Seurustelen ihanan miehen kanssa. Hän jaksaa kyllä ymmärtää, että olen masentunut ja että se vaikuttaa paljon minun mielialaani. Olen vain ihmetellyt miten kummasa hän jaksaa minua. Osaan olla oikea lehmä ja kusipää välillä. Raivistun joskus todella pienistä ja vahoista asioista. Asioista jotka pyörivät päässäni usen. Haluaisin lakata miettimästä turhia asioita. Alan olemaan todella mustasukkainen ja omistushaluinen. Vaikka tietäisinki, että ei ole aihetta. Välillä olen mustasukkainen hänen naispuolisista kavereista ja sitten kun oloni on hyvä niin ei minua ole ne haitannut. Mutta aina kun ajattelen liikaa, niin mieleni pahanee ja alan miettimään olemattomia asioita.. Olen osittain puhunut hänelle näistä, mutta en haluaisi paljastaa että olen todella mustasukkainen vaikka ei tarvitsisikaan. Olen luvannut hänelle, että tämä minun mielialojenvaihtelut ja muu kamala käytös loppuu heti kun saan masennuksen pois. Tai loppuuhan nämä?? Loppuuhan nuo mustasukkaiset ajatukset? Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia?
Seurustlelu masentuneena
paska olo
3404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
terapiaa sinä tarvitset. älä yritä selviytyä yksin :/
masennus on vakava sairaus ja sitä ei saisi ruveta elämään niinkuin sinä olet tehnyt. let liian pitkälle hyväksynyt sen olemassa olon ja nyt tuntuu voimattomalta yrittää saada sitä pois vaikka haluaisitkin? se on aina "huomenna sitten"? tiedän tuneen :/
voimia
tuntuu että auttoi pillerimerkin vaihto. Syötkö pillereitä? Ainakin itselläni on nyt niiiiiin paljon kevyempi olo, eikä ole tarvinnut murehtia turhia. Itse asiassa viime päivinä olen kuullut omasta suustani tulevan sanat: kaikki kyllä järjestyy, ei hätää.;) Ja se on jo paljon! Päässä ei surraa enää niin hulluja ajatuksia ja itkenyt en ole yli viikkoon, mikä on minulle todella pitkä aika. Toivotaan, että asiat myös pysyy tällä tolalla.
Ongelmat paranee ajan kanssa! Ite olin kanssa masentunu kun aloin seurustelemaan, alkuajat oli ihan kamalia ja välillä sain just sellasia kohtauksia että olin mustasukkanen ilman syytä ja en halunnu olla lähellä ja kuvittelin päässäni kaikenlaisia olemattomia juttuja. Masennus kuitenkin sitten helpotti kun suhde syventyi ja osasin pikkuhiljaa luottaa enemmän ja olla todellakin aidosti osallinen suhteeseen. Mustasukkaisuuskin rapisi johonkin matkan varrelle, eikä enää nouse liiallisuuksiin. Aikaahan koko prosessissa kului, mutta kaikki oli vaivan väärti. Suhde auttoi minua nousemaan enemmän jaloilleni ja lopulta tajusin vierelläni seisovan ihmisen, jota oikeasti rakastan ja joka rakastaa minua, myötä- ja vastoinkäymisissä.