloinen tunteistani. Olen monesti saanut kuulla, kuinka hän on minulle "vain dataa tietokoneen ruudulla". Se sattuu todella paljon, kun toinen ei luota sinuun yhtä päivää pidempään.
Lisäksi hän osaa muuttua silmänräpäyksessä. Hän saattaa olla todella ihana ja puhua ja nauraa kanssani, mutta sitten minuutin kuluttua mököttää minulle ja pitää mykkäkoulua/antaa ainoastaan tylyjä vastauksia. Yleensä aivan mitättömistä syistä tai kokonaan ilman syytä. Esimerkiksi joskus kun olen keskiyöllä sanonut, että minua alkaa väsyttää ja voisimme mennä nukkumaan hän suuttuu ja töksäyttää, että minun olisi pitänyt sanoa aikaisemmin että tahdon hänestä eroon (tätä ennen olemme istuneet koneidemme ääressä 8 tuntia viettäen aikaa toistemme seurassa). Tämän jälkeen tulee 10 minuutin avautuminen siitä, miten hän ei halua olla tiellä elämälleni ja se on hänelle "aivan sama" olenko hänen seurassaan vai en. (Tiedän tuon valheeksi).
Vietän lähes kaiken vapaa-aikani hänen seurassaan. Työpäivä ja pitkät työmatkat vievät suuren osan arkipäivästäni, ja ehdin viettää vapaa-aikaa noin 3 tuntia iltaisin. Tuosta ajasta olen koneella hänen seurassaan n. 2,5 tuntia. Välillä minusta tuntuu, että haluaisin joskus tehdä muutakin vapaa-ajallani. Lähteä pyöräilemään, tavata kavereita tai pelata heidän kanssaan, lukea, maalata, jotain. Toisaalta taas en halua olla erossa hänestä. Lisäksi jos mainitsisin edes jotain sen suuntaista, että haluan tehdä jotain muuta kuin keskustella hänen kanssaan koneella, hän suuttuisi aivan taatusti! Siitä seuraisi viikon mökötys :(
Kaikesta tästä huolimatta pidän hänestä aivan VALTAVASTI. Hän on ensimmäinen nainen johon olen oikeasti rakastunut, enkä haluaisi väliemme katkeavankaan :(
Asumme 400km päässä toisistamme, joten tapaaminen on vaikeaa ja se harmittaa meitä molempia. (molemmilla tapaamiskerroilla olen matkustanut hänen kotipaikkakunnalleen). Välimatka ahdistaa minua :s
Kaiken lisäksi olen nyt muutaman kuukauden ajan sairastanut ahmimishäiriötä ja se on vienyt voimiani aivan käsittämättömän paljon. Hän ei tästä teidä, sillä en ole halunnut kasata taakkaa muiden harteille.
En tiedä onko minulla voimia tällaiseen suhteeseen? Välimatka rasittaa minua paljon ja olen muutenkin henkisesti hajalla syömishäiriöni takia. Sitten kun hän vielä on epäluuloinen minua kohtaan ja suuttuu olemattomista asioista... Myöskään minulle ei jää aikaa millekään muulle kuin hänelle. Välillä tuntuu että minun pitäisi vain kadota.
Tiedän kuitenkin, että hän käytöksestään huolimatta välittää minusta aivan valtavan paljon. Suoraan sanottuna hän taitaa olla sekaisin minusta. Olen monesti kuullut yhteisten ystäviemme valittavan, kuinka hän ei muusta osaa puhuakaan kuin minusta jos en satu olemaan paikalla.
En tiedä mitä tehdä :( en haluaisi menettää häntä, mutta en jaksa tätäkään tilannetta enää kovin pitkään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jatkan vielä tämän verran
Tuntuu, että tarvitsisin pari päivää yksinäisyyttä, vaikka kaksi päivää aikaa ajatella asioita ja omaa elämääni. Ei pelkästään meidän suhteemme kannalta, vaan myös muilta osin mm. syömishäiriö ja muutenkin tulevaisuudensuunnitelmat. Minua pelottaa kuitenkin, että jos kerron hänelle tarvitsevani pari päivää aikaa ajatella, hän käsittää sen suoraan jättämiseksi :S
Olen aivan hukassa - tekisi mieli lähteä töistäkin kesken päivän kotiin peiton alle selvittämään ajatuksia
Tokkopa se niin vaikeaa on. Kokeile kertoo kuinka paljon välität. Välimatka stressaa. Haluut ajatella pari päivää. Kun sulla on vaikeeta kun kaipaat välimatkaa. Vastaa epävarmuuksiin et sulle ei oo ihan sama. Mutta! Sä kirjotat suhteen lopettamiseen. Oletko vaan lopettamassa hiljalleen kannattaako sanoa suoraan. Onko kumppani syystä epävarma? Ei olisi epävarma jos sä olisit täysin varma? KERRO AHMIMISHÄIRIÖSTÄ!!! Se on vakavaa!!
"Sä kirjotat suhteen lopettamiseen"
En ollut varma minne kirjoittaa, välitän ja haluan olla hänen kanssaan, mutta ongelmien takia tuntuu että olisiko helpompaa lopettaa koko juttu :( niin tuskaista kuin se olisikin.
"Vastaa epävarmuuksiin et sulle ei oo ihan sama. "
En edes osaa laskea montako kertaa olen sanonut niin :/ hän kuittaa vakuutteluni sanomalla "niinii" "ei saa valehdella" "näen lävitsesi" voiko tuon jälkeen enää itsekään olla täysin varma
Ah ja niin, mykkäkoulut ovat kuulemma aina minun vikani :) menen kuulemma hiljaiseksi ja sen jälkeen hän tekee samoin ja mököttää. Todellisuudessa, kun keskustelen hänelle ja hän mököttää saan vastauksiksi ainoastaan "ok" "jaha" "k" "selvä" "hienoa". Sen jälkeen menen itse hiljaiseksi. Mitä sanon hänelle jos häntä ei kiinnosta mikään juttuni sillä hetkellä. Olen kertonut tästä hänelle ja hän suuttui ja lupasi "parantaa tapansa eikä enää mököttää"
Johan nyt kuulostaa synkältä tämä.
Ok. Vakuuttelu vaikeeta. Susta tuntuu et teidän ongelmien takia helpompi lopettaa. Silloin se ei voi uskoo sua. Epävarmat ihmiset tuppaavat tahtomaa varmuutta toiselta. Se ehkä toivois et sä haluut olla täysillä sen kanssa ihan mistä ongelmasta huolimatta. Ajattelisko kun et ole varma haluatko mahdollisesti et välitä? Sano suoraan. Et haluu teidän vahingossa alkaa mökötämää toisillenne. Haluisit mieluummin jutella sovussa. Sun pitää kertoo sille sun ahmimishäiriöstä ja hakee apua!!! Kerro sille et voit huonosti. Jos se helpottais sen epävarmuutta? Ymmärtää et sulla vaikeeta jaksaa? Parhaimmassa tapauksessa se haluu auttaa. Et jaksat paremmin ja suhteenne järjestyy. Yrittäkää tavata useemmin vaikka vaikeeta. Se vois auttaa.
Vaikuttaa siltä, että tyttöystäväsi on aika nuori, siinä kahdenkympin tienoilla? Ja ehkä tuo rakkausaihe on hälle kipeä paikka, pelkää ettei riitä sulle. Kokemuksesta voin sanoa, että moiset piirteet katoaa ajan myötä, mutta en tiedä katoaako ne teidän suhteen aikana. Ainut mitä voit tehdä, on että olet kova ja kertoa hänelle, ettei hänen käytöksensä ole normaalia, etkä aio sitä kestää. Siinähän on se vaara, että menetät hänet, mutta jos jatkat näin, tulet vaan voimaan huonommin ja huonommin, ja silloinkin menetät hänet sen lisäksi, että itse kärsit kohtuuttomasti. Toivottavasti jaksat hakea apua ahmimishäiriöön! Siitäkin on kokemusta...
Mä olen varmasti käyttäytynyt aikaisemmassa suhteessa kuin tuo nainen, mutta nyt viimeisin suhde oli sen varran iso kokemus, että se avasi silmät ja laittoi nöyräksi. Tommonen, että hän tulkitsee eroksi sun parin päivän yksinäisyyden ja ajatustenselvittely tarpeen on epäsuoraa uhkailua ja se ei kuulu terveeseen parisuhteeseen. Tytön on pakko se tajuta jossain vaiheessa, ellei halua suhteen sinuun ja kenties tulevien suhteittensa kariutuvan. Rakkautta saadaan, sitä ei voi vaatia. Vaatimalla sen menettää.
Tämähän on kuin minun ex-tyttöystäväni. Aivan kopio. Todella ihana ja lämmin ja välittävä. Oli vaan pidemmän päälle välillä rankkaa kun aamulla lähti töihin/kouluun kaikki oli hyvin. Ja myös jos päivällä jotain kuulumisia vaihdettiin. Kun taas sitten illalla saapui kotiin, niin oli joko mykkäkoulua tai muuta ongelmaa/raivoamista.
Jossain vaiheessa oikeastaan tiesi ja odotti, kun saapuu kotiin, että "noniin mistäköhän sitä nyt tullaan raivoamaan"
Puhuimme asiasta ja hän sanoi, että yrittää käyttäytyä paremmin. Tilanne lähtikin sitten parempaan suuntaan, vaikka ajoittain vähän palattiinkin takaisinpäin.
No, yhtäkaikki hän jätti minut ja nyt minä sitten olen kokenut suurempaa tuskaa. Ei saisi, mutta hieman on minulla katkeruutta siitä, että miksi en itse jättänyt häntä kun "oli tilaisuus".
Minun neuvoni on, että koittakaa keskustella asiasta, eipä kai siinä muuta voi.